Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

SELVITYS

Poikanen on alkanut nyt osoitella mieluisia esineitä ja vaatimaan, että saa tutkia kaikkea. Älinän ja jalkojen polkemisen kautta on hyvinkin vaativainen toisinaan. No, eilen tää äiti meni lankaan ja antoi pojalleen muliinilankapurnukan tutkiskeltavaksi lankoineen päivineen… Pojalla oli kivaa ja ens kerralla, kun tarvitaan lankaa, on ensin pikkuisen selvitettävää.

 

IMETYSNUKKE

Kukaan ei tätä nukkea lunastanutkaan, kun sen tein viime syksynä imetysnukkehuutokauppaan. Tuolla se on vaan laatikossa odotellut omistajaansa. Järjestetäänpä nyt sitten oma hyväntekeväisyyshuutokauppa tähän näin. Mikäli tahdot Aini-nuken omaksesi, kommentoi tähän postaukseen summalla, jolla nuken omaksesi lunastat. Korkeimman summan huutanut voittaa ja voittosumma maksetaan suoraan Unicefille. Toivotaan, että nukke vauvoineen pääsisi nyt uuteen kotiin!

Huutaa saa vappuun (30.4. kello 23:59) saakka.

 

COLORLOVE

Voi että, oon jotenki ollut viime aikoina tosi innoissani monista väriyhdistelmistä. Tekemieni sukkien (1 & 2) ja villatakkien (1, 2 & 3) väriyhdistelmät on onnistuneet just eikä melkein, silleen juuri oikealla tavalla, että niitä tekis mieli vaan katella ja tietty käyttääkin. Omaan silmään lähes täydellisiä yhdistelmiä, se on ihana tunne!

Aloitin tammikuussa tekemään isoäidinneliöitä ja niitä ruutuja olenkin jo useampaan otteeseen esitellyt täällä blogissanikin. No, vielä muutama uupuu, äitini lupasi tehdä ne (tämä kun on meidän yhteistyöviltti) ja minä sillä välin ompelen tilkkuja kiinni toisiinsa. Välihuomautuksena vaan tahdoin hehkuttaa teille noita herkkuvärejä. Oih oih ja oih!

 

MAAILMAN IHANIN POIKA

Se pieni, grammalleen siskonsa kanssa syntyissään saman verran painanut poika on kasvanut jo yksivuotiaaksi. Hän, jolla on aurinkoisin hymy ja söpöt hymykuopat poskissaan ja joka ei paljoa ole turhia itkeskellyt, naureskellut vain. Elämäänsä tyytyväinen vauva. Ja poika, joka repii sukat pois jaloistaan lähes heti, kun ne on jalkaan laitettu. Vähintään toinen sukka puuttuu aina. Kantapäät ovat jo muuttuneet pehmeistä hitusen vauvamaisen karheiksi, onhan kävelyäkin takana jo lähes kolme kuukautta. Ja tuo ihana poika, pieni herra R, hänestä on kasvamassa poikamainen poika, joka menee massulleen lattialle pärryyttelemään autojen kanssa ja jota kiinnostavat kaikki nupit ja nappulat. Pehmokitaran kanssa soittelee ja musiikin tahdissa tanssii söpöön eestaasheiluvaiseen tyyliinsä. Huumoritajua piisaa, onhan kaikenlaiset kukkuu-leikit parasta käkätystä mitä olla voi. Voi että, onnea rakas poikani! Sanovat, että enää et ole vauva, vaikka äidille pysyt vauvana aina! ♥

MUISTIPELI

Pieni pääsiäisvieraamme sai meiltä yllätyslahjan, kun Neitokainen intoutui tekemään muistipelin. Olin kerännyt ruutuisia vauvanruokapurkkien kansia jo tovin ja yhtenä aamuna sitten siinä siivoilun lomassa kanniskelin pöytään tyttären leikeltäväksi ja liimailtavaksi erilaisia papereita ja materiaaleja. Kaikki olivat ns. roskia (paitsi napit ja nuo kukat..) ja tuli kyllä mahtava mieli, kun niistä toteutui noin upea muistipeli. Ja mikä mainio kaksivuotias pelin saikaan, sen pienen hetken minkä serkusten peliä näin, niin sehän osasi jo pelata! Mahtavaa!

EKAT OMAT

Toin Neitokaiselle Tallinnasta ihan ikiomat neulepuikot. Aika söpöt, eikös? Ne saivat heti ensitöikseen osakseen paljon ihailua ja suuria suunnitelmia. Ihan ensimmäiseksi pitäis tehdä Leena-nukelle lapaset ja sitten viltti. Saldo tähän mennessä on kuitenkin vain kolme kudottua silmukkaa. Otteessa ja langan paikoillaan pysymisessä on vielä harjoittelemista. Ja hitunen kärsivällisyydessäkin. Muistatteko te omat ensikosketuksenne puikkoihin ja entäs omat lapset, joko ne neuloo?

 

GLAD PÅSK / HAPPY EASTER

Tulipas mieleen yks hauska juttu noista petsoppipupuista. Yhtenä joulumarkkinapäivänä muutama vuosi takaperin Neitokainen sai pupun, jolla oli mukana porkkana. Kaupungilta kotiin päästyämme vain porkkana löytyi. Pupua etsittiin vaikka mistä, mutta sitä ei ollut mistä ottaa. Kaikki laukut ja taskut tutkittiin ja autosta etsin ja pihalta myös. Mutta ei, pupua ei ollut missään. No, pianhan se sitten unohtui, eikä enää etsitty ja joulukin tuli, talvi meni ja kevät tuli. Aina minä silti sen pupun muistin, kun leluja kerätessä näin sen pienen yksinäisen porkkanan. Ja arvatkaas mitä sitten kävi? Lempipihapuuhassani, lumen nakkelussa (se kun levitetään viimeisiä lumen rippeitä pitkin pihaa, että sulasivat nopskempaa), yhden kasan seassa pilkotti pieni pupu! Siellä se oli seikkaillut pihalla lumessa koko pitkän talven, marraskuusta huhtikuuhun! Oikea seikkailijapupu!

Tuosta kuvastakin se seikkailija uupuu. Näin sen viimeksi sohvan vierellä muutama päivä sitten, mutta eipä näy enää. Missähän taas lie. Ehkä kenkälaatikkonukkekodissaan, siellä on niiden koti nimittäin. Nuo takarivin ihanaiset Sylvanian Families -puput saapuivat kotiimme juuri parahiksi pääsiäiseksi ja ne pääsivät asumaan “oikeaan” nukkekotiin. Onneksi on pupuilla kodit, niin ei tarvi mennä pihalle, heh.

Oikein mukavaa, leppoisaa ja pupuisaa pääsiäistä hyvät lukijat!

 

VIRKISTYSRETKI

Viisi naista. Auto talvirenkaineen. Superaikainen aamuherätys. Kahvia ja limsaa. Monia monia muitakin autoilijoita. Surkea ajokeli. Hoppu ja kiirus. Punaisia liikennevaloja. Kymmenminuuttinen myöhästys. Hotelliaamiainen hiljakseen ja rauhassa. Meikkausta ja virkkuuohjetta. Pekonia ja melonia. Räntäsadetta. Lautta-matka. Aamu-unet nojatuoleilla. Ja tiks, yhtäkkiä oltiin etelässä, oululaislähtöiselle hyvinkin ulkomailla, Tallinnassa.

 

 

 

 

 

Reipas päiväkävely johdatti meidät Karnaluksiin. Ja voi pojat, jos olisin etukäteen tienny minne päädyn… Se oli uskomaton paikka. Aivan hillittömät määrät lankaa, tarranauhoja, vetoketjuja, tyllejä, vuorisilkkejä, siis mitä vain ompelija tai neuloja voi tarvia. Ja vielä roimasti päälle! Suosittelen ehdottomasti käyntiä tuolla tarviketaivaassa jokaiselle käsityöihmiselle, joka Tallinnaan matkaa. Etukäteen kirjoitettu lista tarvittavista asioista on kyllä kätevä, koska kaikkea on niin paljon, että pää menee todellakin pyörälle.

 

 

 

 

 

 

Oli kuitenkin ihanaa, ettei ollut etukäteisodotuksia. Sain varmasti ainakin paljon herkullisemman värisen ostossaaliin näin! Ostin villatakkilankoja, kukkapäisiä nuppineuloja, karkkivärisiä mittanauhoja, lasten neulepuikot ja pinkkiä torkkupeittolankaa. Kanssaretkeilijöillä oli paljon hillitymmät ostokset.

 

 

Lapsille toin tietysti pikkutuliaisia ja aamulla Neitokainen tokaisi, että kaikkein paras tuliainen oli kuitenkin minä, äiti. Suloista. Otin viisivuotiaalle valokuvaajan alulle tuliaisena myös kuvasarjan 1-10. Synkkäripaketista kun kuoriutui tytölle oma kamera ja tällainen kuvasarja on jo hänellä itsellään otettuna läheltä kotia, joten oli mieluisa tuliainen tämäkin!

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kotimatkalla lautalla neulottiin koko matka, oltiinhan Kässäkerhon virkistysretkellä. Automatka kestikin sitten pikkuisen pidempään, kun koko eteläinen Suomi oli päivän aikana muuttunut kauniiksi talven ihmemaaksi vielä näin huhtikuussa. Vaikka lunta en kamalasti tähän aikaan vuodesta enää kaipaakaan, mutta olihan joka paikassa niin kaunista! Ihana lumi ja vielä ihanempi virkistyspäivä! Kiitos!