Tietoa mainostajalle ›

2 /// PINJACOLADAN KAUNIS KYNTTELIKKÖ

Tämän päivän joulukalenteriluukusta paljastui aivan ihana kynttelikkö, pulloharjakuusineen ja pienine paketteineen. Pinjacoladasta löytyy ohjeet kuinka voit toteuttaa omanlaisesi version tästä sekä myös mielenkiintoista pohdiskelua suomalaisen ja amerikkalaisen joulufiilistelyn eroista. Arvatkaapa mikä joululaulu mulla alkaa välittömästi soida päässä, kun katselen kynttelikköä… no Chris Rean ainoa oikea Driving home for Christmas! Aivan ihana tunnelma!

Kuvat: Pinjacolada

1 /// VÄRITYSKUVA JOULUN ODOTUKSEEN

Ensimmäinen luukku pitää sisällään jotain, mistä on iloa jokaisena päivänä jouluun saakka. Varsinkin jos tykkää väritellä värityskuvia. Minusta tämä on ihana juttu vaikka harmaisiin (toivottavasti pian valkoisiin) aamuihin, kun voi värittää aamukahvin lomassa sen numeron, kuinka monta yötä jouluun vielä on. Lapsista tämä on varmasti vielä paljon hauskempaa. Jos siis malttavat olla värittämättä koko kuvaa kerralla. Oma kolmivuotiaani väritti koko paperin samalla värillä, että sekin on toki vaihtoehto.

Oman värityskuvasi saat printattua tästä. Oikein rauhallista perjantaita ja hiljailleen leijailevia lumihiutaleita joulukuun ensimmäiseen päivään!

JOULUBURGERIT KUUSI-UUNIJUUREKSILLA

Kaupallinen yhteistyö: Verso Food Oy ja Suomen Blogimedia.

Huhhui, huomenna joulukuu! Jouluaattoon reilu kolme viikkoa! Aina sama loru, mutta kohta huomataan, että nehän on joulunpyhät meneillään. Tänä vuonna mulla on vähän erilainen joulu, nyt on monen vuoden jälkeen taas täysin lapseton joulu. Haaveilin pitkään, että lähtisin matkalle, mutta niinhän tässä kävi, että mitään matkaa ei ole varattuna. Se ei ole onnekseni mikään hätä ja oikeastaan olen koko joulusta aika innoissani. Lähden nimittäin ystäväni mökille sitä viettämään mukavaan seuraan. Joulun tarkoituksena on ainoastaan olla, nautiskella, syödä, katsoa joululeffoja ja ajattelin kuulkaas neuloa. Ihana suunnitelma!

Yritin keksiä mitä jouluisaa, mutta ei niin perinteistä jouluruokaa tekisin, että olisin oikein kunnolla ruuanlaittoon osallistuva enkä aina se joka tekee mitä muut käskevät. Eräänä päivänä se iski, keksin mitä teen! JOULUBURGERIN! Rakastan burgereita ja miksei niistä voisi keksiä jotain jouluisaa ja makoisaa! Vois olla aika kiva vaikkapa tapaninpäivän illan annos kaiken perinteisemmän jouluruuan jälkeen ja maistuisi varmasti lapsillekin.

Kuvittelen aina tai jostain on piirtynyt itseenikin sellainen jumahtanut käsitys, että vihaan ruuanlaittoa. Saatan tokaista tuon lauseen toisinaan ääneenkin. Eikä se ole yhtään totta! Olen kai vaan jumittunut sinne kalapuikkojen ja makaroonilaatikoiden maailmaan. Tykkään silti ruuanlaitossakin kokeilla uusia juttuja. Tykkään ostaa paketin sen perusteella, että se on nätti, tuote vaikuttaa jännittävältä ja se on jotain mitä en ole koskaan ennen maistanut ja sen valmistaminen vaikuttaa ja on helppoa. Verso Foodin Härkis oli ensimmäisellä ostokerrallani juuri tätä, sittemmin kohdat kaksi ja kolme ovat jääneet pois ja niiden tilalle on tullut se, että tykkään tuotteesta. Näitä burgereita ja kuusi-uunijuureksia leikellessäni keittiössä ompelukoneen vierellä radion pauhatessa, olin hetkellisesti todella onnellinen. Onnellinen siitä ruuanlaittohetkestä.

Siinä mietin myös ihanaa hetkeä viime kesältä, kun olimme kuvaamassa kirjaani maalla Mäntsälässä. Mökkitien toisella puolella oli suuri pelto. Ihmettelin ensin, että mitä ihmettä siinä kasvaa. Jotain mitä en yhtään tunnista. No, mökin omastaja kertoi, että se on luomuhärkäpapupelto! Vaikka härkäpapua on kasvatettu Suomessa keskiajalta lähtien, niin minä en itse ollut aiemmin niitä peltoja niin tarkasti noteerannut. Jotenkin ajattelin, että kaikki pellot on vaan jotain kauraa ja rypsiä. (Olen kaupunkilaistyttö!) Kesäillassa kävelin paljain jaloin pellon vierellä ja kävin siellä vähän tanssahtelemassakin ja pohdin härkäpapuasiaa. Miten mahtava kasvi ja miten hienoa on, että meillä on tällainen härkäpapuvalmiste kuin Härkis®. Se käy aikalailla kaikille, myös nirsohkoille lapsille ja se on niin kätevä ruuanlaitossa, kun se on heti valmis käytettäväksi ilman kypsentämistä.

Jouluburgerit
  • Härkis® -punajuuripihvejä tai pihvit voi tehdä itsekin Härkis® Originalista
  • hampurilaissämpylöitä
  • omena-punajuurisörssi (kaksi omenaa raasteeksi, kourallinen säilykepunajuuria pieniksi kuutioiksi, ripaus suolaa ja pippuria, kaksi kukkurallista ruokalusikallista majoneesia ja yksi kunnon lusikallinen ranskankermaa)
  • tomaattia
  • salaatinlehtiä

 

Kuusi-uunijuurekset

Leikkaa bataatista ja perunasta kuusen mallisia paloja, porkkanasta suoria tikkuja. Laita pellille ja lorauta päälle öljyä ja silppua rosmariinia ja timjamia, ripaus suolaa ja pippuria ja uuniin niin, että reunat pikkaiset alkavat rusehtaa.

Majoneesia pieneen astiaan ja siitä saa vaaleanpunaista, kun sekaan tiputtaa pari tippaa nestettä säilykepunajuurista. Juomaksi tietty jouluomenalimonadia. Ruuat lautaselle ja perhe ja ystävät pöydän ääreen syömään. Positiivisen kautta ja nam!

Muita mainioita ja jouluisaan tunnelmaan ja vaikkapa pikkujouluihin sopivia Härkis® -reseptejä löytyy Verso Foodin sivuilta, tässä muutama mainio: Härkis®-riisipiirakka, lämmin juuressalaatti Härkiksellä® ja ihanat Härkis®-sydämet ja hernemousse.

Loppuun vielä tuulahdus kesästä: meikä siellä härkäpapupellossa, olkaat hyvät!

 

 

 

PINJACOLADA & MUITA IHANIA JOULUKALENTERI

Tiiättekö sen ikävän tunteen, kun ystävä asuu liian kaukana? Mää tiiän. Mulla on rakas ystävä Pinja (Pinjacolada), joka asuu tällä hetkellä Seattlessa maailman lähestulkoon toisella laidalla. Sinä aikana, kun he ovat siellä asuneet, on meillä ollut monta ideaa Pinjan kanssa, että vitsit ku olis kiva tehdä tää ja tää juttu yhdessä. Tehdään myöhemmin, ollaan usein kuitenkin todettu, että helpompaa, kun nähdään. Ja muutenkin, onhan se ystävän kanssa oleilu ihan kasvotusten aina ihanaa ja mukavaa ja tulee turistua, maailmaa parannettua eri tavalla kuin muita yhteyksiä käyttäen ja voi tehdä asioita yhdessä!

Tänä vuonna tulee tietysti taas joulukalenteri ja tällä kertaa tein sen yhdessä Pinjan kanssa. Siitä tulee sekä muitaihaniamainen, että pinjacoladamainen. Superia, aivan mahtavaa! Noin joka toinen päivä vuorotellaan ja välillä tehdään juttuja yhdessä. Onhan se nyt aika siistiä, että maailma on kuitenkin sillä tavalla nykyään pieni, että voidaan soitella videopuheluita, kirjoitella toisillemme samaan aikaan vaikka yhtäaikaa puhelimella ja muilla erilaisilla atk-yhteyksillä ja tällaisen toteuttaminen on kuitenkin helppoa, kun siihen alkaa! Kunhan vaan välillä muistaa aikaerohommat. Nyt on linjat olleet kuumina ja seuraavat 24 päivää ja kiireisen joulunodotuksen ajan saatte nauttia meidän jutuistamme joulukalenterimuodossa.

Ihanaa joulunodotusta toivottelee Pinjacoladan & Muita ihanian Joulukalenteri 2017 <3

Yhteiskuvat: Riikka Kantinkoski

100 TORTTUA

Kaupallinen yhteistyö: Dronningholm & Suomen Blogimedia

Joulukuu on jo ihan todella lähellä. Niin se vain hurahti pian synkkä marraskuukin. Mielessä on ollut jo muutaman viikon ajan jouluiset asiat. Yhden ihanan ja makoisan joulun tunnelmaan vievän yllätyksen sain toteuttaa hetki sitten. Nimittäin hilloistaan tunnetulla Dronningholmilla on aivan ihana Tähtitorttukampanja, johon osallistuin. Suomi 100-juhlavuoden kunniaksi Dronningholm on halunnut nostaa esille tärkeän asian, yhdessä tekemisen ja yhteisen hyvän. Siinä ideana on ilahduttaa jotain itselle tärkeää tahoa ja leipoa heille 100 torttua!

Halusin yllättää naapurustoni. Asun 1920-luvulla rakennetussa kauniissa korttelitalossa Helsingissä. Olen ollut mielettömän onnekas saadessani tällaiset naapurit, kuin mitä tässä meidän talossa on. Reilun neljän vuoden aikana olen saanut sydänystäviä, kavereita, moikkaustuttuja, niitä naapurituttavia, joita aina pihalla ja portilla tervehditään. Olen saanut apua, kun tietokoneen laturi on ollut hukassa ja naapuri toi ovelleni omansa lainaan – todeten, että saat pitää sen! Lapseni ovat saaneet useita ihania kavereita, pihalla on kesäisin juoksennellut parisenkymmentäkin lasta yhtä aikaa ja siellä aikuiset ovat joskus joutuneet komentelemaan vähän milloin kenenkin lasta, eikä se ole haitannut, ennemminkin se tuonut lämpöisen, entivanhaisen yhteisöllisen, ihanan tunteen. Ollessani eräänä uutena vuotena pahassa pusutaudissa kotona yksin todella kipeänä, ihana naapuri kävi ostamassa minulle pizzaa (ajanlaskuna ennen Wolttia) ja toi ovelle asti. Meillä on vietetty pikkujouluja ja uudenvuodenkekkereitä naapurusten kesken. Käyttämättä jäävät saunavuorot jaetaan aina toisille naapureille ja sen ansiosta lapsenikin ovat alkaneet pitämään saunomisesta, vaikkei meillä edes ole omaa saunavuoroa! Tykkään tästä talosta ja tämän ihmisistä hirmuisen paljon.

Osa naapurustosta taitaa tuntea minut sinä naapurinnaisena, joka piirtää pihalle megapitkiä ruutuhyppelyitä ja innostaa lapsiakin piirtämään katuun lisää ja enemmän ja aina vain hassumpia juttuja. Kesällä viritimme viirinauhat vanhojen pihan puiden väleihin ja pidimme pihan lapsille juhlat juuri valmistuneen leikkipaikan kunniaksi! Joten en voi muuta kuin todeta, että he, naapurini, jos ketkä ovat tämän pienen yllätyksen ansainneet!

Tykkään torttujen tekemisestä. Ne ovat todella helppoja ja niissä voi helposti vähän vaihdella fiiliksen mukaan minkä muotoisia tekee. Päädyin melko perinteiseen kukkamaiseen tähtikuvioon, mutta vaihtoehtoja olisi vaikka kuinka. Dronninholmin sivuilta löytyy ohjeet mm. kukka-, monsteri-, sydän- ja pöllötorttuihin. Täytteenä omena-kanelimarmeladi on oma ehdoton suosikkini, mutta perinteinen luumuhillokin kyllä maistuu monille ja on se ainoa oikea täyte. Puolukka-kirsikkamarmeladikin on kyllä testaamisen arvoinen herkku! Muotona tortuissa Itse tykkään kukkaisesta mallista siksi, että siinä ei ole teräviä reunoja, jotka muuttuisivat uunissa koviksi, vaan koko torttu on ihanan mehevä ja kostea. Tortut olivatkin erittäin onnistuneita. Paistoin osan omassa uunissa ja osan alakerran naapurini uunissa.

Kirjoitin facebookiin talomme ryhmään kutsun, jossa toivotin naapurit seuraavana iltana nappaamaan tortut mukaansa meiltä pihalta. Mietin ensin, että menisin ovelta ovelle viemään, mutta nykyaikana sellainen tuntuu jotenkin liian tungettelevalta. Ja olikin oikein mainio päätös olla pihalla. Moni naapuri tuli lastensa kanssa pihalle leikkimään meidän seuraksemme pimeään marraskuiseen iltaan (kaunis valkea maisema oli ollut harmiksemme edellisenä iltana). Koteihinsa kulkevat naapurit tulivat maistamaan makoisat joulutortut ja nappasivat mukaan pussillisen iltapalatorttuja.

Olen saanut tempauksen jälkeen kiitoksia naapureilta, että tortut olivat makoisia – minustakin ne maistuivat vieläkin paremmille kuin tavallisesti, ehkäpä niistä maistoi makean hillon lisäksi sen lämmön miksi ne halusin juuri näille ihmisille leipoa.

PS. Kenet sinä haluaisit yllättää ja jakaa iloa? Dronninholmin sivuilla on kilpailu, jonne voit itse osallistua omalla yllätykselläsi!

 

KLASSIKKOASKARTELUA

Meidän perheen vakkariaskartelu on tämä suloinen klassikko – vessapaperirullakiikarit! Tämän viikon saldo kiikareita oli kahdet. Kolmivuotias meni päiväkotiin kiikarit kaulassa ja kertoi hoitajille, että nämä tehdään kuumaliimalla. Toiset odottivat isoveljeä kotona eskaripäivän jälkeen. Kiikarit kaulassa on käyty marraskuisessa vesisateessa kaulassa ja on kiikaroitu kotikadun muita taloja. Kiikareista tulee kauniit, kun valitsee hienon paperin ja upean nauhan. Vessapaperiaskarteluksi älyttömän hienot! 

VIIMEINENKIN VILLASUKKAOHJE

Voi te ihanat villasukkakaverini! Nyt on aika viimeisen ohjeen. Sukkien kärki. Tein sen uhkarohkeasti kirjoneuleena, vaikka siinä on se pienoinen vaara, että varpaat sujahtavat lankalenkkeihin. Langanpäät voi kuitenkin päätellä niin, ettei näin käy. Toki kärjen voi neuloa yksivärisenäkin. Neuloin joka toisella kerroksella yhden harmaan silmukan ja kolme vaaleanpunaisella niin, että edellisen kuviokerroksen keskimmäisen vaaleanpunaisen silmukan kohdalle tulee harmaa silmukka.

Päättelyt sukan kärjessä tein niin, että ensimmäisen ja kolmannen puikon lopussa neuloin kaksi silmukkaa oikein yhteen. Toisen ja neljännen puikon alussa neuloin yhden silmukan, jonka jälkeen ylivetokavennus. Kun silmukoita on jäljellä kahdeksan, lanka katkaistaan ja vedetään loppujen silmukoiden läpi.

Viimeistelyhommien jälkeen ihana hetki enää jäljellä, kun uudet sukat saa vetäistä jalkaansa tai kääräistä odottamaan odottajaansa joulupakettiin. Kiitos neulojat, oli mukavaa, kun neuloitte kanssani. Tämä projekti oli mulle oikein mukava ja olen ollut kiitollinen, ettei ohjeen perään ole hirveästi huudeltu. Halusin, ettei tarvitsisi stressata ohjeen julkaisusta, koska kaikista eniten halusin vain jakaa tän teille, vaikka varsinaisesti aikaa tällaiseen projektiin ei oikein olisi ollut, enkä tietenkään potea stressiä. Mikäli taas joskus intoudun tällaiseen yhetisneulontaan, niin otan vastaan ideoita mitä se voisi olla, olisinko neulontaa vai kentien (käsin)ompelua, kirjontaa vai aivan jotain muuta? Ja haluaisin myös kuulla tarinoita siitä, mitä mielessänne pyöri näitä sukkia tehdessä?

Mulle on tapahtunut jännittäviä asioita näiden sukkien silmukoita neuloessa. Olen ihastunut. Ollut ihan älyttömän jännityksissä erään suuren projektin suunnittelun tiimoilta. Olen rutistanut kirjan viimeisiä muutoksia. Joulukaktus ikkunalaudalla alkoi huomaamattani kukkimaan, ja napsaisin siitä nuo kuvassa näkyvät kaksi upeaa kukkasta. Noin niin kuin muun muassa. Melkoista, ihanaa elämää!

MUITA IHANIAN PIKKUINEN JOULUKORTTIKAUPPA

Joulu on ihanaa aikaa monellakin tavalla, mutta kyllä perinteisten joulukorttien kirjoittaminen ja saaminen on joka vuosi yhtä mukavaa. Pieni, mutta lämmin ja merkittävä ele, jolla kertoa itselle tärkeille ihmisille, että he ovat ajatuksissa. Tänä vuonna tein kaksi erilaista korttia, perinteisehkön hyvän joulun toivotuksen ja astetta lällymmän sydänkortin. Kenelle sinä haluaisit lähettää joulukortin? 

Näitä valmistui sen verran paljon, että teilläkin on mahdollisuus saada muitaihaniamaisia joulukortteja. Korttien koko on 13,5 x 13,5 cm ja niissä on toisella puolella viivoitus osoitetta varten. Oikein ihanaa joulua -kortissa teksti on kohopainettu. Tilaus onnistuu sähköpostitse (muitaihania♥gmail.com) ilmoittamalla minkä setin haluat ja yhteystietosi ja minä laitan maksutiedot ja sujautan kortit postiin. Setin hinta on 10e (sisältää postimaksun) ja vaihtoehtoja on neljä:

  • Setti 1, kolme kappaletta Oikein ihanaa joulua (kuvassa ylempi korttimalli) ja kaksi kappaletta Sää oot tosi ♥  (kuvassa alempi korttimalli) -korttia
  • Setti 2, kolme x Sää oot tosi ♥ ja kaksi x Oikein ihanaa joulua 
  • Setti 3, viisi x Oikein ihanaa joulua 
  • Setti 4, viisi x Sää oot tosi

Oikein leppoistaa ja suloista tiistaipäivää teille sinne!

HETKET ENNEN KUIN LOPPUU /// 12

Nyt neulotaan viimeinen kuvio ennen kärkikavennuksia. Tuli muuten kiire tuon kuvan ottamisessa tänään, kun marraskuun valo niin nopeasti katoaa, jos on pilvinen päivä. Kuvia käsitellessä ja tässä haaveillessa kävi niin, että seuraava ohjelmanumero tässä päivässä on valojen laittaminen päälle! Ihanaa isänpäivää kaikille iseille! 

VILLASUKKATORSTAI /// 11

Kyselin eilen, että millaista sisältöä haluaisitte tänne enemmän tai onko jotain muutostoiveita tai erityisiä ajatuksia. Kiitos viesteistä, joita teiltä sain. Paljon toivottiin ompelujuttuja, rautalangasta väännettyjä ohjeita miten tehdä mitäkin ja neuleohjeita sekä kirjontaa. Kaikkea tuota haluankin teille jakaa. Viime aikoina niitä on ollut varmastikin vähemmän ja olen ehkä ollut täällä blogin puolella haaveilevampi ja muissa maailmoissa, joka on kyllä parasta Muita ihaniassa, että saan olla just sitä mitä oon. Syy käsityöjuttujen vähyyteen on tavallaan se, että teen niitä kyllä kokoajan, mutta muualle. Suuri Käsityö -lehdessä on mun oma palsta, jossa on joka kuukausi askarteluita, ompeluksia ja neuletöitä. Keväästä asti on tehty Muita ihania -käsityökirjaa, joka ilmeistyy pian! Voi että, se on kuin vauva, joka kohta syntyä putkahtaa ja jännittää ihan pirskatisti. Toivottavasti sitten tykkäätte siitä. On ollut pienoinen ähky kaikesta käsillä tekemisestä välillä, siksi annoin armoa itselleni tämän villasukkaprojektinkin suhteen, että tehdään hiljaa hyvää tulee -meiningillä. Toki sekin tyyli meinasi kosahtaa, kun toisesta sukasta unohtui yksi kuviorivi. Voi kuulkaa, se on edelleen naurattanut! Aion jättää silti sukan sellaiseksi, muistuttamaan siitä, että mitä väliä yhellä unohtuneella raidalla, EI MITÄÄN!

Toivottiin myös parempaa sisältöä. Se pisti miettimään. Tietysti ensin niin, että ai onko tää kaikki huonoa? Ai siksikö mää en voittanut blogigaalassa, koska oon huono? Vaiettämitäkäniinkö! Kunnes järki päässä huhuili, että parempaa, parempaa Tiina. Aina voi olla parempaa, eikä se tarkoita, että nyt ois ihan sysipaskaa. Tiedän itse omat heikkouteni ja niitä kehittelen ja lupaan tehdä parempaa. Yrittää ainakin. Ja olla myös armollinen itselleni. <3

Ohhoh, kävi taas tiinamaisesti, ajatukset karkasivat. Nyt kuitenkin paluu villasukkaohjeeseen. Kuviokerrokset (mietittekö te muutkin aina, että onko se kierrokset vai kerrokset? Muistan kouluajoilta kiistelyn aiheesta ja aina se tulee mieleen) tehdään siis normaalisti mallikuvan mukaan. Mun sukissa väreinä ovat harmaan jälkeen olleet lappapuuronpunainen, minttu, persikka ja turkoosi. Aivan ihania väriyhdistelmiä teillä muuten, kun kuvista olen katsonut! Mun nukkumaanmenorituaaleihin muuten kuuluu se, että käyn kurkkimassa Instagramissa #muitaihaniamarrassukat.

Kivoja neulomishetkiä sinne teille taas, kuullaan!