Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

KANOJA SUKLAAMUNIMASSA JA MUITA PÄÄSIÄISPERINTEITÄ

Kaupallinen yhteistyö: Fazer Makeiset

Onko teillä muillakin niin, että tuntuu kuin ihan justhan oli joulu ja nyt jo pääsiäinen? Minä ainakin hämmästyin viime viikolla kalenteria katsellessani ja todetessa, että kyllä näin on, se on pääsiäinen tässä nyt ja heti samontein taas! Itseasiassa mulle kyllä käy joka vuosi samalla tavalla, että jos joku juhla yllättää, niin se on pääsiäinen. Ehkä se johtuu siitä, että ajankohta ei ole päivämääriin sidottu.

Pääsiäinen on silti yksi mun lempijuhlapyhistäni. Se rikkoo kivasti kevään rytmin, tosin tänä vuonna tuntuu kyllä vähn erilaiselta kuin normaalisti, mutta meillä on perheessä syntymäpäiväsankareita pääsiäisen ympärillä kaksi, joten juhlahumua siihen liittyy myös sen suhteen aina. Pääsiäisen juhlintaan ei liity meillä erityisemmin pääsiäisruokia, vaan enemmän makeaa herkuttelua ja koristelua ja askartelujuttuja. Myös kevään keltainen ja pastellisävyinen väritys tässä juhlapyhässä on tietysti mun mieleen.

Meillä on muutama perinne, jotka toteutetaan joka vuosi. Ensimmäinen on lähtöisin mun omasta lapsuudesta. Äiti pyysi etsimään kirjahyllystä ne kirjat, joista löytyy kanojen kuvia. Kirjat jätetään aukinaisina johonkin näkyvään paikkaan ja yön aikana pääsiäiskanat munivat suklaamunia ja muita herkkuja. Tää on jotenkin suloinen perinne. Muistan edelleen, mitkä olivat ne lapsuuden kotoa löytyvät kirjat (ainakin Koiramäki ja joku tuhansien iltasatujen kirja), joista kanojen kuvia löytyi ja aina harmitti, ettei kirjoja ollut enempää. Omat lapsenikin ovat vuosien saatossa oppineet muistamaan muutaman kirjan, joista kanat varmimmin löytyvät. Naureskeltiinkin yhdelle kirjalle, kun se oli niin sotkussa, että luultavasti munien löydyttyä on kirjaa luettu suklaisilla sormilla.

Omat lapset lähtevät pääsiäisen viettoon toisiin koteihinsa, joten kirjat jäävät pyhien yli odottelemaan tänne kotiin, joskos kanat munivat. Eivätköhän ne, tai siis tietysti.

Toinen pääsiäisperinteemme on tietysti munien maalaus tai niihin piirtely. Joinakin vuosina ollaan puhallu kananmunia tyhjiksi tai käytetty erilaisia paperimassoista tehtyjä munia, mutta kyllä parhaaksi ja kivoimmaksi vaihtoehdoksi on silti vuosien saatossa muodostunut Mignonit! Niissä kun koristeluun ei liity pelkästään se kuviointi ja sen hetken parhaat askarteluideat, vaan kaiken kruunaa täydellinen sisus! On myös jotenkin ihanaa se, että kaikki se koristelu ja kauneus on vain hetkellistä. Kaikkea ei tarvitse säilöä ikiajoiksi tulevaisuuteen talteen (meillä on kyllä pääsiäiskoristelaatikko ja just katsoin sitä, että onneksi tänä vuonna ei tullut yhtään rairuohokipposta sinne lisää), vaan ihanuus katoaa kuoren muodossa ja herkkukin parempiin suihin. Muisto jää kuitenkin. Yhdestä Mignonista riittää herkkuhetkiä monelle ihmiselle, kun sen jakaa osiin perheen kesken. Se on melko tuhti herkku, joten siltä kantilta jos miettii, niin meidänkin perheessä pelkästään Mignon-hetkiä olisi tällä laskukaavalla viisi.

Lapset saivat jokainen koristella omat munansa haluamallaan tavalla. Viisvuotias teki videopeleistä tutun Yoshin vaaleanpuna-valkoisen munan tusseilla värittäen. Pääsiäisviikon yhdeksänvuotias sankari teki vähän hömpsähtäneen munatyypin. Teini taas teki suloisen Ilpoksi nimetyn munan, jolla on monta eri tyyliä. Hattua vaihtamalla hänestä tulee milloin postinkantaja, tenniksen pelaaja, silinterihattu päässä oleva herrasmies ja milloin taas pehmeää kruunuaan kantava kuninkaallinen.

Itse taas innostuin oikein kunnolla piirtelystä ja koristelusta. Joitakin munia värittelin tusseilla kuvioiden, isoimpaan osaan minäkin silti piirsin kasvoja ja tein kartongista ja paperista erilaisia kruunuja, hattuja, asuja ja kukkasia.

Työnurkkaukseni pikkuhyllykköön tein kolme, niin ajankohtaista tämäkin, vessapaperirulla-pääsiäismuna-tyyppi-tyyppilöistä. Nämä tein aivan omassa rauhassani, lasten katseilta rauhassa ja ajattelin antaa niiden olla hyllyllä niin kauan kuin saavat olla, jännityksellä odottaen milloin lapset huomaavat ne. Kun huomaavat, niin saavat syödä nekin.

Rullatyyppejä oli hauska tehdä. Vessapaperirulla piti ensin leikata auki ja vähän kuumaliimalla pienentää, jotta muna pysyy rullan päässä paikoillaan eikä valahda läpi. Muuten rullan ja munan saa koristella haluamallaan tavalla. Jos kotoa ei löydy niin suurta lahjapaperikokoelmaa kuin multa (ne on mun suurensuuri pahe, tai siis ohut ja kevyt pahe eli hyve!) niin mainio vinkki on käyttää koristelupaperina vaikkapa kauniita mainoskuvia aikakauslehdistä.

Koska juhlapyhät vietetään hellun kanssa kaksistaan, voin huolettaa laittaa pöydälle kulhoja karkkeineen eikä tarvitse pelätä, että itse jää herkuitta. Viime sunnuntain virpomiskerrokselta (joka suoritettiin toki ilman yhtään lähikontaktia, meillä oli talossa alakerran asukkaiden ikkunavirpomista ja herkkukoreja oli jätetty rappujen oville, joissa lapset virpoivat herkkukoreille ja jättivät vitsat tilalle) meille saapuneet suloiset vitsat maljakossa ja Fazerin ihanat sitruuna-marenkijogurtti-suklaakohvehdit kipossa tuovat varmasti lempeän ja ihanan pääsiäistunnelman.

Mun askartelumoodi pääsi tosi kovaan vauhtiin munakoristelussa, niin tein siinä sivussa myös tällaisia hauskoja pikakortteja. Leikkelin erilaisia kuvioita kartongista ja liimasin ne kiinni satunnaisen muotoiseen korttipohjaan sekä lisäsin muutaman suklaakonvehdin. Pienellä kuumaliimatipalla suklaan kääreiden pääihin saa herkun pysymään hyvin kiinni kortissa ja ne saa myös helposti irti syötäviksi. Tällaisia kortteja ajattelin tiputtaa naapureille postiluukusta ilahduttamaan.

Toivon pääsiäiseen myös aurinkoisia, tuulettomia kelejä, että pääsisi ihanalle metsäretkelle. Palmusunnuntain retkelle otin mukaan yhden söpön lintu-Mignonin ja kuvasin hänet katselemassa kaihoisasti järvelle. Tällaisia tyyppejä tekisi mieli kuvata enemmänkin.

Siellä se pieni munalintunen on iloisesti toivottamassa teille ihanaa ja rauhallista pääsiäistä! Olis kiva kuulla, mitkä ovat teidän pääsiäisperinteitä ja parhaat tavat koristella pääsiäismunat? Saa kertoa! Kuullaan taas! <3

KIMBLEN VIHAAJASTA NAISEKSI, JOKA TEKI PERHEELLEEN OMAN VERSION

Pari viikkoa sitten elämässäni tapahtui suuri käänne. Superwood-festivaaleilla oli nimittäin mahtava tuunauspaja. Huone, jonka teemana oli Kimble ja siellä sai tehdä oman näköisen pelilaudan! Voiko olla siistimpää festariohjelmaa!

Superwoodin tunnelma on kaikkinensa aivan ihana, Hotelli Rantapuisto ihan mieletön miljöö lokakuisille festivaaleille ja joka vuosi sen ohjelma yllättää. Tänä vuonna Wood Tourin (jolla oli mm. Jari Sillanpää ja Lea Laven!), joka on siis kaksi ja puoli tuntia pimeässä metsässä maagista samoilua keikalta toiselle (jonka tunnelmaa on vaikea selittää, se, jos jokin pitää kokea) lisäksi mun lemppari oli kyllä ehdottomasti Kimble-huone.

Noin 39 vuotta elämästäni meni niin, että v i h a s i n nopan naksautusääntä. Muistan teininä, kun pikkuveljeni sai oman Kimblensä ja muu perhe sitä pelasi, että meinasin aivan raivostua (ja luultavasti raivostuinkin) siitä napsumisesta. Varmastii olen ollut moent kerran ihan hermona ja mennyt omaan huoneeseen ääntä piiloon. Niin paljon peliä vihasin.

Kului vuosia, muutin pois kotoa ja elin täysin kimblettömässä kuplassa, onnellisena ilman naksautuksia. Tulin äidiksi ja muutaman vuoden kuluttua tilanne oli taas esillä. Tyttäreni kasvoi lautapeli-ikään ja muistan pohtineeni marketin pelihyllyllä Kimblen kohdalla, että aivan, tämäkinhän ois, mutta ei, EHDOTON EI! En vaan kestä. Ja perus-Kimblen väritys on mielestäni todella b o o o r i n g! Kesällä 2019 kuitenkin tapahtui käänne. Ehkä siihen mennessä helteetön kesä oli tehnyt tehtävänsä, kun mieleni teki täyskäännöksen tamperelaisen supermarketin peliosastolla. Olin bonustyttäreni kanssa ostoksilla kaupungissa kesken mökkiviikkomme, kun näin hyllyssä Ivana Helsingin version tuosta pahamaisesta naksuutuspelistä. Olin myyty! Seuralaisenikin oli ihmeissään, kun nakkasin pelin ostoskärryihin ja totesin, että me ostetaan tämä.

Ensimmäinen peli mökillä loppui lyhyeen, tuli riitoja ja kinaa ja pelinappulat lähes lensivät. Mietin jo tehneeni virheen.

Kunnes muutamaa viikkoa myöhemmin huomasin, että tässä sitä vaan istutaan ilta toisensa jälkeen iltapalapöydässä ja pelataan Kimbleä koko perheen voimin. Meille oli syntynyt ihana perinne. Kaakaot ja voileivät maistuivatkin paljon paremmalta, kun sai naksutella noppaa samalla ja vähän ehkä naljailla välillä toisille, kun joutuivat syödyksi ja heittää lopuksi ylävitoset voittajille.

Joten, Superwoodin Kimble-huone sai aikaan ylimääräisiä sydämentykytyksiä ja tiesin, että jälkikasvuni tulisi olemaan todella onnellinen sinä päivänä, kun posti tuo meille MEIDÄN PERHEEN OMAN KIMBLEN! Pelin tekeminen oli hauskaa, ja kun oli siinä päässyt jo vähän festivaalitunnelmaan muutaman drinkin jälkeen, se oli myös hulvatonta. Kuinka usein pääsee ylipäätään askartelemaan pienessä nousuhumalassa? Minä en ainakaan kovin usein. Leikkelin supernopeaa vauhtia pilvenreunallakuvioita styleistä paperiarkeista ja liimasin ne alustalle paperiliimalla ja kirosin ryppyjä. Valitsin pelinappulalaatikosta meille perheenjäsenille sopivat värit ja muodot: tyttärelle vaaleanpunaiset, mulle ruskeat, tokaluokkalaiselle keltaiset puiset nappulat ja nuorimmaiselle vaaleansiniset naurunaamat. Viimeisenä silauksena kirjoitin vielä äkkiä jokaisen nimet omiin nurkkiin, niille paikoille, joilla kukin meillä istuu keittiönpöydän ääressä. Siinä vaiheessa mietin, että ihan näin kiireellä ei ehkä kannattais näin UPEAA työtä tehdä, että mulla olisi omassa käsialafonttivarastossani kauniimpiakin käsialoja, mutta annoin mennä.

Pelistä tuli juuri niin ihana, kuin arvelinkin ja tätä tekstiä kirjoittaessani keittiössä on meneillään iltapala-Kimble, hellu on korvannut minut hetkellisesti. Ihana onnentunne! <3 Meidän perheen oma KIMBLUKKA! 

PÄÄSIÄISMUNAKORISTELUITA JA VAIN YKSI MUNA JOKA KATOSI PAREMPIIN SUIHIN

Arvatkaapa mitä tein ensimmäisen kerran tänä vuonna? Puhalsin kananmunan tyhjäksi pääsiäiskoristeluita varten! Osallistuin Papershopin pääsiäismuna-työpajaan ja siellä puhallettiin ja kappas, se oli mun eka kerta. Jotenkin ollaan vuosien saatossa tehty lasten kanssa ainoastaan paperimassamunia, joten tällainen homma on jäänyt tekemättä. Melkoisia puhallusvoimia siihen kyllä tarvitsi.

Oli todella kivaa osallistua työpajaan ja inspiroitua muiden tekemisistä ja saada vain tehdä. Omat munani koristelin maaleilla, glitterillä, höyhenillä ja pienillä teipin paloilla.

Kotona jatkoimme pääsiäismuna-askarteluita yhdessä lasten kanssa. Puhaltelin (heh, aivan kuin tässä vaiheessa se olisi jo muuttunut leppoisaksi puhalteluksi – joo ei!) kananmunia tyhjiksi ja valtavasta askartelukaapista löytyi myös muutama paperimassamuna. Muutenkin käytimme pääasiassa vanhoja askartelutarvikkeiden jämiä. Tässä teille meidän perheen pitkäperjantaitervehdys pääsiäismunakimaran muodossa!
Tyttäreni koristelema paperimassamuna glitterillä ja lintukoristeella.Tyhjiksi puhalletut kananmunat, jotka upotin veteen, johon kaadoin tilkkasia kynsilakkaa, sillä tavoin saa kätevästi marmorimaisen pinnan ja pääsee eroon kynsilakkajämistä. Lopuksi päälle hieman glitteriä ja höyheniä.
Pilkullinen muna on paperimassaa, joka on koristeltu sekä teipin paloin että vesiväripilkuin. Ohuella mustalla tussilla voi helposti paperimassaiseen munaan piirtää vaikkapa kasvoja. Värikkäät munat ovat kynsilakkajämäkokeluita. Kolmivuotiaan koristelema muna, paljon liimaa ja paljon höyheniä.

Eskarilaisen versio: paljon glitteriä ja pari höyhentä!Sininen glitterimuna höyhenellä ja kuparimaalipilkuilla sekä kasvopiirustuksella koristeltu Mignon-muna, jonka näittekin jo postauksen alussa, että se ei kauaa saanut koristeena olla se muna. 

Ihanaa pääsiäistä kaikille Muita ihanian lukijoille – tosi mukavaa, kun ootte!

KIVA ASKARTELUVINKKI TÄÄLTÄ HEI

Meidän perhettämme kohtaa usein olettamus, jota en aina pysty aivan allekirjoittamaan. Usein nimittäin oletetaan, että minä askartelen lasten kanssa paljon. Noooh, tähänkin taitaa päteä se klassikko, että suutarin lapsilla ei ihan aina ole niitä kenkiä. Tokihan meillä on lähes päivittäin keittiönpöydän ääressä jos jonkinmoinen projekti, milloin se on minun tai milloin jonkun lapsista. Yhdessä askartelemme silti nykyään melko harvoin. Olisi ihanaa tehdä sitä useammin, mutta on niin helppoa syyttää kiirettä ja arkea, ettemme ehdi, mutta aina asia ei ole aivan niinkään.

Totuuden nimissä mua ei useinkaan itseä huvita pohjustaa askarteluhetkeä varttituntia vain todetakseni, että sen vartin aikana lapset taisivat jo napsia rusinat pullista ja ovat valmiita askarteluineen, kun minä ehdin istahtaa pöytään. Tai että siivoaminen tämän säyseän hetken jälkeen on vähän tylsää, ankeaa eikä siksi kertakaikkiaan huvita levittää kamoja ympäriinsä.

Meillä on melko paljon erilaisia askartelutarvikkeita sekä sekatavarakaapin uumenissa että hyvin järjestelmällisessa lokerikossa. Lapset ovat varmasti tottuneet hyvään, on varaa valita millaista paljettia, kimalletta, maalia tai paperia haluaa käyttää. Usein silti paras askartelutarvike on se tyhjä vessapaperihylsy tai vaatteen söpö hintalappu. Tällöin usein ilahduttavaa on se, että kaapista löytyy kunnon liimaa ja hyvät sakset, joita askartelussa tarvitsee.

Olen varmaan joskus aiemminkin todennut sen, että meidän perheessäämme lapset saavat leikata terävilläkin saksilla ja maalata oikeilla akvarelleilla. Haluan, että into kaikkeen käsillä tekemiseen säilyy lapsuuden jälkeenkin, ja ei aikuinenkaan nauttisi, jos pitäis leikata tylsillä lehden kylkiäisenä tulleilla saksilla tai maalata vesiväreillä, joista ei täysillä hinkuttamallakaan tule kunnolla pigmenttiä.

Tavaraa siis on, riittämiin asti, enkä suostu hankkimaan sitä lisää kovin helpolla, mutta voi kuinka ilahduinkaan, kun poika syntymäpäivälahjaksi saamilla rahoillaan halusi ostaa itselleen jotain askartelujuttua. Päiväkodissa olivat joskus tehneet Foam Clay ja Silk Clay -massoilla ja niistä innostuneena halusi ostaa niitä myös itselleen. Voi miten helppoa, ei sotkua eikä mitään säätöä muutenkaan. Siitä vaan purkit auki ja muovailemaan. Valmistuttuaan massa saa kuivua ja on pehmoinen ja joustavahko pinnaltaan.

Keittiön hyllyn reunalle oli ilmestynyt yhtenä päivänä kaksi supersöpöä yksisarvista. Elen lastenhuonetta siivotessani autolaatikossa oli useita erilaisia massasta tehtyjä Pokémon-hahmoja. Kaikki nuo ilahduttivat. Ihanat lapset, mukavat askarteluhetket ja söpöt tuotokset. Tälle askartelutuotteelle annan pisteeni ja lupaan myös mielessäni sen, että kesän aikana sadepäivinä leväytetään ne kaikki askarteluboksitkin auki ja järjestellään ne kaikki ja tehdään jotain hauskaa ja kivaa yhdessä.