Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

TALOT PUIDEN TAKAA

Jos elämässä olis rajattomasti aikaa vain ja ainoastaan kaikelle kivalle, niin tekisin mielelläni paljon piparitaloja. Oon joskus tehnyt omasta päästä taikoen melkoisia kartanoita ja siltoja seuraaviin maihin ja uimakopeille. Mutta koska varsinkaan äitihenkilöillä ei liikaa aikaa ole, niin huomasinkin ilahduttavani lapsiani tänäkin jouluna piparimaisemalla. Viimejouluinen oli niin helppo tehdä ja kiva ja hieno, että siks. Eilen illalla laitoin lapset nukkumaan ja aloin loihtia taloja ja puita. Oon kyllä melko kärsimätön, tavallaan, en kauheasti suunnittele mitä teen, leikkelen veitsellä vaan ja laitan paistumaan. Sama koristelussa (paitsi tällä kertaa asettelin omenapuuhun strösseleitä yksi kerrallaan, että ehken niin kärsimätön olekaan) ja varsinkin siinä vaarallisimmassa vaiheessa, kun sulalla sokerilla leikitään. Silloin talot ja puut menevät sinne mikä on lähin sopiva paikka, koska äiti on varoittanut kyllä, että se kuuma sokeri on to-del-la vaarallista. Kolmekymmenkaksivuotias uskoo siihen edelleen. Tästä tuli aikas kiva, karkkimainen, söpö ja meijän perheen näköinen.

✖✖✖✖✖✖✖

If life would consist of an unlimited amount of time, and only of things that are nice and fun, I would make a lot of gingerbread houses. I’ve made huge houses before, but this time I decided to make a gingerbread landscape again, like last Christmas. I made it because it’s just so easy to make, and it ends up so nice. Last night, after putting the kids to bed, I began to make the houses and trees. I admit that I’m very impatient (kind of), and I don’t plan anything before doing it, so I just cut the parts and bake them. The same thing applies to decoration, even though the most dangerous part is with the melted sugar (OK, this time I didn’t improvise wit the apple tree sprinkes: I placed them one at the time, not so impatient, huh?). The houses and the trees will go to the nearest suitable place, as my mom has warned me that hot sugar is r-e-a-l-l-y dangerous. So, at 32 years of ages, I still believe it.
This gingerbread landscape is pretty nice, candy-like, cute and represents our Family.

IHANA LAHJA!

Viime viikolla juhlistin, kera ihanien ystävien, uutta kotiamme Aikuistuparien merkeissä. Täytyy kyllä todeta, että oli niin mahottoman kivat kotikemut, ettei oo aikoihin ollut! Tarjolle tein nyt jo vakkariksi muodostunutta feta-perunasalaattia (suosittelen lämpimästi kaikille!), omena-sellerisalaattia ja domino-juustopiiraan ja päälle vähän kaikkea muuta pientä, niinku sipsiä ja popcornia. Parasta oli silti tietysti ja ehdottomasti seura, mutta kivaa oli myös ohjelmanumerot, jotka juhlien edetessä itsestään muodostuivat. Olen kyllä superonnekas, minulla on niin ihania ystäviä!

Lahjojakin uusi koti sai. Tämän yhden tahdon teille nyt jakaa. Sain nimittäin eräältä ystävältäni  ihanan purkin, Browniemixin, ainekset valmiina purkissa! Erityisen ihanan lahjasta teki se, että kyseinen ystävä ei ole mielikuvissani se ensimmäinen, joka yllättäisi tällaisella lahjalla ja aina, ihan aina, sydäntäni lämmittää itsetehdyt lahjat erityisen paljon. Kiitos E! ♥

SE OLI TAAS TAVALLINEN KESKIVIIKKO

Kamera jäi kotiin ja puhelimesta loppui kolmen kuvan jälkeen akku, mutta siinä istuin keinutuolissa ja nautin herkuista, seurasta ja neulomisesta samalla ihaillen kaunista kotia. Tässä teille kolme kuvaa eiliseltä, olkaat hyvät.

Siellä oli kyllä nättiä. Ja keinutuolissa keinuminen muistutti mua taas siitä, että itekin tarviin semmosen. Tuossa oli hyvä vähän matalempi selkänoja, mutta lapaluut kivasti sai muljutettua sinne pinnojen väliin tarvittaessa, ja keinumisen kallistus oli sopiva. Tänään testasin Ikeassa yhtä näpsäkkää tuolia, mutta siinä ehkä oli se, ettei ihan riittävän iso ollu se keikautus. Mistähän kekkaisis hyvän?

Illan emännälle vein mennessäni ompelemani paidan. Se tykkäs siitä! Ja kaikki muutki, ku suunnitelmiin tuli ompeluilta.

 
Ja hei kattokaa tuota upeaa kakkua! Vodökeikmeikörsiiis!

Kiitos taas ystäville armaille. Onnea on. Kyllä te tiiättä!