Tietoa mainostajalle ›

HÄRKIS®-HYRRIÄ LAUANTAI-ILTAAN

Kaupallinen yhteistyö: Verso Food Oy & Suomen Blogimedia

Meillä oli juhlat. Pienet jouluisat kemut. Kutsussa mainittiin, että olisivat jo perinteeksi muodostuneet Kakkua ja viinaa -bileet, mutta tärkein syy illanviettoon oli kuitenkin yhdessä oleminen ystävien kanssa. En jaksanut tehdä kakkua, mutta päätin, että teen suolaisia makoisia herkkuja kuitenkin, että on jotain. Kakkua ja viinaa -bileiden tärkeä pointti on siis siinä, että jokainen juhliin tulija osallistuu järjestelyihin samalla panostuksellaan, ettei kaikki järjestäminen kaadu sen ihmisen harteille, kenen luona juhlat järjestetään. Tällä kertaa tosin kävi niin, ettei kukaan tuonut kakkua, eikä oikeastaan sitä viinaakaan, eli tavallaan meillä oli vain illanvietto, jonne tein näitä pieniä suolaisia herkkuja.

Halusin tehdä jotain nopeaa, helppoa ja makoisaa. Siispä tartuin valmiiseen ohjeeseen ja tein Härkis®-hyrriä. Kaupasta kipaisin nopeasti tarvikkeet: aurinkokuivattuja tomaatteja, artisokan sydämiä, oliiveja sekä fetajuustoa ja valkosipulia, lehtitaikinaa ja Härkis® Originalia. Ihan superhelppoa. Mulla ei ole tehosekoitinta, jolla olisin saanut ainekset sopivaksi massaksi, mutta sain käsin silputtua säilykkeet sopivan pienehköiksi ja massamaiseksi täytteeksi. Sitten massa, juusto murusina ja Härkis® Originalia suoraan paketista lehtitaikinan päälle.

Valmiit hyrrät kasasin kakkumaiseen pinoon, söin tosin pari jo ennen kuin päätyivät tarjolle. Muutamaan sipaisin tuorejuustoa ja ripottelin mantelilastuja ja korkeimmalle kohdalle asetin hienosti eat me -piparin. Moni ystävä illalla kysyi, että mitä niissä oikein oli, että olivat oikein hyviä! Meinasivat melkein, että kyllä siinä on lihaa, vaan ei, härkäpaputäytettä siellä on, joka on oikein mainio vaihtoehto lihalle. Tiedän siis varmasti, että nämä jäävät mun vakkaritarjottavaksi ja näitä aion tehdä jouluburgereiden jälkkäriksi.


9 /// JOULUSIPSIT

Tänään meillä on juhlat, jouluiset Kakkua ja viinaa -bileet. Juhlistamisen aika siis todellakin! Mikä voikaan olla parempi bailuherkku kuin SIPSIT! No ei mikkään! Miettikääpä tilanne, että istahdatte sohvalle ystävienne seuraan ja otatte sipsikulhon käden ulottuville. Aijaijai, ihanaa! Parhainta olisi, että siinä ois  tillisipsejä ja piimää, mutta, toiseksi parhain sipsiherkku on tässä teille nyt esittelyssä. Lisäsin vielä erittäin mainion etuliitteen tähän herkkuun eli siis tittidii, tässä ovat J O U L U S I P S I T! Näissä yhdistyy kaksi äärimmäisen makoisaa herkkua, perussipsit ja suklaa. Ihan älyttömän hyvä yhdistelmä ja itselleni riittää, kun syö vain muutaman tällaisen niin herkkukiintiö täyttyy. Eli se käden ulottuville nostettava sipsikulho voikin olla vain pieni kupponen ja siellä muutama sipsi, jotka nautit sopivasti juuri suklaaseen kastettuina.

 

5 /// TONTTUPIRTELÖ

Homman nimihän on se, että oon kuullut mainittavan tämän joulun alla niistä tonttuovista. Ihan joka paikassa ja melko monissa kodeissa niitä tuntuu olevan. Ne ovat aika söpöjä. Meillä ei sellaista ole. Sen sijaan rakensin tonttujen kerrostalon kenkälaatikosta (koska kolme lasta), mutta sinne meni majailemaan aivan jotain muuta porukkaa kuin tonttuja. Tontut ovat kuulema tarua, sanoivat lapseni. No mutta, minä uskon tonttuihin ja yritän olla ihan hirmuisen kiltti, jotta saisin edes yhden lahjan. Mutta se tonttuovi, ei, ei, en mää semmosta halua, kun en oo vielä keksinyt millaisen tekisin…

…sen sijaan olen kuullut huhuja, että tontut tykkäisivät lillua ihanista vaahtokylvyissä. Kermavaahtokylvyissä, jonne kiivetään piparitikkaita pitkin ja otetaan rennosti piparkakkuvarjon alla ja nautitaan strösseleistä ja pirtelöön sulavasta makiasta karkkikepistä. On siis aika TONTTUPIRTELÖN!

Tonttupirtelö
  • vaniljajäätelöä
  • hulaus valitsemaasi maitoa ja ehkä vielä ripaus sokeria, jos tuntuu ettei muuten oo riittävästi
  • suklaahippusia ja/tai kaakaojauhetta puoleen pirtelöön ja mustikkaa loppuun puoleen
  • piparkakkuja tikkaiksi, piparivarjoksi ja murusiksi
  • tomusokeri-valkuaisvaahtoa pipareiden koristeluun
  • kermavaahtoa
  • marenkia
  • karkkikeppi
  • strösseleitä

Aivan ensimmäiseksi tee piparitikkaat ja piparivarjo ja koristele ne. Pirtelö tehdään niin, että jäätelö, maito ja suklaa tai mustikka kuohkeaksi sekaisin ja kaada mukiin. Koristele kermavaahdolla, marengilla, karkkikepeillä ja strösseleillä. Nauti!

Niin ja sattui siiä vielä tuoksinassa muutakin. Muistin kuvien oton jälkeen, että aa totta tosiaan, mullahan oli vielä se piparivarjo mikä piti pirtelöön laittaa. Unohtui. Ehkäpä siksi, että talven ihmemaahan olikin satanut lunta niin paljon, että varjo ol juuttunut lumeen.


JOULUBURGERIT KUUSI-UUNIJUUREKSILLA

Kaupallinen yhteistyö: Verso Food Oy ja Suomen Blogimedia.

Huhhui, huomenna joulukuu! Jouluaattoon reilu kolme viikkoa! Aina sama loru, mutta kohta huomataan, että nehän on joulunpyhät meneillään. Tänä vuonna mulla on vähän erilainen joulu, nyt on monen vuoden jälkeen taas täysin lapseton joulu. Haaveilin pitkään, että lähtisin matkalle, mutta niinhän tässä kävi, että mitään matkaa ei ole varattuna. Se ei ole onnekseni mikään hätä ja oikeastaan olen koko joulusta aika innoissani. Lähden nimittäin ystäväni mökille sitä viettämään mukavaan seuraan. Joulun tarkoituksena on ainoastaan olla, nautiskella, syödä, katsoa joululeffoja ja ajattelin kuulkaas neuloa. Ihana suunnitelma!

Yritin keksiä mitä jouluisaa, mutta ei niin perinteistä jouluruokaa tekisin, että olisin oikein kunnolla ruuanlaittoon osallistuva enkä aina se joka tekee mitä muut käskevät. Eräänä päivänä se iski, keksin mitä teen! JOULUBURGERIN! Rakastan burgereita ja miksei niistä voisi keksiä jotain jouluisaa ja makoisaa! Vois olla aika kiva vaikkapa tapaninpäivän illan annos kaiken perinteisemmän jouluruuan jälkeen ja maistuisi varmasti lapsillekin.

Kuvittelen aina tai jostain on piirtynyt itseenikin sellainen jumahtanut käsitys, että vihaan ruuanlaittoa. Saatan tokaista tuon lauseen toisinaan ääneenkin. Eikä se ole yhtään totta! Olen kai vaan jumittunut sinne kalapuikkojen ja makaroonilaatikoiden maailmaan. Tykkään silti ruuanlaitossakin kokeilla uusia juttuja. Tykkään ostaa paketin sen perusteella, että se on nätti, tuote vaikuttaa jännittävältä ja se on jotain mitä en ole koskaan ennen maistanut ja sen valmistaminen vaikuttaa ja on helppoa. Verso Foodin Härkis oli ensimmäisellä ostokerrallani juuri tätä, sittemmin kohdat kaksi ja kolme ovat jääneet pois ja niiden tilalle on tullut se, että tykkään tuotteesta. Näitä burgereita ja kuusi-uunijuureksia leikellessäni keittiössä ompelukoneen vierellä radion pauhatessa, olin hetkellisesti todella onnellinen. Onnellinen siitä ruuanlaittohetkestä.

Siinä mietin myös ihanaa hetkeä viime kesältä, kun olimme kuvaamassa kirjaani maalla Mäntsälässä. Mökkitien toisella puolella oli suuri pelto. Ihmettelin ensin, että mitä ihmettä siinä kasvaa. Jotain mitä en yhtään tunnista. No, mökin omastaja kertoi, että se on luomuhärkäpapupelto! Vaikka härkäpapua on kasvatettu Suomessa keskiajalta lähtien, niin minä en itse ollut aiemmin niitä peltoja niin tarkasti noteerannut. Jotenkin ajattelin, että kaikki pellot on vaan jotain kauraa ja rypsiä. (Olen kaupunkilaistyttö!) Kesäillassa kävelin paljain jaloin pellon vierellä ja kävin siellä vähän tanssahtelemassakin ja pohdin härkäpapuasiaa. Miten mahtava kasvi ja miten hienoa on, että meillä on tällainen härkäpapuvalmiste kuin Härkis®. Se käy aikalailla kaikille, myös nirsohkoille lapsille ja se on niin kätevä ruuanlaitossa, kun se on heti valmis käytettäväksi ilman kypsentämistä.

Jouluburgerit
  • Härkis® -punajuuripihvejä tai pihvit voi tehdä itsekin Härkis® Originalista
  • hampurilaissämpylöitä
  • omena-punajuurisörssi (kaksi omenaa raasteeksi, kourallinen säilykepunajuuria pieniksi kuutioiksi, ripaus suolaa ja pippuria, kaksi kukkurallista ruokalusikallista majoneesia ja yksi kunnon lusikallinen ranskankermaa)
  • tomaattia
  • salaatinlehtiä

 

Kuusi-uunijuurekset

Leikkaa bataatista ja perunasta kuusen mallisia paloja, porkkanasta suoria tikkuja. Laita pellille ja lorauta päälle öljyä ja silppua rosmariinia ja timjamia, ripaus suolaa ja pippuria ja uuniin niin, että reunat pikkaiset alkavat rusehtaa.

Majoneesia pieneen astiaan ja siitä saa vaaleanpunaista, kun sekaan tiputtaa pari tippaa nestettä säilykepunajuurista. Juomaksi tietty jouluomenalimonadia. Ruuat lautaselle ja perhe ja ystävät pöydän ääreen syömään. Positiivisen kautta ja nam!

Muita mainioita ja jouluisaan tunnelmaan ja vaikkapa pikkujouluihin sopivia Härkis® -reseptejä löytyy Verso Foodin sivuilta, tässä muutama mainio: Härkis®-riisipiirakka, lämmin juuressalaatti Härkiksellä® ja ihanat Härkis®-sydämet ja hernemousse.

Loppuun vielä tuulahdus kesästä: meikä siellä härkäpapupellossa, olkaat hyvät!

 

 

 

100 TORTTUA

Kaupallinen yhteistyö: Dronningholm & Suomen Blogimedia

Joulukuu on jo ihan todella lähellä. Niin se vain hurahti pian synkkä marraskuukin. Mielessä on ollut jo muutaman viikon ajan jouluiset asiat. Yhden ihanan ja makoisan joulun tunnelmaan vievän yllätyksen sain toteuttaa hetki sitten. Nimittäin hilloistaan tunnetulla Dronningholmilla on aivan ihana Tähtitorttukampanja, johon osallistuin. Suomi 100-juhlavuoden kunniaksi Dronningholm on halunnut nostaa esille tärkeän asian, yhdessä tekemisen ja yhteisen hyvän. Siinä ideana on ilahduttaa jotain itselle tärkeää tahoa ja leipoa heille 100 torttua!

Halusin yllättää naapurustoni. Asun 1920-luvulla rakennetussa kauniissa korttelitalossa Helsingissä. Olen ollut mielettömän onnekas saadessani tällaiset naapurit, kuin mitä tässä meidän talossa on. Reilun neljän vuoden aikana olen saanut sydänystäviä, kavereita, moikkaustuttuja, niitä naapurituttavia, joita aina pihalla ja portilla tervehditään. Olen saanut apua, kun tietokoneen laturi on ollut hukassa ja naapuri toi ovelleni omansa lainaan – todeten, että saat pitää sen! Lapseni ovat saaneet useita ihania kavereita, pihalla on kesäisin juoksennellut parisenkymmentäkin lasta yhtä aikaa ja siellä aikuiset ovat joskus joutuneet komentelemaan vähän milloin kenenkin lasta, eikä se ole haitannut, ennemminkin se tuonut lämpöisen, entivanhaisen yhteisöllisen, ihanan tunteen. Ollessani eräänä uutena vuotena pahassa pusutaudissa kotona yksin todella kipeänä, ihana naapuri kävi ostamassa minulle pizzaa (ajanlaskuna ennen Wolttia) ja toi ovelle asti. Meillä on vietetty pikkujouluja ja uudenvuodenkekkereitä naapurusten kesken. Käyttämättä jäävät saunavuorot jaetaan aina toisille naapureille ja sen ansiosta lapsenikin ovat alkaneet pitämään saunomisesta, vaikkei meillä edes ole omaa saunavuoroa! Tykkään tästä talosta ja tämän ihmisistä hirmuisen paljon.

Osa naapurustosta taitaa tuntea minut sinä naapurinnaisena, joka piirtää pihalle megapitkiä ruutuhyppelyitä ja innostaa lapsiakin piirtämään katuun lisää ja enemmän ja aina vain hassumpia juttuja. Kesällä viritimme viirinauhat vanhojen pihan puiden väleihin ja pidimme pihan lapsille juhlat juuri valmistuneen leikkipaikan kunniaksi! Joten en voi muuta kuin todeta, että he, naapurini, jos ketkä ovat tämän pienen yllätyksen ansainneet!

Tykkään torttujen tekemisestä. Ne ovat todella helppoja ja niissä voi helposti vähän vaihdella fiiliksen mukaan minkä muotoisia tekee. Päädyin melko perinteiseen kukkamaiseen tähtikuvioon, mutta vaihtoehtoja olisi vaikka kuinka. Dronninholmin sivuilta löytyy ohjeet mm. kukka-, monsteri-, sydän- ja pöllötorttuihin. Täytteenä omena-kanelimarmeladi on oma ehdoton suosikkini, mutta perinteinen luumuhillokin kyllä maistuu monille ja on se ainoa oikea täyte. Puolukka-kirsikkamarmeladikin on kyllä testaamisen arvoinen herkku! Muotona tortuissa Itse tykkään kukkaisesta mallista siksi, että siinä ei ole teräviä reunoja, jotka muuttuisivat uunissa koviksi, vaan koko torttu on ihanan mehevä ja kostea. Tortut olivatkin erittäin onnistuneita. Paistoin osan omassa uunissa ja osan alakerran naapurini uunissa.

Kirjoitin facebookiin talomme ryhmään kutsun, jossa toivotin naapurit seuraavana iltana nappaamaan tortut mukaansa meiltä pihalta. Mietin ensin, että menisin ovelta ovelle viemään, mutta nykyaikana sellainen tuntuu jotenkin liian tungettelevalta. Ja olikin oikein mainio päätös olla pihalla. Moni naapuri tuli lastensa kanssa pihalle leikkimään meidän seuraksemme pimeään marraskuiseen iltaan (kaunis valkea maisema oli ollut harmiksemme edellisenä iltana). Koteihinsa kulkevat naapurit tulivat maistamaan makoisat joulutortut ja nappasivat mukaan pussillisen iltapalatorttuja.

Olen saanut tempauksen jälkeen kiitoksia naapureilta, että tortut olivat makoisia – minustakin ne maistuivat vieläkin paremmille kuin tavallisesti, ehkäpä niistä maistoi makean hillon lisäksi sen lämmön miksi ne halusin juuri näille ihmisille leipoa.

PS. Kenet sinä haluaisit yllättää ja jakaa iloa? Dronninholmin sivuilla on kilpailu, jonne voit itse osallistua omalla yllätykselläsi!

 

PIZZAA JA PEHMISTÄ

Kaupallisessa yhteistyössä: Rax Buffet & Suomen Blogimedia.

Yhdeksänkymmentäluvun lopulla meillä oli kaveriporukan kanssa tapana kulkea pyörällä kaikkialle, hengailtiin kavereiden luona, talviviikonloput lumilautailimme, koulussa irkattiin ja sovittiin siellä, missä milloinkin nähdään. Kännyköitä alkoi olla vasta, kun aikuisikä jo häämötti. Vietimme aikaa paljon kaupungilla. Usein käveltiin suoraan pizzabuffet-paikkaan kurkkaamaan olisiko joku tuttu siellä, koska sen verran usein siellä söimme.

Yllätin osan noista sen aikaisista kavereistani, jotka ovat edelleen rakkaita ystäviäni, kutsumalla heidät kanssani syömään Rax buffetiin. Kaikki ottivat kutsun ilomielin vastaan ja sekös ilahdutti tällaista erityisesti pizzan rakastajaa! Emme ole reiluun 15 vuoteen tuollaisessa buffetissa syöneet, joten oli jo aika! Äidyimme muistelemaan hauskimpia muistoja, sitä kuinka veimme oppilasvaihtoon tulleet saksalaiset kaverimme pizzabuffetiin, kuinka yksi tyttö söi kolmisenkymmentä pientä jäätelöpalloa jälkkäriksi ja miten se olikin niin kivaa aina kokoontua yhdessä syömään.

Vuoden 2017 Rax Buffet oli hieman erilainen kuin tuo teinivuosien ajan ravintola, vaikka konsepti sama ja perusrunko ruuissa hyvä ja klassinen buffetpaikan valikoima. Salaattipöytä oli monipuolinen, tarjolla oli myös keittoa ja perinteiset lasagnet ja kermaperunat, mutta tarjolla on myös vegaanista ruokaa ja tietysti sitä pizzaa. Jälkiruokatarjoilu ei todellakaan ollut pelkkää jäätelöä, vaan pehmikset sai koristeltua kastikkein, karkeilla, vohveleilla, strösseleillä ja vaikka minidonitseilla. Lemppariosuuteni olikin saada tehdä hassu jätskiannos itselleni, vaikka loppujen lopuksi otin kerralla niin paljon pehmistä ettei siihen enää oikein mitään superkoristelua mahtunutkaan.

Kaikenkaikkiaan tällaiset buffetruokailukokemukset ovat mulle lähestulkoon täydellisiä siitä syystä, että tykkään syödä suolaista ja makeaa ja vähän kaikkea samalla haarukallisella tai yhtäaikaa. Se on erityispiirre, josta minut ystäväpiirissäni tunnetaan. Pizzaa ja pehmistä, uijui!

Oli tosi kivaa käydä syömässä maanantai-iltana ystävien kanssa, sellaista tehdään aivan liian harvoin. Ne teiniaikojen hengailut voi aivan hyvin päivittää meihin kolmi-nelikymppisiinkin ja Rax oli oikein mainio paikka toteuttaa tämä muistelo ja ruokailuhetki. Seuraavalla kerralla Raxiin mennessäni aion viedä sinne lapseni, koska valikoimaa on sen verran paljon, että jokaiselle löytyy varmasti omat herkkunsa. Nämä kuvat nähtyään lasten reaktio olikin, että kääk äiti sää oot syöny pitsaa, miksi me ei saada? Joten seuraava Rax Buffet ravintolakokemuksemme taitaa kolkuttaa oven takana jo. 

 

KESÄISET SYNTTÄRIJUHLAT – LAPSI TÄYTTI 75 KK

Kaupallinen yhteistyö: Juhlahumua.fi

Mun rakas keskimmäiseni täytti keväällä kuusi vuotta. Juhlapäivä humahti ohitse kevätkiireiden kanssa. Päätettiin järjestää kaverijuhlat myöhemmin, kun kesä on ihanimmillaan ja pihan leikkipaikan remontti ohitse. Havahduin heinäkuun lopussa siihen, että lomat ovat pian ohi ja juhlat pitämättä. Pika-aikataululla siis viestit kavereille lomien keskelle, että tervetuloa!

Juhlat pärähtivät kalenteriin nopealla aikataululla ja tarjoiltavat päätin tehdä mahdollisimman helposti nekin ja lastenjuhlien tyyliin vain niitä herkkuja, joita lapset varmasti syövät. Täytekakun jätin suosiolla pois ja varasin paljon popkornia! Kakuksi tein jo perinteeksi (kolmas jo!) muodostuneen pupukakun. Siihenkin pohjalle ihan vain kaupan valmiita muffinsseja ja kermavaahtoa tosi paljon päälle. Toimii aivan hyvin. Varsinkin kun aika moni lapsi nuolee kuitenkin vain sen kermavaahdon ja pöydän nurkilla on pikkaisen maisteltuja muffinsseja. Ensi kerralla tosin toivon, että olisi enemmän aikaa koristeluun, eikä tarvitsisi tehdä tuollaista hupsua suurisilmäistä strösselipupua. Vaikka ihan ok noinkin, mutta kun tiedän, että osaisin varmasti hienompiakin tehdä! Lisäksi tein suolaiseksi syötäväksi Vaneljan inspiroimia nalleleipäsiä. Ne tein Lidlin sydänleipiin, joiden päälle sivelin tuorejuustoa ja banaania ja mustikoita. Olivat ihania! 

Ihanista koristeista ison osan sain Juhlahumua.fi-verkkokaupasta. Kelta-valkoraidalliset servetit, mukit ja lautaset sopivat ihanasti sävymaailmaltaan yhteen kirjaintaulun kanssa, johon runoiltiin asioita kuusivuotiaastamme. Maailman söpöimmästä rillipäästä, jos minulta kysyttäisiin. Kyllä kertakäyttölautaset tuollaisissa pihajuhlissa helpottavat aika paljon! Meillä koko kattaus oli laitettu leikkipaikalle roudatulle pöydälle, eikä erityisiä istumapaikkoja ollut. Pillimehut ovat lapsille aina mieluisia ja pahvimukeihin kasasin pienen karkkiehrkut, jotka jaoin palkintoina, kun kisailimme leikkimielisesti muovikengänheittokisassa. Herkkuhetkien jälkeen oli helppo nappasta käytetyt astiat ja kipaista roskikseen.

Koko pihan ylitse puista puihin menevät viirinauhat viriteltiin naapuriystävän kanssa jo muutamaa päivää aiemmin edellisiin pihajuhliin ja vitsit, että ne tekivät pihasta jotenkin juhlallisen. Sellaisen, että välillä oli fiilis, että oltaisiin jossain elokuvan kuvauksissa, kun oli jo niiiiin tunnelmallista.

Halusin tehdä pienen kuvaustaustan, jonka edessä ajattelin kuvata synttärivieraita ja sankarispoikaa. No, eihän siinä ihan hirveästi kuvia saatu otettua, kun pihalla oli niin paljon muutakin tekemistä. Muutama kaverikuva sentään. Ihanat kuvat pihan tytöistä ja sankarista ovat mahtavia. Nyt, muutama viikko juhlien jälkeen on kuvien sankarilta hampaitakin tippunut jo lisää. Sittemmin koristeet, paperipallot ja -viuhkat ovat päässet lastenhuoneen ikkunaan ilahduttamaan. Yksisarvisilmapallot ovat niin suloisia, että niitä toivottiin jo jokaisiin juhliin.

Kuukausia myöhässä pidetyt kuusivuotiskekkerit olivat siis oikein mukavat, taidetaan jatkossakin siirtää juhla-aika kesälle. Tulipahan myös taas todettua sekin, että myös kerrostalon pihalla voi aivan hyvin järjestää juhlia. Niin, siis kun meillähän oli tosiaan myös monta tuntia kestäneet jatkot näillä synttärikekkereillä, kun laitettiin musiikit bluetooth-kaiuttimesta soimaan ja hiekkalaatikolla alkoi kunnon bailut. Kiitos koristeista ja juhlatarvikkeista Juhlahumua-verkkokaupalle! Superkiitos ihanille vieraillemme ja naapureiden lapsille ja ystäville! 





KERMAJÄÄTELÖPUIKOT POPKORNILLA KIITTI

Tein tuossa taannoin itse jäätelöä. Tai ennemminkin ehkä yritin. Mulla on jäätelökone ja luulin, että kaikki pakastettavat osatkin (niiden pitää olla siis kylmiä kun jäätelöaines niihin laitetaan sekoittumaan) olisivat pakkasessa odottamassa seuraavaa jäätelöntekokertaa, mutta ei, vain toinen osista odotti siellä! Mikä katastrofi, hehe! Mietin siinä vaiheessa jäätelön koostumuksen lisäksi sitä, että se saattaa olla hitusen makea (tällä kertaa tavoitteena oli tehdä kermaisaa vaniljajäätelöä). Vähän sumplin sitten sen tekotavan kanssa, kun ei ollut konetta eli sekoittelin seosta parin tunnin välein pakkasessa tietämättä melkolailla ollenkaan mitä olin tekemässä. Sujautin muutaman tunnin sekoittelujen jälkeen massan muotteihin ja pistin pakkaseen.

Seuraavana päivänä meillä oli pienenpienet jäätelökekkerit lasten kanssa. Äidin tekemiä kermajäätelöpuikkoja kaikenmaailman sörsselillä kuorrutettuna, koska halusin testata millaista jäätelöä mahdollisesti haluaisin tulevaisuudessa tehdä. Eli vaniljapuikkoja, joiden sisällä mansikkasydän, koristeltuna valkosuklaalla, nonparelleilla, popkornilla, granolalla ja kuivatuilla mansikoilla. Jäätelön koostumus oli ihan jees, makeusaste plusplus, eli seuraavalla kerralla vain yksi lisämauste. Kivointa oli kuitenkin koittaa ottaa jäätelöistä kuvaa, kuinka tiinamaista. Semmoinen jäätelöntekohomma oli se.

JÄÄTELÖINEN KESÄTERVEHDYS TARHANTÄDEILLE

En ole uskaltanut ajatella tätä hetkeä, kun tulee päivä, jolloin poikani menee viimeistä päivää tuttuun ja turvalliseen päiväkotiin, jossa on ollut viimeiset neljä vuotta. Hoito on ollut hyvää, hoitajat ihania ja enpä kyllä muista, että mitä mulla olis ollut näiden vuosien aikana huonoa sanottavaa. Suurenmoista työtä siellä tekevät päivät pitkät. Itkua nieleskelin, kun aamulla vein pojan ja annoin hoitajille pienet kesäviemiset ja tyhjensin lokeron ja nappasin eteisestä melkein unohtuneet kumpparit matkaan. Toivottavasti kiitin riittävän painokkaasti, koska kiittää minä haluan. Lahjaa miettiessä mietin, että mikä tahansa vieminen on tavallaan yhtä tyhjän kanssa, koska eniten haluan vain sanoa kiitos ja halata heitä tekemästään työstä, eikä mikään tavara tai lahjakortti sitä mun kiitostani kerro. Tavallaan.

Kokosimme jäätelökassiin tarvikkeet kesähelteille: jätskivohveleita, suklaa- tai kinuskikastiketta, erilaisia strösseleitä ja nonparelleja sekä ilmoitusluontoinen viesti, että lisää vain jäätelö. Jos tämä tästä vielä kesäksi muuttuu, niin sitähän saattaa itse kukin innostua kokoamaan omia herkkutätteröitään koristeineen.

Ja jos nyt laitettaisiin Suvivirsi soimaan, se olis hanat auki. Mutta ei, pienin lapsi nukkuu, joten töitä pöytään ja iltapäiväksi päiväkodille! <3 Yksi aikakausi päättyy ja seuraava alkaa.

TULKAA PIHALLE VARTIN PÄÄSTÄ, MULLA ON ASIAA!

Eilen aamulla kuuntelin radiota, kanava oli vaihtunut vahingossa eriksi kuin mitä normaalisti kuuntelen. Onneksi oli. Taajuuksilta alkoi soida Samuli Putron kappale, jota en ollut koskaan ennen kuullut. Pohdin samalla tapahtumaa, jonka edellispäivänä olimme ystävän kanssa kokeneet. Samaan aikaan toisen kaverin kanssa viestittelimme, kuinka olisikaan kiva mennä joskus kiipeilemään tai grillata pihalla, olisipa lämpimämpi ilma.

Eilen yksi kaveri oli lähdössä perheensä kanssa ulkoilemaan. Poikansa nauroi minulle ja minä äidilleen, että hänelläkö on matkatavarat myös mukanaan, kun läpinäkyvää roskapussia kantoi ja siellä näkyi käytettyjä vaippoja. Yksi kaveriperhe otti taas muutama päivä sitten koko lapsikolmikkoni hoitoon, jotta pääsin asioilleni. Hiekkalaatikolla tekisi mieli napata syliin ihana pikkutyttö, joka asuu naapurirapussa. Äitinsä on vasta palannut töihin ja vaihdamme kuulumiset, toteamme, että elämä löytää uomansa vaikka onkin haikeaa kun lapset kasvavat.

Laitoin parille ystävälle viestin, että tulkaa pihalle vartin päästä, mulla on teille yllätys. Koristelin valmismuffinssit kermavaahdolla ja koristeilla ja nappasin orvokinkukkaset koristeeksi. Myöhästyin vähän. Kävelin pihan poikki pyykkitelineen alle, jossa he olivat. Narulle jäi roikkumaan toisen heistä miehen huppari. Kauempana olevia pyykkejä tuli keräilemään kaveri naapurirapusta. Hän ihasteli pientä juhlahetkeämme. Tarjosin kolmatta muffinssia hänelle ja kerroin syyn pieneen juhlaan. Pihan toisella puolella ovesta sisään sujahti nainen, joka oli kuin kopio siskostaan, joka talossa asuu. Siskoa en tunne, talossa asujan kyllä, hän on se, jolla on aina aurinkoinen katse.

Juttelimme naisten kanssa siitä, kuinka Samuli Putron Elämä on juhla aina niin itkettää. Se soi minulla tässä taustalla juuri nyt tätä kirjoittaessani. Voitte arvata mitä teen. Kirjaimet ovat sameita, kun kirjoitan.

Nämä ihmiset, joista juuri kerroin, he ovat tämän talon asukkaita. Ystäviäni, kavereitani, naapureitani. Halusin kertoa heille, kuinka olen kiitollinen naapuruudesta, ystävyydestä, avusta, tuesta ja hiekkalaatikkohetkistä. Suunnitelmistamme pitää ihanat naisten grillijuhlat, lasten kemuja ja koko pihan kiertävä ruutuhyppelykisa kaikille. En voi melkein ymmärtää, miten tällainen yhteisö voikaan olla mahdollista ja minä kuulun siihen. Lapsilla on paljon kavereita ja minulla. Voi että, kiitos mahtava elämä että olet tuonut minut tähän. Siksi pyysin nuo naiset muffinssille.

Se kappale sieltä radiosta, siiä sanottiin, että elämä on sarja, yllätysten sarja, se joka sitä pelkää, jää sisälle ja pölyyntyy.