Tietoa mainostajalle ›

SÖPÖN PUPUKAKUN OHJE

Innostuttiin eilen lasten kanssa ideasta, että tehtäisiin muffinsseja. Ajatus siitä jalostui matkan varrella kakuksi asti, vaikka lapset eivät edes tykkää kakusta, mutta joskus oltiin nähty video, jossa aseteltiin muffinssit hauskaan muotoon ja päälle levitettiin kermavaahtoa ja ainakin ylhäältäpäin asetelma oli hyvin kakkumainen. Täydellinen tapa tehdä kakku myös silloin, jos ei omista kakkulapiota, heh. Testasin samalla myös muffinssien paistamista neljällä erilaisella vuokavaihtoehdolla. Kokeilin perinteisiä paperivuokia, isoja ja muffinssipeltiin sopivivampia, sekä pestäviä silikonivuokia ja paperisia, niitä kauniita piparireunaisia korkeita vuokia. Meillä on kaasu-uuni ja paistaminen on aina vähän arpapeliä, että palaako leipomukset pohjasta (yleensä palaa) ja jäävätkö raa’aksi päältä, mutta tällä kertaa paistaminenkin onnistui lähestulkoon täydellisesti. En tiedä johtuiko niistä vuuista vai vaan tuurista laittaa uunin lämmöt just oikein, mutta pääasia, että hyvin paistui. Lopuksi, kun muffinssit olivat valmiit, me tehtiin seitsemän sekuntia kestävä pupukakkuvideo! Tässä näin, olkaat hyvät!

KALAPUIKOT PELLILLE JA HEDELMÄSALAATTIA ILTAPALAKSI


Tiedättekö sellaiset omituiset tapahtumaketjut, joita ei olis osannut odottaa. Joita itsekin jollain tavalla jouduttaa ja ohjaa tiettyyn suuntaan ja on siitä kaikesta aivan fiiliksissä? No, mulle kävi eilen niin. Koko tarina voi kuulostaa ihan kreisille (mutta tavallaan taas ei ollenkaan) ja sitä se onkin, eikä siinä oo sen kummempaa loppuhuipennusta, mutta se teki tiistaista aivan hulvattoman. Tervetuloa tarinaan mukaan!

Tulimme lasten kanssa kotiin ja en ollut jaksanut käydä kaupassa koko konkkaronkka mukanani, joten päivän ruoka piti loihtia jääkaapin ja pakkasen jämistä. No, perushyvä tarjoiltava on kalapuikot, koska jokainen lapsi niistä tykkää ja ne on helpot paistaa pannulla. Keittiö oli kiireisen viikon jäljiltä melkoinen tiskivuoristo, joten ajattelin, että tänään laitan kalapuikot uuniin ja vähän ranskiksia kaveriksi. Saavat itsekseen paistua ja minä tiskaan sillävälin. Kaadoin kolmen kalapuikkopaketin sisällöt pellille ja nauratti, kun siinä köllötteli kolmea eri sävyistä kalapuikkolaatua. Asettelin puikot nätisti vaaleasta tummaan ja kaikki ranut saman suuntaisesti vinoon. Otin koko komeudesta kuvan ja postasin Instagramiin ja Facebookiin. Kalapuikkopäivä! Näytin lapsille asetelmaa ja he nauroivat ja ihastelivat.

Kalapuikkokuvasta lähti liikkeelle vitsikäs keskustelu, jonka innoittamana aloin ihan tosissaan hekumoida ystäväni tokaisemalla ajatuksella, että tekisin muitaihaniamaisen retroruokakirjan! Kalapuikkoja, kananmunakastiketta ja mokkapaloja (eli helmikakkua meidän perheessä!), ihan niinkuin lapsuudessa. Niitä ruokia, joita aika monet ihmiset arkena kotona syövät edelleen. Keskustelussa mukaan ilmoittautui innokkaita taittajia ja salanimellä avustavia oikeita ruokakirjailijoitakin! Siinä samassa sumassa kipaisin ruokakauppaan, ostin paljon hedelmiä ja laitettiin kotona Instalive pyörimään, Tiinan yökerhon hedelmäsalaattihetki. Sopi erittäin hyvin teemaan! Tunnin ajan siinä leikkelin hedelmiä palasiksi ja ympärillä sekoili sekä omat että naapurin lapsi ja ystävä. Vitsit, että oli hauskaa, kertakaikkiaan! Loihdin myös teille ohjeen hedelmäsalaattiin kuvineen kaikkineen. Ohje kuuluu näin, leikkaa hedelmät paloiksi ja vatkaa kerma vaahdoksi, nauti!

…ja ei, ruokakirjaa ei ole oikeasti tulossa (ainakaan toistaiseksi, heh!), mutta tällainen hauskuus ja kepeys  tekee kiireiseen ja toisinaan rankkaankin arkeen ihan supermegamahtavaa piristystä!

LEMPITAVARANI KEITTIÖSSÄ (JOTKA EIVÄT NÄKÖJÄÄN LIITY YHTÄÄN RUUANLAITTOON)

Lempinurkkaukseni keittiössä sai taas uutta ilmettä, kun heivasin tarjoilukärryltä leivät ja hedelmät pois. Tilalle laitoin viherkasveja, niin on aina juttukavereita keittiössä – tosin vähän ykspuoleisia, mutta väliäkö sillä, mulla riittää juttua kyllä. Nyt koko kärry sekä keltainen hyllykkö on täynnä tavaroita, joista tykkään erityisen paljon ja joista monilla on tarinoita. Ja koska olen sellainen tarinankertoilijahahmo, niin kerron teille nyt muutamasta niistä.

Vihreä Nappula-kynttilänjalka. Olimme isolla porukalla Vihreän talon Annikan vihreällä talolla kesäjuhlissa muutama vuosi sitten. Yksi yllätysnumero oli portaikkoon jätetyt kynttilänjalat. Niissä taisi olla kynttilätkin palamassa, ainakin osassa, muistelisin. Ne olivat ihanat juhlat, oli alkukesä, luonto pullollaan raikasta alkukesänvihreää, kesäyö vähän vielä vilpakka ja seura ihan huippua. Jokainen vieras sai yhden kynttilänjalan mukaansa ja usein tulee tuosta vihreästä mieleen ne ihmiset varsinkin ja se mukava tunnelma.

Valuvat mukit ovat tanskalaista Studio Arhojn keramiikkaa. Rakastan noita lasituksen valumia ja pastellisävyjä. Rakastan!

Lasissa 36 värikästä kakkukynttilää. En raskinut ostaa neljättä 12 kynttilän pakettia (koska 48 olisi silkkaa turhuutta ja rahantuhluuta!), joten 37 ikävuotta juhlitaan 36 kynttilällä. Koska pakkohan kakussa on kynttilät olla. Saman sarjan muffinssivuuatkin mua niin kutsuivat, että nyt on pakko sitten leipoa muffinsseja, vaikka taloutemme kaasu-uuni (siksi hyllyllä on neljä rasiallista tulitikkuja) ei paistamisessa olekaan kovin hyvä kaveri. Siksi en nykyisin enää leivo.

Vaaleanpunainen kynttilänjalka. Niin epätoimiva kuin olla ja voi. Kynttilät palavat liian lähellä toisiaan ja keskimmäinen sulaa aina liian nopeasti. Tykkään siitä silti. Ostin jalan Herttoniemen jokakeväisestä kirpparitapahtumasta ja aurinko paistoi ihanasti ja lämpimästi. Päivä oli pitkä, kun kävelimme pitkin kaunista Herttoniemeä ja ilmassa tuoksui jo vahvasti kesä, vaikka taisi olla vasta huhtikuu. Nakkasin kolmen euron ostokseni rattaiden tavarakoriin ja jatkoimme matkaa. 

Kultainen palmu -pullonavaaja. Naureskeltiin ostoksellemme jo valmiiksi ystävän kanssa, kun molemmat avaajat ihan turhuuksissamme ostettiin. Ei sillä saa ees kunnolla pulloa auki, mutta se ostoshetki oli hauska ja jäi mieleen. Sama ystävä toi tuliaisiksi kaktusten alla olevan kultareunuksisen lautasen. Taidetaan molemmat olla kultaisten juttujen perään pienissä määrin, vaikka värejä molemmat rakastetaankin.

Keltainen String-hylly oli lahja itseltäni itselleni, kun sain toisen lapseni. Mietin pitkään otanko järkevästi vaikkapa valkoisen hyllyn, mutta kuuntelin sydäntäni, että otan sen jonka juuri sillä hetkellä haluan. Keltaisen. Enää en varmaankaan valitsisi samoin, mutta olen todella iloinen, että otin keltaisen enkä yhtään mitään järkivalintaa. Sydämenääni. <3 Ja lahjat itseltä itselle. <3

Nordic Honeyn luomuhunaja on tyttäreni suosikkia ja purkki onkin ainoastaan hänen käytössä. Joskus salaa olen ottanut lusikallisen teekupposeeni ja on kyllä ihanaa hunajaa! Siksi sitä saakin lähinnä vain joulupukilta ja synttärilahjaksi.

Anopinkieli. Olimme sattumalta sopineet ystävänpäiväksi pisimpään tuntemani ystävän kanssa aamukahvit ja hän toi minulle nuo kaksi anopinkielen vartta (tai voiko noita sanoa pistokkaiksi). Lempeät ystävyyden anopinkielet siinä kasvavat.

Keittiö on nyt kivan keväinen pastellisävyineen ja viherkasveineen. Onneksi lapset eivät ole tajunneet, että tuo pastellikääreinen paketti seinähyllyn alahyllyllä on suklaata. Menen nyt hakemaan sen ja sujahdan peiton alle, neulomaan ja katsomaan uusia Rimakauhua ja rakkautta -jaksoja. Ihanaa ja lempeää (hiihtoloma-)viikkoa teille armaat lukijani!

KIITOS VUOSI 2016

Olen tänään käynyt läpi kuvia menneeltä vuodelta ja voi vitsit, niin ihania juttuja on ollut ja tapahtunut. Ihan tavallista elämää tietysti pääasiassa, mutta aivan huippuja hetkiä lasten kanssa, mahtavia käsityöhommia ja minun ihan omia juttujani, joita olen itsekseni tehnyt ja elämää elellyt. Täällä blogissa on näkynyt enimmäkseen käsityöt ja koti- ja lapsijuttuja, Instagramissa on voinut nähdä vähän enemmän ja Snapchatissa taas kaikista arkisimpia juttuja ja hitusen ehkä avautumisiakin. Tykkään kaikista näistä kanavista, mutta tämä blogi on silti se rakkain. Arvatkaapas mitä, ensi vuosi on juhlavuosi, nimittäin Muita ihania täyttää kymmenen vuotta! Juhlallisuuksista sitten enemmän, kun niiden aika on. Nyt fiilistellään vielä vähän tätä hetkeä ja vuotta 2016.

Tammikuussa tein ensimmäisen, melkolailla hetken mielijohteesta toteutetun yhteisneulontaprojektin, kun neuloitte kanssani muitaihaniatalvisukkia! Se oli mieletön juttu, sukkia valmistui älyttömästi, niin moni innostui! Heti perään tehtiin muitaihaniatyyny ja syksyllä vielä muitaihaniasyyssukat. Siinäpä ne melkein mun vuoden neulomukset olivatkin, mutta niitä olikin sitäkin kivempi tehdä. Erityisesti tykkäsin ottaa kuvia näitä projekteja varten. Kesällä kuvaamiseni levisi laulunsanakuviin ja joulukalenterikuvia yhtään unohtamatta! Tämä vuosi taisi siis olla juhlavuosi keittiönpöydän päällä keikkumiselle, kun räpsin kuvia ja pitelin samalla vartaloani väännellen valaisinta poissa edestä. Ensi vuonna voisi vaikka harkita jonkin sortin apuvälineitä kuvaamiseen, sillä olen kuullut, että sellaisiakin on saatavilla, heh.

Elämä noin muuten. Noh, sellaistapa se vähän hullunmyllyä aina on, kun monta lasta ja kaikki eri ikäisiä ja kun on tässä omassa pienessä perheessään se ainoa aikuinen. Kiirettä on ollut, mutta olen yrittänyt joka päivä löytää pienet ilon hetket ja varmasti onnistunutkin siinä. Läsnä voisi aina olla enemmän, mutta en aio potea siitä huonoa omaatuntoa, vaan pyrkiä vain parempaan sen asian suhteen tulevaisuudessa. Olen oppinut itsestäni tänä(kin) vuonna paljon asioita, olen oppinut olemaan armollisempi monessa asiassa ja minulla on aivan hyvä olla. Vitsailen toisinaan, että mitä huonommin mulla menee, sitä enemmän teen käsitöitä ja toisaalta se on totta, kaikenlainen käsillätekeminen on mulle terapiaa, mutta toisaalta innostun kaikesta kauniista ja ihanasta niin helposti, ettei siihen aina kyllä mitään terapointia tarvitse, että teen. Monet silmukat on kudottu ja piirustukset piirretty itku silmässä tai suunpielet ilosta korvissa. Silti jätän tämän vuoden mieluusti jo taakse ja odotan uutta vuotta innolla tulevaksi, toivon sen jälleen olevan minulle rakkauden ja kirjantekemisen vuosi! <3 Pus.

joulukalenteri / muita ihania 2016

Ilmapallojen takana

PIKKU PEMBERLEY ILLALLINEN KAHDELLEjuhannuskalenteri 15/24 metsaretki30 muitaihaniajoulumyyjaiset1

Muita Ihania -blogin ikiomat talvisukat, jotka valmistuvat pikkuhiljaa päivä kerrallaan.

tammikuinen_olkkari1 PERJANTAIKUKAT & KEVÄTTÄ ILMOILLA lapsen piirustuksesta pehmoksi Kakkua ja viinaa -bileet Kakkua ja viinaa -bileetheinäkuun SEINÄ / MUITA IHANIA kesäreppu / muita ihania lipasto8 KEITTIÖ HEINÄKUUSSA / MUITA IHANIA TAAPERON PIKKUREPPU / MUITA IHANIA Miisun reppu / muita ihania Röyhelöhame / muita ihania

BUSSIPYSÄKILLÄ HAILUODOSSA

nallikarilove_uimakopit

Hailuodossa, Bättre Folk, 2016

Hailuodossa, Bättre Folk, 2016

JUHANNUSKALENTERI 7/HEINÄKUU

oululove_pilpasuo5

Yhdessä neulottava muitaihaniatyyny

olet ihana muita ihania

Skidit risteily / Silja Symphony / Muita ihania Skidit risteily / Silja Symphony / Muita ihania Skidit risteily / Silja Symphony / Muita ihania Skidit risteily / Silja Symphony / Muita ihania Skidit risteily / Silja Symphony / Muita ihania bingolappu / muita ihania muitaihanialautanen1
Mummola Travels lepakkopaita Nelosluokkalaisen pöytäliina

Mummola Travels

Mummola Travels

Mummola Travels

Popkorniakku ja ihana kahdeksanvuotias

Jäätelopaita Pehmiksen värinen sänkyHAPPY HALLOWEEN / MUITA IHANIA valmiitsukat_friendship muitaihanisyyssukat_paiva8neulekuva Jakkara / muita ihaniavappu6kevatkoti2kevatkoti1tiina_anna_fb2DIY QUIET BOOK LOVELY MONSTERduck it burger and beer, street food, copenhagenVON FRESSEN, COPENHAGENthe little mermaid and muitaihaniatalvisukatIMG_5652Hakolan Lippa-hylly, kaktustaulu ja lehtileikekehyksetKIVAT KAVERISYNTTÄRIT

MUITA IHANIA PÄIVÄPEITTO 2016muitaihania_055muitaihania_030joulukalenteri 2016 / 21ruu2_kaikkisyyssukat5VARJO AWARDS 2016Muita ihania / lastenhuone marraskuu 2016costo_kaikkipavlovasaunallaJUHANNUSKALENTERI 3/24Kukkahattu / Muita ihania_risteily98032risteily799risteily51Skidit risteilykesäjuhlat7PIKKU PEMBERLEY ILLALLINEN KAHDELLEPIKKU PEMBERLEY ILLALLINEN KAHDELLEillallinen28Lukujärjestys / muita ihaniaJätskikorvikset / Muita ihaniaMini & Vieno / muita ihaniakultahame_ekstrapieni_25Miisun tyyny

JOULUKALENTERI – LUUKKU 15

joulukalenteri15

Tänään on vuorossa kaikista parhain DIY-vinkki jouluun ehkä ikinä! Tämä tuli mieleeni eräänä päivänä, kun raahasin ruokaa kaupasta kotiin ja näin, että muovipussin kyljessä on joulupukin kuva. Silloin, kun minä olin lapsi, niin äidilläni oli tapana leikata muovipusseista kauniita kuvia ja sitten ne kostean luutun kanssa silautettiin jääkaapin oveen. En tiiä teittekö te muut 80-luvulla tälleen samalla tavalla, mutta kyllä me siellä Oulun lähiössä! Nyt vähän huvittaa ja naurattaa tämä idea, mutta siis oikeesti (haha!), lähestulkoon ilmainen ja kuitenkin kaunista tai vähintäänkin mukavaa katseltavaa ja joulufiilistä lapsille (vaikka tätä käytettiin kyllä myös muulloin, jos sattui kaunis pussi tulemaan vastaan!). Asiaankuuluvasti silitimme tuon oman muovipussijoulupukkikuvan tuonne pakastikaapin oveen vähän vinoon, tai siis minähän sen sinne laitoin, eivätkä lapset oikeastaan ole sitä edes huomanneet… Nykyajan lapset, hmph! Kuvakin on muuten varmaan sama ku 30 vuotta sitten. Tsihih, no mutta, hei hyviä kauppareissuja ja kosteita luutuja teille sinne kaikille! jk15_jaakaappi

Eilisen donitsiarvonnan voittajaksi arvontakone arpoi kommentoijan, joka käytti nimimerkkiä Annikaj ja jonka lempparia oli Toffeekuorrutus <3! Onnea!

PRINTTAA ITELLES IHANA LUKUJÄRJESTYS

lukujarjestys_muitaihania

Muistatteko lapsuudesta sen, kuinka mukavaa oli kirjoittaa koulujen alettua lukujärjestys siihen kaikista ihanimpaan lukkariin, jonka oli jostain saanut. Niitä oli kyllä monenlaisia, lehtien välistä saatuja, kaikenmaailman apteekkien ja pankkien omia ja sitten ne spesiaaleimmat lukujärjestykset, joissa saattoi olla vaikka jotain kimalletta tai kokonaan tarraa kaikki eri aineetkin. Omalla koululaisellani ei ole ollut samanlaista runsaudenpulaa, mitä kyllä vähän ihmettelen tässä maailmassa… Mutta onneksi sillä on äiti, joka kekkasi tehdä oman, tyttären mukaan ihan Tiina-äitimäisen, omasta mielestään muitaihaniamaisen lukujärjestyksen. Ja vielä sellaisen, jonka jokainen saa ladata itselleen ja tulostaa omaan käyttöön haluamallaan tavalla (perus paperiprintti taikka vaikka ihan valokuvana).

lukujarjestys_muitaihania

Tuossa kun maalailin ruudukkoa ja asettelin kukkia ja havuja pikkuisen nukkuessa päiväunia, sain mukaani myös assarin. Enkä ihan mitä tahansa, vaan pienen etanan, joka jostain kasvista siihen pöydällä tulla päräytti. Siinä minä sitä sitten siirtelin aina sopivaan paikkaan, kun se meinasi kokoajan karata kuvasta. Tuli mietittyä sitäkin, että ei se etana mitenkään hidas olento ole, sehän riippuu aivan siitä miten asian ottaa. Lukkariassaroinnissa oli ainakin pirskatin nopea!

Kun lukujärjestyskuvat oli otettu, niin päätin vielä hyödyntää sen maalaamani ruudukon. Kuumaliimasin kukat, havut ja marjat kiinni paperiin ja teippasin äkäisellä teipillä kiinni jääkaapin oveen. Siinäpähän tiputtelevat terälehtensä ja neulasensa sillä aikaa, kun teetän lukujärjestyksen valokuvana. Kuinka kätevää hei! Ja nättiä, sitä varsinkin!

Oman lukujärjestyksesi saat ladattua tästä. Oikein leppoisaa arkeen siirtymistä kaikille!

Lukujärjestys / muita ihania

 

KEITTIÖ HEINÄKUUSSA

KEITTIÖ HEINÄKUUSSA / MUITA IHANIA

KEITTIÖ HEINÄKUUSSA / MUITA IHANIA

KEITTIÖ HEINÄKUUSSA / MUITA IHANIA

Kesällä koti saa elellä aina vähän omaa elämäänsä. On liian kiire ulkoilemaan, että kiinnostaisi kotijutut tai kotona on niin lämmin ja hiekkaa lattialla ja joka paikassa muutenki, että ihan pelkkä pyykinpesu, imurointi ja eläminen riittää. Eilen oli kuitenki pakko ilahduttaa itseäni ja kotia ja ostin pari nippua neilikoita. Tuollaiset yllättävät värit valitsin… Etsin tosin jotain vanhan roosan ja hailakan persikan värisiä kukkia, mutta ei just nyt tullut sellaisia vastaan, joten oli tyytyminen noihin. Ja ovat vallan ihania nuo kyllä! Perheen nuorin jäsen halusi muuten itse asetella pienet neilikan oksat pienempään maljakkoon. Tietysti.

Ollaan koko perheen voimin keräilty koko kesä myös hedelmätarroja. Teemme niin kyllä aina ympäri vuoden, mutta viime aikoina on hedelmiäkin syöty enemmän, joten tarrasaldotki ovat olleet suurempia. Siinä muuten kaikille edullinen harrastus, hedelmätarrojen keruu vihkoon. Niistä voi keksiä vaikka millaisia hienoja kokonaisuuksia.

Onhan tämä kesäaika niin ihanaa, ettei tämän haluaisi loppuvankaan. Taidan nyt napata läppärin ja kutimet sänkyyn ja alkaa katsomaan jotain jännittävää elokuvaa, tuulkoon ikkunasta lämpimiä kesätuulahduksia, minä nautin. Moikku!

KEITTIÖ HEINÄKUUSSA / MUITA IHANIA

KEITTIÖ HEINÄKUUSSA / MUITA IHANIA

KEITTIÖ HEINÄKUUSSA / MUITA IHANIA

KEITTIÖ HEINÄKUUSSA / MUITA IHANIA

KEITTIÖ HEINÄKUUSSA / MUITA IHANIA

KEITTIÖ HEINÄKUUSSA / MUITA IHANIA

IHANINTA (JA PASTELLISINTA) KOTONA JUURI NYT

pastellia kotona / muita ihania

Seinälle teippaamani valokuva, jossa on kukkien ympäröimänä nelivuotiaan piirustus äidistä. Paitaan on piirretty kaikki lapset, koska ne ovat äidillä kokoajan sydämessään. Niinhän ne ovatkin.

pastellia kotona / muita ihania

Pikkiriikkinen vaaleanpunainen kuutio, joka on aikas hyväsaundinen taskukaiutin! Huippuostos Design Torgetilta Tukholmasta.

pastellia kotona / muita ihania

Äitienpäivälahja tyttäreltä. Itse virkkaamansa nauha pilttipurkin ympärillä ja herneenverso kasvamassa. Supersydän!

pastellia kotona / muita ihania

Makoilu sängyssä auringon noustessa aamuaikaisella ihanissa pellavalakanoissa. Erityisesti nuo Hawaiji-kuosiset tyynyliinat ovat suosikkini. Pehmeät, ihanat ja kesäiset!

pastellia kotona / muita ihania

Vaaleanpunaiset kassit ja reput ja värikkäät lippikset naulakossa!

pastellia kotona / muita ihania

Pihajuhlien jälkeen kattoon nostettu kennopalloröykkiö! On muuten tismalleen sillä korkeudella, että mahdun alle nipin napin seisomaan, onneksi olen perheemme pisin!

pastellia kotona / muita ihania

Kevään raikkaat, ihanat vihreän eri sävyt ikkunan molemmin puolin.

Pastellia kotona / muita ihania

Kauniita lempiasioitani keittiön hyllyssä. Onneksi valitsin aikoinaan keltaisen!

pastellia kotona / muita ihania

Kukat, kukat, kukat.

pastellia kotona / muita ihania

Kööpenhaminasta ostamani ihana undulaatti-kortti uutuutena taulukollaasissa.

// Mikä näistä mun ihanuuksista on sun suosikkisi?

KIVAT KAVERISYNTTÄRIT VÄHÄLLÄ VAIVALLA

KIVAT KAVERISYNTTÄRIT

KIVAT KAVERISYNTTÄRIT

KIVAT KAVERISYNTTÄRIT

KIVAT KAVERISYNTTÄRIT

Meillä oli tänään juhlat. Kotiimme nimittäin pölähti maanantai-iltaa piristämään kahdeksan ihanaa tokaluokkalaista. He tulivat juhlimaan parisen viikkoa sitten yhdeksän vuotta täyttänyttä tyttöäni. Perheessämme juhlitaan keväisin monet syntymäpäivät ja kun juhlia pidetään sekä ystäville (he ovat meidän ”sukulaisemme” täällä etelässä) että koulu- ja tarhakavereille, niin aika monet kemut saa olla järkkäämässä, vaikka välillä jaammekin isompien lasten isän kanssa bailujärkkäysvuoroja. Tämän päivän tyttöporukka on oikein mukava, tunnen heistä kaikki jo muutaman vuoden ajalta ja mietinkin herkkuja laitellessani, että miten kukainenkin saattaa tarjoiluja kommentoida ja mistä ehkä tykkäävät. Hymyilyttikin sitten, kun yksi tytöistä ensimmäisenä keittiöön kurkatessaan tokaisi, että näyttääpä hienolta. Juuri niin olin ajatellutkin hänestä.

Halusin laittaa yksinkertaiset, helpot ja nopeasti esille laitettavat tarjoilut, koska siihen toiseen laitaan mulla ei oikein ole edes mahdollisuutta (tai taapero kainalossa ei ihan ensimmäisenä huvita yrittää). Ikean pakastekaapista hain kaksi pakettia prinsessaleivoksia ja ne leikkasin puolikkaiksi ja sekaan vähän marenkia ja vaahtokarkkeja, siinäpä kakku! Tsadaa! Näyttääkin aika makoisalle. Oikea kakku jää usein lastenjuhlissa vähälle syönnille tai vähintäänkin juhlien päätteeksi lähes joka lautaselta kaadetaan koskemattomat kakkupalat roskiin. Tästä herkkupläjäyksestä jäi vain yksi puolikas! Lisäksi hain Lidlistä donitseja, jotka myös puolitin, koska puolikas on aivan riittävän kokoinen. Ne näyttävät myös hauskoilta. Lisäksi oli popkornia, kiivin puolikkaita, kertakäyttölautaset ja paria keksilaatua ja siinäpä se. Vartissa valmiit herkut pöytään, ihanan iisiä!

Tyttöni toivoi juhliin myös jotain ylläriä vieraille kotiin viemisiksi. Onnekseni löysin Tigeristä nuo mainiot lasiset smoothiemukit (ja pahviset bilerillit!), joihin sain juhlajuomat kaadettua valmiiksi ja tytöt saivat viedä mukit mukanaan kotiin. Vähemmän tiskiä, tsidim! Pupupussukoihin laitoin herkkuja: tikkarit, pari vaahtokarkkia, suklaakolikon ja lakupötkön. Oikein kivat viemiset, kun nyt jotain kerta toivottiin. Mielestäni juhliin ei tarvitse hillitöntä goodiebagia vieraille, mutta ne ovat kyllä melko yleisiä monissa juhlissa ja tämä oli siihen aivan hyvä ratkaisu. Niin ja nojoo, ehkä sellaiseen kaikista vähimmällä vaivalla järjestettyihin kemuihin eivät kuulu nuo askartelemani nimihahmot noissa smoohtiemukeissa. Ne valmistuivat tänään samalla, kun nuorimmainen lounasti ja siivoilin ikkunalaudalta tavaraa pois ja keksin miten siitä löytyneet jämäpaperit voisin hyödyntää. Leikkasin hahmot summanmutikassa ja koristelin naamat kuviopaperilla ja irtosilmillä ja ruseteilla, joita jäi kutsukorteista yli. Hahmoihin nauha ja tyypit roikkumaan pilleihin, eivätpä muuten sekoittuneet kenenkään juomat. Juhlissa selvisi myös, että nuo hauskat jättikokoiset silmät ovat tarroja. Olin kokoajan luullut, että ne pitää kiinnittää liimaten (en siis vissiin vaan ollut lukenut paketista mitä ne ovat), koska se taustapaperi kaartui niin paljon silmän puolelle, että ei ne yhtään vaikuttaneet tarroilta. Mikään liima ei tuntunut pitävän niitä kiinni, mutta onneksi tytöt kertoivat mulle totuuden, heh. Hyödynsin tarraominaisuuden sitten myös niin, että liimasin silmät silmäluomiini kiinni ja hassuttelin.

Oikein kivat kemut, kiitos vieraille ja kohti seuraavia juhlia, ohoi!
KIVAT KAVERISYNTTÄRIT

KIVAT KAVERISYNTTÄRIT

KIVAT KAVERISYNTTÄRIT

KIVAT KAVERISYNTTÄRIT

KIVAT KAVERISYNTTÄRIT

KIVAT KAVERISYNTTÄRIT

KIVAT KAVERISYNTTÄRIT

RANSKALAISELTA PARVEKKEELTA AVAUTUI KAUNIS MAISEMA LAAKSOON

PERJANTAIKUKAT & KEVÄTTÄ ILMOILLA

Kun olin pieni, asuimme Ruotsissa, niin kuin monet muutkin suomalaiset siihen aikaan. Kodista, jossa asuimme yhden ja neljän ikävuoteni välissä, minulla on jo joitain muistoja. Koti oli toisessa kerroksessa, vaikka sisälle tultiin jo alhaalta. Portaat kuuluivat siihen alueeseen, minne ei saanut mennä, vaikka ne olivat keskellä asuntoa. Lieköhän meillä ollut turvaporttia, sitä en muista. Olohuoneessa oli korkealla koko seinällinen ikkunoita rivissä ja niiden ikkunalaudoilla paljon viherkasveja. Korkeita kaktuksiakin. Sohvan ääressä otimme toisinaan perhekuvia niin, että isäni laittoi kameran ajastukselle ja siinä nökötimme koko pieni perhe keskellä sohvaa, kun salama räpsähti. Saadessani ensimmäisen oman, isojen tyttöjen sängyn, Ikeasta tietty, kun Ruotsissa oltiin, isäni kasasi sen olohuoneessa ja nukahdin patjalle siihen keskelle olohuonetta. Omassa huoneessani oli punainen matto, sellainen paksu ja puuvillainen raidoittain erilaisia punaisen sävyjä. Siellä oli myös matala mäntyinen pöytä, jonka ääressä piirtelin ja seinällä lokerikko, jossa numerot yhdestä kuuteen. Vanhempieni makuuhuoneessa oli ranskalainen parveke, josta avautui näkymä laaksoon. Ehkä se oli oikeasti vain takapiha, mutta muistoissani se on vehreä laakso, sellainen jossa tapahtuu seikkailuja. Keittiössämme oli sälekaihtimet, joiden raosta valo siivilöityi kauniisti ja nurkkakaappiin jouduin jättämään kaikki tuttini muuttaessamme pois.

Seuraava koti oli Suomessa, asuimme siellä vuoden, tosi kovan pakkastalven läpi. Parvekkeelta näin komeimmat ukkospilvet ja salamoinnit joita olen koskaan nähnyt, puiston takana olevien korkeiden kerrostalojen takana ne räiskyivät. Ensimmäisen näkemäni punkkarin, se oli siellä samojen talojen kupeessa, upeassa korkeassa kirkkaan punaisessa irokeesissaan. Vaikutuin! Minulla oli tuolla kodissa huone, jonne sain uudet kalusteet, kaksi valkoista kirjahyllyä, joissa oli alhaalla kaapit, ylhäällä hyllyjä sekä täyspitkän koululaisten sängyn ja kirjoituspöydän. Olin niin onnellinen!

Seuraavaksi muutimme kotiin, joka oli vähän hämärä tunnelmaltaan, koska sijaitsi kerrostalon alimmassa kerroksessa. Äitini kasvatti parvekkeen ritilään kesäisin aina tuuheat ruusupapuköynnökset. Minulla oli oma huone, jossa oli vaaleanpunaiset tapetit. Tykkäsin huoneestani paljon, se oli oma pieni maailmani. Seinällä oli valkoinen, ihanista ihaninan sateenvarjon mallinen, muovinen valaisin. Kerran siihen laitettiin liian äkäinen hehkulamppu ja se vähän kärähti, ja mua harmitti niin kovasti. Vaihtelin usein järjestystä ja järjestelin koriste-esineitä hyllyillä asetelmiin. Lempijärjestyksessäni koulupöydän kuului olla niin, että vain toinen lyhyt pääty oli seinää vasten, jotta kaveri pääsi istumaan vastapäätä. Siinä pöydän ääressä ollessa muutenkin katse sai vaellella pitkin huonetta, kun pöytä oli aseteltu niin. Yksi ihana lempimuistoni sieltä on, kun oli joulun aika ja olimme juuri käyneet ostamassa joulukalenterit. Istuin pöytäni ääressä, joka oli ikkunan edessä. Olimme laittaneet ikkunaan pienet värivalot, sydämen muotoon ehkä. Sälekaihtimet olivat melkein kiinni, sillä tavalla, että raoista vielä näkee ulos. Ulkona oli sellainen joulukuinen, lumen valostuttama ilta. Selailin tietokirjaa ja kirjoitin varmaan johonkin omaan vihkooni erilaisia tietoja mielenkiintoisista asioista. Ihan tavallinen pieni hetki, mutta se tunnelma ja onnellinen olo painuivat syvälle mielen sopukoihin ja tuohon muistoon on aina ihana palata.

Tällä tavalla listatessa muistoja lapsuuden kodeista, huomaa, että ne ovat vaikuttaneet kyllä paljon siihen, millaisessa kodissa sitä elelee nyt. Tykkään parvekkeista, ja ihaninta on, kun sieltä avautuu jokin kaupunkimainen luontomaisema. Haaveilen merinäkymästä kattojen korkeudelta, sieltä näkisi paljon erilaisia sääilmiöitäkin, ehkä vieläkin suuremmat salamat kuin lapsuudessa ja kauniit, pastellisävyiset auringonlaskut. Valoisat kodit, viherkasveja pursuavat ikkunalaudat ja sälekaihtimet nostettuna ylös asti auki, sellainen on mieleeni eniten. Äitini luona käydessä, nostan aina sälekaihtimet ylös, mutta äiti laskee ne alas. Siinä meidän eromme niiden suhteen. Vaaleanpunaiset seinät Kaitoväylän kodista jättivät ikuisen rakkauden pastellisävyihin. Ja jos työpöydälläni ei olisi tietokonetta, olisi sen ehdottomasti oltava niin, ettei tarvitsisi katsella seinää. Nyt voi taustakuvaksi koneelle aina asentaa jonkin ihanan maiseman, jos ruutua ei muuten katsele.

Nykyinen kotimme on muotoutunut vuosien saatossa. Neljä vuotta sitten, kun muutimme erillemme isompien lasten isän kanssa, päätin, että kotiini ei tule mitään ihankivaa. Omakotitalosta kerrostaloon oli itsessään jo iso muutos, tavaramäärän pienentyminen ja varsinkin kaikesta puutarhasälästä luopuminen oli vapauttavaa. Viimeisten vuosien aikana kodistamme on muotoutunut kyllä todella mun ja lasten näköinen, just niinku pitääkin. Vitsailenkin usein, että tänne olis kauheeta ottaa yhtään johtokasaa tai muuta miessälää. (mutta se on vaan vitsi, ottaisin, jos!) Tavaroita ja kalusteita on tänne tullut pikkuhiljaa ja tarpeen vaatiessa tai paremman vaihtoehdon keksiessä. En ole aina erityisen käytännöllinen ratkaisuissani, nätteys menee aina käytännöllisyyden edelle. Meillä on melko värikästä, pastellisävyistä ja ehkä vähän leikkisääkin. Koti muuttuu kokoajan, kun lapset kasvavat ja on otettava milloin mitäkin huomioon. Tänään taapero kiipesi kerrossängyn yläsänkyyn ihan itse, joten nyt olis keksittävä joku estokeino siihen, ettei siellä kiipeiltäisi ihan aina, kun silmä välttää. Ideoita kodin laittamiseen ja tällaisiin arjen tilanteisiin tulee vastaan usein parhaiten niin, että ei etsi mitään, sattumalta. Ystävien kodit, näyteikkunat ja upeat esillepanot, Pinterest, blogit, Styleroom ja Instagram sekä tietysti lehdet ja kirjat, niistä varmaan eniten kumpuaa inspiraatiota ja niissä kyllä niitä riittääkin. Paitsi just nyt tuohon kerrossänkyongelmaan en ole keksinyt mitään! Jumitin muuten tätä postausta tehdessäni ja kerrossänkyä pohtiessa ihailemaan Styleroomin  Suomen inspiroivin koti -kisan finalisteja. Äänestysaika loppuu huomenna, eli äkkiä äänestämään, ellei ole jo sitä tehnyt. Finalistien kodit ovat nimenomaan inspiroivia ja kovin kauniita kaikki. Jäi sellainen kukkatapettikaipuu päälle ja se on ihana kaipuu se! Tai aivan hyvin tollanen kaipuu tai auringonlaskun maalaama taivas tai kangaskaupan kangaspakkakasat voivat täräyttää päähän jonkin mahtavan sisustusratkaisun. Parasta tässä kaikessa kotihommassa aina silti on se, kun lapsi toteaa, että meillä on kyllä ihana koti, täällä on hyvä olla.

 

ovikoriste, muita ihania

miisunpoyta3

Jäätelopaita

Yhdessä neulottava muitaihaniatyyny

tammikuinen_olkkari1

muitaihania_koti_marraskuussa_2015_2

mattokeittiossa1

PS. Postauksen kuvat ovat arkistoista, on niin paljon uutta mitä näyttää, että en tienny mitä esittelisin ekka. Ens kertaan siis, moikku!