Tietoa mainostajalle ›

ÄITI, MÄÄ SAIN IDEAN!

Katseltiin eilen Neitokaisen kanssa yhdessä keskiviikkoista Blogistania-jaksoa.
Pienen suusta tuli niin  herttaisia kommentteja ja ihmeellistähän se
oli, kun telkkarista näkyi niin monta tuttua kasvoa.  Äiti, te näytätte toisen Tiinan kanssa ihan samalle ja mää tykkään kyllä teistä kaikista. Mutta sitten se paras ohjelman päätyttyä: äiti, mää sain idean, mää tarviin nyt jonku puulaatikon!
Ihana inspiraatio! No, eihän siinä muu auttanut kuin etsiä sopiva rasia
ja antaa aikuisten tussit (textmark) ja maalit (pienoimallimaali) ja
antaa tehdä. Lopuksi piti tietysti saada lähettää kuva valmiista työstä inspiraation lähteelle.

IHAN PIKKUJUTTU

Mää en tykkää beigestä. Tosin viime aikoina epätykkäys on vähän haalistunut, koska ostin myös itselleni pilkullisen beigehtävän sävyisen jakkumaisen vaatteen. Ja yllätyin kyllä myös, kun Neitokainen valitsi kevättakikseen tämä yksilön. Tykkäys oli ensimetreiltä asti selkeää, joten en sanonut poikkipuoleista sanaa, muuten saatettais kulkea koko aika tarhatakissa. (en oo ehtiny ompeleen, vaikka tahtoisin!) Jotain oli silti tehtävissä. Ihan pikkujuttu vaan nimittäin. Vaihdoin napit punasiin. Pieni, kolme euroa maksanut, asia teki takista astetta kivemman. Eikös? Ja entäs mites beige, tykkäättäkö?

PIPARIREUNA PUHELIMESSA

Kyllä mää hetken mietin siinä ommellessa, että enpä oo tosiaan ennen kännykänkuoriin ommellut mitään. Neitokainen katsahti kans puuhiani ja totesi vaan, että tuleepa hieno! Että selkeästi ihan normaalia puuhaa. Tykkään itsekin, vaikka nuo kuoret onkin halpisversio eikä ihan niin millilleen täydellisen kokoinen kuin puhelimen mukana tullut oma suojus, mutta siinäpä ei ookaan tuota kirjailua.
Tuon sateenkaaren on kirjonut Neitokainen toissasyksynä. Se oli silloin 3,5-vuotias. Tuntuu, että se on pieni tyttö vieläkin, mutta sillonhan se vasta on ollutkin ja nuin hienon ompelun tehnyt! Siitä piti tehdä silloin äitiyskorttiin suojus, mutta en ehtinytkään, joten kangas on vain odotellut. Nyt kyllä kekkasin, että taidankin kehystää tuon. Tyttäreni ensimmäisen kirjontatyön. Kyllä, niin teen!

KERÄ

Tampereelle avataan kesällä ihana, uusi lankakauppa. Blogi on jo auki, kantsii käyä kurkkaamassa. Mää luulen, että se ei oo pelkästään kaupungin ihanin, vaan varmaan koko maan. Ja arvatkaapas minkä villatakin ohjetta sieltä sitten myös saa? :)

(kilkkaa kuvaa tiks ja kliks ja menoks!)

ÄITI

♥ M-R & R

Olen äärimmäisen kiitollinen kahdesta pienestä kullannupusta, jotka minulle on suotu. Äitiys on ehdottomasti parasta mitä minulle on koskaan tapahtunut. Se on minua eniten kasvattanut, koskettanut, itkettänyt ja naurattanut. Rakkaus lapsiin on paljon vastuuta ja huolta, mutta silti se on kaikkein parasta! On yritettävä tehdä parhaansa äitinä, ollen kuitenki itselleen armollinen ja hyväksyttävä oma epätäydellisyys. Annettava lapsille paljon paljon rakkautta ja toivottava, että lapset pärjäävät tässä maailmassa ja että kaikki menisi aivan hyvin, että elämä kannattelee kaikesta huolimatta. Voi että, on ihanaa olla äiti!

Oikein ihanaa, aurinkoista ja onnellista äitienpäivää jokaiselle äidille!

Tämän upean piirroksen, taideteoksen sain eräänä iltana tyttäreltäni. Ensin hän asetteli minut sohvalle oikeanlaiseen asentoo ja sitten piirsi. Tyynyn päälle jalat koukussa istumaan, nuttura päässä, pilkkusukat jalassa ja dekolteessa kaksi luomea allekkain. 

SE OLI TAAS TAVALLINEN KESKIVIIKKO

Kamera jäi kotiin ja puhelimesta loppui kolmen kuvan jälkeen akku, mutta siinä istuin keinutuolissa ja nautin herkuista, seurasta ja neulomisesta samalla ihaillen kaunista kotia. Tässä teille kolme kuvaa eiliseltä, olkaat hyvät.

Siellä oli kyllä nättiä. Ja keinutuolissa keinuminen muistutti mua taas siitä, että itekin tarviin semmosen. Tuossa oli hyvä vähän matalempi selkänoja, mutta lapaluut kivasti sai muljutettua sinne pinnojen väliin tarvittaessa, ja keinumisen kallistus oli sopiva. Tänään testasin Ikeassa yhtä näpsäkkää tuolia, mutta siinä ehkä oli se, ettei ihan riittävän iso ollu se keikautus. Mistähän kekkaisis hyvän?

Illan emännälle vein mennessäni ompelemani paidan. Se tykkäs siitä! Ja kaikki muutki, ku suunnitelmiin tuli ompeluilta.

 
Ja hei kattokaa tuota upeaa kakkua! Vodökeikmeikörsiiis!

Kiitos taas ystäville armaille. Onnea on. Kyllä te tiiättä!

KESKEN

 

 

Tuntuu, että kaikki on aivan kesken. Vaikka sais jotain valmiiksikin, niin aina löytyy se seuraava keskeneräinen tai tilalle tulee uusi. Vaikka neuletöissähän saakin olla se kolme puikoilla yhtäaikaa (on vara valita mitä tekee), tykkään siitä, mutta jos kaikki käsityöt ja elämän erilaiset osa-alueet on kesken ja hujanhajan ja ihmeellisessä välitilassa, niin jo se pistää väsyttämään. Tänään onnekseni sain vietyä yhden ihanan paidan ystävälleni täysin valmiiksi ommeltuna, tein niskaan jopa koristeompeleen, siitä pluspiste! Ja yhden kangaskasan imuroin, ettei kankaan reunoista irtoa inhottavaa höttöä kokoajan joka paikkaan. Kässäkerhossakin neuloin villatakkia monta riviä. Että ehkä se tästä taas kuulkaas lähtee. Nyt ihan ekaksi menen nukkumaan ja tokaksi herään, koska on aamu ja sitten taas jatketaan.

Leppoisaa torstaipäivää teille armakset!

KIELLOT & PÄÄSYT

Mummulassa makuuhuoneen oveen ilmestyi erään nuoren tyttöhenkilön toimesta monensorttista kieltoa ja määräystä, ketkä saa huoneeseen tulla. Suosikkikylttini ovat nuo mummu & pappa tuolta vasemmalta ylhäältä ja kielto (oikealla alhaalla), ettei dinosauruksen luurangot ole tervetulleita!

 

+++

 

 

Tammikuusta asti ollaan äitini kanssa yhteisvoimin koukuteltu isoäidinneliöitä, eikä turhaan (muistanette nämä välivaiheraportoinnit: 1, 2, 3 & 4). Lähes 150 tilkkua tehtiin ja tässä lopputulos. Mun tähän astisen elämäni upein virkattu torkkupeitto! Tilkuista näkee kumpi meistä on tehnyt ja sikski tää onnistu näin hyvin, siinä näkyy me, äidin ja tyttären yhteistyö. Mää oon tästä(kin, taas!) ihan hullun onnessani. Ja mulla on ihan älyihana äiti! ♥

Tosi kova hommahan noissa neliöissä oli. Lankaakin meni (jälleen kaksinkertaista Maijaa, Novitan Isoveljeä, jämiksikin niitä vois sanoa.. heh, ja kolmea pinkkiä satunnaislankaa) paljon, en uskalla ees laskea määriä ja hyvin monta iltaa tilkkuja virkaten ja äidin kanssa puhelinkeskusteluja käyden siitä, montako pitää olla mitäkin (kumpikin inhosi harmaiden tilkkujen tekoa, joten niiden määrä hupeni työn edetessä, muuttuen kivemman värisiksi) ja kyllä mää melko monta iltaa päättelin ihan vaan langanpätkiä ja ompelin paloja yhteen. Tää oli mun ensimmäinen isoäidinneliötyöni ja mietin kovasti, miten olis parasta yhdistää tilkut. Halusin liitoskohdista mahdollisimman näkymättömät, joten ompelin ne yhteen. Vuoropistoin oikealta puolelta, silleen miten neulekappaleetkin yhdistetään. Musta tuosta tuli tosi siisti niin. Ja nurja puolikin on katseenkestävä.

Tykkään peitosta tosi paljon. En oo koskaan nähnyt vastaavaa toteutusta, joten oivalluksenkin ilo oli iso osa tätä työtä myös. Se on isoäidinneliöpeitto, joka ei näytä isoäidinneliöpeitolta! ♥

 

Loppuun vielä viihteellinen kuva toisesta viltin tekijästä, olkaat hyvät! Oikea plussamaatuska!

HATTARATUPSU

Oltiin muutama päivä mummulassa Oulussa ja kävin tsekkaamassa paikallisia kangas-, nappi- ja lankakauppoja, koska oli tarvis. Löysinkin aika herkkuja kaikista niistä. Se on varmasti niin, että aina tuntuu, ettei oman kaupungin kaupoista löydy mitään, mutta muualta heti löytyy. Tietty se on niin, koska omassa kaupassahan sitä kävelee automaattisesti vaan sen oman reittinsä ja muualla antaa kaupalle aivan erilaisen mahdollisuuden. Näin uskon. Me ihanan E:n kanssa mentiin etsimään pipokangasta ja me löydettiin pipokangas! Sekinhän on harvinaista, että heti ekalla kerralla löytää hyvän kankaan siihen tarkoitukseensa mitä ettii.

Tunteroinen keittiön pöydän ääressä ommellen ihan summanmutikkaisia saumoja ja tsadaa, uudet kevätpipot! Vaaleanpunasilla hattaratupsuilla, koska me ollaan just semmosia. Hattaratupsupipoäitejä!

 

 

 ps. sadas postaus täällä uuden blogin puolella, jes!