Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

JOULURYIJY VUODEN JOKAISEEN PÄIVÄÄN // LUUKKU 17

Tämähän meni näin että tuota tuota.

Olin Prismassa, lempparijättimarketissani. Olin että joo, voisin ostaa tuota Fimo-massaa, joo-o. Teen kuusenkoristeita joulukalenteriin.

Jätin massapaketit ikkunalaudalle, että innostun oikein hyvissä ajoin. Oli marraskuun alku.

Ikinä ei oikein meinannut tulla inspiraatiota, vaikka mulla oli hyyyyvin tarkka visio mitä tehdä. Värejä ihailin lähes joka päivä. Sähkönsinistä, puuteria, vaaleanpunaista ja minttua. Näyttää hauskalta kuusessa.

Tuli joulukuu. Melko pitkällekin meni jo, ennenkuin tartuin massapaketteihin ja aloin hommiin, koska oli pakko.

Noh, eihän siitä tuntunut tulevan mitään. Mulla on vain surkeita lasten kaulimia ja varmaan olis kivempi jos ois kunnon välineet… Muistin myös, että en tykkää noista massoista, joita pitää lämmitellä – haluan, että ainekset on heti valmiina! Mutta koska hommaan oli ryhdytty, jatkoin sinnikkäästi eteenpäin.

Valitsin piparimuoteista pisaran, minipiparin ja huulet. Just ne kaikista jouluisimmat vissiin (NOT!), koska minipiparikin muistuttaa enemmän ehkä kukkaa…. MUTTA! Lätkäsin kuviot vähän surkeina ja epätäydellisinä uuniin. Fimo-massa pitää siis kovettaa uunissa ja on sen jälkeen hyvä vaikkapa koruinakin.

Oli silti ihanaa tehdä niitä ja touhuta ja antaa ajatusten juosta. Yömyöhään asti nautin käsillä tekemisestä ilman keskeytyksiä. Mää siis kertakaikkiaan rakastan yöllä tehdä luovia juttuja – ei soi puhelin, ei tuu viestejä ja lapsetkin ruukaavat nukkua öisin, niin kukaan ei oikeastaan tarvitse minua ja lisäksi tykkään myös antaa instagramissa stoorien pyöriä eteenpäin ja vähintään kuunnella sisällöt läpi eli oon vaikka kenen seurassa.

Tein ryijyä. Niin siis tein ihan yhtäkkiä jotain hemmetin ryijyä, vaikka ajatus oli alunperin tehdä KUUSENKORISTEITA. Ajatus ryijystä vei mukanaan ja päätin, että laitan niitä vähän surkeahkoja koristeita sitten siihen. Sekoitetaan pari juttua niin saa aikaan jotain supersiistiä, mietin.

Ryijy on tehty solmimalla lankaa ryijypohjaan, solmimalla lankoja puurimaan, liimaamalla ryijyntekele (siinä vaiheessa vielä sen niminen) lankarykelmiin kuumaliimalla ja ripustamalla ne koristeet ihan vääränvärisellä ompelulangalla sinne tänne, ihan vaan todetakseen sitten, että yhessä läjässä ovat kaikki, MUTTA OLKOON KU OMALLE SEINÄLLE TULLEE!

Näyttääkö se jouluiselta?

No ei näytä.

On siinä sentään käytetty niitä piparimuotteja, joista sentään yksi oli kultainen, joulun värinen.

Se on silti nimeltään jouluryijy. Vähän hopussa tehty, joululauluja kuunnellen ja rakkaudella tehty. Enää se ei ole tekele, vaan ihan oikein jouluryijy. Kehtaisin antaa sen jollekin jopa lahjaksi, jos niikseen kävisi, mutta se sopii tuohon seinälle paremmin kuin täydellisesti. Saa jäädä siihen ympärivuotiseksi jouluryijyksemme.

Sellainen tarina se. Tarina armollisuudesta itseä kohtaan ja että kaikki ympärivuotinen joulukoristeluhan on oikeastaan mitä mainiointa.

PIZZAPIPARIT JA JOULUSIPSIT LAUANTAI-ILTAAN // LUUKKU 15

Tämän päivän joulukalenteriluukku oli vähän myöhäinen, mutta ilmestyi parahiksi ilta-aikaan. Tänään nimittäin kerron teille pizzoista ja sipseistä.

Tykkään pizzasta. Hyvästä pizzasta. Mua jopa vähän harmitti, kun en ehtinyt tilaamaan Malediiveille mukaan jättisuurta pizzasiivu-uimapatjaa. Ois ollut täydellistä lillua sellaisen päällä auringonlaskun aikaan. Ihailen myös suuresti ja vähän kateellisena yhtä ystävääni, jolla oli joskus yli sadan päivän putki, jolloin hän söi lounaaksi vain Puttesin pitsoja. Jos menisin naimisiin, häissäni olisi ehdottomasti pizzatarjoilu.

Tämän päivän kohdalle ei pitänyt alunperin tulla pitsoja, eikä varsinkaan piparijuttuja, niitä on ollut varmasti jo riittämiin, mutta en vain voinut olla toteuttamatta tätä ideaa, jonka ekaluokkalaiseni keksi. Pizzan mallisia pipareita, lähes täydellistä!

Tein ensimmäisen satsin pizzasliceja ja koristelin. Yritin tehdä vähän rumempia pipareita, jotta tunnistaisi, että niissä on haettu pizzan tunnelmaa. Ehkä vähän epäonnistuin, sillä nyt ne näyttivät ennemminkin vähän rumille leivoksille, toisaalta taas vähän liian söpöille pizzoille, ainakin kun kertoi syöjille, että ne ovat sitten pizzapipareita. Tänään kokeiliin uudelleen ja alkoikin tulla vähän rumempaa jälkeä. Käytin koristeluun oikeasti keltaista sokerimassasörssiä ja limaisia karamelleja. Yhden slicen koristelin jopa “juustolla” kaikkien koristuksien päälle, aivan kuten jotkut pizzan tekijät tekevät muutenkin. Kuvasinkin ne jopa rumasti sähkövalojen alla, koska aurinko oli ehtinyt jo laskemaan. 

Kaveriksi pipareille vielä viime joulun hittiherkkua eli joulusipsejä ja kolmannen adventin aatto on pelastettu, ainakin herkkujen osalta ja kohtahan se on onkin jo seuraavan päivän puolella. Leppoisaa lauantai-iltaa!

PIPARIPYYKIT // JOULUKALENTERIN KAHDEKSAS LUUKKU

Me ollaan leivottu pipareita lasten kanssa jo aika monta kertaa tälle joululle. Tykkään tehdä niitä. Se on helppoa, kun saa pakastealtaasta taikinan ja pääsee nopeasti ja heti hommiin. En aina jaksa käyttää valmiita piparimuotteja. Usein huomaan fiilisteleväni, millaisia kuviointeja voisin tehdä aivan joihinkin muihin muotoihin ja valmiit muotit jäävät pöydälle käyttämättöminä. Eräänä päivänä innostuin muotoilemaan vaatteita. En todellakaan ole mikään tarkka näissä pipareiden muotoiluissani, kunhan veitsellä piirtelen ja aina tyydyn ensimmäiseen versioon ja eiku piparit uuniin! No, siinä sitten koristellessani niitä erinäisiä vaateparsia tajusin, että vaatepiparit, jos jotkut ovat kyllä joulukiireiden kuvaelma. Sehän on elämä yhtä pyykkisavottaa joulun alla, aivan kuten aina muulloinkin.

Mietin joka vuosi samaa asiaa. Miten tehdä paras mahdollinen mänkki eli koristemassa pipareille? Tomusokeria, kananmunan valkuiaisia ja tilkka sitruunamehua, se on vakkarireseptini. Usein mulle käy kuitenkin niin, että massasta tulee liian kuivaa, koska pelkään, että tulee liian löysää. Hirveä kierre. Kuivasta löysään ja ees taas ja kohta huomaa käyttäneenä pari purkkia tomusokeria ja massaa kyllä riittää. Olen käyttänyt pursotuspussina minigrip-pussia, josta olen leikannut kulman auki. Aiiiiiivan hyvin on toiminut, heh. Kunnes eilen miesystäväni bongasi mulle ihan tavallisesta ruokakaupasta minikokoiset koristelupursotusvehkeet. Elikkäpäs tuota, sitä pitää alkaa uuteen piparipyykkisavottaan taas joku ilta! Mitkä pipareiden muodot ovat sun suosikkejasi?

JOULUKALENTERILUUKKU 3 /// PIENI JOULUYLLÄTYS NAAPURILLE, OPELLE TAI TARHANSEDÄLLE

Mä olen usein joulun aikaan vähän unohtelevainen. Johtunee kaikesta siitä mitä ympärillä tapahtuu, pitää muistaa monia monia asioita ja jotkut asiat vain unohtuvat. Yksi sellainen on lahjat opettajille ja päiväkodin tädeille ja sedille. Olisi ihanaa antaa joku pieni kiitos, joka kertoisi heille sanojen (joita pyrin sanomaan myös pitkin vuotta) lisäksi, että teette tärkeää työtä. Haluaisin antaa jotain, mikä ei ole turhaa, epäsopivaa eikä kauhean kallista, koska muistettavia ihmisiä on useita. Joinain vuosina olen autuaasti unohtanut viedä mitään, joinakin vuosina on ollut sentään kortit ja joskus jotain pientä herkkua tai joulujuomaa.

Katoava lahja on mielestäni hyvä, joten tässä lahjassa pyrin käytännöllisyyteen. Ostin kasan kynttilöitä ja tulitikkuaskeja. Varasin illan aikaa askarteluun. Otin esille kauneimpia lahjapapereita (keräilen papereita ja säästän myös saaduista lahjoista ihania papereita, joten valinnanvaraa on), kaksipuoleista teippiä, terävät sakset, silkkipapereita (näitäkin säästän aina, useissa vaatekaupoissa ostokset kääritään silkkipaperiin ja joskus sattuu kohdalle superkauniita papereita ja ne eivät ryttyisinäkään ole rumia!) ja söpöä piipunrassia (löytyi Tiger of Copenhagenista).Sitten vaan hommiin. Teippiä tulitikkuaskin reunoille, ihan reunaan saakka ja paperia päälle hieman reilumpi palanen ja sitten saksilla reunat siisteiksi. Näissä askeissa raapaisupinta oli vain toisella reunalla, joten paperi oli vieläkin helpompi laittaa paikoilleen, kun ei tarvinnut laittaa kuin yksi. Kynttilöitä kääräisin silkkipaperiin neljä kappaletta, valitsin värit askien mukaan. Tosin ostin kynttilät jo ennenkuin askartelin askeja, mutta niistä löytyi kivoja väripareja. Kun kynttilät olivat siistissä nipussa silkkipaperin syleilyssä, vetäisin nipun ympärille piipunrassia, josta myös taittelin söpön rusetin.

Minusta tämä on oikein oiva pieni joululahja sekä niille opettajille ja tarhantädeille ja -sedille, kuin vaikka myös naapureille, lempparikaupantädille tai ihan vain ystäville. Harvemmin enää nykyään, kun on lapsia, antaa lahjoja ystäville. Useinkaan kukaan ei mitään tarvitse, mutta heillekin (jos joillekin!!) olisi ihanaa sanoa ihan kunnolla sydämen pohjasta se, kuinka tärkeitä ovat, vaikka kera pienen lahjankin. Ja aika monet polttelevat kynttilöitä pitkin pimeää talvea, joten tällainen pieni yllätys on tosi kiva.

JOULUKALENTERI ALKAA TAAS JEE! // LUUKKU 1

No niin, tänään alkaa jälleen ihana mun ja Pinjan joulukalenteri sekä tietysti kaikki muut ihanat joulukalenterit ympäriinsä, sillä sehän on joulukuu! Nyt jo, sanoisin. Viime viikon loma paratiisisaarella oli kyllä täydelliseen aikaan (lomapostauksia on tulossa, kunhan pääsen kunnolla kuvien kimppuun), kun koko kuukausi tuntui hulahtavan ohi tuosta vaan loman odotuksen, itse loman ja lomafiilistelyn lomassa (tsihih!). Tänä vuonna kalenterin toteutus tapahtuu osittain blogeissamme, eli täällä ja Pinjacoladassa ja osittain pelkästään Instagramin puolella. Eli kannattaa ottaa meidät (@muitaihania ja @pinjacolada) seurantaan sielläkin, jos et vielä seuraa. Pidemmittä puheitta, tervetuloa mukaan joulukaltsuilemaan, jes!

Mietittiin tätä kalenteri-ideaa ja uusintakierrosta jo ehkä kesällä ensimmäisiä kertoja ja sitten syksyn mittaan sovittiin, että jos ja kun tehdään tää, niin ollaan hyvissäajoin liikenteessä, ettei sitten tarvitse hätäillä. No tuota, ainahan se ei ihan niin mene. Tai siis ilmeisesti koskaan. Jo ensimmäisen luukun kohdalla kävi niin, että minä inspiroiduin torstaina (29. marraskuuta!) niin paljon, että hyvin suunniteltu luukkujärjestys muuttui aivan viime tipassa.

Kävelin siis samointein torstaina kangaskauppaan, ostin muutamaa kangasta ja aloin toteuttaa omaa versiotani a Beautiful mess -blogin joulukalenterista ja se on tämän ensimmäinen joulukuun päivän DIY-idea. Nyt jos mietityttää se, että miten sitä oikein enää ehtii kalenteria kyhäämään, niin kerron, että minäkin tein eilen omani – päivässä! Eli jos on vielä kalenteri tekemättä, niin kipinkapin kangasvarastoille ja ompelu- ja kuumaliimahommiin. Äkkiäkös sitä!

Tälleen tein kalenterin: Hankin muutamaa eri väriä huopaa ja villakangasta, jokaista 15 cm suiro. Leikkasin kankaasta noin 12×15 cm kokoisia paloja, jotka taitoin puoliksi ja ompelin niihin sukan. Ensin tein pari niin päin, että leikkasin sukan ensin, mutta tajusin onneksi ajoissa, että se on huonompi tapa enkä tehnyt liian montaa sillä tyylillä. Ompelin sukat ihan ilman kaavaa, jotta niissä on fiilis, että jokainen on erilainen. Eli muotoon leikkaaminen vasta ompeluvaiheen jälkeen. Leikkasin pätkiä samettinauhasta ja kuumaliimalla täräytin paikolleen jokaiseen sukkaan. Sen jälkeen alkoikin lempparivaihe, eli summanmutikassa kuvioiden, raitojen ja kaikenmaailman banaanien ja huulien leikkely ja sukkien koristelu. Ne kans kuumaliimalla paikoilleen. Ja vain muutama palovamma ja vain yhdet nahat pikkurillistä irti!Seuraavan vaiheen halusinkin sitten jo jakaa teidän lukijoideni kanssa ja täräytin Instagramissa liven päälle. Leikkasin langanpätkät ja revin kuumaliiman jäänteet irti liven aikana ja sujauttelin sukat puuhelmien kanssa rautalankaan. Yksi nerokas seuraajani vinkkasi mulle myös, että laita naulat taulun reunoille, jotta rautalangat pysyvät paikoillaan oikeissa kohdissa. Ja niinhän minä tein! Kello läheni kahta yöllä. Nappasin vielä kaapista valmiiksi ostetut herkut ja yllärit ja sujauttelin ne sukkiin. Se oli hauska parituntinen instaliven ja siellä ruutujen toisella puolella olevien tyyppien seurassa.

Tässä kalenterissa on sellainen juju, että numeroita ei ole. Nimittäin meidän kolmilapsisessa perheessä tämä on se jokaisen joulukuun päivän bonuskalenteri, jossa on omanlaisensa toimintatyyli. Leikattiin jokaiselle lapselle kahdeksan paperilappusta, joihin saivat kirjoittaa nimensä. Laput taiteltiin purkkiin ja sieltä olisi tarkoitus nostaa joka aamu yksi lappunen ja sen mukaan selviää kenen vuoro VALITA oma sukka, jonka sisällön saa itselleen. Tykkään tästä ideasta ihan hulluna!

 

ENSIN TÄÄ OLI JOULUPOSTAUS, SITTEN VÄLIPÄIVIEN

…ja nyt ollaan jo monetta päivää tätä uutta vuotta menossa. Mun ajatukset ovat just nyt aika monen sorttisia ja galakseista lastenkirjojen kautta aluslakanan mankelointiin ja junalippujen hintoihin heittelehtiviä, joten kerron teille nyt ajatuksiani yksi kerrallaan. Ilman mitään loogisuutta.

  • Oli ihan todella kivaa tehdä teille Muita ihanian ja Pinjacoladan yhteistä joulukalenteria. Se veti kyllä silti kaikessa ihanuudessaan voimat sen verran tiukille, että en oikein enää tiennyt mitä jouluaattona kirjoittaisin, kun halusin silloin itsekin ihan vain olla ja ajattelin, että niin tekin. Toivottavasti tykkäsitte joulukalenterista. Kiinnostaisi myös, että mikä siinä oli kivaa ja mikä ehkei ja mitä kaipasitte, jos jotain, ja että mitkä kolme oli vaikka teidän suosikkejanne kaikista meidän postauksista?
  • Mun joulu oli aika ihana. Vietin sen ilman lapsia ystävien mökillä muutaman ihmisen seurassa, vähän hassussa kokoonpanossa. Oli rauhallista ja lukuunottamatta yhtä murtunutta, leikattua ja kipsattua nilkkaa (ei minun) melko stressitön, luultavasti jokaiselle joulun juhlijalle. Syötiin, ihan vain oltiin, saunottiin, käytiin kävelyllä metsässä, nukuttiin ja juteltiin. Ihanan leppoisasti. Ystävien perinteiset jouluruuat olivat ihania ja nautin suuresti saada viettää joulun rakkaan ystävän seurassa, jonka olen tuntenut 25 vuotta.

  • Joulusaunoin kolmen nuoren amerikkalaisnaisen kanssa, mikä oli jännää, koska huomasin muuttuvani jotenkin astetta enemmän suomalaiseksi saunaihmiseksi seurassa, jossa (joulu)sauna oli lähestulkoon täysin uus juttu. Yhtään alastomuutta miettimättä olin ja otin rennosti ja tuntui, että löylyä ei heitetty missään vaiheessa riittävästi, lapoin puita uuniin ja tein sopivan lämpöisiä vesiä kaikille valmiiksi. Teen kaikkea tuota kyllä joka kerta ulkosaunoessani muutenkin (paitsi löylyt tuntuvat aina ihan riittäville), mutta nyt jollain tavalla enemmän tai syvemmin. Se oli hassu huomio itsestäni.
  • Sain kaksi äärimmäisen kaunista ja sydämellistä joululahjaa. Glitteröidyt puhelimen kuoret tyttäreltäni, jota selvästi jännitti pidänkö lahjasta. Ihanin lahja ikinä maailman tärkeimmältä tytöltä. Toinen lahja oli kaunis keraaminen kynttilänjalka, jota olin ihastellut joulumarkkinoilla. On ihanaa saada sellaisia lahjoja, että ei osaa yhtään arvata, että toinen on huomioinut sillä tavalla lahjanantomielessä jonkun kommentin jostain asiasta.
  • Usein varsinkin viileähkösäisenä (niin hienon sanan kekkasin, että en uhallakaan vaihda!) (ts. viileä säätila) juhannuksena saatamme todeta, että on niin huono sää, sehän on samanlainen kuin jouluna, ettei nykyään oikein edes erota, onko juhannus vai joulu. Noh tuota! Ehkäpä lämpötila ei välttämättä paljoa heittele, mutta katsokaas tätä maisemaa. Juhannus ja joulu. Joulu ja juhannus. <3

  • Olen ulkoiluttanut koiraa kolmesti viimeisen viikon aikana. MINÄ! Maailman yksi epäkoiraihmisimmistä ihmisistä. Juoksin myös koiran kanssa (wtf?) kymmenen lamppujen väliä (katulamppujen välit, nuo maailmankaikkeuden tärkeimmät mittausvälineet!). Mutta älkää huoliko, mulla oli juostessa päälläni pitkä villakangastakki, maiharit, villapontso käärittynä kaulassa ja Samujin chunky beanie ja haaveilin kokoajan vain sipseistä.
  • On ollut olo, ehkä ensimmäistä kertaa silleen vähän isommin koskaan, että onko mun bloggaamisessa mitään järkeä. On siinä. Asiat, joita tää tuo ja on tuonut mun elämään, ovat parhaimpia mitä on ehkä ikinä ollut. Mutta pieni epävarmuus on kalvahdellut.
  • Useampi bloggaaja on toivonut lisää kommentointia blogeihinsa. Minäkin. Se on vaan jotenkin eri tunne, kun sen saman kommentin lukee kommenttiboksista kuin vaikka instakuvan alta, vaikka molemmat ovat aivan yhtä hyviä ja ihania kanavia kommentoida, jos jotain sanottavaa on.

  • Oon hämmentynyt usemman kerran joulun aikana siitä miten ihania yksityisviestejä olen saanut Instagramin kautta. Siksi blogikommentoinnin vähyydestä valittaminen tuntuu pöhköltä. Mulla on äärimmäisen ihania seuraajia! Ootte <3!
  • Olen hämmentynyt ihanasti myös oman elämäni käänteistä täällä ruudun toisella puolella, niiden asioiden, joista en paljoa blogissa puhu. Kyllä te tiedätte, ihania juttuja, niitä just.

  • Vietin vuodenvaihteen juhlinnan niin, etten nähnyt ainuttakaan rakettia, vetäisin kimallehaalarin päälle, punaista huulipunaa ja annoin illan ihanasti viedä. Kuunnellessani Pariisin kevään Juhlat vuoden ollessa jo uuden puolella, ei itkettänyt yhtään, vaikka yleensä tuo kappale saa mut kyyneliin. Se oli silleen niinku kiva juttu ettei just nyt itkettänyt.
  • 2018 kuulostaa kreisiltä, enkä oikein tiedä mitä odottaa, toivottavasti paljon hyvää ja ihanaa ja kauan kaipaamani lepohetki kaikesta. Saisinpa kävellä narskuvalla lumella ja olla (tai lasketella) huurteisessa metsässä vaaleanpuna-sinisen taivaan alla. Olisipa kesä kuuma ja ihana, semmonen hellekesä, että ikkunoita pitäis pitää kokoajan auki ja kuunnella kesäyön ääniä nukkumaan mennessä ja olis kuuma nukkua, vaikka olis pelkkä lakana. Minusta se on ihanan kesän merkki se. Olisipa elämä hyvää, sitä toivon.
  • Teen ehkä vielä sellaisen kivan, perinteisen koosteen viime vuodesta. Niitä on varsinkin vuosien päästä kiva lueskella, ainakin oman muistin virkistykseksi ja muistelutuulahduksena. Ja tuleehan sellaisen postauksen koostamisessa myös se totuus vastaan, että on tehnyt jotain! Välillä kun iskee olo, että osaako sitä yhtään mitään, onko kaikki vaan ihan pöhköä sekoilua ja muita näitä mielensä huijaushommia.
  • Mukavaa, että te luette blogiani. Hyviä asioita ja suloisuutta vuoteen 2018! Nähdään taas! <3

23 /// RAKASTAN PAKETOINTIA!

Tykkään paketoida. Tiesittekin sen varmasti jo. Rakastan kauniita papereita, ihania nauhoja, kaikenmaailman kukkia, havuja ja kimallusta. Tänä vuonna säästin kaiken paketoinnin siihen hetkeen, että lapset lähtivät joulunviettoon, jotta sain paketoida koko naisen illan aivan omassa rauhassani vailla pelkoa keskeytyksestä. Heitä odottaa paketit kuusen alla, kun tulevat takaisin luokseni ensi viikolla.

Tällä kertaa paketointi lähti ihanasti käsistä. Oli niin paljon kauniita papereita, joita olin haalinut, että iski melkein runsaudenpula. Ostan ihania aina, kun sellaisia tulee vastaan. On myös hauskaa, kun papereiden seassa on usean vuoden vanhojakin aarteita. Nyt paketit saivat melko värikkäät ja osin pastelliset paperit ja koristelin niitä myös kukkasin. Ei kovin perinteisiä paketteja, vaan just tekijänsä näköisiä, mutta eikös sen kutakuinkin niin pidä ollakin.

Kierrätän paperit myös lähes joka joulu jollain tavalla. Askarteluhommiin kun usein menee niin paljon kaikkea materiaalia ja välillä se ahdistaa, se roskan ja materian määrä. Nyt keksin jo valmiiksi, että sen jälkeen, kun lapset ovat nämä paketit aukaisseet, otan paperit talteen ja leikkaan niistä samantien eri muotoja ja ompelen paloista ensi jouluksi uuden viirinauhan joulukuuseen. Jos oikeasti saan tämän tehttä, niin vitsit kuinka ihanaa onkaan sitten avata joulukoristelaatikko 11 kuukauden päästä.

Kuvien karkki- ja yksisarvispipareita oli pakko tehdä, kun niin kauniit muotit tulivat vastaan. Koristelin karkkipiparitkin odottamaan lapsia. Helpottaa omaa joulua ja ikävää, kun saan tehdä lapsille ihania juttuja odottamaan.

Pinjan puolella Pinjacoladassa joulukalenteriluukusta paljastuu paketointien keskeltä upea joulukuusi merten takaa. Huomenna viimeinen luukku yhteistä kalenteria ja voidaan hiljentyä joulun rauhaan ja alkaa miettimään mitä keksittäisiin seuraavaksi yhdessä. 

Tässä vielä linkki Pinjacolada & Muita ihania joulusoittolistaan, joka sopii erinomaisesti paketointi-iltaan, jos sellaista tänään vietät. Ihanaa aatonaattoa just sulle just sinne! <3

22 /// JOULUTOSSUT VUODEN JOKAISELLE PÄIVÄLLE

Tänään luukusta paljastuu viime hetken joululahjaidea. Aamutossut ihan kenelle vain, jotka jalassa voi kuljeskella ympäri vuoden. Löysin nämä ihanat tossut Mujin Pop up -kaupasta Torikortteleista. Tein tupsuja, tällä kertaa monivärisiä, pastellisia, jotka ompelin muutalla pistolla kiinni tossuun ja pursotin vielä tupsuun alle vähän tekstiililiimaa lisäkiinnikkeeksi. Sellaiseksi varmuuden varaksi. 

Ps. Kauniste-arvonnan voittajaksi onnetar arpoi Anne B:n joulun lempparipaikkakommentillaan “Kotona sohvalla peiton alla. :)”.

21 /// JOULUHAASTATTELU

Tämän päivän joulukalenteriluukusta löytyy jouluhaastattelu. Kyselin Pinjalta jouluun liittyviä kysymyksiä ja sain ihanat vastaukset. Sama juttu löytyy pian myös toisinpäin, Pinjan kysymyksiä minulle Pinjacoladasta. Siellä on myös ihania lumitunnelmia Oulusta, mun ja Pinjan yhteisestä kotikaupungista, jossa olemme eläneet lapsuutemme ja teinivuodet.

  1. Millainen jouluihminen on Pinjacoladan Pinja? Olen aika innoissani joulusta aina ja joulukuun alusta lähtien alan kuunnella lempijoululauluja.. Nautin joulukoristeiden värkkäämisestä ja laitosta, pipareiden paistosta ja vain joulun tunnelmasta kynttilän valossa ja joulukuusen tuoksussa. 
  2. Mikä joulutraditio on sulle tärkein? Vaikeaa ehkä mainita jotain tiettä traditiota, rakastan joulun valmistelua: leipomista, lahjojen mietintää ja antamista, kuusen koristelua ja joululaulujen laulamista. En tiedä voiko suklaan syöntiä laskea traditioksi, mutta eihän joulu tule ilman suklaata!
  3. Entäs erikoisin tai hassuin joulumuisto? Vietin välivuoden ja joulun 2002 Australiassa ja oli todella outoa viettää joulua yli 30 asteen helteessä rannalla tonttulakki päässä!
  4. Mitkä ovat lempiruokiasi jouluna? Imelletty perunalaatikko, lanttulaatikko, graavilohi, kurkkusalaatti ja konvehdit tietty!
  5. Mikä on aikaisin joulumuistosi lapsuudesta? En muista tarkkaa aikaa, mutta sain ehkä 3-vuotiaana pukilta lahjaksi itkevän nuken ja se oli niin kovaääninen, että pelkäsin sen itkua aivan kauheasti! Enkä oikeasti koskaan sitten tykästynyt nukkeen vaikka patterit otettiin pois. Mutta muuten mieleen on jäänyt piparin tuoksu, joululeipomiset äidin kanssa ja äidin minulle ompelema taskukalenteri, jossa joka luukku oli eri kangasta sekä lisäksi mummin kuusessa olleet oikeat kynttilät, jotka olivat niin kauniit, mutta aika jännät.
  6. Mikä on sun suosikkijoululeffa? Varmaan ällön lälly Holiday, mutta myös Yksin Kotona on ehdoton joka joulun klassikko!
  7. Lempparijouluvärisi? Kyllä se on punainen (yhdistettynä valkoiseen huom.), mulla se punaisen lisääminen vaan tekee kaikesta ihanan jouluista. Joulun jälkeen en punaista sitten hetkeen kestäkään!
  8. Vietätkö joulun juhlavaatteissa vai pyjamassa? Kiiltonahkakengissä vai villasukissa? Kyllä jouluaattona ollaan kiiltonahkakengät jalassa ja juhlavammissa vaatteissa, mutta joulupäivän saa olla pyjamassa aamusta iltaan!
  9. Tämän hetken mieluisin tyyli tai tapa paketoida lahjat? Tänä vuonna Ameriikasta löytyi vähän liian montaa ihanaa joulupaperia ja niiden kanssa yksinkertainen nauha riittää. Yksinkertainen ruskea paperikin on aina kaunis ja tykkään laittaa sen kanssa jonkun pienen koristeen pakettiin tai vähän hienommat nauhat, esim useamman eri värisen.
  10. Ihanin tai parhain joululaulu? Tai vaikka TOP5! Tää on aika vaikee, mutta tässä suosikit: 1. Wham: Last Christmas, 2. She & Him:n joululevyt, 3. Bing Crosby: White Christmas 4. Mariah Carey: All I want for Christmas is you, mutta kyllä kuuntelen paljon suomalaisiakin joululauluja, yksi pitkäaikainen suosikki on 5.Niityllä lunta.
  11. Kerro millainen olisi unelmiesi joulu? Rauhallinen ja tunnelmallinen yhdessä perheen kanssa vietetty joulu. Olen kylläkin haaveillut, että joskus haluan viettää joulun New Yorkissa, ehkä se tulee jostain jenkkileffoista, mutta New Yorkissa on sitä jotain omaa tunnelmaa ja voin vain kuvitella tuon upean kaupungin tunnelman olevan jouluna ihana.
  12. Asutte tällä hetkellä Seattlessa Yhdysvalloissa, mitkä ovat suurimmat erot amerikkalaisessa ja suomalaisessa joulussa sun omissa jouluvalmisteluissa? Yhdysvalloissa joulutunnelma on tuntunut hyvinkin erilaiselta kuin Suomessa ja ensimmäistä kertaa ostimme muovikuusen. Lähinnä kuitenkin siksi koska matkustimme Suomeen joulun viettoon. Amerikassa jouluvalojen laittaminen on suomalainen jouluvalaistus potenssiin kymmenen, joten jotain valoja piti hankkia. Suomessa olen aina halunnut vain lämpimän valkoisia ledejä kun nyt värikkäät isot valolamput kiehtoivat amerikkalaisella joulutunnelmallaan.
  13. Mitä olet toivonut joulupukilta tänä vuonna? Villasukkia.
  14. Miten aiot joululomasi tänä vuonna viettää? Suomessa nauttien kunnon perinteisen joulun lapsuuden kodissa ja lumen keskellä.
  15. Terveisesi Muita ihanian lukijoille? Aivan ihanaa, tunnelmallista ja iloista joulua kaikille!

Viimeisen kuvan on ottanut Eino Nurmisto

19 /// PIPARIMAISEMA JA PUHEKUPLAPIPARIT

Mun yks lempitraditioista viime vuosina on ollut piparikaupungin (2013, 2014) tekeminen. Littanoita taloja hauskoine ikkunoineen ja paljon limittäin pienelle alustalle ängättynä. Joka kerta mulla tulee mieleen se yks lastenohjelma lapsuudesta, jossa siinä tunnarissa kuva pojasta istumassa puussa meni kauemmas ja kauemmas ja kaupunkia näkyi kuva kuvalta enemmän. Muistatteko sen?

Tämän vuotinen kaupungista tulikin enemmän maisema, koska taloja ei ollut paljon. Korkea yksinäinen ränsistynyt kerrostalo ja joku vekkulamainen talo, jonka oviaukko on avonainen suu. Kaksi taloa korkeiden nietosten takana. Tämä taas voisi olla yksi niistä kylistä, jonka yli poika lentää Lumiukko-elokuvassa.

Tykkään näköjään tehdä pipareita. Oon leiponut niitä ainakin neljästi joulukuun aikana. En todellakaan tykkää syödä taikinaa tai valmiista pipareistakaan, mutta koristelusta tykkään! Siinäkään en koe olevani erityisen superhyvä, kunhan pursottelen menemään. Tulee niistä useimmiten kuitenkin hauskoja ja kivoja omastakin mielestäni. Nämä huuli- ja puhekuplapiparit saivat ideansa täysin siitä, että löysin nuo suloiset muotit. Meillä on pieni muovikassillinen erilaisia muotteja, joten valinnan varaa kyllä löytyy mitä tehdä, mutta on se silti aina hauskaa tehdä uusilla muodoilla ja nähdä millaiset koristelut niihin keksii.

Huuliin ja puhekupliin sain suuresti ideiointiapua, kun eräänä yönä pidin taas Instaliven ja siellä seuraajieni seurassa pursottelin pipareihin koristuksia. Mitä pidemmälle yö meni, sitä tuhmemmiksi piparijutut menivät. Just parasta! Tuolla mua odottaa vielä yksi satsi valmiiksi paistettuja yksisarvis- ja karkkipipareita, joten koristeluhommat jatkuu!

Ps. Vielä ehtii osallistumaan Kauniste-arvontaan tänään klo 21 saakka.