Tietoa mainostajalle ›

OLIPA IHANA JUTTU MEISTÄ PUOLI SEITSEMÄSSÄ

Hihii, äsken oli hauska hetki! Joku joskus vasta kyselikin, että joko se ohjelma tuli, josta joskus taannoin (no okei, aika kauan aikaa sitten!) kerroin. Äsken se sitten vihdoin tuli ykköseltä Puoli seitsemän -ohjelmassa. Ollaan muututtu vuodessa molemmat, mun tukka on kasvanut ja vaihtanut väriä, tyttö selvästikin kasvanut ja kotikin näytti ihan eriltä. Niillä ei kuitenkaan mitään väliä, pieni pätkä meistä ja ompeluhommista oli suloinen, ihana, lempeä ja oikea hyvänmielen pätkä! Hauskaa myös se, etten itse enää muistanut yhtään koko kuvauspäivästä ja tuo ohjelmassa ommeltu pehmokin on ollut jo hyvän aikaa varaston uumenissa tallessa. Ja supermahtavaa se, että samassa jatkossa oli ihana Ville Leinonen ja tän hetken lempparibiisini. Katsokaa, Yle Areenasta löytyy (kohdassa 4:48)!


VIELÄ EILEN OLI TALVI JA NYT KESÄPÄIVÄ

Kävin tänään pyöräilemässä. Oli mukava keli ajella, vähän alkukeväisen viileä ja välillä piti vetää pipoa syvemmälle korvien päälle, aurinko laski pilvien taa. Onhan tää maaliskuu täällä etelässä luonnon puolesta vähän ankea ja karu, kun vielä ei ihan viherrä, mutta mieli on jo aivan keväinen. Rakastan tätä tunnetta, joka jokaisena keväänä tulee. Sellainen toiveikas, innostunut ja avoin mieli, että kaikki voi olla mahdollista.  Pian luonto puhkeaa taas kukkaan. Tulee se maailman ihanin keväänvihreys, aurinkoa kokoajan enemmän, vaatteet vähenevät pikkuhiljaa, ihoa näkyy enemmän, ihmiset alkavat taas hymyillä ja hehkua pitkän talven jälkeen. Sellainen olo, että rakkaus saattaa olla ihan just nurkan takana eikä itse vaan vielä tiedä sitä, mutta se sieltä vähän jo hehkuu sua kohti.

Ihan melkein kotiportille päästyäni kuulokkeista soivat sanat: vielä eilen oli talvi ja nyt kesäpäivä. Tajusin, että tuo hetki on ihan kohta, ihan pian. Silloin kuljen samassa kohdassa pyörälläni, teepaita ja hameenhelmat hulmuten, aurinko laskee kadun päähän kauniisti, niinkuin se kesäiltoina aina tekee, lämmin kesätuuli tuntuu kasvoillani ja tajuan, että se tuuli on kesän tuuli. Se on ihan pian.

Tuon ihanan olon jälkeen kotiin tullessani istahdin alas ja aloin selaamaan näitä viime kesäisiä lempparikuviani, joista tulee vieläkin enemmän kesän tunnelmaa. Syreenien tuoksua, kesäyön kastetta ja laineiden liplatusta maaliskuiseen viikkoon teille kaikille! <3

Muistin, että lupasin kaulahuiviprojektissa tehdä sen kaulahuivisoittolistan. Siellä se oli keskeneräisissä soittolistoissa, mutta teinkin nyt niin, että lisäsin ne biisit toisen listan mukaan ja nyt mulla on teille tarjota OH YES 2! Se on mun viime aikojan kuunnelluin lista. Ehkäpä tykkäätte! Olkaa hyvät.

KLASSIKKO – VESSAPAPERIRULLAKIIKARIT

Kello lyö 15.07: ”äitiiii, onko meillä toista tyhjää vessapaperirullaa?”

15.08: Toinen hylsy saadaan, kun tyhjennetään puoli rullallista paperia epämääräiseksi paperikasaksi vessan jakkaran päälle.

15.09: Kuumaliimapyssyn johto seinään. Teräviä saksia etsitään samasta kaapista, josta liima löytyi. Ei löydy.

15.10: Lahjapaperirullakokoelmasta repäistään siivu paperia. Siitä rullasta, joka ensimmäisenä sojottaa vastassa. Sakset löytyvät työpöydältä.

15.11: Paperinpala leikataan kahtia. Kokeillaan onko liimapyssy kuumennyt. Ei ole riittävästi.

15.12: Sujautan käteni ompelutarvikekaapin uumeniin ja siellä olevaan nauhapussukkaan, josta vedän ensimmäisen nauhan, joka käteen sattuu. Iloitsen, että se sopii paperin väreihin ja jee, samettinauha on aina hyvä valinta!

15.13: Kuumaliima on hyvin sulanutta. Laitan liimaa hylsyyn pitkittäissuunnassa ja ilahdun, liima on GLITTERKUUMALIIMAA! Paperi paikoilleen ja hylsyn ympäri ja lisää liimaa. Sama juttu toiseen.

15.14: Ylimääräisten paperien leikkuu pois ja hylsyt liimalla yhteen. Vähän vielä lisää rajakohtaan, että pysyy varmasti.

15.15: Nauhanpäiden leikkuu perinteiseen W-muotoon ja liimalla paikoilleen. Ihastelua sekä äidin että lasten puolelta. Maailman ehkä söpöimmät kiikarit!

MUITA IHANIAN SEITSEMÄN PIKKUNIKSIÄ LAPSIPERHEESEEN

Ystäväni istuskeli keittiössäni eräänä iltana ja tiskailin siinä samalla illan tiskejä pois. Hoksasin muovista smoothiepilliä pestessäni, että jaanpas muuten hyvän pillinpesuvinkin ystävällenikin. Kerrottuani sen, totesi ystäväni, että sinä se oot kyllä semmonen melkoisten niksien nainen! Jaa, no mutta, totta muuten, niin oonki! Alettiin muistelemaan mitä niksejä ja vinkkejä, mulla on ollutkaan ja melkoisia naurunremakoita saivat aikaan. Tässä teillekin, elämänmakuisten ja erittäin hyviksi ja toimiviksi todettujen muitaihaniamaisten vinkkien lista, olkaat hyvät.

Merkitse koko perheen latureiden johdot värikkäillä teipinpaloilla, jokainen omanlaisella. Tunnistat omasi sekä kotona, että kylässä. Mitä söpömpi ja omistajansa kuvioinen teippi, sitä tunnistettavampi.

Syöttötuolin puhdistus! Jos omistat syöttötuolin, omistat todennäköisesti myös vauvaharsoja. Ehkä myös kuivuneita ruokatahroja syöttötuolissa. Nyt ne harsot käyttöön. Kostuta lämpimällä vedellä harso läpimäräksi ja rutista liiat vedet pois. Kääri harso syöttötuoliin kuivuneisiin puuronjämiin, toinen ja kolmas harso myös. Jätä siksi aikaa hautumaan, kun siivoilet jotain muuta hetken aikaa. Ota harsot pois ja pyyhi niillä kaikki ruokatahrat mukanasi hiivattiin. Niin helppoa! Sopii erityisesti niihin syöttötuoleihin, joilla ei oo niin väliä, että saavat hautua kostean liinan kääreessä.

Tämä vinkki on yksi lemppareistani: Kerää lunta muutamaan pakasterasiaan ja lykkää pakastimeen muutamaksi kuukaudeksi. Kesähelteillä lapset riemastuvat tästä jo varmasti siinä vaiheessa unohdetusta ylläristä. Tää on aivan supervinkki!

Käsitöitä tehdessä on tärkeää olla teräväkärkiset ompelusakset, toimivat nimittäin erinomaisesti myös ratkojan korvikkeena ja jokaikinen lanka katkeaa ilman turhaa saksien nytkyttelyä. Sama juttu pätee myös lasten saksien käytön harjoitteluun. Kunnon sakset heti kättelyssä käyttöön, lapsille on aivan liikaa surkeita askartelutarvikkeita muutenkin. Ei tietenkään teräväkärkisiä ompelusaksia, vaan jotkut kunnolliset lasten sakset. Sekä sama myös piirtämisen ja maalaamisen kanssa, reilusti hyvät kynät ja maalit lapsillekin, niin innostuvat paremmin. Kuka hullu jaksaa piirtää puuväreillä joissa ei oo yhtään pigmenttiä ja jotka tuntuvat kuin liikuttelisi muovitikkua paperin päällä.

Niin se pillivinkki! Tiskatessani sujautin pillin läpi pätkän paksua villalankaa, niin jopas putsaantui helposti smoothien jämät pillin sisältä.

Tämä viimeinen vinkki on silti mielestä paras ja muitaihanamaisin. Eivätkö lapsesi innostu syömään iltapalaa vai oletko itse vain vähän tylsistynyt ja onko jääkaapissa vain omituisia jämäasioita eikä mitään järkevää iltapala-ainesta? Ei hätää. Muodosta kaikesta jääkaapista löytyvästä keittiönpöydälle maisema. Se houkuttelee lapset syömään niin innokkaasti, että sain aika monta kertaa kieltää vielä koskemasta, ennenkuin maisema on valmis. Ja voin taata, että erikoisiakin makuyhdistelmiä testataan… Vaniljarahkassa dipattua porkkanaa ja kuivalla spagetilla napsittuja raejuustorakeita, aijai!

Mitäs mahtavia niksejä teillä olisi jakaa?

 

KOLME PÄIVÄÄ ENNEN 37-VUOTISPÄIVÄÄNSÄ HÄN OSTI 80 RUUSUA

Rakastan kukkia. Oon aina ollut kukkatyttö. Pikku-Tiina keräsi mummulan pihan laitamilta kaikki kukkivat luonnonkukat, asetteli kimput leikkimökin ovensuuhun nostetulle pikkupöydälle ja huhuili koko suvun kukkakauppaan ostoksille. Koululaisena valitsin ompelutöihini ja huoneeseeni aina kukkakuosillisia kankaita. Rippikesänä kävimme isäni kanssa ostamassa lehti-ilmoituksen perusteella kaupungin laidalta mulla vanha Poni-pyörä. Maalasimme sen yhdessä puna-valkoiseksi ja koristelin sen vielä pikkusiveltimellä maalaillen täyteen kukkia. Siihen aikaan lempilausahdukseni taisikin olla, että eivätkös kaikki jotka kukkia kantaa, ole sellaisia rauhaa rakastavia. 

Käyn toisinaan Hakaniemen torilla kurkkaamassa kukkamyyjiltä, olisiko heillä siellä superedullisia vähän jo yliauenneita ja kulahtaneita kimppuja. Joskus onnistaa! Perjantaina ostin neljällä eurolla 80 ruusua! Asettelin ne ensin kauniisti suureen maljakkoon ja pariin Aalto-vaasiin. Olin ajatellut, että illalla leivon seuraavan päivän juhlia varten, mutta arvatkaapas mitä teinkin… Otin tyhjän muropaketin, pakkausteippiä, kuumaliimapyssyn, tsiljoona kuumaliimapötköä, kimalletta ja kaikki kahdeksankymmentä ruusua ja istahdin keittiön pöydän ääreen. En leiponut syötävää kakkua vaan tein ruusukakun. Suloisen silmänruokakakun, joka sopii kaikenlaisille ruokavalioille.

Juhlat olivat mukavat ja aina sanon samat sanat, mutta sanon ne silti, että oon kyllä onnennainen, kun on tuollaisia ystäviä ympärillä. Juhliini on muodostunut bingon ja yhteiskuvan (ja liittyvän Wonderwall-yhteislaulun) lisäksi hauska ohjelmanumero, jos paikalla on ennestään toisille tuntemattomia ihmisiä. Pidän esittelykierroksen, jossa kerron mistä tunnen kenetkin ja välillä myös jonkun hauskan muiston yhteisen matkamme varrelta. Kiitos tyypit taas! Aamuyöllä vuosi vaihtuu ja mää oon kolmiseiska, ja se se vasta on siistiä! En ikikuuna päivänä haluaisi olla enää 25, tää on just täydellinen ikä olla just tämmönen ja tässä näin ja nainen parhaassa iässä.

IHAN ITSE TEIN – KREISINAAMABOMBER

Se lauantaiaamu alkoi niin, että aamupalan jälkeen lahjoin lapset kaupunkireissulle kangaskauppaan, koska olin saanut idean ja se oli saatava toteuttaa heti. Kaupassa tiesin heti mitä haluan. Harmaata collegekangasta ja resoria, jonka väriä kyllä arvoin melko pitkän hetken. Mietin vihreää, harmaata ja mustaa resoria. Vähän myös vaaleanpunaista, johon loppujen lopuksi päädyin. Kotona levitin yksiväriset puuvillakankaat ja vanhat vihreät Friitalan mokkanahkashortsit lattialle ja aloin leikellä erilaisia muotoja. Piirsin kaavat takkiin, leveä yhdestä palasta muotoutuva selkämys ja simppeli vetoketjullinen miehusta taskuineen. Mallailin pitkin päivää silmäpussien, kukkamaisten kuvioiden, käsien ja huulien paikkoja takakappaleelle. Välillä lähettelin väliaikakuvia kaverille, että kummasta vaihtoehdosta tykkäät enempi. Tein aina kuitenki niin, mistä itse tykkäsin enemmän. Iltasella silitin liimaharson avulla kreisin naaman kappaleita paikoilleen. Yön tunteina vaihtelin ompelukoneeseen tiuhaan eri värisiä lankoja ja ompelin palat kiinni.

Sunnuntaina viimeistelin takin, leikkasin langanpätkät ja tein viimeiset silittelyt. Ei vitsit minkä makeuden teinkään, ajattelin. Kreisin bomberin! Nyt suunnitelmissa on pienenpieni kokonainen mallisto tätä sarjaa, koska eihän näitä nyt vaan voi jättää tähän. Ei  vaan voi. Mitäs te tykkäätte? 

Minut kuvasi mannekiineeraamassa jälleen Riikka Kantinkoski. Korvissani heiluvat upeat maanantaimalli-korvikset.

MINÄ SE VAAN RAKKAUSNUOLIA TÄÄLLÄ AMMUSKELEN

Tänään postiluukusta kolahti uusi Suuri Käsityö -lehti. Mua aina vähän jännittää avata se, kurkata sinne oman palstan sivuille. Aina ei edes muista, mitä sinne on tullut milloinkin tehtyä, kun kaikki tehdään niin monta kuukautta aiemmin. Ja että jos ne onkin ihan hirveitä kaikki mitä on tullut tehtyä! No, nyt ei ainakaan ollut. Poikani näki lehden sivuilla söpöt nuolet ja siltä istumalta jätettiin aamupalan jäljet siivoamatta ja otettiin askartelutarvikkeet esille. Leikeltiin kartonkia summanmutikassa ja melkein poltettiin sormiamme kuumaliimassa ja tajusin, että tuollainen juhlatarvikeosastolta löytämäni (Lagerhaus) kultakonfetti on paljon parempaa, kuin semmoinen ohut ja laihahko höttökimalle. Saa paljon paremmin siivottuakin, eikä kimalletta löydy keittiöluutusta ja matolta vielä satojenkin vuosien päästä. Lopuksi pyyhittiin kultakonfetit ja aamupalan jämät ja nyt meillä on rakkausnuolia ammuttavaksi kaikille ihanuuksille! <3


MUITA IHANIA TÄYTTÄÄ TÄNÄÄN 10 VUOTTA!

Kuulin eilen, että tänään on rakkaan ystäväni ja hänen puolisonsa kymmenvuotispäivä! Mieletöntä, se on oikeasti pitkä aika! Aloin oikein miettimällä miettimään sitä päivää kymmenen vuoden takaa, että missäköhän tuo nuoripari on tuolloin tavannut (tutustuimme vasta pari vuotta myöhemmin) ja miten toisensa hurmanneet… Ja mitä tein itse silloin? No, muistan sen kyllä, sillä se oli merkittävä päivä! Istahdin olohuoneessa tietokoneen ääreen, sillä olin keksinyt, että nyt perustan blogin. Niin tein ja pikkuhiljaa hurmaannuin minäkin!

Tänään lähetin onnitteluviestin paratiisisaarelle kymmenvuotisesta suhteesta ja hain keväisessä säässä poikien kanssa leipomosta kakun. Menimme naapuriin perjantaiburgerille sekä keskipäivän onnendrinksulle ja syömään kakkua juhlapäivän kunniaksi! Näihin vuosiin on mahtunut paljon ja kaikenlaista, ylä- ja alamäkiä, surua ja valtavasti iloa, pelkoa, jännitystä ja riemua, muuttoja ja kolme ihanaa lasta! Elämän käänteet ovat kuvissa ja tarinoissa sekä rivienkin välistä vuosien saatossa näkyneet toisinaan enemmän ja toisinaan vähemmän. Viime vuosina olen avoimemmin kertonut myös käsityöaiheiden ulkopuolisiakin asioita, koska se on tuntunut hyvältä ja luonnolliselta. Blogin mukaan on tullut sivupolkuja, Instagram, jota päivitän usein aika tiuhaan ja Snapchat, jossa kerron toisinaan hyvinkin syvällisiä ajatuksia. Tykkään kaikista näistä kanavista, mutta kyllä tämä blogi, oma armas Muita ihania, on se kaikista rakkain. Ihan rehellisesti sanottuna en olisi selvinnyt rankimmista ajoista ilman tätä, en ilman teitä siellä ruutujen takana, joista jotkut ovat olleet mukana ihan alusta astikin. Erityisesti on ollut mieletöntä tehdä viime vuoden aikana mahtavia neuletöitä satojen ihmisten kanssa yhdessä mun suunnittelemien mallien mukaan. Tai saada kasvotusten palautetta blogista festareiden vessajonossa tai laskettelurinteessä tai työpaikkahaastattelussa, niin monessa eri paikassa ja aina olet ilahtunut isosti. Meillä kotona on edelleen tallessa myös blogin alkuaikoina lukijoiden kanssa yhdessä toteutettuja lorukortteja perinteisessä lorupussissa. Kylläpä kuulkaa hymyilytti eräänä päivänä, kun kaksivuotias kiikutti pussukan mulle ja loruteltiin pitkästä aikaa! Oon niin onnellinen siitä, että istahdin alas tuolloin tammikuisena iltana ja perustin tämän blogin (tai siis ensimmäisen version tästä, siksi arkisto alkaa vasta vuodesta 2011).

Eikä tämä tarina jää tähän, ei missään nimessä! Tästä jatketaan ja tuon muitaihaniamaista (sekin on kreisiä, että tästä on tullut kuin vaivihkaa ihan oma brändinsä, pirskatti vieköön, Muita ihania!) söpöyttä, pastellivärejä, kreisejä väriyhdistelmiä ja käsitöitä, kotijuttuja, installaatioita ja tarinoita teille vielä pitkään! <3 Kiitos!

Halusin tehdä juhlapäivän kakkukekkeröintien jälkeen vielä jonkun elämänviisauden teille tuomaan iloa perjantai-iltaan. Mulla oli mielessä vaan mun elämänmottoni Tosikot vittuun ja se ei jotenkin sopinut tähän hetkeen täydellisen hyvin (haha!), joten otin sen toiseksi parhaan ja erityisen ajankohtaisen, ihanasta SKAMista Nooran seinältä tutun lauseen, ja tässä se on, olkaat hyvät. Niin, sitä ihanaa perjantai-iltaa toivotan ja Muita ihanian juhlapäivää teille! <3

KIITOS VUOSI 2016

Olen tänään käynyt läpi kuvia menneeltä vuodelta ja voi vitsit, niin ihania juttuja on ollut ja tapahtunut. Ihan tavallista elämää tietysti pääasiassa, mutta aivan huippuja hetkiä lasten kanssa, mahtavia käsityöhommia ja minun ihan omia juttujani, joita olen itsekseni tehnyt ja elämää elellyt. Täällä blogissa on näkynyt enimmäkseen käsityöt ja koti- ja lapsijuttuja, Instagramissa on voinut nähdä vähän enemmän ja Snapchatissa taas kaikista arkisimpia juttuja ja hitusen ehkä avautumisiakin. Tykkään kaikista näistä kanavista, mutta tämä blogi on silti se rakkain. Arvatkaapas mitä, ensi vuosi on juhlavuosi, nimittäin Muita ihania täyttää kymmenen vuotta! Juhlallisuuksista sitten enemmän, kun niiden aika on. Nyt fiilistellään vielä vähän tätä hetkeä ja vuotta 2016.

Tammikuussa tein ensimmäisen, melkolailla hetken mielijohteesta toteutetun yhteisneulontaprojektin, kun neuloitte kanssani muitaihaniatalvisukkia! Se oli mieletön juttu, sukkia valmistui älyttömästi, niin moni innostui! Heti perään tehtiin muitaihaniatyyny ja syksyllä vielä muitaihaniasyyssukat. Siinäpä ne melkein mun vuoden neulomukset olivatkin, mutta niitä olikin sitäkin kivempi tehdä. Erityisesti tykkäsin ottaa kuvia näitä projekteja varten. Kesällä kuvaamiseni levisi laulunsanakuviin ja joulukalenterikuvia yhtään unohtamatta! Tämä vuosi taisi siis olla juhlavuosi keittiönpöydän päällä keikkumiselle, kun räpsin kuvia ja pitelin samalla vartaloani väännellen valaisinta poissa edestä. Ensi vuonna voisi vaikka harkita jonkin sortin apuvälineitä kuvaamiseen, sillä olen kuullut, että sellaisiakin on saatavilla, heh.

Elämä noin muuten. Noh, sellaistapa se vähän hullunmyllyä aina on, kun monta lasta ja kaikki eri ikäisiä ja kun on tässä omassa pienessä perheessään se ainoa aikuinen. Kiirettä on ollut, mutta olen yrittänyt joka päivä löytää pienet ilon hetket ja varmasti onnistunutkin siinä. Läsnä voisi aina olla enemmän, mutta en aio potea siitä huonoa omaatuntoa, vaan pyrkiä vain parempaan sen asian suhteen tulevaisuudessa. Olen oppinut itsestäni tänä(kin) vuonna paljon asioita, olen oppinut olemaan armollisempi monessa asiassa ja minulla on aivan hyvä olla. Vitsailen toisinaan, että mitä huonommin mulla menee, sitä enemmän teen käsitöitä ja toisaalta se on totta, kaikenlainen käsillätekeminen on mulle terapiaa, mutta toisaalta innostun kaikesta kauniista ja ihanasta niin helposti, ettei siihen aina kyllä mitään terapointia tarvitse, että teen. Monet silmukat on kudottu ja piirustukset piirretty itku silmässä tai suunpielet ilosta korvissa. Silti jätän tämän vuoden mieluusti jo taakse ja odotan uutta vuotta innolla tulevaksi, toivon sen jälleen olevan minulle rakkauden ja kirjantekemisen vuosi! <3 Pus.

joulukalenteri / muita ihania 2016

Ilmapallojen takana

PIKKU PEMBERLEY ILLALLINEN KAHDELLEjuhannuskalenteri 15/24 metsaretki30 muitaihaniajoulumyyjaiset1

Muita Ihania -blogin ikiomat talvisukat, jotka valmistuvat pikkuhiljaa päivä kerrallaan.

tammikuinen_olkkari1 PERJANTAIKUKAT & KEVÄTTÄ ILMOILLA lapsen piirustuksesta pehmoksi Kakkua ja viinaa -bileet Kakkua ja viinaa -bileetheinäkuun SEINÄ / MUITA IHANIA kesäreppu / muita ihania lipasto8 KEITTIÖ HEINÄKUUSSA / MUITA IHANIA TAAPERON PIKKUREPPU / MUITA IHANIA Miisun reppu / muita ihania Röyhelöhame / muita ihania

BUSSIPYSÄKILLÄ HAILUODOSSA

nallikarilove_uimakopit

Hailuodossa, Bättre Folk, 2016

Hailuodossa, Bättre Folk, 2016

JUHANNUSKALENTERI 7/HEINÄKUU

oululove_pilpasuo5

Yhdessä neulottava muitaihaniatyyny

olet ihana muita ihania

Skidit risteily / Silja Symphony / Muita ihania Skidit risteily / Silja Symphony / Muita ihania Skidit risteily / Silja Symphony / Muita ihania Skidit risteily / Silja Symphony / Muita ihania Skidit risteily / Silja Symphony / Muita ihania bingolappu / muita ihania muitaihanialautanen1
Mummola Travels lepakkopaita Nelosluokkalaisen pöytäliina

Mummola Travels

Mummola Travels

Mummola Travels

Popkorniakku ja ihana kahdeksanvuotias

Jäätelopaita Pehmiksen värinen sänkyHAPPY HALLOWEEN / MUITA IHANIA valmiitsukat_friendship muitaihanisyyssukat_paiva8neulekuva Jakkara / muita ihaniavappu6kevatkoti2kevatkoti1tiina_anna_fb2DIY QUIET BOOK LOVELY MONSTERduck it burger and beer, street food, copenhagenVON FRESSEN, COPENHAGENthe little mermaid and muitaihaniatalvisukatIMG_5652Hakolan Lippa-hylly, kaktustaulu ja lehtileikekehyksetKIVAT KAVERISYNTTÄRIT

MUITA IHANIA PÄIVÄPEITTO 2016muitaihania_055muitaihania_030joulukalenteri 2016 / 21ruu2_kaikkisyyssukat5VARJO AWARDS 2016Muita ihania / lastenhuone marraskuu 2016costo_kaikkipavlovasaunallaJUHANNUSKALENTERI 3/24Kukkahattu / Muita ihania_risteily98032risteily799risteily51Skidit risteilykesäjuhlat7PIKKU PEMBERLEY ILLALLINEN KAHDELLEPIKKU PEMBERLEY ILLALLINEN KAHDELLEillallinen28Lukujärjestys / muita ihaniaJätskikorvikset / Muita ihaniaMini & Vieno / muita ihaniakultahame_ekstrapieni_25Miisun tyyny

JÄTTIMÄINEN KALENTERI VUODELLE 2017

kalenteri5_

Ihastelin tuossa ennen joulua useampaakin seinäkalenteria, mutta en ostanut mitään, koska ajattelin, että mitä jos tänäkin jouluna käy niin, että pukki päräyttää kalentereita tuplakappalein ja sitten ollaan kalenteripulassa. Enkä oikeastaan päässyt mihinkään tulokseenkaan, että minkä niistä ihanuuksista itselleni tahtoisin. Tänä vuonna meillä oli perhekalenteri, mistä tykkäsin tosin paljon, kun siihen sai jokaisen lapsen kohdalle merkinnät kätevästi, vaikka ei meillä nyt niiiiin paljon kaikkia menoja ole, mutta tykkäsin! Vähän haaveilin myös suuresta kalenterista, jossa näkyisi kerralla koko vuosi. Silloin voisi kaikki seitsemän ensimmäistä kuukautta haaveilla siitä elokuisesta jokavuotisesta kokokohdasta eli Flowsta (se on oikeasti eka juttu, jonka aina uuteen kalenteriin merkitsen!).

Jostain sain kuitenkin idean eilen, että teen sen kalenterin itse ja ison. A2-kokoisen, harmaasävyisen ja yksinkertaisen, ostan vaan jonkun edullisen paksun, hyvän paperin ja siihen teen. Noh, hups, taidetarvikekaupasta lähtikin mukaan hillittömän kokoinen A1-kokoinen superarkki paperia, liituja, tusseja ja akvarellimaaleja. Varsinaisesti en siis säästänyt ainakaan, mutta sehän nyt ei oo se pääasia monissakaan itse tehdyissä jutuissa. No, se harmaasävyisyys ja yksinkertasuus – niin, sekin oikeastaan katosi. Mitä oikeastaan voi odottaa, jos ostaa vain persikan ja vihreän sävyisiä kyniä?
kalenter8_ kalenteri7

Se itse tekeminen, se oli ihanaa! Mulla oli pari vuorokautta joululomaisaa luksusaikaa yksikseni kotosalla ja se tarkoittaa siis sitä, että voin valvoa huolettomasti niin myöhään kuin haluan, kun kukaan ei ole herättelemässä aamulla. Oon ehdottomasti parhaimmillani iltayhdentoista jälkeen ja eilisilta oli ihan täydellinen kalenterin tekoon! Kolmisen tuntia keskellä yötä mittailin, piirsin, maalasin ja samalla katsoin kaikki snäpit ja instastoriesit ja kuuntelin lempisoittolistaani (tässä teillekin taas siitä linkki TIKS)!. Vahingossa siihen sitten muodostui kukkasia ja kaktuksia ja höttöä ja hattaraa. Tein kalenterin niin, että ykköset ovat kaikki samassa rivissä ja viikonpäivät on merkattu vain maanantait ja perjantait, koska nehän ne ovat viikon tärkeimmät päivät muistaa. Numerot tein vanhoilla Mujin leimaisimilla, joihin siveltelin akvarellimaalia. Ja aika ihanahan tuosta nyt kuitenkin tuli, vaikka erilainen mitä suunnittelin! Vai mitä sanotte te?

Nyt alankin merkitsemään siihen ne kesän ihanat festarit (muutun sitä enemmän festarimuikkeliksi, mitä vanhemmaksi tuun!), rakkaiden syntymäpäivät ja eilen päätetty päivämäärä seuraaville Kakkua ja viinaa -kekkereille! Ja ne arkiset asiat kans, mutta kun on vielä välipäivät, niin en halua miettiä niitä vielä. Moikku!
kalenteri1 kalenteri2 kalenter3