Tietoa mainostajalle ›

MAATA LAAHAAVA VILTTI

Muutama viikko sitten sain korillisen ihania lankoja ja aioin tehdä maata laahaavan viltin (toivon tosin, ettei niin käy, mutta melko usein näkee niitä vilttejä ja muutaman kerran oon sanonut asiasta rattaita työntävälle äidille ja nostanut vilttiä, eli että jos mullekin niin kävis, niin toivottavasti joku huomauttais). Aloittelin vilttiä kolmeen otteeseen Kässäkerhossa, mutta ensin oli liian lyhyt aloituslanka, sitten silmukkamäärä väärä ja lanka mustaa liian hämärässä neulottavaksi, kunnes vaihdoin valkoiseen ja taas oli liian vähän lankaa… Aloitin uudelleen seuraavassa kerhossa ja pääsin vauhtiin! Kunnes tuli tuo pahamaineinen joulupäivä ja puikko katkesi. No, en antanu sen loppujen lopuksi häiritä ja jatkoin hommaa katkenneen puikon ja peruspuikon avuin, kunnes heti kauppojen avauduttua ostin uuden puikon, jolla tein oikeastaan vain viimeisen raidan. Nyt peitto on kaikkien vastoinkäymisten jälkeen valmis ja siitä tuli niin kiva, että mulla on uusi villaversio jo puikoilla!

PS. Onko kellään kokemusta tuosta puuvillaisesta Sugar’n Cream -langasta? Koska mustaa neulottaessa kädet menivät aivan mustiksi, niin mietityttääkin nyt, että voinko koskaan pestä vilttiä vai tuleeko siitä sitten vallan harmaansävyinen värikäs ja joutuu sitten mustaan värikylpyyn?

AATTOAAMUN AARTEENETSINTÄ

Halusin yllättää lapset tekemilläni pehmoilla jouluna, mutta Neitokainen on kyllä sen verran viksu plikka, että sehän horjuttais liikaa sen uskoa joulupukkiin, jos paketista paljastuis äidin tekemiä pehmoja (tarkistin asian myöhemmin kysymällä, että kukahan pehmot on tehnyt, niin vastaus oli että no sinä tietenki), joten piti turvautua aarrehommiin. Tein edellisiltana kartat ja aamulla etsinnät alkoivat, juuri parahiksi ennen riisipuuroilua. Tosin ei etsimisestä ja kartoista tainnut isoa iloa olla kuin vanhimmalle lapselle, mutta sepäs on tärkeää sekin. Serkkutyttö ja velipoika saavat sitten kuulla vuosia myöhemmin, että ottivat osaa tällaiseen(kin). Ja oli kuulkaattes onnistunut aarteenetsintä. Ja ehkä tästä aarrejutusta tuleekin Tiina-äidin/tädin perinne, jota serkukset yhdessä teininäkin vaivaantuneena etsivät, minun mielikseni… heh. Sitten aikuisina ne olis taas innoissaan koko jutusta!

 

 

 

 

 

 

 

 

JOULUINEN ARVONTA

Olen niin innoissani tästä uudesta blogista, että nyt on aika jakaa sitä iloa myös teille. Haluan kiittää teitä ihanat lukijani näin joulun aikaan pienellä arvonnalla. Kerro kommenttiboksissa mikä on erikoisin, omituisin tai hassuin koskaan saamasi lahja, niin olet mukana arvonnassa! Mainitse myös kumman pöllöistä, Nekun vai Polkan tahtoisit saada mikäli voitto osuu kohdallesi. (lupaan myös, että ens arvonnan palkinto on joku muu, kuin pöllö ;)) Mitään suurta kiirettä osallistumisella ei ole, aikaa on joulun pyhien yli. Pidämme Neitokaisen kanssa arvonnan kuitenkin ennen uutta vuotta. Onnea matkaan!

* * *

Arvonta on päättynyt 31.12. kello 15:20 ja tulokset julkistetaan pian!

 

VIESTI RAKKAALLE

 

Neitokainen tykkää tehdä kortteja ja paketteja (ja tässä syy, miksen voi paketoida yhtään joululahjaa jo olemassa oleviin papereihin, teippeihin ja nauhoihin) ja meillä usein niitä perheenjäsenet saavatkin. Yleensä kortin tai lahjan saaminen vaatii myös vastaanottajalta sen, että sama on tehtävä myös toisinpäin. Eikä siinä mitään, se on kivaa ja hauskaa kesken muitten puuhien ja yhtäkkinen askarteluhan on aina hyvä, kelle tahansa!

Tänään sain tehtäväkseni tehdä joulukortin valmiiseen korttipohjaan. ;) Tein kuusikortin, johon ompelin tähdet kuusten latvoihin ja testasin samalla myös dymon läpinäkyvän tarranauhan. Ja oli myös tyttären kortissa hienot ompelut! (keskeneräisiä kortteja ei esitellä, joten tämä oli aika yllätys!) Kirjoitin oman korttini taakse lurituksia tyttärelleni, mutta nuo saamani kortin tekstit kyllä peittosivat ne. Vastaukseni on: enemmän kuin yhdestäkään muusta joulukortista, rakas!

 

IKKUNAKUUSI

Teippailtiin Neitokaisen kanssa joulukuusi lastenhuoneen ikkunaan. Siitä tuli meijän mielestä ainakin aika hieno ja olihan muuten myös melkoisen helppo pieni puuha, noinkin näyttäväksi koristukseksi. Kuvauskohteena teipattu ikkuna ei ollut sitten ihan yhtä iisi…

Leppoisaa viikonloppua kaikille toivottavat Tiina ja Neitokainen!

 

LAPSET JA KUUSET

Meinasin ensin, etten lähetä tänä vuonna kortteja ollenkaan, etten ehdi ja hyvä korttiajatuskin oli kadoksissa. No, jos on jotain tehnyt kahdenkymmenen vuoden ajan joka joulu, niin minnepäs sitä lintu höyhenistään. Ja sitäpaitsi, joulukorttiperinne on aivan ihana, arvostan tosi paljon jokaista saamaani korttia ja samalla tavallan tahdon muistaa itsekin niitä, ketkä ovat tärkeitä. No, mulle kävi vahingossa sitten niin, että teetin kuvakortteja (nuita, jollainen pilkahtaa kuusten takaa) ja pidettiin vielä Neitokaisen kanssa se korttipajakin. Kortteja olikin yhtäkkiä yli 60! Siinä oli mitä lähettää ja tittidii, ehdin ajoissakin vielä!