Tietoa mainostajalle ›

YSTÄVÄNPÄIVÄ ON JOKA PÄIVÄ MUTTA VARSINKI TÄNÄÄN

Ystävänpäivän aamuna istahdin sohvalle. Otin läppärin syliini, mutta en ehtinyt edes aloittaa hommia, kun ovikello soi. Lähetti toi kukkakimpun. Täydellisen kauniin, ihanan ystävänpäivä-rakkaus-kukkakimpun. Ne kukat ja mukana tullut viesti ja ajatukset sitten sekoittivat mun pään ihanuudellaan ja unohdin mitä mun pitikään tehdä. Just oikeanlainen tunnelma päälle heti aamusta. Sydämiä leijailemaan silmistä ja korvista ja amorin nuolet lentelemässä ympäriinsä!

Sain houkuteltua tyttäreni avustamaan mua tekemään ystävänpäivävideon. Siinä tehdessä tiivistyi kauniisti kyllä myös meidän ihana äiti-tytär-ystävyytemme. Tyttöni päätyi oikeastaan vahingossa ohjaajan rooliin ja minä sinnepäin-toimiva-käsikirjoittaja-sählääjäksi kaikkine hommineni, vaikka ihan sellaiseksi en ollut meidän roolejamme ja videon tekoa suunnitellut. Tiukkoja ohjeistuksia tuli tyttäreltäni ja minä toimin niinkuin käskettiin. Hän osasi hommansa! Aivan ihana yhteinen puuhasteluhetki ja lopputuloskin aikas suloinen. Toivon, että suhteemme tulisin aina olemaan yhtä mutkaton, ihana ja lempeä. Että voisimme olla myös ystävykset sen lisäksi, että olen aina hänen äitinsä ja hän tyttäreni.

Kuuntelimme samaan aikaan Spotifysta löytynytta random-soittolistaa, jonka teemana oli ystävänpäivä. Tuli ikävä kaikkia rakkaita ystäviä! Aion kertoa jokaiselle heistä tänään, että ovat tärkeitä ja rakkaita. Kortteja en ehtinyt lähettää, mutta whatsapp-viestitkin lasketaan. Ja vaikka kävisikin niin etten juuri tänään muista tai ehdi viestiä lähettää, niin onneksi sen saman voi ja pitää ja saa sanoa jokaisena vuoden päivänä. <3

Oikein ihanaa ystävänpäivää myös teille ihanat lukijani! <3

TULPPAANIKIMPPU JA IHANA TYTTÖ JÄTTINEULEESSA

Kaupallinen yhteistyö: Kauniisti kotimainen ja Suomen Blogimedia

Olen tykännyt kukista aina, pikkutyttönä pidin mummulan leikkimökin ovella kukkakauppaa, jossa sidoin kimppuja niistä ehkä viidestä niittykukkalajikkeesta, saniaisista ja heinistä, joita pihapiiristä löytyi. Neljännellä luokalla ompelin itselleni elämäni ensimmäiset housut käsityöntunnilla. Vaaleanpunaiset, leveälahkeiset housut, joissa oli ruusukankainen vyötärönauha. Pidin niitä housuja niin kauan, kun ne eivät enää vyötäröltä kertakaikkiaan menneet päälle. Ollessani viisitoistavuotias, mulla luki kalenterin kannessa, että eivätkös ne, jotka kukkia kantaa, ole sellaisia rauhaa rakastavia. Isäni osti mulle rippikesänä vanhan sinisen Poni-pyörän, jonka yhdessä maalasimme puna-valkoiseksi ja aurinkoisena kesäpäivänä istahdin kerrostalomme pihaan pienoinmallimaalien kanssa ja kukitin pyörän punaiset osat.

Minulla on hauska muisto siitä, kun olin 19-vuotias. Muistan, kun istuin silloisen poikaystäväni vanhempien luona vakiopaikallani vanhan antiikkipöydän ääressä olohuoneessa ja luin sisustuslehdestä naisesta, joka kertoi, että hänellä on aina leikkokukkia kotonaan. Ihailin häntä. Toisinaan, kun tämä muisto tulee mieleen, muistan myös miltä se tuoli tuntui istua, jolla olin. Halusin, että minullakin olisi aina tuoreita kukkia. Kolmekymmentäkaksi täytettyäni lupasin itselleni, että saan ostaa kukkia aina, kun siltä tuntuu. Olen melko hyvin pitänyt lupauksen.

Toisinaan kukkia on tuonut myös lähetti (kerran niin mystisesti, etten oikeastaan vieläkään tiedä keneltä ne olivat!), joskus työpaikalle on ruokatunnin aikana ilmestynyt kukkapuska ja kerran sain jättimäisen hääkimpun asiakkaalta ollessani sisustusliikkeessä töissä, hääpari oli lähdössä juhlimaan ja halusivat luopua kimpustaan! Voinette siis arvata, että olin hyvin hyvin innoissani tästä tulppaani-yhteistyöstä Kauniisti kotimaisen kanssa.

Nämä tulppaanit kasvatetaan Suomessa. Olisi se leikkimökissä leikkinyt pikku-Tiina ollut onnessaan siellä Pärjänsuon mummulassa, jos olisi tällaisia kaunokaisia saanut leikkikauppaansa. Tai jos teini-Tiina olisi päässyt kesätöihin puutarhalle, aivan kuten tosi moni suomalainen on työuransa sieltä aloittanut. Neljääkymmentä lähenevä Tiina oli sen sijaan oikein onnellinen, kun kotonansa kasasi keväisen, raikkaan, rönsyilevän, värikkään ja suloisen tulppaanikimpun. Värikkäät ja stylet tulppaanit eivät välttämättä mitään lisäkasveja kaverikseen tarvitse, mutta toisaalta kimppu sai leikkisän ja spesiaalin tuulahduksen, kun sekaan laittoi eukalyptusta, pari harsokukan vartta ja keväänvihreää.

Valitsin kaupasta kaksi kimppua tulppaaneita, ihan perusmarketin kukkanurkkauksesta. Tykkään, kun värivaihtoehtoja ja lajikkeitakin on tavallisissakin kaupoissa useampia. Tiesittekös, että tammi-helmikuussa kaikkein myydyin leikkokukka Suomessa on juurikin tulppaani? Mää en tiennyt ennenkuin luin leikkokukkien kuningattaren omalta infosivulta. Sieltä löytyy paljon muutakin tietoa. Sain varmistuksen myös sille, että tuollaisen naapurikimpun, kuten tekemääni kimppua kutsun (siitä lisää myöhemmin), kokoaminen onnistuu aivan hyvin. Ettei siis tarvitse heti huolestua siitä, että kukkien varret eivät ole kosteassa kuljetuksen aikana. Sen kuljetuksen, kun kimppu kasaamisen jälkeen viedään saajalleen. 

Sain lumisiin tulppaanikuvauksiin mannekiinikseni maailman parhaimman tytön. Tuon, joka soittaa mulle joka päivä koulun jälkeen ja kertoo mitä miettii. Äiti, meen nyt kaverille, tuun sitten kotiin, kun ollaan katsottu leffa tai että äiti, mulla on ikävä sua, askarreltaisko tänään jotain yhdessä tai että äiti, okei, voin tulla kotiin ja makoilla lumihangessa tulppaanikimppu kainalossa… ai siis teit jonkun videonki? okei, joo, hehee, hauskaa, tuun pian… Heh, oot maailman paras äiti ku oot just tuollanen! Nähdään kohta!

Ja niin se tuli koulusta ja puki päälleen paljon pehmeää vaaleanpunaista ja humpsahti makoilemaan ihanalle pakkasluminiitylle. Sain kehut kauniista kimpusta ja sovittiin, että voisin tehdä ystävänpäivänä kimput ihanille naapurinnaisille ja hän toimittaisi ne perille. Siitä naapurikimpun nimi. Tällaisissa tulppaanikimpputunnelmissa toivottelen teille nyt tosi ihanaa viikonloppua! <3Lisää tulppaani-inspiraatiota löydät myös täältä: Musta ovi / Alexa Dagmar / Valkoinen Harmaja 

14 /// SUPERIHANA PAKENTOINTI-IDEA

Tämän päivän joulukalenteriluukku on Pinjacoladasta. Suloiset, samalla simppelit ja tajuttoman söpöt mistelinoksa-tupsu-paketit. Odotan sitä iltaa, että pääsen itsekin paketoimaan. Ei sillä, että vielä olisi kauheasti mitä paketoida, mutta papereita mulla ainakin jo olisi. Ehkäpä esittelen omat paketointi-ideat sitten teillekin. Tämä ainakin inspiroi! Ei muuten varmaan olla Pinjan kanssa kumpikaan kerrottu tästä kalenterista sellaista hauskaa faktaa, että me ei oikeastaan tiedetä mitä toinen aikoo seuraavaksi kalenteriin laittaa. Toki meillä on pääpiirteittäinen suunnitelma – jota ei kyllä olla kauheasti noudatettu, vaan sen hetkisellä fiiliksellä on menty. Parasta ja hauskinta on ollut se, että mää oon Pinjan pompom-kranssin jälkeen ollut aivan tupsukoukussa. Hauskaa, sanoisin. Huomiseen kamut!

13 /// HALUAISITKO SULOISEN JOULUNEULEEN? TEE SE ITSE!

Tuntuu, että tänä vuonna kaupat ovat pullahtaneet täyteen erilaisia hassunhauskoja jouluneuleita. Kreisejä, pikkutuhmia, järjettömiä, itsestäänselviä kliseitä, superglitteröityjä ja megaövereitä collegeita ja villapaitoja. Ne ovat monet kivoja ja sellaisia hauskoja, että voisin itsekin pukea päälleni. Oon pukeutujana kaikesta mustuudesta huolimatta aika leppoisa ja tykkään revitelläkin (joskus, kai?).

Joulupaidan hankkiminen silti on jäänyt joka kerta siihen pisteeseen, että pidän kädessäni paitaa ja saatan olla jo matkalla kassalle, kunnes mietin ostamiseeni liittyvän kysymyksen: tarvitsenko tätä oikeasti, onko tämä pelkästään ihankiva, tulenko onnelliseksi jo pelkästään siitä, että tein juuri ostopäätöksen, mutta jätän silti asian ostamatta? Siispä jouluneuleet ovat jääneet kauppaan ja minä olen tullut kotiin tyhjin käsin. Kunnes…

…keksin, että miksipä en hankkisi tai tuunaisi itse paitaa jouluneuleeksi ja vielä vaikkapa sellaiseksi, jota voin käyttää vielä tammi-helmi-maaliskuussa tai vaikka juhannuksena?

Ostin melko yksinkertaisen harmaan neuleen ja istahdin teeveen ääreen. Laitoin SuomiLOVEn päälle, tirauttelin muutamat itkut (ohjelmasta johtuen), kiepsuttelin tupsuja (Pinjan tupsuinnostus iski kunnolla!). Mallailin tupsuja neuleeseen ja totesin, että pirskatti vieköön, tästähän taitaa tulla ihan tosi hieno! Ajattelin ensin, että tupsut olisivat enemmän perinteisiä joulun värejä, mutta kun lankakori antoi käteeni seesteisiä ja murrettuja lankakeriä, päätin, että tehdään sitten sellainen. Tein paitaa varten 17 pientä tupsua usean eri vahvuuden ja värisestä langasta. Mallailin tupsut suunnilleen tasavälein paitaan ja ompelin ne kiinni. Aika ihana siitä tuli vai mitäs sanoo muitaihanian lukijaraati?
Kuvat 2 ja 4: Lähiömutsin Hanne ja kuva 5: Mustan oven Marja <3 

///

Niin ja melkein unohtui! Eilisen päivän joulukalenteriluukussa on Pinjan upea, näyttävä, vihreä kranssi ulko-oveen. 

 

 

 

 

11 /// OLKIPUKKI KUKISSAAN

Kesällä ystävä tuli mun luo ja kantoi kainalossaan olkipukkia. Hän oli löytänyt sen roskikselta ja tiennyt heti, että Tiina tarvii tän. Olis kiva kertoa, että mitä me hellepäivänä mietittiin olkipukin varalle, mutta eihän silloin ollu hellekelejä. Eikä edes kauheasti mietitty mitään, vaan pukki jäi kangaskasojen päälle odottelemaan parempaa hetkeä tarttua sen tuunaamiseen.

Otin olkipukin ympäriltä perinteiset punavalkoiset nauhat irti ja vaihdoin joihinkin kohtiin rusehtavan harmaata kultakoristeltua lahjanauhaa. Tein punakukallisesta lahjapaperista kukkasia ja liimasin ne, sekä eukalyptuksen lehtiä ja neilikoita kiinni pukkiin. Pukki sai ehkä ripauksen sitä kesäistä päivää ja aivan uudenlaisen kukikkaan joulukuorrutteen. Yksi tämän joulun lempparikoristeista, ehdottomasti! Tykkäättekö te?

Pinjacolada & Muita ihania joulukalenterin aiempien päivien luukut:

1 /// Värityskuva joulun odotukseen 

2 /// Advent Candles in the Wood

3 /// Maanantaimalli-arvonta

4 /// Pompom Christmas Wreath

5 /// Tonttupirtelö 

6 /// Oi ihana Suomi // Minä, Unikko ja Suomi 

7 /// Kimaltavaiset joulukuusenkoristeet 

8 /// Colorful Himmeli Garland 

9 /// Joulusipsit

10 /// Tonttulakit // Tonttulakki / Santa Hat 

HÄRKIS®-HYRRIÄ LAUANTAI-ILTAAN

Kaupallinen yhteistyö: Verso Food Oy & Suomen Blogimedia

Meillä oli juhlat. Pienet jouluisat kemut. Kutsussa mainittiin, että olisivat jo perinteeksi muodostuneet Kakkua ja viinaa -bileet, mutta tärkein syy illanviettoon oli kuitenkin yhdessä oleminen ystävien kanssa. En jaksanut tehdä kakkua, mutta päätin, että teen suolaisia makoisia herkkuja kuitenkin, että on jotain. Kakkua ja viinaa -bileiden tärkeä pointti on siis siinä, että jokainen juhliin tulija osallistuu järjestelyihin samalla panostuksellaan, ettei kaikki järjestäminen kaadu sen ihmisen harteille, kenen luona juhlat järjestetään. Tällä kertaa tosin kävi niin, ettei kukaan tuonut kakkua, eikä oikeastaan sitä viinaakaan, eli tavallaan meillä oli vain illanvietto, jonne tein näitä pieniä suolaisia herkkuja.

Halusin tehdä jotain nopeaa, helppoa ja makoisaa. Siispä tartuin valmiiseen ohjeeseen ja tein Härkis®-hyrriä. Kaupasta kipaisin nopeasti tarvikkeet: aurinkokuivattuja tomaatteja, artisokan sydämiä, oliiveja sekä fetajuustoa ja valkosipulia, lehtitaikinaa ja Härkis® Originalia. Ihan superhelppoa. Mulla ei ole tehosekoitinta, jolla olisin saanut ainekset sopivaksi massaksi, mutta sain käsin silputtua säilykkeet sopivan pienehköiksi ja massamaiseksi täytteeksi. Sitten massa, juusto murusina ja Härkis® Originalia suoraan paketista lehtitaikinan päälle.

Valmiit hyrrät kasasin kakkumaiseen pinoon, söin tosin pari jo ennen kuin päätyivät tarjolle. Muutamaan sipaisin tuorejuustoa ja ripottelin mantelilastuja ja korkeimmalle kohdalle asetin hienosti eat me -piparin. Moni ystävä illalla kysyi, että mitä niissä oikein oli, että olivat oikein hyviä! Meinasivat melkein, että kyllä siinä on lihaa, vaan ei, härkäpaputäytettä siellä on, joka on oikein mainio vaihtoehto lihalle. Tiedän siis varmasti, että nämä jäävät mun vakkaritarjottavaksi ja näitä aion tehdä jouluburgereiden jälkkäriksi.


6 /// OI IHANA SUOMI

Olen viime päivinä itkenyt monta kertaa. Liikuttunut aivan yllättäen. Raitiovaunussa luin uutista maailmalla sinivalkoisesti valaistuista paikoista ja kyynelehdin ja vastapäätä olevat mummut katsoivat ihmeissään. Se alkoi itkettää vielä enemmän. Tuomiokirkon sininen valaistus ja Tuomaan markkinat. Hitaasti leijailevat lumihiutaleet kotikadulla poikani kanssa käsi kädessä kävellen, kun lauloin ääneen Sininen ja valkoinen. Tien toisella puolella talo, josta muistan joskus lukeneeni lehtiartikkelin, että siellä oli sodan aikaan paljon ihmisiä pommisuojassa turvassa. Talon rautaportit muistuttavat minua joka kerta ohi kulkiessani. Tyttären itsenäisyyspäiväntanssiaiset, kun he luokkansa kanssa tanssivat paperista askarrellun Suomen lipun alla ja mietin sitä, kuinka tyttärenikin totesi, että on mahtavaa saada tanssia juuri satavuotiaan Suomen päivänä.

Olen kiitollinen saadessani olla suomalainen. Tämän päivän joulukalenteriluukku on suomalaisuudelle ja itsenäisyydelle, josta Pinja kirjoitti ihanasti. Hän kertoo myös hauskan tarinan sinivalkoisesta Unikko-kangaspalastaan. Pinja ei ehkä muuten tiedäkään, että nykyisin mietin tuota hänen kangastarinaansa aina kun sujahdan omiin Unikko-lakanoihini unille, jotka olen taas vuosia myöhemmin ottanyt käyttöön. Tästä pääset joulukalenteripostaukseen Pinjacoladassa.

Loppuun kuvakooste minun Suomestani.


Pinjacolada & Muita ihania joulukalenteri /// 6.12. 

Unikkokuvat: Pinjacolada

Postauksen muita kuvia ovat lisäkseni ottaneet Riikka Kantinkoski, Tuulia Kolehmainen, Rilla Tervonen, Maiju Koskela ja Hanna Salonen.

NELOSLUOKKALAISEN ITSENÄISYYSPÄIVÄN TANSSIAISASU

Viime viikon tanssiaispäivää oli odotettu monta vuotta. Nelosluokkalaisten tanssiaiset Itsenäisyyspäivän aikaan Finlandia-talossa itse pormestarin kutsumana. Useana vuonna satuin hakemaan tytärtä juuri sinä päivänä koulusta, kun neloset olivat matkalla tansseihin. Siinä ehdittiin yhdessä usean vuoden ajan miettiä mitä sitten laitetaan päälle, kun on hänen juhliensa aika.

Vuosi sitten jo päätettiin, että glittertennarit pitää olla, koska lapset eivät vielä käytä korkokantakenkiä. Balleriinat olivat toinen vaihtoehto, mutta hän itse toivoi tennareita, joten sitten ne. Niitä metsästelinkin nettikaupoista pitkin vuotta, mutta mitään sopivan räiskyviä ei löytynyt. Mekosta tytär halusi alunalkaenkin pohjemittaisen ja leveästi hulmuilevan helman. Hän on sellaista mukavuudenhaluista sorttia, eli pitkä mekko ei tulisi kuulonkaan, kun ei siinä voi tuolleen höpsötellä kuten kuvastakin näkee ja lyhyt mekko taas tuntuu epäsopivalta. Kampauksen päätimme jo varmaan eka luokalla, että tukka rusetille sitten kun sen aika on! Sitä ei siis tarvinnut miettiä yhtään.

Niin siinä sitten kävi, että viime tippaan sen mekon ompelu jäi, vaikka kuinka oli vuosikausia aikaa. Tytär itse toivoi saavansa mekon nakkikankaasta, kun sen kangasvarannoissani näki. Minä ensin vähän emmin ja siksi vähän hidastelin, että onko se liian arkinen, kun hänellä on kaksi nakkipaitaakin kovassa käytössä ja että ovatko nakit sopivia Finlandia-taloon. Voi miten mälsää ajattelua minulta! Ei varmasti ole, paljon kreisimpiäkin asuja on monenlaisissa juhlissa nähty ja se mikä on aivan mahtavaa, on se, että mekko on suomalainen! Ystäväni Hanna-Riikka Heikkilän Papulle piirtämä tyttären lempikuosi (!!!) ja äitinsä suunnittelema ja ompelema leninki. Hyvän pointin tytär itse myös sanoi, että tällainen ihana nakkimekko on monikäyttöinen ja ensi vuoden hellekesäänkin täydellisen sopiva.

Ostin askartelukaupasta kultaista silityskuvapaperia ja siitä teimme mekon helmaan yhden kultaisen nakin. Samalla kultaisella linjalla pysyttiin kultaisilla kimallesukkiksissa ja tietysti kengissä. Ostin tennarit, joissa oli kärjessä mustapohjaista glitteröintiä. Sivelin kengät loput osat liimalla ja ripottelin erivärisiä glittereitä. Suomi100-teeman mukaisesti sisäpuolista toisessa on sininen ja toisessa hopeinen kimallekuorrutus. Kenkien suhteen oli sellainen meininki, että mikään ei ole liikaa, joten myös pohjan sivuosat saivat pintaansa kuparin ja kullan hohdetta. Lopuksi suihkutin kengän pintaan lakkakerroksen. Nilkan tarranauhaan sujautin nakkikankaasta tehdyt kaksi pientä rusettia. Kengät toimivat erittäin hyvin kaksi juhlapäivää, katsotaan sitten mikä on pysyvyys kun keväällä pääsevät ihan tavalliseen käyttöön.

Tanssiaisissa oli tyytyväinen, onnellinen ja vähän jännittynyt tyttö. Minä pyyhin silmäkulmiani sekä suoraa lähetystä Finlandia-talolta katsoessani, että koululla tansseja katsellessa. Hän näytti niin itseltään tuossa asussa ja ne nelosluokkalaiset muutenkin – niin pieniä, mutta isoja ja äärimmäisen suloisia ja ihania juhlatunnelmissaan!

KESÄISET SYNTTÄRIJUHLAT – LAPSI TÄYTTI 75 KK

Kaupallinen yhteistyö: Juhlahumua.fi

Mun rakas keskimmäiseni täytti keväällä kuusi vuotta. Juhlapäivä humahti ohitse kevätkiireiden kanssa. Päätettiin järjestää kaverijuhlat myöhemmin, kun kesä on ihanimmillaan ja pihan leikkipaikan remontti ohitse. Havahduin heinäkuun lopussa siihen, että lomat ovat pian ohi ja juhlat pitämättä. Pika-aikataululla siis viestit kavereille lomien keskelle, että tervetuloa!

Juhlat pärähtivät kalenteriin nopealla aikataululla ja tarjoiltavat päätin tehdä mahdollisimman helposti nekin ja lastenjuhlien tyyliin vain niitä herkkuja, joita lapset varmasti syövät. Täytekakun jätin suosiolla pois ja varasin paljon popkornia! Kakuksi tein jo perinteeksi (kolmas jo!) muodostuneen pupukakun. Siihenkin pohjalle ihan vain kaupan valmiita muffinsseja ja kermavaahtoa tosi paljon päälle. Toimii aivan hyvin. Varsinkin kun aika moni lapsi nuolee kuitenkin vain sen kermavaahdon ja pöydän nurkilla on pikkaisen maisteltuja muffinsseja. Ensi kerralla tosin toivon, että olisi enemmän aikaa koristeluun, eikä tarvitsisi tehdä tuollaista hupsua suurisilmäistä strösselipupua. Vaikka ihan ok noinkin, mutta kun tiedän, että osaisin varmasti hienompiakin tehdä! Lisäksi tein suolaiseksi syötäväksi Vaneljan inspiroimia nalleleipäsiä. Ne tein Lidlin sydänleipiin, joiden päälle sivelin tuorejuustoa ja banaania ja mustikoita. Olivat ihania! 

Ihanista koristeista ison osan sain Juhlahumua.fi-verkkokaupasta. Kelta-valkoraidalliset servetit, mukit ja lautaset sopivat ihanasti sävymaailmaltaan yhteen kirjaintaulun kanssa, johon runoiltiin asioita kuusivuotiaastamme. Maailman söpöimmästä rillipäästä, jos minulta kysyttäisiin. Kyllä kertakäyttölautaset tuollaisissa pihajuhlissa helpottavat aika paljon! Meillä koko kattaus oli laitettu leikkipaikalle roudatulle pöydälle, eikä erityisiä istumapaikkoja ollut. Pillimehut ovat lapsille aina mieluisia ja pahvimukeihin kasasin pienen karkkiehrkut, jotka jaoin palkintoina, kun kisailimme leikkimielisesti muovikengänheittokisassa. Herkkuhetkien jälkeen oli helppo nappasta käytetyt astiat ja kipaista roskikseen.

Koko pihan ylitse puista puihin menevät viirinauhat viriteltiin naapuriystävän kanssa jo muutamaa päivää aiemmin edellisiin pihajuhliin ja vitsit, että ne tekivät pihasta jotenkin juhlallisen. Sellaisen, että välillä oli fiilis, että oltaisiin jossain elokuvan kuvauksissa, kun oli jo niiiiin tunnelmallista.

Halusin tehdä pienen kuvaustaustan, jonka edessä ajattelin kuvata synttärivieraita ja sankarispoikaa. No, eihän siinä ihan hirveästi kuvia saatu otettua, kun pihalla oli niin paljon muutakin tekemistä. Muutama kaverikuva sentään. Ihanat kuvat pihan tytöistä ja sankarista ovat mahtavia. Nyt, muutama viikko juhlien jälkeen on kuvien sankarilta hampaitakin tippunut jo lisää. Sittemmin koristeet, paperipallot ja -viuhkat ovat päässet lastenhuoneen ikkunaan ilahduttamaan. Yksisarvisilmapallot ovat niin suloisia, että niitä toivottiin jo jokaisiin juhliin.

Kuukausia myöhässä pidetyt kuusivuotiskekkerit olivat siis oikein mukavat, taidetaan jatkossakin siirtää juhla-aika kesälle. Tulipahan myös taas todettua sekin, että myös kerrostalon pihalla voi aivan hyvin järjestää juhlia. Niin, siis kun meillähän oli tosiaan myös monta tuntia kestäneet jatkot näillä synttärikekkereillä, kun laitettiin musiikit bluetooth-kaiuttimesta soimaan ja hiekkalaatikolla alkoi kunnon bailut. Kiitos koristeista ja juhlatarvikkeista Juhlahumua-verkkokaupalle! Superkiitos ihanille vieraillemme ja naapureiden lapsille ja ystäville! 





MISSÄ OLIT MYRSKYN ISKIESSÄ? // FLOW 2017

Vaukedivau taas, voi jee, mikä viikonloppu! Aika harvalle jääneen epäselväksi millainen ison osa Flow-kävijöistä festariviikonloppu oli. No, minullakin se oli ihana!

Flow on täydellinen aloitus syksyyn. Mulla itselläni elokuun kolmas on päivä, johon kesä aina loppuu, koska se on päivä, jolloin isäni kuoli ja vaikka en edes kauheasti miettisi asiaa, niin se päivä silti vetää mielen vähän suruisaksi. Halusinpa tai en. No, viimeisten vajaan kymmenen vuoden ajan, se elokuun alku on pehmustettu tulevan Flown fiilistelyllä, eikä tämä vuosi ollut poikkeus. Olen ehkä jopa alkanut pitää taas elokuusta.

Aloitin viikonlopun vieton hipsimällä kamoineni naapuriin. Laitettiin musiikit soimaan, pöydälle kolme erilaista juomaa, joista sai juoda sitä mitä teki mieli. Vaatteiden valinta oli taas vaihteeksi hankalaa. En keksinyt millään asua, jossa mulla olisi hyvä olla. En ole sellainen festarikävijä, että pukisin päälleni jotain erityistä festarivaatetta, mun jokainen vaatekaapin vaate on myös festari(jamikätahansamuu)vaate. Yhtäkkiä ystävä muisti, että toi mulle toisen ystävän luokse jääneen haalarin! Ja voi vitsit, se oli! Tiedättekös sen sellaisen kokonaisuuden, jossa ei tarvi miettiä mitään, ei nykiä helmaa, ei asetella olkasaumoja, nostella tai piilotella tissiliivin olkaimia, tarkistaa vetskaria onko se auennut tai pelätä tuulenpuuskan nostavan helmat korviin. Tunnelma oli hulvaton lähtiessämme valumaan kohti Suvilahtea. Matkaan tarttui ystäviä jo matkalla ja portilla sattumalta vielä vaikka ketä tuttuja. Ihana ihana Flow. Helsingin paras viikonloppu juuri siinä kulman takana, se on mahtava hetki se.

Paljon tuttuja näkyi niin suureen väkimäärään nähden muutenkin, vaikka toki juuri ne keiden kanssa sovittiin näkevämme, jäivät näkemättä. Sattumakin on silti kiva. Ja ne ystävät, joiden kanssa sovittiin tapaamispaikan pysyvän samana kuin edellisvuosina, niitä ei kadottanut ainakaan. Yksi ihana blogini seuraajakin tuli juttelemaan perjantain yössä, ei hätää, olit ihana, terveisiä sulle! <3

Elokuun yöt, oi vitsit mitkä yöt! Oon melkoinen romantikko ja jos jossain, niin elokuisissa lämpimissä illoissa ja vilpakoissa öissä on jotain niin taianomaisen suloista. Lana Del Reyn keikalla itketti ja oli onnellnen hetki ystävien kanssa, mutta saatoin kyllä ehtiä siinäkin miettiä, joskos olis joku jonka kainaloon nojailla ja pussailla pitkin keikkaa. Hönkäilymusiikillinen keikka ja pusukaveri, best of the bestest. Ehkäpä minäkin joskus vielä.

Niin ja sitten se, että missäkö oltiin, kun myrsky iski? No, siinä tapaamispaikalla, josta näkee päälavalle ja jossa on mukava istuskella ja johon paistaa hyvin aurinko. Ensin vähän naureskeltiin taivaanrannan mustuudelle ja salamoinnille, jaa että myrsky tulossa, vois tässä pikkuhiljaa lähteä johonkin suojaan, nooo, on sitä ennenkin! Sitten se puoliminuuttinen, kun tuuli pyöritti kaikkea mitä eteensä sai, hiukset lensi ympäriinsä. Ja WUTUUUUM, sade alkoi täysillä ja samantien ihan kunnolla. Ihmiset lähtivät juoksemaan ja samalla kääriytyivät sadevaatteisiin. Päästiin Lapin Kulta Red Arenalle kahden ystävän kanssa – oli muuten se sellainen hitusen kaaosmainen hetki, jossa ei kauheasti jääty katsomaan ketkä juoksee ja minne, vaan lähinnä jokainen yritti päästä jonnekin sadetta ja myrskyisää säätilaa suojaan. Teltassa tuli melkein heti kuulutus, että sieltä on turvallisuussyistä poistuttava. Hetken mietittyämme päätimme, että paras ratkaisu on jäädä alueelle, ja niin me jäätiin. Backyardille puiden katveeseen. Tunnelma oli jännä, ihmiset olivat vähän ehkä jännittyneen hyväntuulisia, juomaa sai tiskiltä ja kun musiikki lähti takaisin soimaan, tuli fiilis, että me kaikki selvittiin ja että nyt ne bailut vasta alkaakin. Sellainen yhteenkuuluvuden tunne kaikkien muiden sadetakkisten ja märkäkenkäisten kanssa. Sanoisin, että myrsky ei ainakaan meidän porukkaamme tunnelmanlatistajana käynyt.

Mä niin rakastan tuota Flown tunnelmaa. Se on sellainen täydellinen kupla, jonne mennään kolmeksi päiväksi, siellä on kauniita ihmisiä, hyvää musiikkia ja upeita keikkoja, ruoka erityisen makoisaa, juomaa riittää ja koko alue on aina niin nätti ja vimpan päälle laitettu, että minä leijun siellä onnellisuudesta. Yksin en toki aivan siihen kaikkeen pääsisi, tarvitsen ympärilleni rakkaat ystävät ja hauskat kaverit sekä kivat tuttavat ja tietysti ne tuhannet muut joita katsella kans. Tälläkin kertaa jutut ystävien kanssa olivat huonoja eli täydellisen hyviä ja tiiättekö, tänä vuonna puhelimetkin toimivat siellä koko viikonlopun, eli messengerin flow-ryhmä piippaili. Mun lapsista kukaan ei halunnut lähteä sunnuntain lasten meininkeihin, joten en saanut miniseuralaisia omasta jälkikasvustani enkä käynyt skiditdiskoilemassa enkä työpajoissa. Parasta viikonlopun keikoissa oli the XX, Pykäri ja se, kun Jonna Tervomaa vetäisi Yhtä en saa – kaikkien meidän Levottomat-sukupolven hittikipaleen. Siis parasta, aika paljon oli muutakin hyvää!

Kiitos ihana Flow Festival, hoiditte myrskyasiat mainiosti, piditte meistä hyvä huolen ja tarjositte kauneutta, meillä oli mukavaa ja mainiota ja ens vuonna nähhään taas!