Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

PÄÄSIÄISMUNAKORISTELUITA JA VAIN YKSI MUNA JOKA KATOSI PAREMPIIN SUIHIN

Arvatkaapa mitä tein ensimmäisen kerran tänä vuonna? Puhalsin kananmunan tyhjäksi pääsiäiskoristeluita varten! Osallistuin Papershopin pääsiäismuna-työpajaan ja siellä puhallettiin ja kappas, se oli mun eka kerta. Jotenkin ollaan vuosien saatossa tehty lasten kanssa ainoastaan paperimassamunia, joten tällainen homma on jäänyt tekemättä. Melkoisia puhallusvoimia siihen kyllä tarvitsi.

Oli todella kivaa osallistua työpajaan ja inspiroitua muiden tekemisistä ja saada vain tehdä. Omat munani koristelin maaleilla, glitterillä, höyhenillä ja pienillä teipin paloilla.

Kotona jatkoimme pääsiäismuna-askarteluita yhdessä lasten kanssa. Puhaltelin (heh, aivan kuin tässä vaiheessa se olisi jo muuttunut leppoisaksi puhalteluksi – joo ei!) kananmunia tyhjiksi ja valtavasta askartelukaapista löytyi myös muutama paperimassamuna. Muutenkin käytimme pääasiassa vanhoja askartelutarvikkeiden jämiä. Tässä teille meidän perheen pitkäperjantaitervehdys pääsiäismunakimaran muodossa!
Tyttäreni koristelema paperimassamuna glitterillä ja lintukoristeella.Tyhjiksi puhalletut kananmunat, jotka upotin veteen, johon kaadoin tilkkasia kynsilakkaa, sillä tavoin saa kätevästi marmorimaisen pinnan ja pääsee eroon kynsilakkajämistä. Lopuksi päälle hieman glitteriä ja höyheniä.
Pilkullinen muna on paperimassaa, joka on koristeltu sekä teipin paloin että vesiväripilkuin. Ohuella mustalla tussilla voi helposti paperimassaiseen munaan piirtää vaikkapa kasvoja. Värikkäät munat ovat kynsilakkajämäkokeluita. Kolmivuotiaan koristelema muna, paljon liimaa ja paljon höyheniä.

Eskarilaisen versio: paljon glitteriä ja pari höyhentä!Sininen glitterimuna höyhenellä ja kuparimaalipilkuilla sekä kasvopiirustuksella koristeltu Mignon-muna, jonka näittekin jo postauksen alussa, että se ei kauaa saanut koristeena olla se muna. 

Ihanaa pääsiäistä kaikille Muita ihanian lukijoille – tosi mukavaa, kun ootte!

KIVA ASKARTELUVINKKI TÄÄLTÄ HEI

Meidän perhettämme kohtaa usein olettamus, jota en aina pysty aivan allekirjoittamaan. Usein nimittäin oletetaan, että minä askartelen lasten kanssa paljon. Noooh, tähänkin taitaa päteä se klassikko, että suutarin lapsilla ei ihan aina ole niitä kenkiä. Tokihan meillä on lähes päivittäin keittiönpöydän ääressä jos jonkinmoinen projekti, milloin se on minun tai milloin jonkun lapsista. Yhdessä askartelemme silti nykyään melko harvoin. Olisi ihanaa tehdä sitä useammin, mutta on niin helppoa syyttää kiirettä ja arkea, ettemme ehdi, mutta aina asia ei ole aivan niinkään.

Totuuden nimissä mua ei useinkaan itseä huvita pohjustaa askarteluhetkeä varttituntia vain todetakseni, että sen vartin aikana lapset taisivat jo napsia rusinat pullista ja ovat valmiita askarteluineen, kun minä ehdin istahtaa pöytään. Tai että siivoaminen tämän säyseän hetken jälkeen on vähän tylsää, ankeaa eikä siksi kertakaikkiaan huvita levittää kamoja ympäriinsä.

Meillä on melko paljon erilaisia askartelutarvikkeita sekä sekatavarakaapin uumenissa että hyvin järjestelmällisessa lokerikossa. Lapset ovat varmasti tottuneet hyvään, on varaa valita millaista paljettia, kimalletta, maalia tai paperia haluaa käyttää. Usein silti paras askartelutarvike on se tyhjä vessapaperihylsy tai vaatteen söpö hintalappu. Tällöin usein ilahduttavaa on se, että kaapista löytyy kunnon liimaa ja hyvät sakset, joita askartelussa tarvitsee.

Olen varmaan joskus aiemminkin todennut sen, että meidän perheessäämme lapset saavat leikata terävilläkin saksilla ja maalata oikeilla akvarelleilla. Haluan, että into kaikkeen käsillä tekemiseen säilyy lapsuuden jälkeenkin, ja ei aikuinenkaan nauttisi, jos pitäis leikata tylsillä lehden kylkiäisenä tulleilla saksilla tai maalata vesiväreillä, joista ei täysillä hinkuttamallakaan tule kunnolla pigmenttiä.

Tavaraa siis on, riittämiin asti, enkä suostu hankkimaan sitä lisää kovin helpolla, mutta voi kuinka ilahduinkaan, kun poika syntymäpäivälahjaksi saamilla rahoillaan halusi ostaa itselleen jotain askartelujuttua. Päiväkodissa olivat joskus tehneet Foam Clay ja Silk Clay -massoilla ja niistä innostuneena halusi ostaa niitä myös itselleen. Voi miten helppoa, ei sotkua eikä mitään säätöä muutenkaan. Siitä vaan purkit auki ja muovailemaan. Valmistuttuaan massa saa kuivua ja on pehmoinen ja joustavahko pinnaltaan.

Keittiön hyllyn reunalle oli ilmestynyt yhtenä päivänä kaksi supersöpöä yksisarvista. Elen lastenhuonetta siivotessani autolaatikossa oli useita erilaisia massasta tehtyjä Pokémon-hahmoja. Kaikki nuo ilahduttivat. Ihanat lapset, mukavat askarteluhetket ja söpöt tuotokset. Tälle askartelutuotteelle annan pisteeni ja lupaan myös mielessäni sen, että kesän aikana sadepäivinä leväytetään ne kaikki askarteluboksitkin auki ja järjestellään ne kaikki ja tehdään jotain hauskaa ja kivaa yhdessä.