Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

JOULUKUUSIVIIRINAUHA KEITTIÖN KATOSSA + OHJE

Kuusiviirinauha

Kuusiviirinauha

Oon ihan hulluna kauniisiin papereihin. Tykkään ostaa ihania ja kauniita lahjapapereita melko usein. Onneksi se ei oo kauhean vakava pahe, muutaman euron paperiarkit ja -rullat. Tähän joulukuusiviirinauhaan löysin paperini Papershopista. Osa papereista oli kaksipuoleisia, mikä sopii tähän työhön todella hyvin, koska kuuset avataan kolmiulotteisiksi. Pastellisävyinen kuusiviirinauha löytyy siis Styleroomin joulukalenterin luukusta numero 16 ja nyt myös täältä. Ihan kaikista nopein askarteluhomma se ei ole, mutta en sanoisi aivan työläisimmäksikään. Mukava se oli ainakin tehdä ja lopputulos keittiön katossa on ihana!

Tarvikkeet: erilaisia lahjapapereita (mieluiten arkeissa, etteivät rullaannu), hyvät sakset ja mahdollisesti paperleikkuristanssin,
ompelukoneen ja kärsivällisyyttä ja jouluisen tunnelman.

Kuusiviirinauha

Kuusiviirinauha

Leikkele kuusia ja palluroita ihan reilusti. Tosin tässä omassa nauhassani niitä on todella paljon ja nauhaa valmistui hyvin reilusti. Mulla oli neljä isoa paperiarkkia joista leikkelin tarvittavat kuuset ja pallot. Ihan niin paljoa ei välttämättä tarvitse, mutta toisaalta, ei näytä ainakaan laihalta se viirinauha siellä katossa.

Kuusiviirinauha

Ota karkkia välissä, että jaksat.

Kuusiviirinauha

Ompele kolme kuusta päällekkäin ja niiden yläpuolelle yksi pallura tavallaan niin kuin “tähdeksi” kuusen latvaan ja tee näin kaikkien kuusten kohdalla. Näistä sitten valmistuu kolmiulotteiset komeat kuuset.

Kuusiviirinauha

Kuusiviirinauha

Kuusiviirinauha

Kun kuuset ovat valmiit, ala ommella hurautella nauha kokoon. Itse tein niin, että kymmenen palluraa väliin ja sitten kuusi ja sama uudelleen niin kauan kunnes kaikki materiaali oli käytetty. Tämä vaihe on pelkkää hurruuttelua ja kymmeneen laskemista eli hyvinkin terapeuttista, hehe.

kuusiviirinauha1

Kiinnitin nauhan komeasti ihan kuulkaa maalarinteipillä vaan, koska jaloissa pyörivä yksivuotias (ei kuvissa) (koska on lähempänä niitä mun jalkoja) (kuumeinen nelivuotias taas nautti rauhassa kaakaon ja jouluisia herkkuja) ei antanut mulle oikein mallailuaikaa erilaisille kiinnitysmahdollisuuksille. Yleensä suosin sinitarraa, mutta koska sitä ei löytynyt, päätin ottaa maalarinteipin käyttöön. Toimii aivan hyvin. Erilaisia washiteippejäkin mietin, mutta ne olisivat kyllä pompanneet seinistä ja katosta liikaa. Ehkä vois vähän kaunistaa teipinpaloja vaikka niin, että leikkaisi niiden päät näteiksi.

kuusiviirinauha2

Kuusiviirinauha

kuusiviirinauha3

Minusta tämä on ehkä ihanin joulukoriste meillä tällä hetkellä. Niin hempeä, mutta jouluinen, mutta silti myös sellainen, ettei sitä tarvitse välttämättä heti pyhien jälkeen ottaa pois. Keittiössä on ihanan lempeä tunnelma.

Kuusiviirinauha

Kuusiviirinauha

Kuusiviirinauha

Kuusiviirinauha

Oikein ihanaa ja rentoa loppuviikkoa kaikille. Itse ajattelin ainakin ottaa niin rennosti kuin vaan pystyn, joulu tulee kuitenkin. <3

Kuusiviirinauha

 

MARRASKUUSSA MEILLÄ OLI TÄLLAISTA

muitaihania_koti_marraskuussa_2015_1

muitaihania_koti_marraskuussa_2015_2

Marraskuu mennä humpsahti tuosta vaan ohitse ja pitäisi pikkuhiljaa valmistautua jouluun. Meillä ei vielä kovin paljon jouluisia juttuja näy, joululaatikot ovat edelleen varastossa, mutta ehkä jo ensi viikolla ehditään hakea ne ja tutkia taas iloissaan, että mitä kaikkea siellä onkaan. Se tunne on vanha tuttu lapsuudesta asti, kuinka sitä ilahtuukaan vuosi vuoden jälkeen niistä samoista joulukoristeista. Vuosien saatossa niitä tietysti tulee aina vähän lisää ja osaa jää pois matkasta, mutta minullakin on noissa laatikoissa koristeita ensimmäisestä omasta kodista 90-luvulta saakka. Tänään vähän kiertelin pitkin kotia, tää on niin valtava, että oli todella pitkä kierros, heh, miettien mitä laittais minnekin. Tuliskos paperitähtiä ikkunoihin, minne nurkkaan laitettaisiin kuusi ja pitäisikö jotain koristeluita tehdä itse. Siinä samalla tuli todettua, että täällä on kyllä monia itsetekemiä juttuja pitkin kotia. Niistä rakentuukin juuri se meidän näköinen koti. Tyttökin totesi nukkumaan mennessä, että meillä on kyllä tosi kiva koti. Poika taas muutama päivä sitten tokaisi, että kotimme on tosi valkoinen, että haluaisinko oikeasti, että meillä olisi vaaleanpunaiset seinät. Se kysymys sai mut purskahtamaan nauruun, koska aika moni olis eri mieltä siitä valkoisuudesta.

muitaihania_koti_marraskuussa_2015_5

muitaihania_koti_marraskuussa_2015_6

Vuosia sitten tein pitkään ja hartaasti Onnipeittoa, jonka alla edelleenkin köllötellään. Siinä on tytön piirtämiä kuvia kirjottuna tilkkuihin ja reunassa lukeekin, että peitto on tehty vuosina 2009-2011 äidin ja tyttären yhteistyönä. Peittoa tehdessä muistan pohtineeni, voinko laittaa sisäpuolelle vanhan lakanan, että se saattaa olla valmiiksi jo liian hiuti, kestääköhän se. Laitoin sen silti ja aika ja käyttö on tehnyt tehtävänsä, se on muutamasta kohdasta repeillyt, mutta pitää tarttua joku ilta toimeen ja korjata ne kohdat, silleen röllipeikkomaisesti vaikka.

muitaihania_koti_marraskuussa_2015_7

muitaihania_koti_marraskuussa_2015_9

Ostin eilisiltä joulumarkkinoilta viereisessä pöydässä myyneeltä Vihreän Talon Annikalta ihanan käsin tehdyn kynttilän. Siinä on sitruunaruohon tuoksu ja tänään oli mahdollisuus polttaa sitä rauhassa hetki tuossa olohuoneen pöydän ääressä, kun kotona olivat vain isommat lapset. Niin harvoin nykyään tulee polteltua kynttilöitä, että asia sai vähän jopa ihmettelyä. Kuusi on Kotipalapelin Rillan käsityötä. Tulitikkuaskin päällystin Kanelimaan postikortilla, se näyttää nyt paljon kivemmalta. Voin kertoa, että meillä ei oo vuosikausiin ollut yhtään koristeltua tulitikkuaskia, vaikka joskus on niitä tullut tehtyä enemmältikin.

muitaihania_koti_marraskuussa_2015_10

Villasukat ovat sohvan ja sängyn laidoilta päätyneet pikkuhiljaa taas käyttöön ja tekisi kyllä mieli tekaista taas jotkut kiva uudet. Tytöllekin, joka tuossa sukkia kovasti ihaili, mutta seittämänveljeksen karheus oli sille liikaa, vaikka kuvio noissa sukissa miellyttikin. Ja onhan tuo kokokin ehkä vähän väärä.

muitaihania_koti_marraskuussa_2015_12

muitaihania_koti_marraskuussa_2015_13

muitaihania_koti_marraskuussa_2015_14

muitaihania_koti_marraskuussa_2015_15

Olohuoneen seinälle pääsi kehyksissä testiin Jätski-printti, jota on pian saatavilla teille kaikille. Infoan lisää täällä sitten kun. Siinä nyt ei ole ainakaan mitään jouluista, vaan se on ennemminkin raikas, ihana tuulahdus menneestä kesästä ja toivonpilkahdus seuraavasta, jota kohtihan tässä jo kovaa vauhtia mennään kaikesta huolimatta. Mietin, että ihan yhdellä hakusanalla ei taida löytyä täältä blogin puolelta kaikkia käsin tekemiäni juttuja, joita meidän kodistamme löytyy, niin tein Styleroomin puolelle kansion, jonne on koostettu niitä vähän enemmän samaan paikkaan. Että tämmöistä täällä tänään, ensimmäisenä adventtina!

muitaihania_koti_marraskuussa_2015_4

muitaihania_koti_marraskuussa_2015_3

 

MATTO KEITTIÖSSÄ

mattokeittiossa1

Olen vähän uhkarohkeaa sorttia. Ainakin siinä mielessä, että vaihdoin keittiöön maton, joka on vaaleahko ja joka ollut alunperin olohuoneessa, mutta päätyi keittiöön lastenhuoneen kautta. Matto on tosiaan musta-valkoinen ja en aio laittaa syöttötuolin alle mitään suojaa… Tai no, tässä muutaman päivän jälkeen olen jo hieman ehkä pikkiriikkisen saattanut miettiä vähän harkitsevaan sävyyn sitä sellaista Ikean muovista tuolinalustaa. En tiedä, onko se oikeasti siihen tarkoitukseen, mutta sellainen meillä oli edellisen vauvan aikaan. Onhan se vähän mälsä ja ankean käytännöllinen. Siihen on syynsä, miksi haluan maton keittiöön. Lämpimäksi, pehmoiseksi varpaiden alle. No, katotaan, voihan sen viiä pesulaan millon vaan ja vaihtaa pois. Edellinen matto oli äitini virkkaama pyöreä trikookuteinen matto, joka ihanasti keräsi murut pitsikuvioiden väliin eikä tarvinut imuroida joka päivä, heh. Tulee mukava olo, kun huone piristyy ihan vain sillä, että kotona vaihtaa tavaroiden paikkoja. Sellaisia mattoajatuksia täältä tähän maanantaihin. Aurinkoista viikkoa kaikille!


mattokeittiossa2

mattokeittiossa3

KEITTIÖSSÄ, AURINGOSSA

Joinain päivinä on mukavaa pyyhkäistä ja putsata keittiönpöytä puhtaaksi kaikista muista askareista ja nostaa esille akvarellit, tussit ja paksua paperia. Valita vain lempivärejä maalinapeista, valita vesi krumeluureimpaan lasiin ja antaa auringon paistaa silmiin. Antaa ajatusten juosta, muistella ihania, haaveilla, antaa hymyn nousta suunpieliin kivoja juttuja miettiessä, kyyneileiden valua kun siltä tuntuu.

akvarellein. muitaihania.com - Tiina Arponen

Tuoli ja maalaus. muitaihania.com - Tiina Arponen

akvarellein. muitaihania.com - Tiina Arponen

akvarellein. muitaihania.com - Tiina Arponen

Tykkään meidän pienestä keittiöstä. Sinne paistaa iltapäivisin ihanasti aurinko, niin kirkkaasti ja suoraan, että usein on laitettava sälekaihtimet alas, jotta saan lapsista syömisseuraa. Itse tykkään siitä, että verhot ovat auki, vaikka valo olisi kirkas ja huonekin lämpiäisi. Nuo maalaushetket ovatkin aivan niitä omiani, kun isommat ovat koulussa ja päiväkodissa, vauva nukkuu. Saa paistaa. Ihana syksy, kun niin teet.

Kulmaus keittiöstä muitaihania.com - Tiina Arponen

 

UUDISTUNUT MUITA IHANIA

Installaatio keittiössä © muitaihania.com - Tiina Arponen

Hei kivaa, kun olet täällä uusilla sivuillani. Omiin silmiini tää tietysti näyttää jo kovin tutulta, kun olen viilannut juttuja ja käynyt jokaisen vanhankin postauksen läpi ennenkuin sivut lopulta aukesivat. Mutta vitsit, että oonkin innoissani tästä kaikesta. Sisältö on siis vanhaa, mutta tietysti uusia postauksia pölähtelee suunnilleen samaa tahtia kuin aina ennenkin. Tuosta oikeanpuoleisesta valikosta löytää suosittujen pipojen ohjeet ja kuvagalleriat muutaman vuoden takaa teidän lukijoiden pipoista. Tiiäppä vaikka alkais taas neulotuttamaan, kun kelit alkaa viiletä ja pipokelit olla taas paikallaan. Samaisesta paikasta löytyy myös vauvan housujen kaava, jota lupailin jo kesällä. Se on sellainen vähän epätavallinen kaava, ehkä enemmän vaikka työhuoneen seinälle koristeeksi tarkoitettu tai vaikka kirjepaperiksi, kuin viivasuoraksi kaavaksi, mutta kyllä mää sillä niitä housuja hurauttelin (hoikkaselle & kapeajalkaiselle) puolivuotiaalle monetkin. Se on siis printattava akvarellimaalaus. Tulostettaessa pitää huomioida, mikäli kaavana aikoo käyttää, että sentti x sentti -boksi on sen sentti kertaa sentin. Olkaa hyviä vain!

En oo ollenkaan syksyihminen, tunnen enimmäkseen hailakkaa surua, haikeutta ja harmahtavaa alakuloa, vaikka tykkäänkin väriloistosta ja enenevästä vaatemäärästä (vaikka silti kivempaa on niiden väheneminen) ja iltojen pimenemisestä. Nyt on kuitenkin sellainen auringonkeltainen syys ja se on oikein mukavaa. Siitä ja torilta löytämistäni täydellisesti auenneista ruusuista, ihanista loppukesän hääjuhlista, yksissä nappaamastani hääkimpusta (tästä en voi olla hehkuttamatta, koska jäin niin monissa ilman!) ja rakkaista ystävistäni (ja eräästä joka linkittää tämän biisin tasaisin väliajoin!) inspiroituneena rakensin keittiön pöydälle tämän biisinpätkän.

No hei, mitäs te tykkäätte näistä sivuista? Entäs syksystä? Joko neulotuttaa vai onko ilmoilla jotain aivan muita syksyn merkkejä?

Toivon kaikille leppoisaa perjantaita, hempeän kuulakkaa viikonloppua, mukavaa loppukuuta ja aivan hyvää tätä hetkeä tässä näin!

Installaatio keittiössä © muitaihania.com - Tiina Arponen

 

KUN MIISU OLI VIISI

Löysin vintistä laatikon, joka oli täynnä piirustuksia kolmisen vuoden takaa. Tiedän varastossa olevan toisenkin samanmoisen laatikon. Välillä laatikot nähdessäni mietin, että onko niissä laatikoissa mitään tolkkua, varsinkin kun ne paperit on heitetty laatikkoon muutossa vain siksi, etten vain ole käynyt niitä läpi ja säästänyt muutamaa mielestäni parasta tai kivaa tai koskettavaa. No, kun päädyn miettimään asiaa, niin tajuan myös, että on varastossa paljon muutakin, mitä ei tarvitsisi niin säästää ja jotka eivät ole niin arvokkaita kuin nuo lasten piirustukset. Eilen otin toisen laatikon ja kävin ne läpi, heitin ison osan pois, keräsin tyhjät (!) paperit talteen ja huipuimmat siirsin omaan muovilaatikkoonsa. Lisäksi leikkasin muutamasta piirustuksesta kuvat pienemmiksi ja järjestin uuden, hauskan jääkaappinäyttelyn. En malta odottaa, että töiden tekijä saapuu ja näkee ne, sillä veikkaan, että kahdeksanvuotias ei muista tarkalleen mitä on piirrellyt viisivuotiaana. Siinä riittää myös pohdittavaa, miksi ja miten on piirtänyt mitäkin. Aihealueita oli laidasta laitaan, ihan hirmuisesti tietopläjäyksiä erilaisista aiheista, planeetoista, kulkuvälineistä, kissaroduista, liikennesäännöistä, hedelmistä… Tunteita oli käsitelty myös, oli suuttumusta, surua ja rakkautta. Hauskaa myös, että monissa piirustuksissa oli tytön itsekirjoittamaa tekstiä. Tuplakonsonanttien puutteet ja väärinpäin olevat kirjaimet varmasti naurattavat tekijää itseään.

Näyttelyn nimi on Kun Miisu oli viisi. Olkaa hyvät!

 

 

 

 

 

 

JÄÄKAAPPITAIDENÄYTTELYT

 

Viime viikkoina meidän jääkaapin ovessa paistatteli tyttären hieno näyttely Rosvot, sheriffit, merirosvot ja rakastuneet eläimet. Viime viikonloppuna poika piirsi, väritteli ja leikkasi omia kuviaan uutta näyttelyä varten. En oikeasti muista mitään, mihin hän olisi noin intensiivisesti valmistautunut ja joka olisi ollut yhtä tärkeä jäädessään illalla keittiön pöydälle odottamaan uutta aamua kuin se kasa piirustuksia. Hän ensin piirsi kuvat mustalla tussilla, keräsi piirustukset pinoon ja alkoi väritellä niitä, yksi kerrallaan ja huolellisesti, ei yli viivojen. Ja kun kuva oli valmis, hän leikkasi ne pikkusaksilla hienosti omaan läjään odottamaan. Ja voi kuulkaa miten sitä valmisteltiin, että työt saatiin jääkaapin oveen. Äkkiä piti vanha näyttely ottaa talteen ja siivota muut paperit, että saatiin tämä Hirviönäyttely esille.

 

 

 

 

TRIPP TRAPP PILVENREUNALLA

Pian on taas se aika, että ruokapöydän ääreen tulla tupsahtaa uusi ruokailija. Olen tällä kertaa hyvissäajoin liikkeellä ja syöttötuoli odottaa jo valmiina. Sain ystävältä vuosia käytössä olleen tuolin, jolle tein pienen freesauksen maalaamalla. Turvakaarta ei ollut tallessa ja hankin sen Facebookin kirppariryhmän kautta. Kaari ja nahkaremmi olivat punaiset ja jotenkin tykkään tuosta punaisesta remmistä noiden pastellisävyjen kanssa. Syöttötuoli sopii keittiöön lähes täydellisesti ja eiköhän istujakin sitten, kun sen aika on. Pehmusteasioitakin ajattelin miettiä vasta sitten, ehkä joku helppo tyyny, jonka saa helposti pesuun.

 

SURULLINEN ANANAS JA YSTÄVÄT

Aika mainioon ajankohtaan järjestettiin meidän jääkaapin oveen (pian) nelivuotiaan piirustuksista kotinäyttely, sillä Helsingissä on viikonloppuna ihan mahtava tapahtuma, Olohuonenäyttely! Sinne me ei päästä tällä kertaa, sillä on muita suunnitelmia viikonlopulle. Tätä omaa näyttelyä voimmekin ihastella sitten vähän pidemmän aikaa. Koitin etsiä juttua, jonka ihan vasta luin, jossa oli ihan oikeasti puhe jääkaappitaidenäyttelyistä. Se oli niin mahtava idea, että halusin järjestää sellaisen meillekin, silleen vähän enemmän, kuin vaan lasten piirustuksia siihen oveen kiinnittämällä.  Se on arkipäivää. Tätä varten on oikein vartavasten leikattu teipit ja syödään domino-keksit avajaisissa lasten kanssa. Huraa!

Surullinen ananas ja ystävät, olkaat hyvät.

 

KOOKOS ON IHAN KIVA

 

Yksi lempparikohtia keittiössä just nyt, on tuo apupöytä ja sen päälle maalaamani taulu. Meillä on melko pieni keittiö ja laskutilaa on niukalti, tai siis sitä tilaa, minne leipäpussi jää roikkumaan, vaikka sillä ehkä oliski joku parempi paikka. Ja hedelmien paikka oli parempi muualla ku aivan ruokapöydässä, koska siinä ne kiinnittävät liikaa huomiota, kun on aika syödä lämmin ruoka. Tuo kärry on siihen tarkoitukseen oikein oiva.
Maalaaminen on houkuttanut jo pitkään, kun en vuosiin ole oikein ehtinyt kunnolla. No, enpä oikein ehtinyt nytkään, paitsi öisin ja vauvan päiväuniaikaan. Silloin on hyödynnettävä ne tilaisuudet. Olen istunut keittiön lattialla myöhään illalla ja antanut ajatusten juosta ja maalien sekoittua. Mää en oo muutenkaan ollenkaan aina suunnitelmallinen luovien tekemisteni kanssa, joten tätäkin tein niin, että annoin käsien vaan viedä. Oli aivan ihanaa!
Teos kuuluu sarjaan, jonka ensimmäinen se on, eli suuret on suunnitelmat. Niin pitää ollakin. Työn nimi on poikani toteamus sen nähdessään: Kookos on ihan kiva.