Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

JUHLIEN JÄLKEEN

Mää oon aina järjestänyt paljon juhlia. On mukavaa olla semmosessa maineessa, että Tiinan juhlat on aina kivoja ja että sillä on aina melkein samat tarjoilut (tää on jo vitsikästä ja siksi tästä en aio luopua). Tuttua ja turvallista, ja juhlia ei oo koskaan liikaa! Tällä kertaa uutena tulokkaana oli herkullinen Pavlova ja aijjai, oli niin hyvää ja herkullista, että tää jää listoille. Vieraat saivat myös keksiä kysymyksiä ja täyttää vanhan kunnon Slämärin. Ja bingokin oli, tietysti. Ihania lahjojakin sain vaikka mitä! Mutta ihanat, rakkaat ystävät tekivät juhlan. Kiitos!

MULLA ON TÄNÄÄN KEMUT NÄYTTÄÄKÖ SILTÄ NO EI

Koska tiedän, että oon aina parhaimmillani myöhään illalla ja kiireessä, niin varmaan siksi en tässä pidä minkäänsortin hoppua sen suhteen, että mulla on illalla kemut. Aivan hyvin voi vaikka kirjoittaa vähän blogia, kuunnella lempibiisejä ja tanssahdella kotona itsekseen. Aamunikin aloitin mustikanhakureissulla ystävän luo  ja pidemmän lenkin lankakaupan kautta kotiin. Aika ihana lauantai jo nyt, jes.

KUN AURINKO TULI ESIIN

Meidän keittiöön paistaa ihanasti iltapäiväaurinko. Tänään supersiivosin koko kodin, purin viimeiset laatikot, puuhastelin koko päivän ja odotin, että valo laskeutuisi huoneeseen täydellisesti ja vasta sitten tekisin itselleni ruuan, söisin auringonsäteiden alla. Viiden maissa valo oli hyvä, päätin, että kohta kuvaan. Menin järjestämään vielä jotain toiseen huoneeseen. Kurkkasin keittiöön päin ja ounou, valo oli poissa. Säikähdin, että aurinko oli jo ehtinyt vastapäisen talon taa, mutta huh, ei onneksi, en vaan muistanut, että aurinko käväisee hetken vanhan savupiipun takana ja tulee takaisin, kadotakseen kohta kohti taivaanrantaa. Aloin ruuanlaittoon, ja asettelin vitriinit pöydälle. Hetkeksi selkäni käännettyä valo alkoi tunkea takaisin huoneeseen. Niin ihania valoja ja varjoja, hailakkaa harmaata muuttuen keltaisen kautta valkoiseksi kirkkaaksi valoksi. Äkkiä kamera kouraan. Räpsin kuvia, sekoitan soppaa kattilassa ja äkkiä takaisin kuvaamaan. Ja taas takaisin hämmentämään, siirrän kattilaa ja auts, poltan sormeni. Mutta koska oli kiire kuvata, en edes huudahda saatika käytä sormea kylmän veden alla. Otan kuvia, sormeen sattuu, keitto kiehuu hellalla, aurinko menee talon taa. On hyvä aika istahtaa ja syödä.

Vitriineissä Kanelikaupan Kaupunkilaiset ja Metsäläiset, sekä RK Designin julisteita.

KEMUT

Lapset eivät juhlista huolimatta nukahtaneet normaaliin nukkumaanmenoaikaan, joten tarvitsen nyt hetken siirtymäajan muihin puuhiin, joten tässä hassu kuvakooste illan kemuista, olkaat hyvät.

 

Kelta-valko-roosan viirinauhan tein kolmikymppisilleni ja se on mukavan pitkä ja helppo ripustaa, mutta työläs silittää (joten en edes tehnyt sitä). Päivänsankari on toinen elämäni auringoista.

 

Keittiön katossa on poikasen nimijuhliin tekemät palleronauhat. Pyöreän pöydän päällä ne näyttää hauskalle!

Toiveena oli sateenkaarikakku. Sellaista, jossa jokainen kerros olisi eri värinen, en oiken intoutunut tekemään, niin menin ja tein tällainen peruksen. Meillä on ruukattu joka vuosi laittaa iän verran petshoppeja kakun päälle, mutta nyt näytti yksikin riittävän, kun kynttilöitä oli jo noin paljon.

Aion kyllä toteuttaa saman vielä 18-vuotisjuhlissakin!

 

Söpöt paperipillit sain tuliaisina ihanalta Tiinalta Kööpenhaminasta. Vaaleanpunaiset kertakäyttölusikat on mun lempikertakäyttöasia, ja ne on mulla kyllä käytössä jo monetta kertaa, koska ovat ihan pestäviä!

Onginnasta tytöt saivat jättirusetit. Aikas mahtavat saaliit sai meijän merestä, eikös?

Tyttöjen perässä juoksenteli koko illan innokas pieni poika, se toinen aurinko, kitaroineen… Ei saanut ihan hirveästi huomiota, mutta ei se näyttänyt haittaavan. Onnellisena seuraili. Olipas kemut!