Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

TEEPPÄ ITE PÖLLÖ

Tein tänään hauskan jutun, kokosin nimittäin lahjan. Siihen tuli kaikki pöllöön tarvittavat kankaat, nauhat, vanun ja pienet silmä-, nokka-, masu- ja tukikangastilkut ihan omaksi DIY-paketiksi. Kirjoitin ohjeen miten se päähäni tulla tupsahteli, eli en erityisen loogisesti ja käytin paljon teippiä, ja huippua oli, että päivällä ostamani uusi tussi luisti paperilla täydellisesti. Ihana pieni oma hetki keittiön pöydän ääressä sillä välin, kun lapset katsoivat lastenohjelmia. Nyt onkin semmoista kiirusta, että toivotankin samantien kivaa loppuviikkoa! Nähdään taas!
 

 

 

 

 

 

 

 

 

TERKKUJA KISKALTA!

Otettiin eilen pitkästä aikaa esille syksyllä tekemäni kioskiteatteri
ja olihan lapset innoissaan! Välillä on tosiaan hyvä laittaa leluja ja
näitä vähän isompiakin leikkivehkeitä piiloon, niin ilo niihin voi
löytyä hyvinkin uudestaan. Lapsen hurjan kasvunkin huomaa, kun miettii,
että tätä tehdessä oli jo reilusti syksy (syksyhän oli ihan just!) ja
hän vasta ryömi, liikkui hitaasti kurotellen paikasta toiseen ja nyt
poika käveli itse kioskin sisälle ja nosteli leikkisästi tavaroita
tiskille, ihan niin kuin oikea kiskamyyjä (vaikkei oo koskaan ees käyny
tämmösellä tiskikioskilla)! ♥

EI OLIS ARVANNU

Mulla on tämä mittanauhasta tehty ruusuke yhessä pipossa. Ollut jo vuosikausia. Viime kesänä kuulin yhden tarinan, johon tää ruusuke kuuluu. Kerron nyt sen tarinan, vaikken lupaakaan, että se menis aivan oikein, mutta sinnepäin varmaan ainakin.

Tein ruusukkeen, kun Neitokainen oli aivan vauva. Kiinnitin sen mustaan takkiini. Asuimme keskustassa ja kuljeksin paljon kävelyllä kaupoissakin. Olin iloissani vauvastani ja tykkäsin, että rintapieltänikin koristi asia, josta saattoi myös huomata sen, mistä tykkään. Yksi asia mua kyllä silti harmitti, Neitokaisen harmaat kissavaunut nimittäin. Olisin halunnut hienommat vauvanvaunut, mutta saimme nuo harmaat sukulaiselta ja koska ei niissä aivan oikeasti mitään vikaa ollut, otimme toki ne vastaan ja käyttöön. Ja jälkeenpäin ajateltuna ne oli aika söpöt, harmaalla pohjalla valkoisia kissoja siellä täällä. Kerran olin ollut eräässä vaatekaupassa, kun toinen tuleva äiti oli minut nähnyt. Oli huomannut harmaat vaunut ja ruusukkeen rintapielessäni. Tätä kohtaa en aivan tarkalleen muista, mitä tuo henkilö oli ajatellut, mutta jotain kivaa kuitenkin. Ehkä, että näyttääpä kivalle ja olispa kiva olla tuon kaveri! ;) No, se kohtaaminen meni ohi, enkä minä sitä muista muuten kuin että olen varmasti siellä ollut ja olen tunnistettavissa noista asioista. Sittemmin, vuosia myöhemmin, tapasimme tuon henkilön kanssa. Hänestäkin oli tullut äiti, tietysti, ja sattumalta tyttärillämme on sama, erikoiseksikin kutsuttu nimi. Ja meistä tuli ystävät. Ei olis arvannu sillä kaupunkireissulla ei.

 

LUMILABYRINTIN LUMOISSA

Mää oon talven tyttö. Tykkään pakkasesta ja lumesta ja siitä valoisuudesta mitä lumi saa aikaan. Kun tiet ovat valkoisia, nehän oikein kutsuvat potkuriajelulle tai kun puut notkuu lunta, niin voiko jouluisempaa keliä olla? Eikä silläkään oo väliä onko joulukuu vaiko tammikuu. Tai kun jättimäiset lumihiutaleet leijailee hitaasti, ihan hiljalleen ja hiljaa, se on kaikkein kauneinta. Oi. ♥ Talven ulkoiluharrastuksetkin on mun mieleen, mielellään hiihtelen mäkisiä latuja (no okei, ehkä kaks kertaa talvessa, mutta nautinnolla nekin kerrat!) ja ehottomasti lempiliikkumista on rinteissä laskeminen (en enää tiiä kumpi on kivempaa, laudalla vaiko taas suksilla…), ja erityisesti tykkään makkaranpaistoretkistä pulkkamäkihommien jälkeen.
Tänä talvena heti kun satoi lunta, aloimme Neitokaisen kanssa kaivaa pihalle lumilabyrinttia. Ensimmäinen lapiointi oli vähän ehkä surkuhupaisakin, kun lunta ei kovin kauheesti ollu, mutta saatiinpahan kasoja vähän siihen reitin varrelle, että näyttäis ees enemmältä lumimäärältä. Nyt on onneksi lunta sadellut jo paljon lisääkin ja lumitöiden lisäksi, tai ehkä jopa tärkeämpääkin, on ollut joka päivä kaivaa labyrintti esille. Se on ihana labyrintti! Tänään reitin varrelle kasattiin jäälyhty värikkäistä vesivärikuutioista. Ollaan tehty näitä useana talvena, mutta nyt meitä muistutti aiheesta ainakin suloiset Sort of pink ja Mekkotehdas. Kiitos!
Tehtiin myös vesivärisekoitelmia tyhjiin samppoopulloihin ja piirreltiin lumeen. Se oli niin hauskaa, että piti useampaan otteeseen käyä täyttelemässä pullot uudelleen. Parhaat värit lumimaalauksiin on kaikki muut paitsi keltainen ja punainen, koska ne saattaa näyttää jollekin muulle kuin vesivärivedelle, heh. Suosittelen!

 

 

SIRKUSAUTO

Neitokainen sai puisen, hauskan bussiauton ollessaan vauva, yhden ystäväni poikaystävältä, jonka vanha auto oli. Arvioisin, että ainakin 35 vuotta vanha auto. Aika hyvä ikä lelulle, sanoisin. Bussi muistui mieleeni ja kaivettiin taas esille, kun Hymykuoppapoikanen sai oman pienen Jukka-autonsa lahjaksi. Auto kaipasi selkeästi huoltoa, sillä istuimet ja tuo moottoriosa irtosivat päästessään takaisin leikkeihin. Siinä vaiheessa minä päätin, että teen autoon pienen tuulahduksen juuri tätä päivää, maalaamalla sitä vähän turkoosia ja kultamaalilla. Siitä tuli aika hauska. Ja kun penkit ruuvataan vielä kunnolla kiinni, niin eiköhän autolla leiki lapsienkin lapset kolmenkymmenen vuoden päästä.

KRANSSI

Kieputin langat kranssin ympärille joulun alla vuonna 2008. Lisäsin linnut oksalle 2009. Ostin kynttilämansetin, josta irrotin sopivat kukkaset kranssia varten vuonna 2010. Liimasin osat paikoilleen viime vuonna. Tänä aamuna ompelin rusetin, jonka kiinnitin kranssiin. Onhan se vähän lälly, mutta en piä nyt kiirettä sen muuttelemisenkaan kanssa. ;)

LUMIPALLO

Neitokainen kertoi alottaneensa uuden harrastuksen. Hän alkoi hieman ennen joulua keräillä lumipalloja, niitä juuri joissa lumi leijailee, kun vaan jaksaa riittävän kovasti heiluttaa. Harrastus meinasi tyssätä heti alkuunsa, kun ainokainen snowball meni rikki, mutta onneksi tilalle saatiin uusi ja toinenkin on jo hankittuna. Nyt tehtiin sitten ensimmäinen aivan oma. Harjoituskappale oikeastaan, koska edellisen teosta on mulla aikaa jo ainakin kymmenen vuotta, niin en suorilta kekannu miten kantsis tehä ja mitä laittaa sisään. Tehtiin melko perus, kolikkoautomaatista saatu halinalle ja markka-aikana ostettua kimalletta (7mk, Oulun Pohjalaisesta!). Tytär oli tyytyväinen ja kunhan hankitaan lisää öljyä, niin voidaan tehdä toinenkin… ja ehkä dijon-sinappipurkki olisi kivemman mallinen.

 

MAITARATTO

1. Mieti, mitä kaikkea voisitkaan tehdä matonkudejämilläsi…
2. Hoksaa, että tarvit ehdottomasti uuden kylpyhuoneen maton tai sellaisen nouse-sängystä-oikealla-jalalla -maton.
3. Ala hommiin! Tässä tulee ohje.

4. Leikkele kuteista pieniä pätkiä, semmosta reilua kymmentä senttiä,
ei oo niin justiisa, sinnepäin riittää. Viivotinta ei tarvii. Hyvät sakset sen sijaan ovat
oiva apu.
5. Mieti, minkä maton alla sinulla olikaan kuminen alusmatto.
6. Hae alusmatto valitsemasi maton alta tätä käyttötarkoitusta varten. (tarvittaessa tee ostosmatka kumisten verkkomattojen kauppaan)
7. Keksi valmiiksi selitys, miksi tuo kyseinen matto nyt yhtäkkiä alkaakin luistaa jalkojen alla…

8. Teippaa kumimaton saumanvarat, eli reunat. Helpottaa solmimista, kun reunat eivät jousta.
9. Leikkaa pätkiä lisää.
10. Tee taustatoimet mukaviksi. Varaa kunnolla tilaa, kivaa musiikkia tai leppoisa tv-ohjelma taustalle, ja itelle hyvä fiilis tietty!
11. Ala hommiin!
12. Aloita nurkasta ja kiepsauta pätkiä ruudukon joka toiseen väliin. Seuraavalla rivillä limittäin samoin. (ohjeistus kiepsuista kuvissa)

13. Kiristä kiepsu. (tällä on varmaan joku oikeakin nimi, ryijysolmu kenties?)
14. Siirry seuraavaan pätkään ja kiepsauta. Toista kohta 13.
15. Raidoittele mielesi mukaan, mikäli värejä riittää.
16. Leikkaa lisää pätkiä.
17. Haaveile välillä.
18. Kiristä löystyneitä kiepsuja. (tässä kohden voikin pohtia, pysyvätkö
kiepsut varmasti paikoillaan käytössä… itse tulin siihen tulokseen,
että pysyvät tai eivät, irronneet voin aina kiristää paikoilleen
uudelleen)

19. (huomaa kauhuksesi, että just kun oot täydessä vauhdissa, pätkät
loppuu… no, ei hätää, hae vaatekaapistasi sopivan värinen, vanha
trikoovaate ja leikkele siivuiksi) (toista tarvittaessa) (omaani meni jämäkuteiden lisäksi kaksi mustaa toppia ja yhdet leggingsit)
20. Jatka niin monta iltaa, päiväuniaikaa, yötä, luppoaikaa, kunnes maton jokainen rakonen on täytetty pätkillä. Muista ihailla välillä!
21. Täydennä reunarivistö niin, että jokaisessa tarvittavassa raossa on kiepsu.

22. (tarkista, että nurja puoli näyttää edes suunnilleen samalta kuin
kuvassa… tosin eroavaisuuksillakaan ei ole niin väliä, mutta mun matto
näyttää tolle)
23. Ihaile lähesvalmista mattoasi. (tämä on kohta, jossa saatat jumittaa jopa viikkokausia)
24. Leikkaa valitsemastasi kankaasta pitkä vinokaitale ja ompele kiinni reunaan valitsemallasi tavalla.

25. Tsadaa! Mattosi on valmis!
26. Ihaile lopputulosta. (ja vie matto paikalleen)