Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

NAAMARIT

 

Weekdaycarnival -blogissa haastettiin tekemään naamareita, kun olivat siellä poikien kanssa tehneet itse tosi hienot paininaamarit. Mepäs siis tartuttiin tietty haasteeseen. Tärkeintä Neitokaiselle oli, että nyt pojatkin näkee, että meillä on naamarit valmiina oottamassa. Semmosia terkkuja sinne siis, lieköhän olis taas naamiaisen aika?

NYT HUVITTAA

 

Ennen, silloin nuorempana, mulla oli selkeä rytmi käsitöiden teossa. Syyskuusta maaliskuuhun neulotutti, muun ajan ompelin. Se meni tarkasti just niin. Sittemmin, tai oikeastaan lasten saannin jälkeen, rytmiä ei ole ollut, olen lähinnä tehnyt aina vaan sitä mitä huvittaa, milloin vaan. Ajankäyttökin on toki aika erilaista. ;)

Juuri nyt on olo, että kirjontajutut ei kiinnosta yhtään, eikä varsinkaan erään tilkkupeiton käsintikkaaminen (terkkuja vaan äidille, että kyllä mökkipeiton ens kesäksi saat!), pehmoja olis kiva ommella, mutta ei meille enää ainuttakaan pehmohahmoa (ainakaan hetkeen!) kiitos! Vaatteita olis leikattuna iso kasa, mutta aikaa istahtaa koneen ääreen ja ommella kunnolla ilman keskeytyksiä, ei vaan ole. Parsinta- ja korjauslistaakin olla Neitokaisen kanssa kirjoitettu ja sekin pitäis pian toteuttaa, sain jo pienen tytön naurut niskaani, kun tietämättäni kuljin aivan reikäisissä leggingseissä (kotona onneksi!).

Nyt mää oon onnessani neulonut jo monta viikkoa. Villainen versio ratasviltistä on paria riviä vaille valmis ja innostuin kirjoittamaan kokonaan oman villatakkiohjeenkin. Omaa testiversiota tehdessä olen iltojani kulutellut. Toivottavasti siitä tulis hyvä ja hieno takki. Eiköhän.

Onko teillä rytmejä käsitöiden suhteen vuoden mittaan? Mikä innostuttaa just nyt?

 

5 VUOTTA!

Tänään tulee kuluneeksi tasan viisi vuotta siitä, kun kirjoitin ensimmäisen blogipostauksen Tilli Mössönpoika ja muita ihania -blogiin! Järkkäisin jonkun synttäriarvonnan, mutta koska justhan arvoin, niin säästetään jotain kivaa vähän myöhemmäksi. Kekkasen ekka jotain hauskaa palkinnoksi. Oon silti iloissani tästä hurjan pitkään kestäneestä harrastuksestani.

Sitä mulla alunperin piti tulla huhuileen, että missä sinä olet PÄIVI? Osallistuit jouluiseen arvontaan näin ja voitit:

voi nekku<3
erikoisimmasta päästä on varmaan tiiliskivi:D

Tarviisin osoitetietoja minne lennättää pöllö!

 

SIRKUSAUTO

Neitokainen sai puisen, hauskan bussiauton ollessaan vauva, yhden ystäväni poikaystävältä, jonka vanha auto oli. Arvioisin, että ainakin 35 vuotta vanha auto. Aika hyvä ikä lelulle, sanoisin. Bussi muistui mieleeni ja kaivettiin taas esille, kun Hymykuoppapoikanen sai oman pienen Jukka-autonsa lahjaksi. Auto kaipasi selkeästi huoltoa, sillä istuimet ja tuo moottoriosa irtosivat päästessään takaisin leikkeihin. Siinä vaiheessa minä päätin, että teen autoon pienen tuulahduksen juuri tätä päivää, maalaamalla sitä vähän turkoosia ja kultamaalilla. Siitä tuli aika hauska. Ja kun penkit ruuvataan vielä kunnolla kiinni, niin eiköhän autolla leiki lapsienkin lapset kolmenkymmenen vuoden päästä.

KALENTERI

Olin tuossa kymmenisen vuotta sitten henkilökohtainen kalenterinkirjoittaja muutamalle ystävälleni. Ostin aina ihanan neliskulmaisen valkosivuisen kierrekirjasen Ordning&Redasta ja kirjoitin 52 viikkoa kalenteria käsin. Parhaimpia oli paksut puuvärit, jotka luisti paperilla hyvin. Toisinaan käytin tusseja. Kirjoittelin eri fonteilla (kai muutkin ajattelee eri käsialoja fontteina?) ja juhlapyhät merkitsin tietysti ja muutamia muita hauskuutuksia (joita en kyllä enää muista mitä olivat), saatoin kirjata ylös valmiiksi syntymäpäiviä (oon hyvä muistamaan ne, tosin viime vuosina se toinen muistaminen on jäänyt vähemmälle) ja liimailimpa valokuviakin. Ne kalenterit oli ihania!

Viime jouluksi suunnittelin seinäkalenteria, että rakkaat saisivat mun tekemän seinäkalenterin joululahjaksi ja muutaman tekisin ylläriksi muuten vaan. Aloittelin sivuja jo elokuussa, sillon ku vielä saatto istuskella ikkuna auki, mutta arvatkaapas miten kävi… Se jäi muutamaa kuukautta vajaaksi. No, ens jouluksi sitten! Tai ehkä teen puolitoistavuotiskalenterin, joka alkaa juhannuksesta ja kestää vuoden 2013 loppuun. 18 månader! Joo, hyvä idea, jes!

Mutta koska meille ei pukki tuonut seinäkalenteria, enkä osannut päättää minkä ostaisin, käytän hyödykseni niitä valmiita pohjia. Nyt on seinäkalenteri ja on ainaki ainoa laatuaan.

ONNETTARET ASIALLA

Jouluisen pöllöarvonnan tulosvideo, olkaat hyvät!

Tää oli tosi kiva arvonta ja oli ilo huomata kuinka kommenttiboksi täyttyi mitä hauskimmista tarinoista erikoisista ja oudoista lahjoista. Kiitos jokaiselle osallistujalle! Enkä olis kyllä arvontaa pystyyn pistäessä uskonut, että omasta joulupaketistani tänä jouluna kuoriutui hitusen erikoinen tai vähän outo lahja sieltäkin, nimittäin mikrokupu! Sille kun ei ollut edes tarvetta, heh.

Videon kuvaushetki oli hauska, hektinen ja huumaavan jännittävä. Kaikenkaikkiaan video hymyilyttää niin, että oon katsonut sen jo useamman kerran ja naureskellut yleiselle sekoilulle. Kiitos videolla esiintyville avustajilleni. Ja se pääasia, onnea voittajille! Laittakaa yhteystietonne sähköpostiin, kiitos. ♦♦♦

KRANSSI

Kieputin langat kranssin ympärille joulun alla vuonna 2008. Lisäsin linnut oksalle 2009. Ostin kynttilämansetin, josta irrotin sopivat kukkaset kranssia varten vuonna 2010. Liimasin osat paikoilleen viime vuonna. Tänä aamuna ompelin rusetin, jonka kiinnitin kranssiin. Onhan se vähän lälly, mutta en piä nyt kiirettä sen muuttelemisenkaan kanssa. ;)

LUMIPALLO

Neitokainen kertoi alottaneensa uuden harrastuksen. Hän alkoi hieman ennen joulua keräillä lumipalloja, niitä juuri joissa lumi leijailee, kun vaan jaksaa riittävän kovasti heiluttaa. Harrastus meinasi tyssätä heti alkuunsa, kun ainokainen snowball meni rikki, mutta onneksi tilalle saatiin uusi ja toinenkin on jo hankittuna. Nyt tehtiin sitten ensimmäinen aivan oma. Harjoituskappale oikeastaan, koska edellisen teosta on mulla aikaa jo ainakin kymmenen vuotta, niin en suorilta kekannu miten kantsis tehä ja mitä laittaa sisään. Tehtiin melko perus, kolikkoautomaatista saatu halinalle ja markka-aikana ostettua kimalletta (7mk, Oulun Pohjalaisesta!). Tytär oli tyytyväinen ja kunhan hankitaan lisää öljyä, niin voidaan tehdä toinenkin… ja ehkä dijon-sinappipurkki olisi kivemman mallinen.

 

VIIME VUONNA…

(edit. postaus ei valitettavasti sisällä juurikaan kuvia, sillä ne katosivat edellisen blogin serveriltä, mistä ne oli tänne aikoinaan ladattu)

…moni asia ainakin yllätti. Vuosi oli samaan aikaan ihan järkyttävä, mutta toisella laidalla se oli aivan ihana. Parhainta oli tietysti Hymykuoppapoikasen syntyminen, häneen tutustuminen ja kaiken tuon hurjaa vauhtia tapahtuvan kehityksen seuraaminen. Neitokaisestakin tuli yhdessä yössä reipas isosisko ja aika huolehtivainen ja taitava sisko onkin. Toivoisin, että mummuna muistaisin enemmän niitä hyviä ja onnellisia asioita vuodesta 2011. Käsitöitä tein ehkä enemmän kuin minään aikaisempana vuonna koko elämäni aikana, koska niiden tekeminen oli tärkeää terapiaa kaiken keskellä. Kunpa tämä vuosi olisi parempi, sitä toivon! Itselleni ja teille kaikille muillekin, jotka sitä kaipaavat!

TAMMIKUUSSA ompelin kasvavan vatsani kanssa melko paljon ja siellä seassa myös tämän tosi kivan paidan, joka päätyi käyttöön vasta marraskuussa. Olis ollu paremman kokonen kyllä alku vuodesta, mutta parempi myöhään ku ei olleskaan. Oli kuulema liian tuntuvat saumat siihen asti.

HELMIKUUSSA sain valmiiksi kaksi tilkkupeittoa. Toisen tekeminen kesti puolitoista vuotta ja toisen varmaan puoli viikkoa. Molemmista tuli vuoden mittaan tärkeitä, Onnipeiton alla köllötellään sohvalla, kun viluttaa tai kun katsellaan lastenohjelmia. Musta-valkoisen peiton päällä nähtiin pojan ensimmäiset kääntymiset ja nyt talven tultua se on ollut rataspeittona. Ja nyt tulikin mieleeni, että tuossa peitossa on hauska mittataulukko yhdessä valkoisessa tilkussa, johon ajattelin peittoa tehdessä, että kirjailen joka kuukauden mitat vauvasta.. Arvatkaas oonko kirjaillu? No en. Eihän toisen lapsen aikana semmoset oo enää ees niin tärkeitä, tai ainakaan niitä ei muista ulkoa. Ehkä petraan joku ilta ja kirjailen ne!

MAALISKUUSSA odottelin jo jännityksellä, että syntyykö vauva siskonsa syntymäpäivän aikoihin, siinä olis nimittäin suvun nuorimmaisten kesken yks päivä, milloin olis ollu hauska syntyä. Mummulla olis tarvinu muistaa vain että tässä on sitten neljän päivän synkkäriputki. Mutta seuraavalle kuulle meni.

Siinä odottelun lomassa innostuin neulomaan pitkästä aikaa, kun huomasin, ettei pää tullutkaan kipeäksi pelkästä puikkojen näkemisestä. Siispä jämälangat saivat kyytiä ja lapset takkeja. Neitokaisen kanssa puuhasteltiin paljon kaksin, ja aivan ensimmäinen hänen itsensä tekemä pehmokin syntyi.

HUHTIKUUSSA odottelu jatkui pidemmälle kuin olisin osannut odottaa (ajattelin, että toinen tulee enemmän ajoissa kuin ensimmäinen) ja sain aika paljon aikaan, vaikka vatsanympärys oli isoissa lukemissa. Tein vielä yhden köllöttelypeiton, joka myöhemmässä käytössä osoittautui täydellisen kokoiseksi päiväpeitoksi pinnasänkyyn (jossa ei ole edelleenkään nukuttu ainuttakaan yötä, joten päiväpeitto on toimittanut myös yöpeiton virkaa).

Ja sitten eräänä yönä sainkin pojan ja neuloin sairaalassa raitalakkiin toisen solmiamisnauhan loppuun. Sydän tuntui pakahtuvan siitä onnesta, jota tunsin, että nyt minulla on kaksi lasta! ♥
TOUKOKUUSSA ompelin monta juttua ihanasta Mari Savion & Kati Rapian SURRUR-kirjasta. Kevät ja vauva innostivat muutenkin tekemään paljon kaikkea, nimijuhliakin vietettiin.
Musta pallukkarahi on ollut hyvä rahi sohvalla istuskellessa ja jakkarastakin se on käynyt. Niin ja tuo söpö pöllökangas… Poppanavakasta ostin tuota samaa kangasta tuossa ennen joulua valkopohjaisena ja tuli sitten puheeksi, että sitä on tosiaan ollut mustapohjaisenakin. Myyjää vaan ihmetytti miten se möi keväällä eräänä viikonloppuna yhtäkkisesti loppuun, aivan hetkessä…
KESÄKUUSSA nautittiin kesästä ja saatiin uusia ystäviä.
Neitokaiselle tein superhienot siivet, joita sitten lähdettiin oikein autoretkelle kuvaamaan Pyynikinharjulle. Vettä satoi ihan mahottomasti, mutta saatiin me muutama ihana kuva talteen. Ja kastuttiin ihan likomäriksi! Mutta muistaiskohan sitä tuotakaan hetkeä niin hyvin, jos autinko olis vaan paistanut… Ehkei.
Makuupussin tikkauksia ompelin pihalla luumupuiden katveessa vauvan nukkuessa päiväunia. Oi, kesä!

HEINÄKUUSSA istuin monta iltaa sohvannurkassa (tai tässä mää oon muinakin kuukausina, aina, tää on se mun paikka aina kun muut nukkuu) ja ikkunasta puhalsi ihana kesäyön tuulenvire. Innostuin pitkästä aikaa maalaamaan ja tein hetken mielijohteesta tuon kaupunkimaiseman, jonka kuvitus on erään julisteen pohjalta. KAHVIO oli muuten myös Neitokaisen ensimmäisiä sanoja, joita lueskeli lukemaan opittuaan. Mummulassa heinäkuisena yönä me äitini kanssa tehtiin jättihamahelmistä hienoja koreja. Se oli hauskaa! Tykkään kesäöistä.

ELOKUUSSA ostin uuden pyörän, vaikka ennestäänkin niitä on jo kaks! Ja ekana koristelin siihen uuden korin, aika tiinamaista. Tein loppuun monta keskeneräistä käsityötä ja vietin aurinkoisen päivän (joka kyllä päättyi kovaan vesisateeseen) Kanelimaan kaupantädin kanssa kera erilaisten pöllöjen. Elokuu oli aika leppoisa.
(Säätilojen muistaminen on muuten kivaa, mulla oliskin vuosia sitten kirppikseltä ostettu vuoden 1966 sääkalenteri, vielä ehtisi aloittaa sen vuodelle 2012!)
SYYSKUUSSA tein taas yhden peiton (oho!), ompelin pikaompeluksia, innostuin kangasväreistä ja askarreltiin paljon Neitokaisen kanssa. Yhden lauantai-illan vietin pahvilaatikon sisällä, kun tein Kioski-teatteria. Tuntuu, että tässä kuussa olin erityisen tehokas erilaisten tekniikoiden saralla.
LOKAKUUSSA Hymykuoppapoikanen alkoi liikkua oikein kunnolla, joten käsitöiden tekeminen (tai ainakin levälleen jättäminen) väheni, mutta kyllä mää yhdet silityslaudan jalat sain koristeltua ainakin. Ja ihana kässäkerhoilu alkoi!
MARRASKUUSSA oli pikkupakkasta, muttei lunta. Suoria saumoja ja monenlaisia pöllöjä. Tupsuja neuleissa ja äidin jalanjälkien seurailua.
JOULUKUUSSA blogini siirtyi uuteen osoitteeseen ja nimi lyhentyi, mutta into tehdä taas kaikkea kasvoi. Vaikka näin jälkeenpäin katseltaessa olen ollut kyllä ahkera koko vuoden. Niin kova tekemään hommia, että puikotki katkiaa!

 

 

 

Kaikenkaikkiaan voin todeta, että oon tyytyväinen lähes jokaiseen viime vuonna tekemääni käsityöhön. Onnellinen olen lapsista ja erityisesti siitä, kuinka innokas käsillätekijä Neitokaisesta onkaan tulossa ja on jo nyt! Itsellä ideoita ja intoa riittää, se on tärkeä asia. Haaveita ja unelmia on sekä elämässä että käsillä tekemisen suhteen täksikin vuodeksi. Tästä on hyvä jatkaa, Hymykuoppapoikanenkin kutsuu äitiään juuri itkuhälyttimen kautta, joten toivon kaikille hyvää yötä ja loppuvuotta! Nähdään taas!