Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

KIRKKOVENE JA KIROSANA OLOHUONEEN SEINÄLLÄ


Kun tyttäreni oppi vuosia sitten lukemaan, mietin, että voiko seinällä olla taulua, jossa on kirosanoja, edes englanniksi? No, meillä oli silloin ja meillä on edelleen. Lapset pitävät huolen, että jokainen lipsauttamani kirosana kyllä huomataan ja siitä huomautetaan, jos niitä puheessa tulee. Ollaan puhuttu siitä miten lauluissa kiroillaan ja niitä lauluja saa laulaa, ne kuuluu niihin ne sanat. Muuten pidetään suut puhtaina. Minä olen meidän perheestä se, jonka suu on oikeasti pesty saippualla liiasta kiroilusta (tosin sain pitää huulet visusti kiinni, mutta voin kertoa, että käsisaippuoidut huulet kaipasivat kovasti huulirasvaa sen jälkeen!). Fuck you you can’t dance on mun lempitauluja meillä, ei eniten ulkonäkönsä puolesta, vaan tarinaltaan. Se on muisto vanhasta työpaikasta ja siitä tunnelmasta, joka meillä siellä silloin ihanien työkavereiden kanssa oli. Tollanen tosi posiitivinen, haha!

Tauluseinä on kaivannut uusiutumista jo monta viikkoa, mutta eilen iski se puuska, että sain jotain tehtyä. Otin kaikki taulut pois ja asettelin uudelleen vähän samoja ja muutaman erin mitä siinä oli viimeksi ollut. Kipaisin vintiltä vanhan harmaan taulun, johon tyttö on pienenä kirjoittanut ajatuksen: if you want you children to be intelligent, read them fairytales. Riikka Koistisen kaktusprintti on ihana! Samoin Minami x Saana ja Ollin Ichi-printti. Tai siis tietysti kaikki noista seinälle päätyneistä ovat ihania, siksihän ne seinälle ovat päässeet! Mun oma rauhanmerkki-printti. Matti Pikkujämsän potretti minusta ja puolivuotiaasta vauvastani. Siinä näkyy hauskasti ajan henki, mulla oli kaksi vuotta sitten tukka aina nutturalla, musta tunika, korvissa Poola Katarynan korvikset, joista roikkuu mustia naruja ja vauvalla Vimman värikäs body. Olisi hauskaa teettää kaksi vuotta myöhemmin -versio. Kakkua ja viinaa -kemujen yhteistaideteos siellä on myös kirkkoveneineen ja on siellä ristikin väärinpäin. Minusta tauluseinä on nyt hienoin pitkään aikaan! Samoin tuo lattialle valahtanut viltti. Siitä on jo viisi vuotta, kun se valmistui! Edelleen se näyttää raikkaalta. Ja sohva houkuttelevalta sunnuntaimakoilulle.

NIITÄ SANOJA JOTKA TARTTUIVAT MINUUN

Kiitos kaikille synttärionnitteluista! Tästä on hyvä hurautella elämässä ja blogielossa eteenpäin, niin ihania sanoja tulvi tännepäin. Ne sanat ovatkin tärkeitä, ne ihanat ja kauniisti sanotut, kannustavat ja ne, joihin voi huonolla hetkellä palata. Myös tässä bloggaamisessa. Tämä toisten sanomien sanojen merkitys omaan mieleen ja oikeastaan koko elämään onkin mietityttänyt viime päivinä. Ensiksi pohditutti, kun Mamma rimpuilee -blogin Laura kirjoitti blogissaan ilkeistä sanoista ja kun Valeäidin Hanne haastoi #omakehumaanantai-haasteseen. Muistan valitettavan hyvin sanat, jotka luin keskustelupalstalta kaksitoista vuotta sitten ja vaikka kuinka tiedän, että helppohan ne on ollut jonkun siellä anonyymisti kirjoittaa, mutta en silti ole niitä sanoja unohtanut. Omakehu taas, sitä ihmiset tekevät ihan liian vähän. Minusta ei ikinä pidä vähätellä asioita, joista on itse ylpeä tai jos kokee onnistuneensa jossain tai tuntee olevansa ihana jollain tapaa. Ne saa kyllä sanoa! Eikä kaikessa tarvitse olla paras, kaunein tai menestynein, että saisi kehua itseään. Mää tartuin haasteeseen ja voin ainakin sanoa heti tässä ja nyt, että:

  1. Mulla on paljon erilaisia käsialoja ja oon aina valmiina kirjoittamaan kauniisti.
  2. Osaan yhdistellä värejä nätisti, oon hyvä värihulluttelija.
  3. Mulla on hyvä vartalo, joka on antanut mulle kolme lasta, toimii hyvin, on sopivan pehmeä ja siinä on hyvä olla.
  4. Mää oon tosi nopea, jos vaikka ystävä soittaa, kun oon aamulla vielä sängyssä sunnuntaiaamuna ja kysyy, että lähdetkö ostoksille/retkelle/uimaan/festareille/seikkailuun, oon just tässä portilla. Vastaan, että lähden (jos siis huvittaa!), oota viis minuuttia! Ja viisi minuuttia myöhemmin istun auton kyydissä tai oon pyörän selässä matkalla seikkailuun. Tää tosin toimii parhaiten silloin, kun lapset eivät oo kotona, mutta ollaan myös tosi nopeita lasten kanssa aamuisin lähtemään liikenteeseen.
  5. Olen hassutteleva äiti ja se on musta yks parhaita juttuja mun äitiydessä.
  6. Oon hyvä keksimään yllätyksiä ihmisille. Myös toteuttamaan niitä.

Näitä asioita pohtiessani mieleeni tuli monia sanoja, joita minulle on sanottu. Ne sellaiset hyvät sanat, jotka jäävät tuonne sydämen sopukoihin ja jotka on jotenki mahtavaa nostaa sieltä ylös ja kirjoittaa vaikka paperille, kun tuntuu pahalta, ahdistaa tai on muuten kurja mieli. Kuinka se onkaan pieni ele sanoa toiselle jotain hyvää tai ihanaa, kun niin ajattelee, ja kuinka suuri merkitys sillä on toiselle. Yritän muistaa sanoa aina, jos ei siinä hetkessä, niin toisinaan laitan viestin perään, että tänään nainen kyllä hehkuit, jos olen niin ajatellut! Kirjoitin yhden lempparini heti paperille ja levitin tekstin ympärille, kuinkas muutenkaan, kukkia ja karamelleja. Ihanuuden soturi täältä ajatuksistaan toivottaa teille lempeää viikkoa! Kiitos sinulle, joka sanoit mulle noin. <3

MUITA IHANIA TÄYTTÄÄ TÄNÄÄN 10 VUOTTA!

Kuulin eilen, että tänään on rakkaan ystäväni ja hänen puolisonsa kymmenvuotispäivä! Mieletöntä, se on oikeasti pitkä aika! Aloin oikein miettimällä miettimään sitä päivää kymmenen vuoden takaa, että missäköhän tuo nuoripari on tuolloin tavannut (tutustuimme vasta pari vuotta myöhemmin) ja miten toisensa hurmanneet… Ja mitä tein itse silloin? No, muistan sen kyllä, sillä se oli merkittävä päivä! Istahdin olohuoneessa tietokoneen ääreen, sillä olin keksinyt, että nyt perustan blogin. Niin tein ja pikkuhiljaa hurmaannuin minäkin!

Tänään lähetin onnitteluviestin paratiisisaarelle kymmenvuotisesta suhteesta ja hain keväisessä säässä poikien kanssa leipomosta kakun. Menimme naapuriin perjantaiburgerille sekä keskipäivän onnendrinksulle ja syömään kakkua juhlapäivän kunniaksi! Näihin vuosiin on mahtunut paljon ja kaikenlaista, ylä- ja alamäkiä, surua ja valtavasti iloa, pelkoa, jännitystä ja riemua, muuttoja ja kolme ihanaa lasta! Elämän käänteet ovat kuvissa ja tarinoissa sekä rivienkin välistä vuosien saatossa näkyneet toisinaan enemmän ja toisinaan vähemmän. Viime vuosina olen avoimemmin kertonut myös käsityöaiheiden ulkopuolisiakin asioita, koska se on tuntunut hyvältä ja luonnolliselta. Blogin mukaan on tullut sivupolkuja, Instagram, jota päivitän usein aika tiuhaan ja Snapchat, jossa kerron toisinaan hyvinkin syvällisiä ajatuksia. Tykkään kaikista näistä kanavista, mutta kyllä tämä blogi, oma armas Muita ihania, on se kaikista rakkain. Ihan rehellisesti sanottuna en olisi selvinnyt rankimmista ajoista ilman tätä, en ilman teitä siellä ruutujen takana, joista jotkut ovat olleet mukana ihan alusta astikin. Erityisesti on ollut mieletöntä tehdä viime vuoden aikana mahtavia neuletöitä satojen ihmisten kanssa yhdessä mun suunnittelemien mallien mukaan. Tai saada kasvotusten palautetta blogista festareiden vessajonossa tai laskettelurinteessä tai työpaikkahaastattelussa, niin monessa eri paikassa ja aina olet ilahtunut isosti. Meillä kotona on edelleen tallessa myös blogin alkuaikoina lukijoiden kanssa yhdessä toteutettuja lorukortteja perinteisessä lorupussissa. Kylläpä kuulkaa hymyilytti eräänä päivänä, kun kaksivuotias kiikutti pussukan mulle ja loruteltiin pitkästä aikaa! Oon niin onnellinen siitä, että istahdin alas tuolloin tammikuisena iltana ja perustin tämän blogin (tai siis ensimmäisen version tästä, siksi arkisto alkaa vasta vuodesta 2011).

Eikä tämä tarina jää tähän, ei missään nimessä! Tästä jatketaan ja tuon muitaihaniamaista (sekin on kreisiä, että tästä on tullut kuin vaivihkaa ihan oma brändinsä, pirskatti vieköön, Muita ihania!) söpöyttä, pastellivärejä, kreisejä väriyhdistelmiä ja käsitöitä, kotijuttuja, installaatioita ja tarinoita teille vielä pitkään! <3 Kiitos!

Halusin tehdä juhlapäivän kakkukekkeröintien jälkeen vielä jonkun elämänviisauden teille tuomaan iloa perjantai-iltaan. Mulla oli mielessä vaan mun elämänmottoni Tosikot vittuun ja se ei jotenkin sopinut tähän hetkeen täydellisen hyvin (haha!), joten otin sen toiseksi parhaan ja erityisen ajankohtaisen, ihanasta SKAMista Nooran seinältä tutun lauseen, ja tässä se on, olkaat hyvät. Niin, sitä ihanaa perjantai-iltaa toivotan ja Muita ihanian juhlapäivää teille! <3

KOLMANNEN KERRAN KAKKUA JA VIINAA

On näemmä tullut jo tavaksi juhlistaa puolivuosittain tällä erinomaisella konseptilla, Kakkua ja viinaalla. Ne ovat juhlat, jonne pääsee kutsuttuna ja tuoden mukanaan joko kakun tai viinaa (tai jotain vaihtoehtoista juomaa). Tietysti saa ihan vaan tulla paikalle ilman mitäänkin, ne ovat ihanien ystävysten mainiot ja mahtavat kemut, joissa nauru raikaa! Pelataan vähän Tiinan bingoa ja lauletaan yhdessä Oasiksen Wonderwallia tai Tarja Ylitalon Ei tämä tyttö lempeä aneletta! Tällä kertaa meinasin tosin perua juhlat, koska elämä yllätti ja tuntui, että iskee hetkellinen uupumus, mutta tovin mietityttäni tulin siihen tulokseen, että juhlat ovat nyt juuri se ainoa oikea lääke ja piristys! Sitä ne kyllä olivat! Lähes kaikki alkoholi juotiin pois (jes!), kakkua riitti aamuksi asti (superjes!) ja herätessä ympärillä oli muutama kaverikin, joiden kanssa sai kölliä ja käydä edellisiltaa läpi ja nuaraa vielä vähän lisää. Ja luonnollisesti sunnuntaiaamun perinteisin tavoin (hehe!) hakkasin naulan seinään ja ripustin taulun! Juhlissa on aiemmillakin kerroilla tullut tavaksi, melkeimpä perinteeksi, askarrella jotain yhdessä. Ensimmäisissä juhlissa vieraat tekivät upeita paperisia kukkia ja seuraavissa kirjaimisia joista muodostui laulunsanoja seinälle. Tällä kertaa juhlia edeltävänä iltana maalaamani keskeneräinen taulu päätyi pohjaksi ja jokainen ystävä teki maalaukseen jotain omaa, ehkäpä näköistään tai palan sitä hetkeä. Yhteisötaideteoksesta tuli ihan tajuttoman upea! Oli ihan ihanat juhlat ja seuraavat jo suunnitteilla! Voi ystävät, kaverit, toverit ja naapurinmuiat, te teette mun elämästä ihanaa! <3

JÄTTIMÄINEN KALENTERI VUODELLE 2017

kalenteri5_

Ihastelin tuossa ennen joulua useampaakin seinäkalenteria, mutta en ostanut mitään, koska ajattelin, että mitä jos tänäkin jouluna käy niin, että pukki päräyttää kalentereita tuplakappalein ja sitten ollaan kalenteripulassa. Enkä oikeastaan päässyt mihinkään tulokseenkaan, että minkä niistä ihanuuksista itselleni tahtoisin. Tänä vuonna meillä oli perhekalenteri, mistä tykkäsin tosin paljon, kun siihen sai jokaisen lapsen kohdalle merkinnät kätevästi, vaikka ei meillä nyt niiiiin paljon kaikkia menoja ole, mutta tykkäsin! Vähän haaveilin myös suuresta kalenterista, jossa näkyisi kerralla koko vuosi. Silloin voisi kaikki seitsemän ensimmäistä kuukautta haaveilla siitä elokuisesta jokavuotisesta kokokohdasta eli Flowsta (se on oikeasti eka juttu, jonka aina uuteen kalenteriin merkitsen!).

Jostain sain kuitenkin idean eilen, että teen sen kalenterin itse ja ison. A2-kokoisen, harmaasävyisen ja yksinkertaisen, ostan vaan jonkun edullisen paksun, hyvän paperin ja siihen teen. Noh, hups, taidetarvikekaupasta lähtikin mukaan hillittömän kokoinen A1-kokoinen superarkki paperia, liituja, tusseja ja akvarellimaaleja. Varsinaisesti en siis säästänyt ainakaan, mutta sehän nyt ei oo se pääasia monissakaan itse tehdyissä jutuissa. No, se harmaasävyisyys ja yksinkertasuus – niin, sekin oikeastaan katosi. Mitä oikeastaan voi odottaa, jos ostaa vain persikan ja vihreän sävyisiä kyniä?
kalenter8_ kalenteri7

Se itse tekeminen, se oli ihanaa! Mulla oli pari vuorokautta joululomaisaa luksusaikaa yksikseni kotosalla ja se tarkoittaa siis sitä, että voin valvoa huolettomasti niin myöhään kuin haluan, kun kukaan ei ole herättelemässä aamulla. Oon ehdottomasti parhaimmillani iltayhdentoista jälkeen ja eilisilta oli ihan täydellinen kalenterin tekoon! Kolmisen tuntia keskellä yötä mittailin, piirsin, maalasin ja samalla katsoin kaikki snäpit ja instastoriesit ja kuuntelin lempisoittolistaani (tässä teillekin taas siitä linkki TIKS)!. Vahingossa siihen sitten muodostui kukkasia ja kaktuksia ja höttöä ja hattaraa. Tein kalenterin niin, että ykköset ovat kaikki samassa rivissä ja viikonpäivät on merkattu vain maanantait ja perjantait, koska nehän ne ovat viikon tärkeimmät päivät muistaa. Numerot tein vanhoilla Mujin leimaisimilla, joihin siveltelin akvarellimaalia. Ja aika ihanahan tuosta nyt kuitenkin tuli, vaikka erilainen mitä suunnittelin! Vai mitä sanotte te?

Nyt alankin merkitsemään siihen ne kesän ihanat festarit (muutun sitä enemmän festarimuikkeliksi, mitä vanhemmaksi tuun!), rakkaiden syntymäpäivät ja eilen päätetty päivämäärä seuraaville Kakkua ja viinaa -kekkereille! Ja ne arkiset asiat kans, mutta kun on vielä välipäivät, niin en halua miettiä niitä vielä. Moikku!
kalenteri1 kalenteri2 kalenter3

JOULUKALENTERI – LUUKKU 18

joulukalenteri 2016 päivä 19

Nyt printteri laulamaan ja jokaiselle perheenjäsenelle oma joulupukkinaamari! Painat vain tästä ja saat omasi tulostettua. Naamarin voi vaikka värittää mieluisan väriseksi tai jättää värittämättä. Jos tulostaa perusaaneloselle, kannattaa paperi päällystää kontaktimuovilla, jos haluaa välttää repeilyt, mutta juuri sen lyhyen joulupukkihetken naamari kestää kyllä varmasti ilman päällisiäkin. Leikkaaminen onnistuu parhaiten saksilla (heh!) ja erityisesti suosittelen pieniä Fiskarssin ompelusaksia. Ota hauskat naamarikuvat ja tägää ne #muitaihaniajoulupukki -häsällä Instagramiin!

Joulupukkeilemisiin beibsit!

JOULUKALENTERI – LUUKKU 13


varityskuva_julkalender

Tänään on vuorossa ihan tavallinen tiistai. Tullaan koulusta, töistä ja päiväkodista kotiin. Tehdään tavallista arkiruokaa, nakkisoppaa tai sienirisottoa. Laitetaan tiskit ja lösähdetään sohvalle. Eiku ei sittenkään, vaan ennen sohvalle lösähtämistä laitetaan tulostin laulamaan ja yllätetään lapset värityskuvalla. Eikäku, kuulostaapa kyllä vähän ankealle tuo tuollainen tavallinen tiistai, vaikka aikalailla tuollaista se on, mutta ei, mää tykkään kyllä enempi juhlasta. Aloitetaan siis alusta. No niin, tervetuloa Muita ihanian joulukalenterin toiseksi viimeisen tiistain luukkuun! Tänään on juhlallinen päivä, sillä tänään ei tarvitsekaan tulostaa Ryhmä Hauta tai Frozeneita, vaan saatte printtaa paukauttaa muitaihaniavärityskuvan! Pitkästä aikaa hei! Kuvan kunniaksi koristelin myös (vähän arkisia) Pirkka-keksejä jouluisen juhlallisiksi. Hyvä vinkki siinäkin kaikille ketkä kaipailevat värikkäitä piparimaisia pikkuleipiä. Pääsee älyhelpolla ja tulee söpöjä (varsinkin, jos vielä panostaa astetta enemmän kuin minä)!

Poikani värittelivät näitä mun värityskuvia. Nuorempi väritti kaikkia tyhjiä kohtia kuvien välistä eli selvästikin halusi piirrellä itse, eikä värittää äitinsä tekosia. Vanhempi taas ihmetteli pitkään, että ooksää äiti oikeesti näin hyvä piirtämään? Ei oo vissiin viime aikoina istuttu yhdessä piirtämässä, että olisin voinut taitojani esitellä. Eli, lupaan tämän päivän joulukalenteriluukussa istahtaa useammin lasteni kanssa pöydän ääreen piirtelemään. SEKÄ ostaa uusia tusseja, ellei pukki tuo, koska niitä löytyi huikeat kolme eri väriä, jotka eivät olleet kuivuneet!

Mukavia värityshetkiä ja tässä tulostettavaksi: MUITAIHANIAVÄRITYSKUVA.

muitaihania_varityskuva-joulu2016

JOULUKALENTERI – LUUKKU 11

avaruus 7 joulukalenteri / muita ihania 2016

Tähän kuvaan kuuluu taustalle soimaan ihana Aino Vennan tulkinta Avaruus-kappaleesta. Tänään aion istahtaa noiden pilvipipareiden ääreen ja ottaa samaiset kynät, joilla tuon tekstin kirjoitin ja kirjoittaa joulukortit. Tänä vuonna on sellainen olo, että pitää saada kirjoittaa kortteihin joulutervehdyksen lisäksi sydämestä tulevia sulosanoja kaikille ihanille ihmisille, muistuttaa heitä siitä, miksi ovat minulle niin tärkeitä ja rakkaita. <3

Ja onnea eilisen joulukalenteriluukun voittajalle, tittidii, arvontakone lauloi ja arpoi ja ihana Itä-Borneo lähtee Anna S:lle (joka kommentoi: “Pekka Töpöhäntä oli pienenä ihana :)”). Ihan huippuja kirjasuosituksia muuten kaikilla kommentoijilla! Onnea Anna!

Muita Ihania Itsenäisyyspäivä Kakku Rekvisiittakakku

JOULUKALENTERI – LUUKKU 6

Hyvää itsenäisyyspäivää armaat muitaihanialaiset siellä ruutujenne takana! Halusin ilahduttaa teitä tänä juhlapäivänä kakulla. Se on kakku, joka sopii kaikille, se on nimittäin pelkkää silmänruokaa! Kakku on ainutlaatuinen, mutta toki sellaisen voi tehdä itsekin. Ainesosia saattaa löytyä kenen tahansa kaapeista ja komeroista, ken tietää, tarvikkeet nimittäin ovat: tyhjä muropaketti, Marie-keksit, mummun kuivat vattuvohvelit, piparkakut, havut soramontun laidalta, lontoonrakeet, Reilun kaupan neilikat, leipätikkuset, puulastusta tehdyt pikkuastiat, kuivettuneet kivikovat vaahtokarkit, Ikean kuusi-Bilarit, marenkipussukoiden jämät, koristeruusut, tilkkupalasia hopeisesta nahkamekosta ja naapurista lainaan saadut kuumaliimapuikot, sulana. Siitä vaan kakuntekoon sitten! Viettäkää suloinen, rauhallinen ja ihana joulukuun kuudes! Muita Ihania Itsenäisyyspäivä Kakku RekvisiittakakkuMuita Ihania Itsenäisyyspäivä Kakku RekvisiittakakkuMuita Ihania Itsenäisyyspäivä Kakku RekvisiittakakkuMuita Ihania Itsenäisyyspäivä Kakku RekvisiittakakkuNiin ja se eilisen Uhana Designin Pisara-korvisten voittaja! No, ekaksikin, ihan tajuton määrä osallistujia ja mitä ihania kommenttejakin siellä välissä, superkiitos! Internetin arvontakone arpoi voittajaksi Aikkun, kommentillaan: Mukana arvonnassa :)” Onnea! <3

itsenaisyyspaivankakku3itsenaisyyspaivankakku7

JOULUKALENTERI – LUUKKU 5 & ARVONTA!

joulukalenteri 2016 / 5

Tänään kalenterin luukusta avautuu paljon paljon pisaroita ja timantteja. Päivän luukku on yhteistyössä ihanan Uhana Designin* kanssa. Muistan kuinka iloinen olin ensimmäisistä pisarakorviksistani, jotka vanhat työkaverini minulle joskus vuosia sitten lahjaksi antoivat. Niillä korviksilla on tanssittu monet tanssit ja tykkään ihan hirmuisesti siitä, miten pisarat hulmuavat korvissa, kun ajelee kesäisenä päivänä pyörällä. Nyt pisarat tipahtelivat kalenteriluukkuun kera karkkien ja havujen tuomaan joulutunnelmaa.

Nyt on niin mahtava juttu, että teillä on mahdollisuus voittaa itselle omat Uhana Designin pisarakorvikset kommentoimalla tähän postaukseen. Arvonta-aikaa on tämän päivän ajan puoleen yöhön saakka! Arvontaonnea! Voittaja paljastetaan huomisessa luukussa.

joulukalenteri 2016 / 5

*Yhteistyössä Uhana Design.