Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

IGLU JA KAVERUKSET

Kuu vaihtui helmikuuksi, päivä on jo pidentynyt huimasti ja päivät ovat kauniin valkoisia, useana päivänä aurinkokin on paistanut ihan älyttömän ihanasti, keväisesti. Helsinkiin satoi viikonlopun aikana muhkea lumipeite ja arvatkaas mitä tein, no minä hain kaupasta kassillisen jäätelöä! En muuten meinannut osata ollenkaan valita makuja, kun valikoima oli pikkasen isompi kuin olin kuvitellut, makuja on oikeesti parisenkymmentä erilaista. No, valitsin tiinamaiseen tapaan jäätelöt värien mukaan. Trion, että saa montaa eriä samalla kertaa ja appelsiinimaitojäätelön! En ollut semmoisesta ennen kuullutkaan. Oikein olivat hyvän väriset. (ja makuiset, kermajäätelö tosin voittaa kyllä maitojätskin!)

Lapset kuuntelivat Hölmöläisten tarinoita sillä aikaa, kun kasasin pakettijäätelöistä iglun. Siinä samalla kuutioita leikellessä mietin, kuinka hyvä ystäväni lapsena oli melkoisen perso jätskin perään ja siskonsa kanssa viivottimella mittasivat jäätelöpaketin puoliksi, että kumpikin saa saman verran. Ja samainen ystävä söi kerran buffetissa 32 pientä jäätelöpalloa, voitti kaikki muut! Minä vain leikkasin paloja, kokosin ne iglumaiseksi kasaksi (piti olla nopea, kuutiot sulivat sormissa, enkä viitsinyt mennä pihalle pakkaseen kasaamaan, joten kasamainen iglu oli oikein hyvä idea), laitoin puolikkaan donitsin oviaukoksi, pursottelin kermavaahtoa, tiputtelin tähtiä. Pitihän igluun saada myös asukkaat, joten koristelin eskimojäätelöt piparienkoristelusokerisörssillä ja tähdillä. Voi että olin itsekin innoissani tästä ideasta, vaikka kävin kyllä ensin kurkkaamassa myös Pingviini-jäätelöiden oman reseptiarkistonkin, mutta oma idea voitti.

Tsadaa, sitten olinkin valmis kutsumaan lapset helmikuiseen jäätelöhetkeen!

Voitte arvata vaan! Tämä oli menestys! Eskimoilla ehdittiin hetki jopa leikkiä ennenkuin menivät parempiin pikkuisiin suihin. Sen jälkeen nuo herkkusuut kävivät iglun kimppuun. Tällä herkulla osallistutaan kyllä myös Jätskibaarin kilpailuun! Namskis ja jes!

*Pingviinin kanssa toteutettu kaupallinen yhteistyö.

2013 OLI IHAN HYVÄ VUOSI

Sain jouluna 1987 joululahjaksi aivan ihanan halinalle-päiväkirjan. Halinalle kannessa oli pehmeä ja pullea, niin että kirjan piti olla aina esillä pöydällä, lukossa tietysti, koska kirjahyllyyn se ei mahtunut. Kirjoitin siihen joka päivä siihen asti kunnes kirja täyttyi. En mitään suuria salaisuuksia, niitä näitä, mitä nyt olin päivän aikana tehnyt. Muutaman päivän kohdalla lukikin vain:

 
Rakas päiväkirja!
Tänään en tehnytkään mitään.
tv. Tiina
 
Muutama vuosi sitten, kun päiväkirjan taas löysin, en voinut kuin kikattaa tuolle päiväkirjamerkinnälle, mutta niinhän se on, jotkut päivät on vaan semmosia. Ainakin seitsenvuotiaan mielestä.
Mulla oli vähän samanlainen olo tästä vuodesta. Siis käsitöiden puolesta, joista tämä armas blogini kuitenkin eniten kertoo. Vaikka, eihän se ollenkaan totta ole kun oikein alkaa miettimään, pohtimaan ja kurkkaa blogiin. Olen tehnyt vaikka mitä, neulonut, ommellut, kirjonut ja vähän kaikkea muuta siihen päälle! Elämänmuutokset olivat silti sitäkin suurempia kuin mitä käsitöiden määrä, tänäkin vuonna. Irtisanouduin työstäni Tampereella, otin vastaan uuden ihanan työpaikan Helsingissä. Saimme ihanan puulattiaisen kodin Vallilasta, jätimme haikein mielin supervaloisan kattohuoneiston Kalevaan. Vaihdettiin sitten kaupunkia lähestulkoon tuosta vaan, ei siksi, että Tampereessa mitään vikaa olisi, oli vain sen aika. Sinne jäi paljon hyviä ystäviä, kivat vanhat työkaverit, kässäkerho, monenmonta mahtavaa ja ihanaa muistoa, mutta myös elämäni rankimmat ajat elin siellä. Kahta viikkoa vaille kymmenen vuotta Tampereella oli just hyvä! Helsinki on oikein hyvä. Päivääkään en ole katunut sitä, että lasten kanssa tänne muutin. Ennemminkin oon ylpeä itsestäni ja rohkeastakin päätöksestäni. Se oli suurin juttu tässä vuodessa.
Sain tänä vuonna monta uutta ystävää ja oli monet hauskat kekkerit ja kemut ja mummokerhoilut, joiden jälkeen sitä vaan hehkui ja puhkui iloa ja onnea, että ei vitsit olikin kivaa ja sekin tyyppi, ihan älyttömän kiva ja ihanaa, että sain tutustua siihen!
Tulevana vuonna aion ainakin tehdä parit takit, neulasta pipoja ja villatakkeja, kirjoa vähän ajatuksiani kankaalle ja hei, ehkä keksin taas jotain uutta! Lasten kanssa haluaisin tehdä käsitöitä ja askarteluita enemmän. Olkoon vuosi 2014 ihan superhyvä, onnekas ja rakkaudentäyteinen! Kaikilla!Tässä pieni kuvakooste menneestä vuodesta, olkaat hyvät!

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

PIPARKAKKUMAISEMA

Kaupasta piparitaikinaa kaksi paketillista, pussilliset lontoonrakeita ja amerikanpastilleja, kaksi tuubia koristelusörssiä ja kotona huomaaminen, että kappas, sitä on kaksi edellisjoulultakin. Taikinat suliksi ja kaulimella littanoiksi, muoteilla kuvioita, veitsellä taloja ja kuusia. Uuni päälle ja jännitys, polttaako kaasu-uuni piparit pohjista mustiksi (ei polttanut!). Jäähtyneet piparit piiloon, ettei mee parempiin suihin. Koristeet esiin ja askarteluhommiin. Vähän karkkitehtuuria ja puolikkaiden sydänten koristelua ja hilpeää seuraa ja naurunremakkaa. Tehtiin hieno joulumaisema vähän liian vähän aikaa paistetuista taloista ja puista, aamulla oli pari taloa taivuksissa, mutta ei se haittaa, ihan hauska siitä tuli silti. Kaarevat talothan on sitä paitsi jännempiä!

Lepposaa joulukorttiviikkoa (en oo vielä ees alottanut niiden tekemistä!) ja loppukevennys, olkaat hyvät!

JOULU ON IHAN KOHTA KÄÄK

En oo ehtinyt valmistautumaan joulun tuloon samalla tavalla, kuin mitä tahtoisin, haaveilisin. Koristeita on laitettu ja pipareita leivottu, onhan sekin onneksi jo jotain. Joulukalenteriasiaa en oo ehtinyt  miettimäänkään. Elämä on vaan niin hoppua, että taitaa käsintehdyt lahjat jäädä melkoisen vähiin ja uusia koristeitakaan ei kyllä synny tänä vuonna. Paljoa ainakaan. 
Kuumepäivää vietimme lasten kanssa pipareita leipoen, harmiksemme tää äiti ei vaan osannut kaasu-uunin kanssa niitä täydellisesti paistaa, vaan pohjista tuli vähän mustia ja se maistuu. No, ens kertaan. Pääasia, että oli kivvaa ja taikina maistui! 

LAUANTAI ON HYVÄ LEIPOMISPÄIVÄ

Meillä oli eilen leivontapäivä. Tyttö oli syönyt ystävän syntymäpäiväkutsuilla herkullista mustikkapiirakkaa ja siitä intoutuneena leivoimme valoisan marraskuisen lauantain kunniaksi. Essu päälle ja tarvikkeet pöytään. Muistatteko muuten vielä te pisimpään mukana olleet lukijani, tuon essun jonka tein tytölle, joskus jo vuosia vuosia sitten. Hyvin sopii edelleen ja söpökin kuin mikä!

Mustikkapiiraan ohje on vuosia sitten jostain lehdestä napattu ja erittäin hyväksi todettu. On vaan tuo reseptikirjan ylläpitäjä hitusen laiskaa sorttia, kun ohje on muuton jäljiltä (ennen se oli teipattuna keittiönkaapin oveen sisäpuolelle, tehtiin piirakkaa niin usein) kiinni kirjasen etukannessa. No mutta, tallessa on!

Meillä on pieni keittiö ja melko vähän tasotilaa ja yks asia jonka kanssa oon toisinaan tuskastellut on ollut se, että missä säilyttäisin talouspaperirullatelinettä ja ylipäätään mistä löytäisi sievän. Lasten kanssa kun talouspaperi on ihanan kätevä keksintö. No, kuin tilauksesta tuli tämä blogiyhteistyö Serlan kanssa. Serla haastoi kolme käsityöbloggaria suunnittelemaan omanlaisen kotelon Talousarkki-pakkaukselle ja minun lisäkseni kotelot tekivät Terhi ja Hanne. Hommiin siis!

Omastani halusin rennon, mutta kuitenki nätin, semmoisen jota ei tarvitse arastella (saa nakata pesuun!) ja mun näköisen. Kirjailin kaunokirjoitusta (ylläri!) (sen hetkiset fiilikset love more, more love) (ja toiselle puolen: tänäänkin joku juhlii syntymäpäiviään) keltaiselle pellavalle ja malli on hyvin simppeli. Kaksi kolmiopalaa limittäin, yksi iso takakappale ja sivuseinät. Vuoritettuna, että pysyy vähän kasassa paperin ollessa vähissä, mutta se pellavan lötköisyys kuuluu myös asiaan. Serlan sivuilla on myös muutama valmis malli, jos tekee mieli tehdä oma versio. Lapsetkin innoistuivat pyyhkimään papereilla pöydältä leipomisen jäljet, eikä ihme, koska paperin saa ihanan kätevästi ulos paketista yhdellä kädelläkin.

Yks pikkiriikkinen keittiöongelma ratkaistu ja tiiättekö, nyt otamma esiin mustikkapiiraan ja vaniljajäätelön ja aletaan herkuttelemaan! Moikkaroikka!

MULLA ON TÄNÄÄN KEMUT NÄYTTÄÄKÖ SILTÄ NO EI

Koska tiedän, että oon aina parhaimmillani myöhään illalla ja kiireessä, niin varmaan siksi en tässä pidä minkäänsortin hoppua sen suhteen, että mulla on illalla kemut. Aivan hyvin voi vaikka kirjoittaa vähän blogia, kuunnella lempibiisejä ja tanssahdella kotona itsekseen. Aamunikin aloitin mustikanhakureissulla ystävän luo  ja pidemmän lenkin lankakaupan kautta kotiin. Aika ihana lauantai jo nyt, jes.

VUONNA 2012…

TAMMIKUUSSA

 

 

 

 

HELMIKUUSSA

 

 

MAALISKUUSSA

 

 

HUHTIKUUSSA

 

 

 

TOUKOKUUSSA

 

 

KESÄKUUSSA

 

 

HEINÄKUUSSA

 

ELOKUUSSA

 

SYYSKUUSSA

 

 

 

LOKAKUUSSA

 

MARRASKUUSSA

JOULUKUUSSA

 

 

 

…neuloin paljon. Tein ihania villapaitoja, pipoja ja sukkia, oon kyllä iloinen kaikesta mitä tein. Ompelin, kirjoin, tuunailin ja askartelin vähän vähemmän, mutta melko monta uutta takkia talvea kohden itselläni eteisen naulakossa roikkui. Niin ja virkkasinhan mää ihan hulluna, maailman hienoimman plussapeiton! En kaipaa tehneeni mitään lisää, tässä oli riittämiin. Kiitos käsityövuosi 2012!
…elämässä tapahtui paljon. Vuosi sitten toivoin tämän vuoden olevan paljon parempi kuin edellinen ja kyllä se sitä olikin, vaikkei helppo vuosi tämäkään. Ihanempaa, leppoisampaa ja parempaa ensi vuoteen toivoen, itselleni, läheisilleni ja ihan jokaiselle! Monia mahtavia juttuja on tiedossa ja odotettavissa vuoteen 2013, jännittää ihan!
Onnellista uutta vuotta kaikille, jokaiselle mahtavalle blogini lukijalle, tykkään teistä! Kiitos!
+ + + + + + + + + + +
…I knitted a lot. I made some wonderful sweaters, hats and socks, and I’m really happy for everything I did. I sewed and embroidered little bit less than normally, but quite a few new winter coats of mine are still hanging in the cloakroom. Oh, and I’m just crazy about the amount I crocheted, including the world’s finest blanket! I don’t thing I should’ve done anything more, this was enough. Thank you handcraft year 2012!
…A lot has happened in my life. A year ago, I was hoping for this year to be much better than the previous one, and that it was, even though this wasn’t an easy year. For the next year I hope life to be more wonderful and less hectic; all in all, a better year for myself and for my loved ones and to every single person on this planet! Many great things are coming and expected from the year 2013, I’m quite excited!
Happy new year to all my wonderful readers! You all have a special place in my heart, thank you!

 

TALOT PUIDEN TAKAA

Jos elämässä olis rajattomasti aikaa vain ja ainoastaan kaikelle kivalle, niin tekisin mielelläni paljon piparitaloja. Oon joskus tehnyt omasta päästä taikoen melkoisia kartanoita ja siltoja seuraaviin maihin ja uimakopeille. Mutta koska varsinkaan äitihenkilöillä ei liikaa aikaa ole, niin huomasinkin ilahduttavani lapsiani tänäkin jouluna piparimaisemalla. Viimejouluinen oli niin helppo tehdä ja kiva ja hieno, että siks. Eilen illalla laitoin lapset nukkumaan ja aloin loihtia taloja ja puita. Oon kyllä melko kärsimätön, tavallaan, en kauheasti suunnittele mitä teen, leikkelen veitsellä vaan ja laitan paistumaan. Sama koristelussa (paitsi tällä kertaa asettelin omenapuuhun strösseleitä yksi kerrallaan, että ehken niin kärsimätön olekaan) ja varsinkin siinä vaarallisimmassa vaiheessa, kun sulalla sokerilla leikitään. Silloin talot ja puut menevät sinne mikä on lähin sopiva paikka, koska äiti on varoittanut kyllä, että se kuuma sokeri on to-del-la vaarallista. Kolmekymmenkaksivuotias uskoo siihen edelleen. Tästä tuli aikas kiva, karkkimainen, söpö ja meijän perheen näköinen.

✖✖✖✖✖✖✖

If life would consist of an unlimited amount of time, and only of things that are nice and fun, I would make a lot of gingerbread houses. I’ve made huge houses before, but this time I decided to make a gingerbread landscape again, like last Christmas. I made it because it’s just so easy to make, and it ends up so nice. Last night, after putting the kids to bed, I began to make the houses and trees. I admit that I’m very impatient (kind of), and I don’t plan anything before doing it, so I just cut the parts and bake them. The same thing applies to decoration, even though the most dangerous part is with the melted sugar (OK, this time I didn’t improvise wit the apple tree sprinkes: I placed them one at the time, not so impatient, huh?). The houses and the trees will go to the nearest suitable place, as my mom has warned me that hot sugar is r-e-a-l-l-y dangerous. So, at 32 years of ages, I still believe it.
This gingerbread landscape is pretty nice, candy-like, cute and represents our Family.

IHANA LAHJA!

Viime viikolla juhlistin, kera ihanien ystävien, uutta kotiamme Aikuistuparien merkeissä. Täytyy kyllä todeta, että oli niin mahottoman kivat kotikemut, ettei oo aikoihin ollut! Tarjolle tein nyt jo vakkariksi muodostunutta feta-perunasalaattia (suosittelen lämpimästi kaikille!), omena-sellerisalaattia ja domino-juustopiiraan ja päälle vähän kaikkea muuta pientä, niinku sipsiä ja popcornia. Parasta oli silti tietysti ja ehdottomasti seura, mutta kivaa oli myös ohjelmanumerot, jotka juhlien edetessä itsestään muodostuivat. Olen kyllä superonnekas, minulla on niin ihania ystäviä!

Lahjojakin uusi koti sai. Tämän yhden tahdon teille nyt jakaa. Sain nimittäin eräältä ystävältäni  ihanan purkin, Browniemixin, ainekset valmiina purkissa! Erityisen ihanan lahjasta teki se, että kyseinen ystävä ei ole mielikuvissani se ensimmäinen, joka yllättäisi tällaisella lahjalla ja aina, ihan aina, sydäntäni lämmittää itsetehdyt lahjat erityisen paljon. Kiitos E! ♥

SE OLI TAAS TAVALLINEN KESKIVIIKKO

Kamera jäi kotiin ja puhelimesta loppui kolmen kuvan jälkeen akku, mutta siinä istuin keinutuolissa ja nautin herkuista, seurasta ja neulomisesta samalla ihaillen kaunista kotia. Tässä teille kolme kuvaa eiliseltä, olkaat hyvät.

Siellä oli kyllä nättiä. Ja keinutuolissa keinuminen muistutti mua taas siitä, että itekin tarviin semmosen. Tuossa oli hyvä vähän matalempi selkänoja, mutta lapaluut kivasti sai muljutettua sinne pinnojen väliin tarvittaessa, ja keinumisen kallistus oli sopiva. Tänään testasin Ikeassa yhtä näpsäkkää tuolia, mutta siinä ehkä oli se, ettei ihan riittävän iso ollu se keikautus. Mistähän kekkaisis hyvän?

Illan emännälle vein mennessäni ompelemani paidan. Se tykkäs siitä! Ja kaikki muutki, ku suunnitelmiin tuli ompeluilta.

 
Ja hei kattokaa tuota upeaa kakkua! Vodökeikmeikörsiiis!

Kiitos taas ystäville armaille. Onnea on. Kyllä te tiiättä!