Tietoa mainostajalle ›

KUVAUKSISSA

 

 

Olipas kuulkaas erilainen päivä tässä viikolla, sillä sain iloisen kunnian päästä Jonnan vieraaksi Blogistania
-ohjelman kuvauksiin. Ja vielä mitä kivoimmassa seurassa. Vietettiin
hauska päivä askarrellen, vähän herkutellen, käkättäen ja keskustellen
viisaita, tietysti! ;) Toukokuussa voipi sitten tiirailla telkkarista
Jonnaa ja sen kavereita Tiinakaisaa, Hanna-Riikkaa, Riikkaa ja minuakin. Ja hauskaa oli!

 

 

Kuvat 1, 2, 3, 5: Viivi Lehtonen / YLE

PS. Blogistanian facebook-sivut täällä! Ja nuo koristelemieni laatikoiden ihanat ihanat teipit täältä!

 

VIRKKUUKOUKUSSA

 

 

Sama paikka, samat langanjämät (okei, paljastettakoon, että jämille käy joka työssä niin, että niitä pitää hankkia lisää ja aika harvoin kerä loppuu aivan täysin samaan aikaan kuin milloin työ on valmis ;)) ja sama supersulkkunen mallipoikanen. Eri juttu on se, että minä, joka aina sanon, että en virkkaa enkä huovuta, koska en osaa, olen virkannut. Paljon olenkin, 28 ruutua on jo valmiina. Niistä muotoutuu myöhemmin (toivottavasti) ihana viltti. Ja koska en vieläkään oikein pysty myöntämään, että virkkaan aivan itse ja käsialakin on ihan ookoon näköistä, niin pyysin äitini tekemään kanssani tuota isoa määrää neliöitä. On aika hauska jutella äidin kanssa päivittäin puhelimessa isoäidinneliöistä ja laskeskella yhdessä paljonko vielä tarvii ja riittääkö lanka. Toivottavasti äidin täydelliset ruudut passaavat hyvin yhteen omieni kanssa.

Ihanaa pakkaspaukkuista päivää kaikille!

 

KÄSSÄKERHO RULES OK

Eilen kaksi autoa starttasi ja vei monenmonta naista viettämään ansaittua, ihanan rennonletkeetä ja leppoisaa Kässäkerhon Jälkipikkujoulua ihaniin, talvisiin maisemiin, lämpimään mökkiin.

 

Me söimme ja joimme erityisen hyvin, saunoimme ja kävimme möyrimässä lumihangessa, parannettiin maailmaa, naurettiin ja nautittiin hyvästä seurasta ja tietty vähän neulottiin ja virkattiin!

 

 

 

 

 

 

Oli ihan mahtavaa! Oon jo moneen kertaan ylistänyt tuota oikeastaan vähän yllättäen alkanutta harrastusta, Kässäkerhoa, mutta en kyllä tee sitä turhaan. On ollut mahtavaa tutustua moneen uuteen hyvään ihmiseen ja kokoontua aina silloin tällöin ihan vaan istuskelemaan, jutustelemaan ja tekemään samalla käsitöitä. Äitihenkilönä varsinkin sitä arvostaa kovasti sellaista kiireettömyyttä, eikä vähiten sitä, että on yhtäkkiä monta ystävää rikkaampi.
Kiitos ihanat naiset!

 

LUKKOSAAREN ARVOITUS

Yhtenä iltana eräs pieni tyttönen keksi, että haluaa tehdä oman pelin. No, annoin maalausalustan, että no mites olis jos siihen tekis. Se passasi, hän piirsi ja minä vähän autoin ja eilen sain maalattua pelin aivan loppuun, viimeisiä yksityiskohtia oli jäänyt viikkokausiksi odottelemaan. Pelimerkit ja niiden merkitykset ovat Neitokaisen omaa keksintöä kaikki (vaikka ehkä on havaittavissa vähän afrikantähtimäisyyttä) ja luultavasti säännöt muuttuvat joka pelissä vähäsen, tietty sen nuorimman eduksi. ;) Hieno peli se silti on ja olis hauskaa teetättää pelialustaa useampikin kappale ja jaella vaikka lahjoiksi. Originaali päätyi meillä seinälle. Lukkosaaren arvoitus ratketkoon!

 

 

 

 

 

 

HELMIKUU

 

Sain mahtavan linkityksen eräältä toveriltani tässä taannoin. Olin, ja samoin Neitokainen, aivan myyty samantien. Ihana idea! Arvata saattaa mitä ollaan tehty sen jälkeen aikas paljon. Hauskoja henkilöhahmoja tietty! Helmikuu on kalenterissamme kertakaikkisen mahtava, jos meijän perheen naisihmisiltä kysytään. Siinä on jokaisen helmikuun päivän nimipäiväsankarit paikalla kaikki.

EI OLIS ARVANNU

Mulla on tämä mittanauhasta tehty ruusuke yhessä pipossa. Ollut jo vuosikausia. Viime kesänä kuulin yhden tarinan, johon tää ruusuke kuuluu. Kerron nyt sen tarinan, vaikken lupaakaan, että se menis aivan oikein, mutta sinnepäin varmaan ainakin.

Tein ruusukkeen, kun Neitokainen oli aivan vauva. Kiinnitin sen mustaan takkiini. Asuimme keskustassa ja kuljeksin paljon kävelyllä kaupoissakin. Olin iloissani vauvastani ja tykkäsin, että rintapieltänikin koristi asia, josta saattoi myös huomata sen, mistä tykkään. Yksi asia mua kyllä silti harmitti, Neitokaisen harmaat kissavaunut nimittäin. Olisin halunnut hienommat vauvanvaunut, mutta saimme nuo harmaat sukulaiselta ja koska ei niissä aivan oikeasti mitään vikaa ollut, otimme toki ne vastaan ja käyttöön. Ja jälkeenpäin ajateltuna ne oli aika söpöt, harmaalla pohjalla valkoisia kissoja siellä täällä. Kerran olin ollut eräässä vaatekaupassa, kun toinen tuleva äiti oli minut nähnyt. Oli huomannut harmaat vaunut ja ruusukkeen rintapielessäni. Tätä kohtaa en aivan tarkalleen muista, mitä tuo henkilö oli ajatellut, mutta jotain kivaa kuitenkin. Ehkä, että näyttääpä kivalle ja olispa kiva olla tuon kaveri! ;) No, se kohtaaminen meni ohi, enkä minä sitä muista muuten kuin että olen varmasti siellä ollut ja olen tunnistettavissa noista asioista. Sittemmin, vuosia myöhemmin, tapasimme tuon henkilön kanssa. Hänestäkin oli tullut äiti, tietysti, ja sattumalta tyttärillämme on sama, erikoiseksikin kutsuttu nimi. Ja meistä tuli ystävät. Ei olis arvannu sillä kaupunkireissulla ei.

 

JÄMIEN JÄMIEN JÄMÄT

Viimeisistä pikkukerällisistä syntyi hauska pipo. Jes!

EDIT. Lisään teille ohjeen, olkaat hyvät! Saa kysyä selvennystä, mikäli tarve!
Pipo on malliltaan jämäkän tiukahko, pitkä ja myssymäinen. Lankana käytin Isoveljeä ja kaksinkertaista Maijaa. Puikkoina sekalainen seurakunta vitosen sukkapuikkoja.
OHJE: Luo 70 silmukkaa vitosen sukkapuikoille. Jaa silmukat neljälle puikolle ja neulo putkena pipomaisesti. Neulo aina neljä riviä yhdellä värillä ja vaihda seuraavaan. Rivit voi tehdä joko niin, että neuloo neljä riviä oikeaa ja seuraavat neljä nurjaa TAI että neuloo neljä riviä oikeaa ja kääntää työn toisinpäin ja neuloo taas neljä riviä oikeaa, kunnes on värinvaihdon aika ja kääntää taas, tällä säästyy nurjien neulomiselta, mutta värinvaihtokohtaan tulee reikä (jonka saa kyllä päättelyvaiheessa kiinni).  Neulo yhdenksäntoista railakan väristä väririviä, jonka jälkeen aloita kavennukset. Kavenna jokaisen puikon kaksi viimeistä silmukkaa oikein yhteen, jokaisella OIKEALLA väriraidalla (eli neljän kerroksen ajan). (viimeistään tässä vaiheessa on päätettävä kumpi puoli piposta on päälipuoli, alunperin ajateltu sisäpuoli voikin olla herkullisempi) (eli kavennukset tehdään sillä väriraidalla joka näkyy OIKEIN silmukoin neulottuna ulospäin ;)) Nurja väriraita tehdään ilman kavennuksia. Kun jäljellä on muutama silmukka per puikko (muistaakseni neljä tms), katkaise lanka ja vedä se jäljellä olevien silmukoiden läpi ja kiristä.
Virkkaa lopuksi pipon reunaan piparireuna ja tee tupsu. Ja tsadaa, pipokki on valmis! Ainiin, päättele langat! ;)

TANSIA

Neitokainen piirsi vaaleanpunaiselle pohjalle upeat balettitanssijat, neljä tanssivaa tyttöä ja yhden pojan. Oli mahtavaa, ettei hän ollenkaan epäröinyt sitä, että poikakin voisi tanssia balettia. (nämä asiat ovat olleet pinnalla viime aikoina, että voivatko tytöt ja pojat tehdä ja harrastaa samoja asioita… tottakai voivat, vastaan lähes aina, mutta silti kyselyttää) Maalasin piirustukset näkyvemmiksi valkoisella ja kultamaalilla, koska taiteilija itse pyysi. Taulun ollessa eräänä päivänä keittiössä Neitokaisen kanssa, minun ollessani muualla, se sai myös muunlaisen lisän. Kuvasta sitä ei aivan heti huomaa, mutta siinä on pitkät pätkät lyijykynällä kirjoitettua tekstiä. Alhaalta ylöspäin kirjoitettuna, rivit sentään vasemmalta oikealle.

ÄITI KURKA SÄNYN ALE
ÄITI OLET IHANA
MINÄ ANOIN JOULULAJAN SINULE
PALERINA OLEN
PALETITANSIN OPETETUN
OLET TANSIA ♥

En tiedä, maalaisinko tekstin päälle jotain tai vaaleanpunaisella, vai maalaisiko tekstin kunnolla näkyviin vai jättäisikö noin? Taulu joka tapauksessa päätynee makuuhuoneeseeni. Ihanat tansiat!

ps. Vitriinitauluista enemmän täällä! Nekin on mun suosikit.

 

SUNNUNTAIN SÖPÖIMMÄT SUKAT

 
Ensin lankaa jäi viltistä yli sen verran, että aloin tekemään neuletakkia. Takin edetessä lankoja jäi yli, joten päätin hyödyntää jämät ja ostaa lisäksi pari kerää herkkuvärejä ja tehdä sukat, kaveriksi niille vanhoille. Nyt näistä sukista jäi vielä pienen pieniä pätkiä kaikkia värejä ja niistä teen pipon! On sitte kaikki sävysävyyn justiisa eikä melekeen. Mutta että nämä sukat, voi vitsit, ne on ihanat! Tykkään ihan hirveesti, ja ovat just samanlaiset pitkät lörttövartiset kuin ne kaverinsakin ja näyttää hauskalle kenkienkin kanssa.

VILLAVILTTI

Tykkäsin ensimmäisestä siksak-viltiltäni niin paljon, että aloitin tosiaan jo edellisen valmistumispäivänä uutta, villaista versiota. Juuri sopivan väriset langatkin löysin joululomareissulla ollessani paikallisesta Halpa-Hallista. Oli muuten edullisimmat kerät Novitan Isoveljeä, reilusti alle neljä euroa kerä. Viltti on neulottu kaksinkertaisesta langasta ja jokaista väriä meni noin puolitoista kerää, keltainen lanka on nelinkertaista ohutta alpakkalankaa. Kuvion neulominen on helppoa, vaikka peiton edetessä työ muuttuu kyllä melko painavaksi. Ohjeena käytin sekoitusta näistä kahdesta ohjeesta: Vaara-peitto ja Chevron Baby Blanket.

Täytyy kyllä todeta, että kyllä tästä villaversiosta tuli tosi ihana, oon hurjan tyytyväinen. Enkä vähiten siihen, että lisäsin sekaan tuon tiinamaisen, keltaisen raidan. Kyllä nyt kelpaa Hymykuoppapoikasen kölliä rattaissa, kun näin komia viltti! Eipä sille etteikö muutenki, mutta varsinki nyt.