Tietoa mainostajalle ›

JÄÄTELÖINEN KESÄTERVEHDYS TARHANTÄDEILLE

En ole uskaltanut ajatella tätä hetkeä, kun tulee päivä, jolloin poikani menee viimeistä päivää tuttuun ja turvalliseen päiväkotiin, jossa on ollut viimeiset neljä vuotta. Hoito on ollut hyvää, hoitajat ihania ja enpä kyllä muista, että mitä mulla olis ollut näiden vuosien aikana huonoa sanottavaa. Suurenmoista työtä siellä tekevät päivät pitkät. Itkua nieleskelin, kun aamulla vein pojan ja annoin hoitajille pienet kesäviemiset ja tyhjensin lokeron ja nappasin eteisestä melkein unohtuneet kumpparit matkaan. Toivottavasti kiitin riittävän painokkaasti, koska kiittää minä haluan. Lahjaa miettiessä mietin, että mikä tahansa vieminen on tavallaan yhtä tyhjän kanssa, koska eniten haluan vain sanoa kiitos ja halata heitä tekemästään työstä, eikä mikään tavara tai lahjakortti sitä mun kiitostani kerro. Tavallaan.

Kokosimme jäätelökassiin tarvikkeet kesähelteille: jätskivohveleita, suklaa- tai kinuskikastiketta, erilaisia strösseleitä ja nonparelleja sekä ilmoitusluontoinen viesti, että lisää vain jäätelö. Jos tämä tästä vielä kesäksi muuttuu, niin sitähän saattaa itse kukin innostua kokoamaan omia herkkutätteröitään koristeineen.

Ja jos nyt laitettaisiin Suvivirsi soimaan, se olis hanat auki. Mutta ei, pienin lapsi nukkuu, joten töitä pöytään ja iltapäiväksi päiväkodille! <3 Yksi aikakausi päättyy ja seuraava alkaa.

TULKAA PIHALLE VARTIN PÄÄSTÄ, MULLA ON ASIAA!

Eilen aamulla kuuntelin radiota, kanava oli vaihtunut vahingossa eriksi kuin mitä normaalisti kuuntelen. Onneksi oli. Taajuuksilta alkoi soida Samuli Putron kappale, jota en ollut koskaan ennen kuullut. Pohdin samalla tapahtumaa, jonka edellispäivänä olimme ystävän kanssa kokeneet. Samaan aikaan toisen kaverin kanssa viestittelimme, kuinka olisikaan kiva mennä joskus kiipeilemään tai grillata pihalla, olisipa lämpimämpi ilma.

Eilen yksi kaveri oli lähdössä perheensä kanssa ulkoilemaan. Poikansa nauroi minulle ja minä äidilleen, että hänelläkö on matkatavarat myös mukanaan, kun läpinäkyvää roskapussia kantoi ja siellä näkyi käytettyjä vaippoja. Yksi kaveriperhe otti taas muutama päivä sitten koko lapsikolmikkoni hoitoon, jotta pääsin asioilleni. Hiekkalaatikolla tekisi mieli napata syliin ihana pikkutyttö, joka asuu naapurirapussa. Äitinsä on vasta palannut töihin ja vaihdamme kuulumiset, toteamme, että elämä löytää uomansa vaikka onkin haikeaa kun lapset kasvavat.

Laitoin parille ystävälle viestin, että tulkaa pihalle vartin päästä, mulla on teille yllätys. Koristelin valmismuffinssit kermavaahdolla ja koristeilla ja nappasin orvokinkukkaset koristeeksi. Myöhästyin vähän. Kävelin pihan poikki pyykkitelineen alle, jossa he olivat. Narulle jäi roikkumaan toisen heistä miehen huppari. Kauempana olevia pyykkejä tuli keräilemään kaveri naapurirapusta. Hän ihasteli pientä juhlahetkeämme. Tarjosin kolmatta muffinssia hänelle ja kerroin syyn pieneen juhlaan. Pihan toisella puolella ovesta sisään sujahti nainen, joka oli kuin kopio siskostaan, joka talossa asuu. Siskoa en tunne, talossa asujan kyllä, hän on se, jolla on aina aurinkoinen katse.

Juttelimme naisten kanssa siitä, kuinka Samuli Putron Elämä on juhla aina niin itkettää. Se soi minulla tässä taustalla juuri nyt tätä kirjoittaessani. Voitte arvata mitä teen. Kirjaimet ovat sameita, kun kirjoitan.

Nämä ihmiset, joista juuri kerroin, he ovat tämän talon asukkaita. Ystäviäni, kavereitani, naapureitani. Halusin kertoa heille, kuinka olen kiitollinen naapuruudesta, ystävyydestä, avusta, tuesta ja hiekkalaatikkohetkistä. Suunnitelmistamme pitää ihanat naisten grillijuhlat, lasten kemuja ja koko pihan kiertävä ruutuhyppelykisa kaikille. En voi melkein ymmärtää, miten tällainen yhteisö voikaan olla mahdollista ja minä kuulun siihen. Lapsilla on paljon kavereita ja minulla. Voi että, kiitos mahtava elämä että olet tuonut minut tähän. Siksi pyysin nuo naiset muffinssille.

Se kappale sieltä radiosta, siiä sanottiin, että elämä on sarja, yllätysten sarja, se joka sitä pelkää, jää sisälle ja pölyyntyy. 

IHANAN HIDAS ARKIAAMIAINEN

Kaupallinen yhteistyö: Hilla Clothing 

Meillä on arkena ollut koko kouluvuoden ajan yksi aamu, kun ei tarvitse kiirehtiä, koulu alkaa sen verran myöhään silloin. Se on ollut ihanaa, kaikille niin mukavaa olla rauhassa ja laittautua päivään. Syödä kiireettömästi, eikä tarvitse kertaakaan hoputtaa, että nyt loppuu lastenohjelmien katseleminen, on kiire ratikkaan! Pojat saivat uudet kotimaisen Hilla Clothing -vaatemerkin paidat ja housut, jotka mätsäsivät täydellisesti tuohon kiireettömän aamun tunnelmaan. Sekä värimaailmaltaan, että myös materiaaliltaan. Vaatteet ovat niin pehmoista luomupuuvillaa, että päivävaatteet päälle vaihdettua hitaan, ihanan aamun fiilis jatkuu edelleen. Ja nuo veljekset, tai oikeastaan koko sisarusparvi, he ovat mahtavia, kuinka aina ilahtuvat siitä, kun joillain heistä, joko kahdella tai koko kolmikolla, on samanlaiset vaatteet. Silloin ovat aina hitusen enemmän kaulakkain halimassa toinen toisiaan.

Täysi jääkaappi on aina ihana kohdata jääkaapin oven avatessa. Toisaalta sekin on kivaa, kun loihtii tyhjästä jotain. Kun muutama juustosiivu riittää ja ananaskirsikka on se koko aamiaisen kruunaava herkkupala. Tein lapsille nopeasti ihan hauskatkin aamupala-annokset tuona kiireettömänä aamuna. Tuollaisten tekeminen kun ei vie aikaa yhtään sen enempää kuin leivän voitelu ihan tavallisestikin. Jotenkin olen myös aistivinani joka kerta, että ruoka maittaa lapsille paremmin, kun esillepanossa vähän pelleilee tai panostaa. Ja pieni paljastus minusta itsestäni: ruoka- ja leipomistujutut kiinnostaa mua kokoajan enemmän just tällä saralla. Kiva uusi innostus!

Vaatteet: Hilla Clothing / Mehut saatu Raikastamolta.

KUUSI VUOTTA SITTEN SYNNYTIN POJAN

Tiina, mää en ees ajatuksena voi käsittää miten sää aina jaksat tehdä näitä? Totesi lähes kippurassa nauraen eilen ystävä, kun tulla tupsahti lapsensa kanssa meille illalla ennakkojuhlimaan tämän päivän synttärisankaria. Niin no, lähinnä siinä koetin estellä lasta kiipeilemästä pöydälle popkornin perään ja rutistelemasta koristeita, tomusokeri pöllysi samalla ku kiipesin yläkaapille ottamaan tasselinauhaa, ikkunalaudalla oli kaatunut tulppanimaljakko, jossa ei onneksi ollut enää vettä (ihmettelinkin nuupahtanutta olomuotoa) ja isompia lapsia kielsin tulemasta keittiöön koska äiti tekee täällä ylläriä! Keittiö oli kuin jonkun taistelun jäljiltä, tiskiallas pursusi astioita ja hoksasin alkaa kaivelemaan roskiksesta sopivan värisiä paperinpaloja, jotka hetkeä aiemmin sinne nakkasin, koska niistä saa hyvin leikattua liekit kakkukynttilöihin. Nauratti kyllä tuo ystävän kommentti, mutta osaan kyllä vastata siihen: vaikka elämä on kiireistä ja välillä vähän tylsää, ankeaa ja kalapuikkoja ja kaurapuuroa, niin tuun vaan niin onnelliseksi sen arkisen varttitunnin aikana, kun sotken huomaamattani koko keittiön ja läväytän siihen keittiönpöydälle ne eskimot levälleen ja pursotan päälle turkoosia sokerimönjää ja monta hyppysellistä strösseliä. Jos en tekisi niin, olisin paljon onnettomampi ihminen. Vaikka siihen vartissa saadun sotkun siivoamiseen meneekin suhteessa varmaan nelinkertainen aika. 

Äiti tekee täällä ylläriä -hetkeen sisällytin vielä muutaman minuutin valokuvaamista ja mietin, että kyllä tää näyttäis varmasti sekopäiseltä hommalta, jos ulkopuolelta kattelis. Ajankäytöllisesti ihan älyttömän tehokkaalta! Toki olisin voinut pyytää lapset keittiöön ja tarjota heille pakkasesta suoraan ne eskimot ja mikrosta pussillisen popkornia, mutta ei, luultavasti lapsetkin ihmettelisivät, että mikä nyt on. Kaikella sillä laittamisella ja samanaikaisella sotkun aiheuttamisella oli myös suuri syy. Tuo tänään kuusi vuotta täyttävä ihana, maailman söpöimmillä hymykuopilla varustettu silmälasipäinen pieni, mutta jo niin iso, hurmurispoikainen. Lauloimme hänelle onnittelulaulun, söimme pikkuherkut ja hän sai avata suuren pakettinsa ja rakennella sitä sitten rauhassa koko illan.

Hän syntyi elämäntilanteeseen, joka oli vaikea. Olimme muutama kuukausi aiemmin eronneet isänsä kanssa, mutta asuimme silti kaikki yhdessä. Olin rikki ja kamalan surullinen. Hänen ollessa vielä vatsassani, itkin paljon, siis todella paljon, niin että päätä särki aina nukkumaan mennessä, mutta päätin, että jokainen kyynel jonka vieritän, on pois hänen itkuistaan. Ja niin olikin! Huhtikuun 12. päivänä syntyi aurinkoisin vauva, jonka olen koskaan kohdannut, rakas hymykuoppapoikaseni. Annoin kaiken sen valtavan rakkauden, jonka syntymänsä minussa sai tulvimaan, vain ja ainoastaan hänelle ja siskolleen. En ole ikinä ollut enempää läsnä ja satapronsettisesti äiti ja niin lähellä lapsiani kokoajan, kuin silloin. Kaikesta siitä tavallaan kurjasta ajasta, hänen vauvavuosistaan, en juurikaan muista muuta kuin että olin samaan aikaan äärettömän onnellinen ja sydäntä riipivän surullinen ja pettynyt kaikista niistä menetetyistä haaveista elämän suhteen, mutta tunne niistä ajoista on silti aivan lämmin. Meistä kasvoi mahtava kolmikko olemaan yhdessä silloin kun olemme yhdessä ja koen, että poikani on minulle se ihminen, joka piti minut järjissäni ja joka sai aikaan myös sen muutoksen siksi Tiinaksi, joka olen nyt.

Kuudessa vuodessa tuosta aurinkoisesta vauvasta on kasvanut sydämellinen, ihana, vitsikäs pian jo eskarilainen, joka edelleen haluaa kävellä kaupungilla äidin kanssa käsi kädessä. Onnea maailman rakkain keskimmäiseni! Sinne hän lähti päiväkotiin uudessa yksisarvisasussaan ja viettämään synttärijuhliaan ja pääsiäispyhiä isänsä perheen luo. <3


SÖPÖN PUPUKAKUN OHJE

Innostuttiin eilen lasten kanssa ideasta, että tehtäisiin muffinsseja. Ajatus siitä jalostui matkan varrella kakuksi asti, vaikka lapset eivät edes tykkää kakusta, mutta joskus oltiin nähty video, jossa aseteltiin muffinssit hauskaan muotoon ja päälle levitettiin kermavaahtoa ja ainakin ylhäältäpäin asetelma oli hyvin kakkumainen. Täydellinen tapa tehdä kakku myös silloin, jos ei omista kakkulapiota, heh. Testasin samalla myös muffinssien paistamista neljällä erilaisella vuokavaihtoehdolla. Kokeilin perinteisiä paperivuokia, isoja ja muffinssipeltiin sopivivampia, sekä pestäviä silikonivuokia ja paperisia, niitä kauniita piparireunaisia korkeita vuokia. Meillä on kaasu-uuni ja paistaminen on aina vähän arpapeliä, että palaako leipomukset pohjasta (yleensä palaa) ja jäävätkö raa’aksi päältä, mutta tällä kertaa paistaminenkin onnistui lähestulkoon täydellisesti. En tiedä johtuiko niistä vuuista vai vaan tuurista laittaa uunin lämmöt just oikein, mutta pääasia, että hyvin paistui. Lopuksi, kun muffinssit olivat valmiit, me tehtiin seitsemän sekuntia kestävä pupukakkuvideo! Tässä näin, olkaat hyvät!

KALAPUIKOT PELLILLE JA HEDELMÄSALAATTIA ILTAPALAKSI


Tiedättekö sellaiset omituiset tapahtumaketjut, joita ei olis osannut odottaa. Joita itsekin jollain tavalla jouduttaa ja ohjaa tiettyyn suuntaan ja on siitä kaikesta aivan fiiliksissä? No, mulle kävi eilen niin. Koko tarina voi kuulostaa ihan kreisille (mutta tavallaan taas ei ollenkaan) ja sitä se onkin, eikä siinä oo sen kummempaa loppuhuipennusta, mutta se teki tiistaista aivan hulvattoman. Tervetuloa tarinaan mukaan!

Tulimme lasten kanssa kotiin ja en ollut jaksanut käydä kaupassa koko konkkaronkka mukanani, joten päivän ruoka piti loihtia jääkaapin ja pakkasen jämistä. No, perushyvä tarjoiltava on kalapuikot, koska jokainen lapsi niistä tykkää ja ne on helpot paistaa pannulla. Keittiö oli kiireisen viikon jäljiltä melkoinen tiskivuoristo, joten ajattelin, että tänään laitan kalapuikot uuniin ja vähän ranskiksia kaveriksi. Saavat itsekseen paistua ja minä tiskaan sillävälin. Kaadoin kolmen kalapuikkopaketin sisällöt pellille ja nauratti, kun siinä köllötteli kolmea eri sävyistä kalapuikkolaatua. Asettelin puikot nätisti vaaleasta tummaan ja kaikki ranut saman suuntaisesti vinoon. Otin koko komeudesta kuvan ja postasin Instagramiin ja Facebookiin. Kalapuikkopäivä! Näytin lapsille asetelmaa ja he nauroivat ja ihastelivat.

Kalapuikkokuvasta lähti liikkeelle vitsikäs keskustelu, jonka innoittamana aloin ihan tosissaan hekumoida ystäväni tokaisemalla ajatuksella, että tekisin muitaihaniamaisen retroruokakirjan! Kalapuikkoja, kananmunakastiketta ja mokkapaloja (eli helmikakkua meidän perheessä!), ihan niinkuin lapsuudessa. Niitä ruokia, joita aika monet ihmiset arkena kotona syövät edelleen. Keskustelussa mukaan ilmoittautui innokkaita taittajia ja salanimellä avustavia oikeita ruokakirjailijoitakin! Siinä samassa sumassa kipaisin ruokakauppaan, ostin paljon hedelmiä ja laitettiin kotona Instalive pyörimään, Tiinan yökerhon hedelmäsalaattihetki. Sopi erittäin hyvin teemaan! Tunnin ajan siinä leikkelin hedelmiä palasiksi ja ympärillä sekoili sekä omat että naapurin lapsi ja ystävä. Vitsit, että oli hauskaa, kertakaikkiaan! Loihdin myös teille ohjeen hedelmäsalaattiin kuvineen kaikkineen. Ohje kuuluu näin, leikkaa hedelmät paloiksi ja vatkaa kerma vaahdoksi, nauti!

…ja ei, ruokakirjaa ei ole oikeasti tulossa (ainakaan toistaiseksi, heh!), mutta tällainen hauskuus ja kepeys  tekee kiireiseen ja toisinaan rankkaankin arkeen ihan supermegamahtavaa piristystä!

MUITA IHANIA TÄYTTÄÄ TÄNÄÄN 10 VUOTTA!

Kuulin eilen, että tänään on rakkaan ystäväni ja hänen puolisonsa kymmenvuotispäivä! Mieletöntä, se on oikeasti pitkä aika! Aloin oikein miettimällä miettimään sitä päivää kymmenen vuoden takaa, että missäköhän tuo nuoripari on tuolloin tavannut (tutustuimme vasta pari vuotta myöhemmin) ja miten toisensa hurmanneet… Ja mitä tein itse silloin? No, muistan sen kyllä, sillä se oli merkittävä päivä! Istahdin olohuoneessa tietokoneen ääreen, sillä olin keksinyt, että nyt perustan blogin. Niin tein ja pikkuhiljaa hurmaannuin minäkin!

Tänään lähetin onnitteluviestin paratiisisaarelle kymmenvuotisesta suhteesta ja hain keväisessä säässä poikien kanssa leipomosta kakun. Menimme naapuriin perjantaiburgerille sekä keskipäivän onnendrinksulle ja syömään kakkua juhlapäivän kunniaksi! Näihin vuosiin on mahtunut paljon ja kaikenlaista, ylä- ja alamäkiä, surua ja valtavasti iloa, pelkoa, jännitystä ja riemua, muuttoja ja kolme ihanaa lasta! Elämän käänteet ovat kuvissa ja tarinoissa sekä rivienkin välistä vuosien saatossa näkyneet toisinaan enemmän ja toisinaan vähemmän. Viime vuosina olen avoimemmin kertonut myös käsityöaiheiden ulkopuolisiakin asioita, koska se on tuntunut hyvältä ja luonnolliselta. Blogin mukaan on tullut sivupolkuja, Instagram, jota päivitän usein aika tiuhaan ja Snapchat, jossa kerron toisinaan hyvinkin syvällisiä ajatuksia. Tykkään kaikista näistä kanavista, mutta kyllä tämä blogi, oma armas Muita ihania, on se kaikista rakkain. Ihan rehellisesti sanottuna en olisi selvinnyt rankimmista ajoista ilman tätä, en ilman teitä siellä ruutujen takana, joista jotkut ovat olleet mukana ihan alusta astikin. Erityisesti on ollut mieletöntä tehdä viime vuoden aikana mahtavia neuletöitä satojen ihmisten kanssa yhdessä mun suunnittelemien mallien mukaan. Tai saada kasvotusten palautetta blogista festareiden vessajonossa tai laskettelurinteessä tai työpaikkahaastattelussa, niin monessa eri paikassa ja aina olet ilahtunut isosti. Meillä kotona on edelleen tallessa myös blogin alkuaikoina lukijoiden kanssa yhdessä toteutettuja lorukortteja perinteisessä lorupussissa. Kylläpä kuulkaa hymyilytti eräänä päivänä, kun kaksivuotias kiikutti pussukan mulle ja loruteltiin pitkästä aikaa! Oon niin onnellinen siitä, että istahdin alas tuolloin tammikuisena iltana ja perustin tämän blogin (tai siis ensimmäisen version tästä, siksi arkisto alkaa vasta vuodesta 2011).

Eikä tämä tarina jää tähän, ei missään nimessä! Tästä jatketaan ja tuon muitaihaniamaista (sekin on kreisiä, että tästä on tullut kuin vaivihkaa ihan oma brändinsä, pirskatti vieköön, Muita ihania!) söpöyttä, pastellivärejä, kreisejä väriyhdistelmiä ja käsitöitä, kotijuttuja, installaatioita ja tarinoita teille vielä pitkään! <3 Kiitos!

Halusin tehdä juhlapäivän kakkukekkeröintien jälkeen vielä jonkun elämänviisauden teille tuomaan iloa perjantai-iltaan. Mulla oli mielessä vaan mun elämänmottoni Tosikot vittuun ja se ei jotenkin sopinut tähän hetkeen täydellisen hyvin (haha!), joten otin sen toiseksi parhaan ja erityisen ajankohtaisen, ihanasta SKAMista Nooran seinältä tutun lauseen, ja tässä se on, olkaat hyvät. Niin, sitä ihanaa perjantai-iltaa toivotan ja Muita ihanian juhlapäivää teille! <3

TALVEN KUNNIAKSI MEILLE KEKKERIT JA TEILLE VERKKOKAUPPAVINKKI

 

emmy_lapset1emmy_juna_instaan emmy_lapset4emmy_juna1 emmy_juna2emmy_lapset3 emmy_junaa3emmy_lapset_instaanemmy_lapset2Meillä pidettiin uudelleen tulleen lumisen talven kunniaksi pienet kekkerit. Laitettiin keittiön pöydälle taaperon lempparileikki, Brion junarata ja siihen pyörimään patteriveturi vaunuineen, joiden kyytiin sujauttelin karamelleja, kurkkutikkuja ja tikkunekkuja. Pöydälle ripoteltiin pussillinen popkornia. Voi kuulkaa, kunpa olisitte kuulleet millainen riemunkiljahdushuudahtelu siitä syntyikään, kun lapset näkivät mitä pöydälle oli loihdittu! Ja kuinka helposti ja nopeasti! Lapset saivat juhlia varten myös muutaman uuden vaatteen, joista niistäkin olivat ihanan innoissaan, koska olivat juuri heidän näköisiään vaatteita. Täydelliseen aikaan ne vaatteet kyllä saivatkin. Sain nimittäin valita *Emmyn kanssa tekemässäni yhteistyössä heidän verkkokaupastaan muutaman tuotteen. Emmy on käytettyjen merkkivaatteiden verkkokauppa, jonne voi itse lähettää vaatteita myyntiin ja sieltä voi toki niitä myös siis ostaa. Brändilistalta löytyi useampi meidänkin perheen suosikkimerkki, joten oli helppoa vain valita merkit ja koot hakutoiminnossa ja kaikki tarjolla olevat tuotteet tulivat kerralla näkyviin, joista valita meille juuri ne sopivat ja mieluisat. Meille sieltä tuli Papun kakkoslaatuisia vaatteita useampikin (Papun kakkoslaatuisia, ja kuvaus- ja mallikappaleita verkkokauppaan tulee myyntiin parin kuukauden välein), tyttären ihana Ananas-tunika ja isomman pojat leggingssit. Ennen joulua meinasi iskeä paksumpien talvivaatteiden kanssa pienoinen paniikki, kun tiesihän sen jo etukäteen, että tammikuussa taas pakastaa ja mistään ei tuntunut löytyvän varsinkaan tytölle sopivaa, pitkää ja paksua talvitakkia. Hyppelin kotona riemusta, kun verkkokaupasta löytyi Luhdan pitkä untuvatakki ja sen hintakin oli vain kolmekymppiä! Aion ehdottomasti käyttää Emmyä myöhemminkin, se on mulle just sopiva käytettyjen vaatteiden ostopaikka, koska turhaannun ja tympäännyt fb-kirppispalstojen sääntöviidakoissa ja minulla on usein selkeät mielikuvat mitä haluan tai tarvitsee hankkia ja perinteisillä kirpputoreilla en vain oikein käy juuri koskaan. Kun vatsat oli täytetty oikeaoppisesti popkornilla ja muilla herkuilla, lähdettiin niitä sulattelemaan puhtaan valkoiseen pulkkamäkeen. Isompi poika sai päälleen verkkokaupasta löydetyn seeprahaalarin ja taapero päähänsä ihanan mintunvihreän pipon. Ihanat talvikekkerit maailman parhaiden tyyppien kanssa! <3

* Yhteistyössä Emmy ja Lasten PR / Pulkat Plastex

emmy_pihalla1emmy_pihalla4teeta_lpulkkamakiemmy_pihalla56 emmy_pihalla2

KIITOS VUOSI 2016

Olen tänään käynyt läpi kuvia menneeltä vuodelta ja voi vitsit, niin ihania juttuja on ollut ja tapahtunut. Ihan tavallista elämää tietysti pääasiassa, mutta aivan huippuja hetkiä lasten kanssa, mahtavia käsityöhommia ja minun ihan omia juttujani, joita olen itsekseni tehnyt ja elämää elellyt. Täällä blogissa on näkynyt enimmäkseen käsityöt ja koti- ja lapsijuttuja, Instagramissa on voinut nähdä vähän enemmän ja Snapchatissa taas kaikista arkisimpia juttuja ja hitusen ehkä avautumisiakin. Tykkään kaikista näistä kanavista, mutta tämä blogi on silti se rakkain. Arvatkaapas mitä, ensi vuosi on juhlavuosi, nimittäin Muita ihania täyttää kymmenen vuotta! Juhlallisuuksista sitten enemmän, kun niiden aika on. Nyt fiilistellään vielä vähän tätä hetkeä ja vuotta 2016.

Tammikuussa tein ensimmäisen, melkolailla hetken mielijohteesta toteutetun yhteisneulontaprojektin, kun neuloitte kanssani muitaihaniatalvisukkia! Se oli mieletön juttu, sukkia valmistui älyttömästi, niin moni innostui! Heti perään tehtiin muitaihaniatyyny ja syksyllä vielä muitaihaniasyyssukat. Siinäpä ne melkein mun vuoden neulomukset olivatkin, mutta niitä olikin sitäkin kivempi tehdä. Erityisesti tykkäsin ottaa kuvia näitä projekteja varten. Kesällä kuvaamiseni levisi laulunsanakuviin ja joulukalenterikuvia yhtään unohtamatta! Tämä vuosi taisi siis olla juhlavuosi keittiönpöydän päällä keikkumiselle, kun räpsin kuvia ja pitelin samalla vartaloani väännellen valaisinta poissa edestä. Ensi vuonna voisi vaikka harkita jonkin sortin apuvälineitä kuvaamiseen, sillä olen kuullut, että sellaisiakin on saatavilla, heh.

Elämä noin muuten. Noh, sellaistapa se vähän hullunmyllyä aina on, kun monta lasta ja kaikki eri ikäisiä ja kun on tässä omassa pienessä perheessään se ainoa aikuinen. Kiirettä on ollut, mutta olen yrittänyt joka päivä löytää pienet ilon hetket ja varmasti onnistunutkin siinä. Läsnä voisi aina olla enemmän, mutta en aio potea siitä huonoa omaatuntoa, vaan pyrkiä vain parempaan sen asian suhteen tulevaisuudessa. Olen oppinut itsestäni tänä(kin) vuonna paljon asioita, olen oppinut olemaan armollisempi monessa asiassa ja minulla on aivan hyvä olla. Vitsailen toisinaan, että mitä huonommin mulla menee, sitä enemmän teen käsitöitä ja toisaalta se on totta, kaikenlainen käsillätekeminen on mulle terapiaa, mutta toisaalta innostun kaikesta kauniista ja ihanasta niin helposti, ettei siihen aina kyllä mitään terapointia tarvitse, että teen. Monet silmukat on kudottu ja piirustukset piirretty itku silmässä tai suunpielet ilosta korvissa. Silti jätän tämän vuoden mieluusti jo taakse ja odotan uutta vuotta innolla tulevaksi, toivon sen jälleen olevan minulle rakkauden ja kirjantekemisen vuosi! <3 Pus.

joulukalenteri / muita ihania 2016

Ilmapallojen takana

PIKKU PEMBERLEY ILLALLINEN KAHDELLEjuhannuskalenteri 15/24 metsaretki30 muitaihaniajoulumyyjaiset1

Muita Ihania -blogin ikiomat talvisukat, jotka valmistuvat pikkuhiljaa päivä kerrallaan.

tammikuinen_olkkari1 PERJANTAIKUKAT & KEVÄTTÄ ILMOILLA lapsen piirustuksesta pehmoksi Kakkua ja viinaa -bileet Kakkua ja viinaa -bileetheinäkuun SEINÄ / MUITA IHANIA kesäreppu / muita ihania lipasto8 KEITTIÖ HEINÄKUUSSA / MUITA IHANIA TAAPERON PIKKUREPPU / MUITA IHANIA Miisun reppu / muita ihania Röyhelöhame / muita ihania

BUSSIPYSÄKILLÄ HAILUODOSSA

nallikarilove_uimakopit

Hailuodossa, Bättre Folk, 2016

Hailuodossa, Bättre Folk, 2016

JUHANNUSKALENTERI 7/HEINÄKUU

oululove_pilpasuo5

Yhdessä neulottava muitaihaniatyyny

olet ihana muita ihania

Skidit risteily / Silja Symphony / Muita ihania Skidit risteily / Silja Symphony / Muita ihania Skidit risteily / Silja Symphony / Muita ihania Skidit risteily / Silja Symphony / Muita ihania Skidit risteily / Silja Symphony / Muita ihania bingolappu / muita ihania muitaihanialautanen1
Mummola Travels lepakkopaita Nelosluokkalaisen pöytäliina

Mummola Travels

Mummola Travels

Mummola Travels

Popkorniakku ja ihana kahdeksanvuotias

Jäätelopaita Pehmiksen värinen sänkyHAPPY HALLOWEEN / MUITA IHANIA valmiitsukat_friendship muitaihanisyyssukat_paiva8neulekuva Jakkara / muita ihaniavappu6kevatkoti2kevatkoti1tiina_anna_fb2DIY QUIET BOOK LOVELY MONSTERduck it burger and beer, street food, copenhagenVON FRESSEN, COPENHAGENthe little mermaid and muitaihaniatalvisukatIMG_5652Hakolan Lippa-hylly, kaktustaulu ja lehtileikekehyksetKIVAT KAVERISYNTTÄRIT

MUITA IHANIA PÄIVÄPEITTO 2016muitaihania_055muitaihania_030joulukalenteri 2016 / 21ruu2_kaikkisyyssukat5VARJO AWARDS 2016Muita ihania / lastenhuone marraskuu 2016costo_kaikkipavlovasaunallaJUHANNUSKALENTERI 3/24Kukkahattu / Muita ihania_risteily98032risteily799risteily51Skidit risteilykesäjuhlat7PIKKU PEMBERLEY ILLALLINEN KAHDELLEPIKKU PEMBERLEY ILLALLINEN KAHDELLEillallinen28Lukujärjestys / muita ihaniaJätskikorvikset / Muita ihaniaMini & Vieno / muita ihaniakultahame_ekstrapieni_25Miisun tyyny