Tietoa mainostajalle ›

RUSETIT, BANAANIT & LINNUT

Nelosluokkalaisen pöytäliina

Eräänä päivänä kankaita tutkiessani vastaan tuli tämä söpö pöytäliina. Se on jostain 80- ja 90-lukujen taitteesta, itse olen sen painanut Norssin kässäluokassa. Vieläkin muistuu mieleen se tunne, miten se vähän liian löysä kangasväri meinasi levahtaa liikaa kankaalle sieltä sabluunasta ja se kangasvärien tuoksu siellä luokassa ja viileä lattia varpaiden alla. Olin tosi ylpeä tästä liinasta, siinä oli mielestäni niin nätisti kaikki kuviot sommiteltuina. On ihanaa, että äiti on säästänyt liinan ja sujauttanut sen matkaani muutama vuosi sitten. Samat kuviotpa sitä piirtyvät edelleenkin töihini. Rusetit, banaanit ja linnut.

Tänään testasin liinaa keittiönpöydälle, se oli siihen vähän liian pieni ja vähän hassu suorakulmion mallisena pyöreällä pöydällä, mutta mitäs siitä. Saatiin poikien kanssa hienosti yllätettyä koulusta saapuva sisko lämpimillä helmikakkupaloilla ja mansikkamehulla. Oikein ihanaa naistenpäivän iltaa arvon naiset! <3

Nelosluokkalaisen pöytäliina

Nelosluokkalaisen pöytäliina

Nelosluokkalaisen pöytäliina

MARRASKUUSSA MEILLÄ OLI TÄLLAISTA

muitaihania_koti_marraskuussa_2015_1

muitaihania_koti_marraskuussa_2015_2

Marraskuu mennä humpsahti tuosta vaan ohitse ja pitäisi pikkuhiljaa valmistautua jouluun. Meillä ei vielä kovin paljon jouluisia juttuja näy, joululaatikot ovat edelleen varastossa, mutta ehkä jo ensi viikolla ehditään hakea ne ja tutkia taas iloissaan, että mitä kaikkea siellä onkaan. Se tunne on vanha tuttu lapsuudesta asti, kuinka sitä ilahtuukaan vuosi vuoden jälkeen niistä samoista joulukoristeista. Vuosien saatossa niitä tietysti tulee aina vähän lisää ja osaa jää pois matkasta, mutta minullakin on noissa laatikoissa koristeita ensimmäisestä omasta kodista 90-luvulta saakka. Tänään vähän kiertelin pitkin kotia, tää on niin valtava, että oli todella pitkä kierros, heh, miettien mitä laittais minnekin. Tuliskos paperitähtiä ikkunoihin, minne nurkkaan laitettaisiin kuusi ja pitäisikö jotain koristeluita tehdä itse. Siinä samalla tuli todettua, että täällä on kyllä monia itsetekemiä juttuja pitkin kotia. Niistä rakentuukin juuri se meidän näköinen koti. Tyttökin totesi nukkumaan mennessä, että meillä on kyllä tosi kiva koti. Poika taas muutama päivä sitten tokaisi, että kotimme on tosi valkoinen, että haluaisinko oikeasti, että meillä olisi vaaleanpunaiset seinät. Se kysymys sai mut purskahtamaan nauruun, koska aika moni olis eri mieltä siitä valkoisuudesta.

muitaihania_koti_marraskuussa_2015_5

muitaihania_koti_marraskuussa_2015_6

Vuosia sitten tein pitkään ja hartaasti Onnipeittoa, jonka alla edelleenkin köllötellään. Siinä on tytön piirtämiä kuvia kirjottuna tilkkuihin ja reunassa lukeekin, että peitto on tehty vuosina 2009-2011 äidin ja tyttären yhteistyönä. Peittoa tehdessä muistan pohtineeni, voinko laittaa sisäpuolelle vanhan lakanan, että se saattaa olla valmiiksi jo liian hiuti, kestääköhän se. Laitoin sen silti ja aika ja käyttö on tehnyt tehtävänsä, se on muutamasta kohdasta repeillyt, mutta pitää tarttua joku ilta toimeen ja korjata ne kohdat, silleen röllipeikkomaisesti vaikka.

muitaihania_koti_marraskuussa_2015_7

muitaihania_koti_marraskuussa_2015_9

Ostin eilisiltä joulumarkkinoilta viereisessä pöydässä myyneeltä Vihreän Talon Annikalta ihanan käsin tehdyn kynttilän. Siinä on sitruunaruohon tuoksu ja tänään oli mahdollisuus polttaa sitä rauhassa hetki tuossa olohuoneen pöydän ääressä, kun kotona olivat vain isommat lapset. Niin harvoin nykyään tulee polteltua kynttilöitä, että asia sai vähän jopa ihmettelyä. Kuusi on Kotipalapelin Rillan käsityötä. Tulitikkuaskin päällystin Kanelimaan postikortilla, se näyttää nyt paljon kivemmalta. Voin kertoa, että meillä ei oo vuosikausiin ollut yhtään koristeltua tulitikkuaskia, vaikka joskus on niitä tullut tehtyä enemmältikin.

muitaihania_koti_marraskuussa_2015_10

Villasukat ovat sohvan ja sängyn laidoilta päätyneet pikkuhiljaa taas käyttöön ja tekisi kyllä mieli tekaista taas jotkut kiva uudet. Tytöllekin, joka tuossa sukkia kovasti ihaili, mutta seittämänveljeksen karheus oli sille liikaa, vaikka kuvio noissa sukissa miellyttikin. Ja onhan tuo kokokin ehkä vähän väärä.

muitaihania_koti_marraskuussa_2015_12

muitaihania_koti_marraskuussa_2015_13

muitaihania_koti_marraskuussa_2015_14

muitaihania_koti_marraskuussa_2015_15

Olohuoneen seinälle pääsi kehyksissä testiin Jätski-printti, jota on pian saatavilla teille kaikille. Infoan lisää täällä sitten kun. Siinä nyt ei ole ainakaan mitään jouluista, vaan se on ennemminkin raikas, ihana tuulahdus menneestä kesästä ja toivonpilkahdus seuraavasta, jota kohtihan tässä jo kovaa vauhtia mennään kaikesta huolimatta. Mietin, että ihan yhdellä hakusanalla ei taida löytyä täältä blogin puolelta kaikkia käsin tekemiäni juttuja, joita meidän kodistamme löytyy, niin tein Styleroomin puolelle kansion, jonne on koostettu niitä vähän enemmän samaan paikkaan. Että tämmöistä täällä tänään, ensimmäisenä adventtina!

muitaihania_koti_marraskuussa_2015_4

muitaihania_koti_marraskuussa_2015_3

 

KOLME TYYNYÄ

tyynyt5

Kiertelin pitkin kevättä ja kesää kaupoissa sillä silmällä, jos löytyisi uudet tyynyt sohvalle. Ihan ulkomaillakin katselin kuulkaas. On hankalaa raskia ostaa jotain tosi simppeliä, kun tyynyt olisivat niin helppoja ommella hurauttaa itsekin. Toisaalta sitten taas, se ompelu on ihan todella tylsää, kun on vain neljä saumaa ja se olis sitte siinä. Tuntuu, että koneen esille nostaminen ei maksa vaivaa. Ja onhan valmiita tyynyjä ihan älyttömän hienoja ja kauniita, että ei niitä itse voisi edes tehdä.

Toisinaan, kun olen vauvan kanssa kävelyllä ja en oikein tiedä minkä reitin valitsisin, saatan tehdä niin, että annan edellä olevan ihmisen ”päättää” reittini. Lähden kävelemään jonkun perään ja mietin vaikka, että seuraavassa risteyksessä käännyn eri suuntaan kuin hän, tai että jatkan suoraan seuraavasta korttelista, jos edellä oleva ihminen poikkeaa sen korttelin aikana kaupan ovesta sisään. Tää on siis semmosille todellisille lusmuille, aivottomille päiville, kun ei kertakaikkiaan jaksa ajatella itse. Viime viikolla tällainen reitti vei mut lähes suoraan kangaskaupan ovelle, joten päätin käydä vilkaisemassa, olisiko siellä hailakan liilaa pellavaa. No, yllättävää, ettei mitään haaveilemiani värejä oikeissa materiaaleissa ollut (milloinpa sitä löytäis sen kankaan mitä on lähtenyt mielikuvissaan hakemaan?), mutta päädyin silti ostamaan nuo melkein sopivat kankaat. Liila, harmaa ja beigehtävä persikka, oijoi, mikä yhdistelmä!

tyynyt4

tyynyt3

tyynyt2

Ehkei liene yllätys, että kankaita leikellessä satuin nappaamaan käteeni myös pensselin ja valkoista ja neonkeltaista kangasmaalia ja vähän sutaisin kuvioita muutamaan palaan. Ompelin vetoketjut tilkkujen keskelle ja ne saavat pilkottaa sieltä aivan kunnolla, komeat, värikkäät vetskarit. Käytän tyynyissä pehmoisia ja kuohkeita sisätyynyjä, joten ne on suhteellisen iisi sujauttaa tyynyjen sisään, vaikka vetoketjuaukot ovatkin melko pienet.

Tyynyistä tuli kyllä tosi kivat! Ne sopii tuohon värimaailmaan hyvin ja miten pieni muutos ja iso ilo, oujes!

tyynyt1

KUPARIPILKULLINEN HOUSUPARI

tiinapilkku

tinnapilkku2

Vanhoista housuista aivan uusiksi vartissa (jos ei lasketa silittämistä). Ihan pienellä vaivalla aivan superit kesähousut, joita voi varmasti pitää myös syksyllä, talvella ja keväälläkin!

Näin tein: Pesin housut ja silitin (ovat muuten ihan huippikset, Selected Femmen Annie Twill Pantsit, suosittelen!), otin tarvikkeet esille, eli neljä pumpulipuikkoa ja Emo-tuotannon kuparinvärisen peittovärin. Asettelin housut lattialle (maton päälle, niin ei luisu) (ja luottavaisesti ilman mitään alustoja) (ei tullu sotkuja, tiesin) ja aloin hommiin. Pumpulipuikolla on ihanaa maalata ympyröitä, koska pyöreä kuvio tulee hienoksi heti, eikä tarvi korjailla jälkeä yhtään. Maalasin pallurat kahteen kertaan, jotta pilkusta tuli riittävän kuparinen. Kun etupuoli oli maalattu ja sopivan kuiva (muutaman tunnin annoin olla), käänsin ja tein toisen puolen. Tässä vaiheessa tein myös vähän merkintöjä takapuolelle, että pilkut olisivat sopivat symmetrisesti etupuolen kanssa. Annoin pilkkujen kuivua yön yli ja aamulla silitin housut ohjeen mukaan (noin 30 sekuntia oikealta puolelta leivinpaperin läpi).

”Ompa äiti sulla ihanat housut!” oli eka kommentti housut jalkaan laitettuani. Ei paha, ei ollenkaan. Ihanathan ne onki.

Kuvat otti Jonna Hietala.

PIENI LINTU JA PILKUT

Pakettien lähettäminen on kivaa, koska niinä seuraavina päivinä itse on pienoisen kutkutuksen vallassa, että jokohan ne on saaneet sen ja mitähän tykkäävät. Pikkuruisen lintubodypaketin sai suloinen veljentyttöni ja aikas iloiselta hän näyttää. Vaikka iloinen ja hyväntuulinen vauva on hän kyllä muutenkin. On niin harmillista, että välillämme on puoli tuhatta kilometriä ja saan pitää tuota pientä muruvauvaa niin harvoin sylissäni. Terveisiä tädin pikkumursselille!

I like sending packages, because then there’s the thrill of waiting, whether the recipient gets it and if the like it or not. This time the package was received by my adorable niece, containing a tiny bird-body. She seems happy enough, although she is rather happy baby in all times. It’s such a shame that there’s 500 km between us, and it happens so rarely when I get to hold that tiny miracle in my arms. Kisses to my little sweetie!

o-l

UUSISSA HOUSUISSA

jalkakuva2

jalkakuva3

jalkakuva4

jalkakuva5

jalkakuva6

Nyt on tämä äiti testaillut vähän kaikenlaista. Tein lapsille vähän hauskempaa kesävaatetta ja painoin tytölle hauskat, sekoilevat kreisileggingsit ja pojalle ankkurihousut.

Testailin vähän kaikenlaista ja tässä lopputulos. Kreisileggingseihin tein kolmiot ensin piirtoheitinkalvosabluunalla, ja mutta lopputulos oli huonohko, maalasin kuviot paremmin ja lisää niitä ihan vaan siveltimellä. Tämä tekniikka on ihanan vapaa, mutta en tykkää siitä, että maalausjälki jää niin epätasaiseksi (mulla jäi). Mariian hassun hiippalakkihahmon painoin seulalla (hyvä tapa, hauska hahmo!). Pilkut tein kangasväriin kastetulla pumpulipuikolla (siks muuten kaikessa on pilkkuja, koska niiden tekeminen on niin kivaa ja siihen jää koukkuun ja pilkuista saa mukavan symmetrisiä vanupuikon avulla). Pojan housujen ankkurit painoin pyyhekumista tekemälläni leimasimella. Pyyhekumin leikkaaminen terävällä veitsellä on terapeuttista ja mukavaa, mutta painaminen sen sijaan vähän kinkkistä, koska maalin määrän arvioiminen oli välillä vähän hankalaa. Hienot ja hauskat housuista silti tuli!

This girl has tested all sorts of things. I wanted the kids to have more entertaining summer clothing so I printed my girl funny and crazy leggings and my boy trousers full of anchors.

I tested a little bit of this and that and here’s the result. For the crazy leggings I first made the triangles with projector template, and the result wasn’t too good, so I painted the shapes to be better, and added some triangles with a brush. This technique is wonderfully creative, but I don’t like the painting to be so uneven (as happened to me). Mariia’s funny character I printed with a shifter (a good way to do it, and the character is fun!). I made the dots with a Q-tip dipped in color (that’s why everything has dots, as it was so fun and addictive to do them, and it’s possible to make them to be rather symmetric). The anchors in the boy’s trousers I made with a stamp I made out of an eraser. It’s therapeutical and fun to cut an eraser with a sharp knife, but printing is a little tricky, as it is so hard to estimate the amount of color. Anyway, the trousers turned out to be great!

KYLLÄHÄN NE TYKKÄSI

lapset1

lapset2

lapset3
Lapset saivat omat paitansa ja annoin heidän hyppiä sängyllä sen kunniaksi. Pojalla on päässään Betty-isomummin vanhat silmälasit vuosikymmenten takaa ja tyttö kuvaa leikisti, kuulema omaan blogiinsa. Hassut.

The kids got their shirts and I let them jump on the bed in the celebration for it. My boy was wearing glasses centuries old that used to belong to his great grandmother Betty, and my girl is pretending to take pictures, for her blog she told me. Funnies.

kuva_kameran_lapi

TÄNÄÄN OLI HYVÄ PÄIVÄ

Tapasin tänään vanhoja ystäviä, niitä joiden kanssa on tunnettu kymmenestä kahteenkymmeneenviiteen vuotta ja vietin mukavan (laimeasti sanottu, sillä hehkutin vaan kokoajan kuinka ihanaa heidän seuransa onkaan) päivän istumalla kahvilassa, kierrellen vaatekauppoja ja ihastellen mekkoja tyttöjen (ihania naisia ne kyllä on jo) päällä. Sellainen huoleton kuljeskelu ilman kiirettä (sopii muuten sunnuntaille erityishyvin!), ilman lapsia ja huippuseurassa on kyllä kivaa toisinaan! Ja harvinaista, siksi se varmasti niin ihanalle tuntuikin, arvokkaalle oikein.

Yksi noista ihanista naisista on kummipoikani äiti. Sujautin hänelle mukaan pienen yllätyksen pojalle ja illalla puhelimeen piippasi kaksi suloista kuvaa. Ihanaihana poikanen ja hällä päällään uusi body. ♥

kuva1

kuva2

I met some old friends today, those whom I’ve known from ten to 25 years, and spent a wonderful day (that sound pretty lame, as when I was with them I couldn’t get enough) sitting at a café, shopping and admiring the dresses the girls (actually they are women, as wonderful as they are) were wearing. That kind of wandering around without haste (goes super well with Sundays), without kids and with wonderful people is very lovely from time to time! And rare, that is why it felt so wonderful, even precious.

One of those wonderful women was the mother of my godson. I slipped a little surprise for my godson in her hands and in the evening I received two cute pictures in my phone. The loveliest boy wearing a new baby body.

YLLÄRIPAIJAT!

Pidettiin ystäväni Mariian kanssa taas kankaanpainantailta. Pingotettiin seuloja, laitettiin valotusemulsiot ja seulat kaappiin pimeään odottelemaan ja tietysti painettiin Eiffel-torneja, lintuja ja Mariian piirtämiä hienoja eläinhahmoja. Aika hurahti taas kuin siivillä, muutamat mansikat ehdittiin vaan siinä samalla syödä ja teetkin jäähtyivät kuppeihin, niin oltiin innoissamme ja keskusteluiden uumenissa. Tykkään, kun aika noin katoaa ja saa aikaan vaikka mitä, vaikka meijän vauhti ei kyllä päätä huimaava tällä kertaa ollutkaan. Ihasteleminen kun vie niin paljon aikaa. Tein lapsille Pariisi-paidat ja en malttaisi odottaa, että he saavat ne. Tiiän, että ovat varmasti tykkäävät!

Oon tainnut kertoakin, että kouluaikoina en oo paljoa kangasta painanut, seuloilla en kai koskaan aiemmin (taisin valita aina jonkun muka mielenkiintoisemman kurssin artesaanikoulussakin). Siksi tämä niin suuri into ja ilo tähän aiheeseen nyt. Vähän aikaa sitten äitini luona käydessä löysin ala-asteella tekemäni hienon sabluunoilla tehdyn pöytäliinan. Nyt on jonkunsortin todiste siitä, että jotain oon kyllä painanut. Esittelen sen teille vielä tässä kesällä, se on hieno ku mikä!

t-paita1

t-paita3
Me and my friend Mariia had a fabric printing night again. We drew our sifters, threw in the exposure emulsion, and then we put the sifters inside a closet in the darkness to wait. Of course we did some Eiffel Towers, birds and some lovely animals Mariia drew. Time flew, and we only had time to eat a few strawberries. Tee got cold while we we’re so absorbed into the talks we had. I love when time disappears and you are able to get so many things done. This even though our pace wasn’t breathtaking this time. I made Paris shirts for kids, and I couldn’t wait for them to have them. I know they’ll love them!

I guess I’ve told you already that I didn’t print fabrics a lot while I was at school, and never using a shifter ( I guess I took a course more interesting during my education to become an artisan). This is why I get so excited about this now. A while ago, when my mom was visiting, I found a wonderful table cloth I had made with fonds. It was some kind of proof that I had done some printing in my past. I will show it to you at some point during this summer, it is cool as any!