Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

RAKAS JOULUPUKKI

Neitokainen tosiaan oppi muutama viikko sitten kirjoittamaan ja lukemaan samassa rytäkässä, ja aivan yllättäen. Sen jälkeen onkin luettu ja kirjoitettu jos jonkinmoista tarinaa ja juttua. On ollut huikeaa seurata sitä intoa, ilahtumista ja oivallusta, jota varsinkin lukeminen on tuonut. “Sulje portti” päiväkodin aidan reunassa on luettu tomerasti jokaisena tarha-aamuna ja äiti on saanut tiukat muistutukset, että niin pitää tehdä. Kun lähikaupan tuulikaapista kuului “iilltaaasaaanooomaaat…”, niin nappasin äkkiä ostokset kassiin ja totesin, että nyt menoksi. Lööpit ei ehkä oo nelivuotiaalle sopivinta luettavaa. Tässä on Neitokaisen ensimmäinen aivan kokonaan itsensä kirjoittama toivelista pukille. Ihan ilman aikuisten apua!

 

TONTTULAKKI

Meillä oli tässä eräänä päivänä ystävien ja lapsiemme kesken pikkujoulut. Tämä Tiina-tonttu ompeli ja kääri pieniin paketteihin tonttulakit. Ei perinteiset punaiset vaan ihanat kuviolakit! Niistä tuli aika hienot, pirtsakat tonttulakeiksi. Toinen Tiinakaisa-tonttu otti tuon hauskan kuvan, kiitos!

 

PIPARISILMÄPÖLLÖT

 

Kävi niin, että kävelin kangaskauppaan. Siellä kahden pehmoisen kangaspalan kanssa kassalle. Kotona huomasinkin jo leikkaavani kankaita ja pöllöille söpöisät piparisilmät. Ompelukoneen ääressä häärin niin tehokkaasti, että osallistuin samanaikaisesti sekä Neitokaisen Muovailukerhoon että pidin myös huolen, ettei Hymykuoppapoikanen kaadu seisoskellessaan tuoleja vasten. Hyvin onnistui kaikki samaan aikaan. (…seisoma- ja kävelyharjoitusten tulokset olivat havaittavissa seuraavana päivänä, kun poika olisi mieluusti koko päivän kulkenut ainoastaan kävelyttäen) Iltamyöhään täyttelin pöllöjä, kirjoin silmiä ja ihastelin noita suuria nokkia, jotka ovat tyypillisiä juuri tälle piparisilmäpöllölajille.

 

NAULAKON IHANIN TAKKI

 

 

 

Sain suostuteltua mannekiinini päivällä pihalle, hirvittävään
lumimyräkkään valokuvattavaksi. Ekka tietysti jalkaan tuplaleggingsit ja
käsiin omavalintaiset hanskat. Päädyin myös lupaamaan, että takkia ei enää
koskaan tarvitse pitää (koska se kuulema on niin pullea ja kutittava
hihoista, jossa villakangas päätyy iholle asti), johon tosin en usko,
etteikö tahdo sitä enää pukea. Juostiin pihaan, räpsin kuvia ku hullu ja
tultiin äkkiä takaisin. Leppoisa kolmen minuutin pikakuvaus ja molemmat
jäädyttiin niin, että vielä illallakin paleli. Mutta tärähtäneiden
kuvien lisäksi saatiin hyvä mieli siitä kikatuksesta!

 

 

 

Takin malli on Ottobresta (6/2008). Samalla kaavalla tein Neitokaiselle turkistakin muutama vuosi sitten. (uijui, miten pieni tyttö hän on ollutkaan!) Ajatuksissa alunperin oli, että teen harmaan perustakin, mutta kun näin tuon kankaan palalaarissa, oli päätös harmaasta unohdettu. Tuo on ihanan kirjavaa, mutta silti sopivaa harmahtavaa, laadukasta villakangasta. Vuorina on villavatiini ja vuorisilkki. Toisen taskun paikalle kirjailin bambin, josta tulikin poro, mutta hei, sopii hyvin tähän vuodenaikaan! Helmassa roikkuu tytön itsensä tekemä heijastin, suloinen sellainen. Hupun reunaan löysin lapsuuteni takista säästetyn (yhdestä tosi ihanasta, jonka äiti mulle pyynnöstä teki… vihreä, jossa oli mustat hihat, pusakkamallinen, vetoketju edessä, oijoi sitä luomusta!!) just sopivan värisen karvareunuksen. Onneksi se on säästetty, sillä väri oli just sopiva ja tuo turkis teki kyllä takista erityisen sopivan juuri tähän myräkkäpäivään!

Mää ainakin on tosi tyytyväinen takkiin. Eiköhän tytärkin
sen vielä niskaansa vedä (häntä naurattaa aina tämä ilmaisu), kun
ollaan lähdössä kaupungille! (huomatkaa jalassa olevat kaupunkikengät ;))

Ihanaa viikonloppua toivon vielä teille kaikille lukijoille, teitä on jo melko määrä. Ihan eritavalla täällä Bloggerin puolella tietää kävijä- ja lukijamääriä. Muutto oli muutenkin hyvä juttu, oon saanut aivan uutta intoa koko bloggaukseen. Hei, vielä yks pyyntö. Huikatkaa itsestänne, mua kiinnostaa keitä te ootta ja miten ootta tänne päätyneet ja mitä ajatteletta!

RUOKALAPPU

Ompelin kasan ruokalappuja sillä aikaa, kun muka odottelen parempia aikoja tehdä ompelusjuttuja joulupaketteihin ja talven varalle. Joulu tulee kuitenkin aivan liian äkkiä. Sitten vähän pelleiltiin Neitokaisen kans. Parhaat naurut sai tissit.

Iloista joulukuun kuudetta ja hyvää itsenäisyyspäivän iltaa kaikille!

MAITARATTO

1. Mieti, mitä kaikkea voisitkaan tehdä matonkudejämilläsi…
2. Hoksaa, että tarvit ehdottomasti uuden kylpyhuoneen maton tai sellaisen nouse-sängystä-oikealla-jalalla -maton.
3. Ala hommiin! Tässä tulee ohje.

4. Leikkele kuteista pieniä pätkiä, semmosta reilua kymmentä senttiä,
ei oo niin justiisa, sinnepäin riittää. Viivotinta ei tarvii. Hyvät sakset sen sijaan ovat
oiva apu.
5. Mieti, minkä maton alla sinulla olikaan kuminen alusmatto.
6. Hae alusmatto valitsemasi maton alta tätä käyttötarkoitusta varten. (tarvittaessa tee ostosmatka kumisten verkkomattojen kauppaan)
7. Keksi valmiiksi selitys, miksi tuo kyseinen matto nyt yhtäkkiä alkaakin luistaa jalkojen alla…

8. Teippaa kumimaton saumanvarat, eli reunat. Helpottaa solmimista, kun reunat eivät jousta.
9. Leikkaa pätkiä lisää.
10. Tee taustatoimet mukaviksi. Varaa kunnolla tilaa, kivaa musiikkia tai leppoisa tv-ohjelma taustalle, ja itelle hyvä fiilis tietty!
11. Ala hommiin!
12. Aloita nurkasta ja kiepsauta pätkiä ruudukon joka toiseen väliin. Seuraavalla rivillä limittäin samoin. (ohjeistus kiepsuista kuvissa)

13. Kiristä kiepsu. (tällä on varmaan joku oikeakin nimi, ryijysolmu kenties?)
14. Siirry seuraavaan pätkään ja kiepsauta. Toista kohta 13.
15. Raidoittele mielesi mukaan, mikäli värejä riittää.
16. Leikkaa lisää pätkiä.
17. Haaveile välillä.
18. Kiristä löystyneitä kiepsuja. (tässä kohden voikin pohtia, pysyvätkö
kiepsut varmasti paikoillaan käytössä… itse tulin siihen tulokseen,
että pysyvät tai eivät, irronneet voin aina kiristää paikoilleen
uudelleen)

19. (huomaa kauhuksesi, että just kun oot täydessä vauhdissa, pätkät
loppuu… no, ei hätää, hae vaatekaapistasi sopivan värinen, vanha
trikoovaate ja leikkele siivuiksi) (toista tarvittaessa) (omaani meni jämäkuteiden lisäksi kaksi mustaa toppia ja yhdet leggingsit)
20. Jatka niin monta iltaa, päiväuniaikaa, yötä, luppoaikaa, kunnes maton jokainen rakonen on täytetty pätkillä. Muista ihailla välillä!
21. Täydennä reunarivistö niin, että jokaisessa tarvittavassa raossa on kiepsu.

22. (tarkista, että nurja puoli näyttää edes suunnilleen samalta kuin
kuvassa… tosin eroavaisuuksillakaan ei ole niin väliä, mutta mun matto
näyttää tolle)
23. Ihaile lähesvalmista mattoasi. (tämä on kohta, jossa saatat jumittaa jopa viikkokausia)
24. Leikkaa valitsemastasi kankaasta pitkä vinokaitale ja ompele kiinni reunaan valitsemallasi tavalla.

25. Tsadaa! Mattosi on valmis!
26. Ihaile lopputulosta. (ja vie matto paikalleen)

 

YÖN HILJAISUUDESSA, UNESSA

 

  • Asettelin langat koriin.
  • Siihenhän tuli pöllö!
  • Rymistelin pimeässä komerossa ja etsin mustaa kontaktimuovia. Ei löytynyt. Otin mustaa lahjapaperia, ajattelin leikata ripset.
  • Itkuhälytin alkoi surista. Mietin, että herätinköhän vauvan. Ja että ryömiiköhän se sitten siellä sängyssä taas sen itkarin luo ja pimeään huoneeseen astuessani näen vain pienet sormet itkuhälyttimen valon ympärillä, kun pikkuherra tutkii kesken unien vähän tekniikkaa.
  • Noin käy joskus. Ja aina on pidättelemistä naurussa.
  • Vauva jatkoi uniaan.
  • Ihanat langat ovat Kutileesta.
  • En olis koskaan tuosta söpöisän nettikaupan omaavasta lankakaupasta koskaan kuullutkaan, ellen olisi päätynyt mukaan Musta tuntuu -blogin Jonnan alunperin järkkäämään Kässäkerhoon.
  • Siitä kerhosta on tainnut tulla usean ihanan naisen viikon kohokohta!
  • Ajatuksena olis tehdä vauvanpeitto.
  • Semmoinen rattaissa rennosti majaileva peitto, joka välillä roikkuu siinä niin rempeeästi, että joku kanssakulkija kadulla huomauttaa, että anteeksi, tuo teidän peittoo laahaa maata.
  • Ajatuksissa alunperin oli käyttää tämä ilta neulomiseen, mutta se jäi.
  • Mietin elämää. Että sekin on sellaista, että joskus laahataan maata myöten, ja joskus liidellään korkeuksissa kuin pöllöt. Välillä on harmaata, suruakin, ja välillä elämä tuntuu auringonkeltaiselta, onnelliselta.
  • Tulen siihen tulokseen, että peitosta tulee varmasti hyvä.
  • Päätän mennä itsekin nukkumaan. Sinne vauvan ja itkuhälyttimen viereen. ♥.