Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

VIESTI RAKKAALLE

 

Neitokainen tykkää tehdä kortteja ja paketteja (ja tässä syy, miksen voi paketoida yhtään joululahjaa jo olemassa oleviin papereihin, teippeihin ja nauhoihin) ja meillä usein niitä perheenjäsenet saavatkin. Yleensä kortin tai lahjan saaminen vaatii myös vastaanottajalta sen, että sama on tehtävä myös toisinpäin. Eikä siinä mitään, se on kivaa ja hauskaa kesken muitten puuhien ja yhtäkkinen askarteluhan on aina hyvä, kelle tahansa!

Tänään sain tehtäväkseni tehdä joulukortin valmiiseen korttipohjaan. ;) Tein kuusikortin, johon ompelin tähdet kuusten latvoihin ja testasin samalla myös dymon läpinäkyvän tarranauhan. Ja oli myös tyttären kortissa hienot ompelut! (keskeneräisiä kortteja ei esitellä, joten tämä oli aika yllätys!) Kirjoitin oman korttini taakse lurituksia tyttärelleni, mutta nuo saamani kortin tekstit kyllä peittosivat ne. Vastaukseni on: enemmän kuin yhdestäkään muusta joulukortista, rakas!

 

IKKUNAKUUSI

Teippailtiin Neitokaisen kanssa joulukuusi lastenhuoneen ikkunaan. Siitä tuli meijän mielestä ainakin aika hieno ja olihan muuten myös melkoisen helppo pieni puuha, noinkin näyttäväksi koristukseksi. Kuvauskohteena teipattu ikkuna ei ollut sitten ihan yhtä iisi…

Leppoisaa viikonloppua kaikille toivottavat Tiina ja Neitokainen!

 

LAPSET JA KUUSET

Meinasin ensin, etten lähetä tänä vuonna kortteja ollenkaan, etten ehdi ja hyvä korttiajatuskin oli kadoksissa. No, jos on jotain tehnyt kahdenkymmenen vuoden ajan joka joulu, niin minnepäs sitä lintu höyhenistään. Ja sitäpaitsi, joulukorttiperinne on aivan ihana, arvostan tosi paljon jokaista saamaani korttia ja samalla tavallan tahdon muistaa itsekin niitä, ketkä ovat tärkeitä. No, mulle kävi vahingossa sitten niin, että teetin kuvakortteja (nuita, jollainen pilkahtaa kuusten takaa) ja pidettiin vielä Neitokaisen kanssa se korttipajakin. Kortteja olikin yhtäkkiä yli 60! Siinä oli mitä lähettää ja tittidii, ehdin ajoissakin vielä!

 

RAKAS JOULUPUKKI

Neitokainen tosiaan oppi muutama viikko sitten kirjoittamaan ja lukemaan samassa rytäkässä, ja aivan yllättäen. Sen jälkeen onkin luettu ja kirjoitettu jos jonkinmoista tarinaa ja juttua. On ollut huikeaa seurata sitä intoa, ilahtumista ja oivallusta, jota varsinkin lukeminen on tuonut. “Sulje portti” päiväkodin aidan reunassa on luettu tomerasti jokaisena tarha-aamuna ja äiti on saanut tiukat muistutukset, että niin pitää tehdä. Kun lähikaupan tuulikaapista kuului “iilltaaasaaanooomaaat…”, niin nappasin äkkiä ostokset kassiin ja totesin, että nyt menoksi. Lööpit ei ehkä oo nelivuotiaalle sopivinta luettavaa. Tässä on Neitokaisen ensimmäinen aivan kokonaan itsensä kirjoittama toivelista pukille. Ihan ilman aikuisten apua!

 

TONTTULAKKI

Meillä oli tässä eräänä päivänä ystävien ja lapsiemme kesken pikkujoulut. Tämä Tiina-tonttu ompeli ja kääri pieniin paketteihin tonttulakit. Ei perinteiset punaiset vaan ihanat kuviolakit! Niistä tuli aika hienot, pirtsakat tonttulakeiksi. Toinen Tiinakaisa-tonttu otti tuon hauskan kuvan, kiitos!

 

PIPARISILMÄPÖLLÖT

 

Kävi niin, että kävelin kangaskauppaan. Siellä kahden pehmoisen kangaspalan kanssa kassalle. Kotona huomasinkin jo leikkaavani kankaita ja pöllöille söpöisät piparisilmät. Ompelukoneen ääressä häärin niin tehokkaasti, että osallistuin samanaikaisesti sekä Neitokaisen Muovailukerhoon että pidin myös huolen, ettei Hymykuoppapoikanen kaadu seisoskellessaan tuoleja vasten. Hyvin onnistui kaikki samaan aikaan. (…seisoma- ja kävelyharjoitusten tulokset olivat havaittavissa seuraavana päivänä, kun poika olisi mieluusti koko päivän kulkenut ainoastaan kävelyttäen) Iltamyöhään täyttelin pöllöjä, kirjoin silmiä ja ihastelin noita suuria nokkia, jotka ovat tyypillisiä juuri tälle piparisilmäpöllölajille.

 

NAULAKON IHANIN TAKKI

 

 

 

Sain suostuteltua mannekiinini päivällä pihalle, hirvittävään
lumimyräkkään valokuvattavaksi. Ekka tietysti jalkaan tuplaleggingsit ja
käsiin omavalintaiset hanskat. Päädyin myös lupaamaan, että takkia ei enää
koskaan tarvitse pitää (koska se kuulema on niin pullea ja kutittava
hihoista, jossa villakangas päätyy iholle asti), johon tosin en usko,
etteikö tahdo sitä enää pukea. Juostiin pihaan, räpsin kuvia ku hullu ja
tultiin äkkiä takaisin. Leppoisa kolmen minuutin pikakuvaus ja molemmat
jäädyttiin niin, että vielä illallakin paleli. Mutta tärähtäneiden
kuvien lisäksi saatiin hyvä mieli siitä kikatuksesta!

 

 

 

Takin malli on Ottobresta (6/2008). Samalla kaavalla tein Neitokaiselle turkistakin muutama vuosi sitten. (uijui, miten pieni tyttö hän on ollutkaan!) Ajatuksissa alunperin oli, että teen harmaan perustakin, mutta kun näin tuon kankaan palalaarissa, oli päätös harmaasta unohdettu. Tuo on ihanan kirjavaa, mutta silti sopivaa harmahtavaa, laadukasta villakangasta. Vuorina on villavatiini ja vuorisilkki. Toisen taskun paikalle kirjailin bambin, josta tulikin poro, mutta hei, sopii hyvin tähän vuodenaikaan! Helmassa roikkuu tytön itsensä tekemä heijastin, suloinen sellainen. Hupun reunaan löysin lapsuuteni takista säästetyn (yhdestä tosi ihanasta, jonka äiti mulle pyynnöstä teki… vihreä, jossa oli mustat hihat, pusakkamallinen, vetoketju edessä, oijoi sitä luomusta!!) just sopivan värisen karvareunuksen. Onneksi se on säästetty, sillä väri oli just sopiva ja tuo turkis teki kyllä takista erityisen sopivan juuri tähän myräkkäpäivään!

Mää ainakin on tosi tyytyväinen takkiin. Eiköhän tytärkin
sen vielä niskaansa vedä (häntä naurattaa aina tämä ilmaisu), kun
ollaan lähdössä kaupungille! (huomatkaa jalassa olevat kaupunkikengät ;))

Ihanaa viikonloppua toivon vielä teille kaikille lukijoille, teitä on jo melko määrä. Ihan eritavalla täällä Bloggerin puolella tietää kävijä- ja lukijamääriä. Muutto oli muutenkin hyvä juttu, oon saanut aivan uutta intoa koko bloggaukseen. Hei, vielä yks pyyntö. Huikatkaa itsestänne, mua kiinnostaa keitä te ootta ja miten ootta tänne päätyneet ja mitä ajatteletta!

RUOKALAPPU

Ompelin kasan ruokalappuja sillä aikaa, kun muka odottelen parempia aikoja tehdä ompelusjuttuja joulupaketteihin ja talven varalle. Joulu tulee kuitenkin aivan liian äkkiä. Sitten vähän pelleiltiin Neitokaisen kans. Parhaat naurut sai tissit.

Iloista joulukuun kuudetta ja hyvää itsenäisyyspäivän iltaa kaikille!