Tietoa mainostajalle ›

KESÄISET KAKKUA JA VIINAA -JUHLAT

Taisatte tietää jo lempparijuhlakonseptini, Kakkua ja viinaa. Juhlat, joihin jokainen juhlija tuo mukanaan jompaa kumpaa, sen mukaan mitkä ovat elämän kiireet, päiväunien määrän innostuminen ja into. Yleensä juhlat pidetään pimeään vuodenaikaan, kun tarvitaan kepeyttä, mutta jo viime kesänä fiilistelimme sillä, että kesäjuhlatkin olisivat kivat. Mun kaveripiirissä kun ei oo kauheasti menty naimisiin tai pidetty kesäjuhlia muuten, niin sellaiset on sitten kyllä järjestettävä itse. Viime viikolla oli sopiva ilta, joka jo keväällä päätettiin. Piti olla lämmin kesäilta ja kattaus laittaa pihalle, mutta eihän se aina mene niin. Olikin 14 astetta ja tuulista. Hätä ei sen näköinen silti ollut, kemut siirrettiin perinteiseen juhlapaikkaan eli mun olohuoneeseen.

Paikalle saapui kesäkiireiltään monta ihanaa naista ja mies. Juuri sopivan verran kakkua, joista en tietenkään ehtinyt ottaa kuvia. Oli mansikkakakkua, kirsikkakääretorttua, Viennettaa, pavlovaa ja suolaista lohikakkua. Eräs ystävä pölähti paikalla täydellisellä drinkkivarustuksella jääpaloja myöten. Tämä juhlakonsepti on siitä mainio, että koko illan voi syödä paljon erilaisia herkkuja eikä emäntänä (jona aina olen toiminut) tarvitse etukäteen häärätä keittiössä päiväkausia (mielelläni hääräisin, mutta eihän mulla oo valitettavasti resursseja) ollen sitten juhlissa ihan sippi.

Oma osuuteni juhliin oli toki se emännöinti ja ohjelmanumerot, edellisistä Kakkua ja viinaa -juhlista jääneiden juomien nostaminen esille ja mikä tärkein, rekvisiittakakun leipominen! Olen harjaantunut siinä hommassa ja aivan varmasti yksi tämä seudun parhaista, en itseasiassa tiedä ketään muuta, jonka kakkureseptiin kuuluvat seuraavat asiat:

  • pitsa- ja pakkauslaatikoita
  • kaksi ja puoli pakettia kuumaliimaa
  • hapankorppuja
  • popkornia
  • (keittämätöntä) pastaa
  • lahjapaperia
  • purkillinen hattaraa (joka suli kovaksi littanaksi klöntiksi illan aikana)
  • ruusuja, neilikoita ja muita kukkasia
  • vaahtokarkkeja
  • jätskivohveleita

Pöydälle heittämäni lamppusarja ja ulkona tumma, pilvinen taivas sai aikaan pikkiriikkisen pikkujoulutunnelman, mutta sepäs ei haitannut. Juhlat olivat, kuten arvata saattaa, jälleen kerran tosi kivat. Oli ihanat ihmiset, oli naapurin vanha ovi nostettuna pitkäksi pöydäksi, oli bingo, oli yhteistaideteos sekä sängyn päällä keinuva ihmislauma laulamassa Oasiksen Wonderwallia. Perinteet, tykkään niistä.

Istuimme aamuyöhön saakka olohuoneessa kuunnellen musiikkia, jutellen ja nauraen kippurassa. Tuli yksi loistava kännykkäaplikaatiokin siinä yhdessä suunniteltua. Se kertoisi, että missä Rollarit soittivat silloin, kun menkkasi alkoivat? Ens kertaan kakkuajaviinaalaiset ystäväiseni! Moikka!

ps. Aiempien Kakkua ja viinaa -kemujen koosteet: ykköset, kakkoset, kolmoset ja instassa

TEHTIIN VIDEO SIITÄ, MITEN NEULATYYNY TEHDÄÄN

Eilen oli täysipainoinen ompelupäivä (ja voin kertoa, että sen näkee myös kotimme jokaisesta 52 neliöstä). Tyttäreni siinä päivän aikana ihasteli mun neulatyynyä ja järjesteltiin neulat (eli ihan koko päivää ei sittenkään ommeltu) ja hän halusi tehdä itselleenkin oman. Siispä vuoroteltiin niin, että hänkin sai välissä ompeluvuoroja ja söpö neulatyyny valmistui. Saimme pitkin päivää myös ihania leikkikavereita lapsille ja siinä samalla tehtiin tällainen neulatyynyn teet-se-itse-videokin, jos vaikka juuri sinulla olisi luppoaikaa tekaista uusi, ihana, vähän entivanhainen neulatyyny.

Saa myös antaa palautetta meidän videosta. Itse mietin, joskos vaikka editoisi videota, mutta toisaalta tällainen elämänmakuinen rec- ja stop-napin välinen tarinointi sopii meille. Ilman mitään varsinaista suunnittelua. Mutta jätitpä palautetta tai et, niin kivaa loppuviikkoa sulle! Peukut pystyyn, että Sideways olisi sateeton! <3

PRINTTAA LAPSELLESI KESÄN KIVOIN LISTA

Lapset ovat joskus saaneet päiväkodista erilaisia liikkumispasseja, joihin sai merkitä tekemiään juttuja. En muista täytettiinkö mitään listaa koskaan, mutta muistin sen yhtäkkiä ja tein lapsille kesätekemiseksi oman, äidin kirjoittaman listan. Kesän kivoin lista, siinä on ruutuhyppelystä metsäretkeen. Listan asiat ovat ilmaisia, mutta ihania ja mukavia kesäjuttuja. Tästä saat printattua lapsellesi oman. Ihanaa kesäkuuta kuomat!

JÄÄTELÖINEN KESÄTERVEHDYS TARHANTÄDEILLE

En ole uskaltanut ajatella tätä hetkeä, kun tulee päivä, jolloin poikani menee viimeistä päivää tuttuun ja turvalliseen päiväkotiin, jossa on ollut viimeiset neljä vuotta. Hoito on ollut hyvää, hoitajat ihania ja enpä kyllä muista, että mitä mulla olis ollut näiden vuosien aikana huonoa sanottavaa. Suurenmoista työtä siellä tekevät päivät pitkät. Itkua nieleskelin, kun aamulla vein pojan ja annoin hoitajille pienet kesäviemiset ja tyhjensin lokeron ja nappasin eteisestä melkein unohtuneet kumpparit matkaan. Toivottavasti kiitin riittävän painokkaasti, koska kiittää minä haluan. Lahjaa miettiessä mietin, että mikä tahansa vieminen on tavallaan yhtä tyhjän kanssa, koska eniten haluan vain sanoa kiitos ja halata heitä tekemästään työstä, eikä mikään tavara tai lahjakortti sitä mun kiitostani kerro. Tavallaan.

Kokosimme jäätelökassiin tarvikkeet kesähelteille: jätskivohveleita, suklaa- tai kinuskikastiketta, erilaisia strösseleitä ja nonparelleja sekä ilmoitusluontoinen viesti, että lisää vain jäätelö. Jos tämä tästä vielä kesäksi muuttuu, niin sitähän saattaa itse kukin innostua kokoamaan omia herkkutätteröitään koristeineen.

Ja jos nyt laitettaisiin Suvivirsi soimaan, se olis hanat auki. Mutta ei, pienin lapsi nukkuu, joten töitä pöytään ja iltapäiväksi päiväkodille! <3 Yksi aikakausi päättyy ja seuraava alkaa.

BRION JUNARATA MAALIKÄSITTELYSSÄ

Kymmenen vuotta sitten ostin meille ensimmäisen taaperosetin Brion junarataa. Siinä oli lyhyt rataosuus ja söpöimmät heppamaiset junat ja dala hästin näköinen heppapehmo, jonka alta junat kulkivat. Pehmon sisään sai piilotettua junat talteen. Se oli ihanin lelu mitä meillä silloin oli. Tytär leikki junaradalla satunnaisesti. Tuli seuraava lapsi, hänkin joskus innostui leikkimään. Lahjaksi saatiin lisää junia ja rataverkosto kasvoi.

Nyt, kun perheessä on kaksi ja puolivuotias pieni poika, joka ra-kas-taa junia ja junarataleikkejä, on ihan älytön onni, että meillä oli ne muutamat radat ja junat odottamassa häntä. Ei ole päivää, jolloin junarata ei olisi rakennettuna olohuoneen lattialle. Tai kun häneltä kysyy lempiasioista, on vastaus aina juniin liittyvää.

Olen vakaasti sitä mieltä, että leluja ei saa turhaan rikkoa tai sotkea ja piirtäminenkin on sallittua ainoastaan niille tarkoitetuille papereille ja pinnoille. Mutta, joskus tuossa talvella oli tilanne, jolloin annoin lapsille maalitussit käyttöön, että siinäpä piirtelette junaratoihin. Graffiteja niinku! (tässä välissä pakko kertoa, että mua on naapurinrouva joskus torunut, kun piirtelin lasten kanssa katuliiduilla pupuja ja sydämiä asvalttiin, että kuinka kehtaankin opettaa lapsille huonoja tapoja, että joka paikan saa sotkea – niin, katuliiduilla!)

Nyt mulla on kuitenki sen verran huikeita visioita mielessä näiden junaratahommien ja leikkien suhteen, että ottaa pölläytin ratapalat kainaloon ja läväytin ne maalausalustan päälle. Suihkin vähän maaleja niiden päälle ja lasten graffitit menivät piiloon (koska vähänhän ne olivat suurinosa sellaisia sotkun tapaisia). Seuraavaa vaihetta tässä visiota kohti mennessä annetaan ratapalojen kuivua ja katsotaan mitä lapset niistä sanovat. Minusta niistä tuli ainakin ihan hullunsiistejä ja tuo maalausalustakin on melekoWAU!

KIVA ASKARTELUVINKKI TÄÄLTÄ HEI

Meidän perhettämme kohtaa usein olettamus, jota en aina pysty aivan allekirjoittamaan. Usein nimittäin oletetaan, että minä askartelen lasten kanssa paljon. Noooh, tähänkin taitaa päteä se klassikko, että suutarin lapsilla ei ihan aina ole niitä kenkiä. Tokihan meillä on lähes päivittäin keittiönpöydän ääressä jos jonkinmoinen projekti, milloin se on minun tai milloin jonkun lapsista. Yhdessä askartelemme silti nykyään melko harvoin. Olisi ihanaa tehdä sitä useammin, mutta on niin helppoa syyttää kiirettä ja arkea, ettemme ehdi, mutta aina asia ei ole aivan niinkään.

Totuuden nimissä mua ei useinkaan itseä huvita pohjustaa askarteluhetkeä varttituntia vain todetakseni, että sen vartin aikana lapset taisivat jo napsia rusinat pullista ja ovat valmiita askarteluineen, kun minä ehdin istahtaa pöytään. Tai että siivoaminen tämän säyseän hetken jälkeen on vähän tylsää, ankeaa eikä siksi kertakaikkiaan huvita levittää kamoja ympäriinsä.

Meillä on melko paljon erilaisia askartelutarvikkeita sekä sekatavarakaapin uumenissa että hyvin järjestelmällisessa lokerikossa. Lapset ovat varmasti tottuneet hyvään, on varaa valita millaista paljettia, kimalletta, maalia tai paperia haluaa käyttää. Usein silti paras askartelutarvike on se tyhjä vessapaperihylsy tai vaatteen söpö hintalappu. Tällöin usein ilahduttavaa on se, että kaapista löytyy kunnon liimaa ja hyvät sakset, joita askartelussa tarvitsee.

Olen varmaan joskus aiemminkin todennut sen, että meidän perheessäämme lapset saavat leikata terävilläkin saksilla ja maalata oikeilla akvarelleilla. Haluan, että into kaikkeen käsillä tekemiseen säilyy lapsuuden jälkeenkin, ja ei aikuinenkaan nauttisi, jos pitäis leikata tylsillä lehden kylkiäisenä tulleilla saksilla tai maalata vesiväreillä, joista ei täysillä hinkuttamallakaan tule kunnolla pigmenttiä.

Tavaraa siis on, riittämiin asti, enkä suostu hankkimaan sitä lisää kovin helpolla, mutta voi kuinka ilahduinkaan, kun poika syntymäpäivälahjaksi saamilla rahoillaan halusi ostaa itselleen jotain askartelujuttua. Päiväkodissa olivat joskus tehneet Foam Clay ja Silk Clay -massoilla ja niistä innostuneena halusi ostaa niitä myös itselleen. Voi miten helppoa, ei sotkua eikä mitään säätöä muutenkaan. Siitä vaan purkit auki ja muovailemaan. Valmistuttuaan massa saa kuivua ja on pehmoinen ja joustavahko pinnaltaan.

Keittiön hyllyn reunalle oli ilmestynyt yhtenä päivänä kaksi supersöpöä yksisarvista. Elen lastenhuonetta siivotessani autolaatikossa oli useita erilaisia massasta tehtyjä Pokémon-hahmoja. Kaikki nuo ilahduttivat. Ihanat lapset, mukavat askarteluhetket ja söpöt tuotokset. Tälle askartelutuotteelle annan pisteeni ja lupaan myös mielessäni sen, että kesän aikana sadepäivinä leväytetään ne kaikki askarteluboksitkin auki ja järjestellään ne kaikki ja tehdään jotain hauskaa ja kivaa yhdessä.

MUITA IHANIA MEETS MAANANTAIMALLI

Mulla on ollut ilo tutustua erääseen hurmaavaan korutaiteilijaan tässä menneen talven aikana. Hän on ystäväni pikkusisko ja Maanantaimalli-korumerkin takana oleva ihana nainen, Matleena. Korujen muodot ja värit iskivät muhun heti, kun niitä ystävälläni ensi kertaa testikäytössä näin. Taisia aika pian saada omanikin korviini killumaan.

Eräänä päivänä tässä taannoin tuli puhetta Matleenan kanssa, että haluaisin vähän tuunata kreisisti hänen korujaan. Sain kannatusta idealle ja pian postiluukusta kolahti kasa tarvikkeita kreiseilyä varten. Siinä sitten sekoilin liiman, paljettien, kimalteiden ja maalien kanssa ja sain aikaan aika hauskoja koruja. Niissä yhdistyy nuo korujen nätit muodot ja sitten joku ihan liian överisekoilu, joka on just se juttu. Muita ihania meets Maanantaimalli. <3 Mitäs te tykkäätte?

 

ÄITI ON YHTÄ IHANA KUIN SYDÄN

Nuo otsikon sanat lukivat poikani päiväkodissa tekemässä äitienpäiväkortissa. Ulko-oveen laitoin roikkumaan saamani ruutukankaalla koristellun kranssin. Olen viettänyt äitienpäivää yksin. Lapsilla on isäviikonloput. Meillä ei ole koskaan ollut mitään suurempia äitienpäivän rituaaleja. Itse olen asunut omasta äidistänikin niin kaukana jo 14 vuotta, että hänenkin kanssaan olemme puhelimitse äitienpäivää juhlistaneet nämä vuodet. Ehkäpä sen voisi laskea äitienpäivälahjaksi, että sain nukkua aamulla niin pitkään kuin huvitti. Päivällä kävin pyöräilemässä ja hakemassa kimpun valkovuokkoja ja istuskelemassa auringonpaisteessa kalliolla tuulelta suojassa.

Pyöräillessäni mietin äitiyttä ja lapsiani. Kuinka mahtava matka tämä viimeinen kymmenen vuotta on ollutkaan. Minä olen yrittänyt parhaani mukaan kasvattaa lapsia, mutta he tässä kyllä suurimmat työn ovat tehneet, kasvattaneet minua, äitinä ja ihmisenä. Voi kumpa osaisin antaa lapsille hyvät ja oikeanlaiset eväät elämään ja heillä olisi aina olo, että äiti on lähellä, rakastaa ja että olen aina heidän tukena ja turvana, tapahtuipa mitä tahansa. Osaisinpa näyttää mallia, että kaikenlaisia asioista kyllä selviää, että epäoikeudenmukaisuutta ei pidä hyväksyä ja että unelmat ovat saavutettavissa. Muistaisivatpa he aina, että äiti oli ihana tavallisina arkipäivinä, kun se laittoi radion isolle lempikappaleensa soidessa ja tanssi hassuja tansseja ja kaikki lapset yhtyivät mukaan tanssiin. 

Pian sujahdan puhtaisiin lakanoihin köllimään illaksi, katselemaan lempisarjaa, syömään äitinpäiväjäätelöä ja rauhoittumaan uutta viikkoa kohti. Huomenna saan kaikki kolme kultakimpaletta taas kainalooni.

Ihanaa äitienpäivän iltaa erityisesti omalle äidilleni ja tietysti kaikille muillekin äideille ja äidinmielisille ja äideiksi halajeville! <3

Kuvat: 2, 4, 7, Hanna Salonen /// 3, Konsta Leppänen /// 13, Riikka Kantinkoski

LEPPOISAN KEPEÄ VAPPU

Ei paistettu munkkeja, ei tehty simaa, ei pidetty brunssia. Ilmapalloja ihasteltiin ja haettiin Rainbow Dash ja violetti sydänpallo jo keskiviikkona. Vappuviikonloppu oli mulla lapseton ja perjantaina olikin heti mahtava PING Helsinki (josta myöhemmin lisää!). Lauantaina painoin töitä koko päivän ja palkitsin itseni illalla lähtemällä Pariisin kevään keikalle. Vappuaattona ystävät tulivat luokseni, käytiin kurkkaamassa Vallilan vapputanssien menot ja ihan vaan istuttiin koko ilta ja pitkälle yötä, juteltiin ja naurettiin paljon. Tänään sain nuorimmaiseni kotiin ja voi että olikin ihana saada tuo hassutteleva ja aurinkoinen kaksivuotias kainaloon ja esittämään hyppytaitojaan! Muutama tunti myöhemmin vielä äitini tuli pohjoisesta pitkästä aikaa käymään, niin mikä tässä vappupäivää vietellessä! Se on kuulkaas toukokuu ja hyvältä näyttää, että se on erittäinen keltainen ja aurinkoinen!