Tietoa mainostajalle ›

TUSSIPIIRTELYÄ JA TEIPILLÄ KUKKIA IKKUNAAN

Kävin taas kiekan Tampereella keikistelemässä tusseineni Uhana Designin ikkunassa. Yksi lempipaikoistani. Se ikkuna ja toki Tamperekin. Jos joku olis sanonut sille pikku-Tiinalle 80-luvulla, että 2010-luvulla se piirtelee tusseilla ikkunaan ja leikkelee kukkia palaiksi ihan vaan teippaillakseen niitä siihen tussattuun ikkunaan, niin… Ei olis Tiina uskonut, eikä kyllä välttämättä moni muukaan siihen aikaan. Tuntuu, että silloin oltais ajateltu, että eihän nyt kukaan normaali ihminen ikkunoihin tusseilla piirtele, saatika kukkia teippaile! Muistatteko ne lapsuuden teipit, nekinhän olivat sellaisia kapeita ja läpinäkyviä ja ihan surkeat liimat. Ai ette muista? Joo no, minä teippailin jo silloin. Enemmän tosin paperiasioita kiinni toisiinsa.

Uhana Designin syysikkuna sai kukkakranssit. Niistä tuli ihanat! Kaikki Uhanan tytöt tykkäsivät, mutta paras palaute tuli ikkunan takaa, kun ikkunan laitto oli vielä vähän kesken. Eivätkä palautteen tekijät ehkä edes huomanneet minua siinä (olin paidassani kuulema niin mallinukkemainen, totesi toinen asiakas). He olivat kaksi noin 13-vuotiasta skeittipoikaa harmaissa huppareissaan. Olivat kävelemässä ohi, kun toinen pojista huomasi ikkunan. Molemmat tulivat läheltä katsomaan. Voi toki olla, että miettivät vaan jotain tussiasioita, mutta mieluummin ajattelen, että ihastelivat myös teipattuja kukkia ja kokonaisuutta. Niiden ilmeet ainakin olivat ihastelevat.

Jos olette Tampereella niin käykää katsomassa ikkunaa. Lauantaina kivijalkakaupassa on myös ystävämyynnit. Näin mitä kaikkea herkkupaloja sinne on menossa myyntiin, joten ehdottomasti suosittelen käyntiä. Ja jos ei oo kauppaan asiaa, niin suosittelen ehdottomasti myös tussipiirtelyä ja kukkateippailuja, virkistävää hommaa! Ihanaa viikonloppua, moikka!

MAANANTAIMALLIN SÖPÖ VERKKOKAUPPA AUKI

Viime viikolla vietimme tehokkaan ja hauskan kuvauspäivän meillä, kun kuvasimme Maanantaimallin kuvia. Sain melkolailla vapaat kädet stailata ja kuvata kuvat. Vitsit, että meillä oli erityisen mukava kuvauspäivä ja toiseksi, kuvistakin tuli aivan hyvät. Ihanan Matleenan mieletön puolivuotinen huipentui tänään aamulla siihen, että Mona and Saga -blogin Tarun tekemä verkkokauppa Maanantaimallille avautui. Nyt pääsee jokainen helposti ostamaan omat ihanat korvakorunsa! Ne ovat niin herkullisia ja taidatte nähdä muotokielestä ja värimaailmasta miksi minäkin niistä niin tykkään. Tästä ihanaan kauppaan tiks! 


Kerron vielä hauskan tarinan päivästä, jolloin koruja kuvasimme. Meillä oli ollut pitkä päivä ja ulkona alkoi iltaa kohti paistaa ihanasti aurinko. Oltiin sivulauseessa juteltu, että voitais grillata pihalla sillä porukalla, jolla olimme päivää viettäneet. Oltiin melkein kaikki kuvat jo kuvattu ja vielä Matleenan kanssa siivoiltiin jälkiämme mellä. Mulla oli ikkuna sisäpihalle isosti auki ja siitä kuikuilin välillä naapuriystäviäni ja lapsia. Huusin vitsaillen, että jokooo ne nakit on siellä rillattuna? Olivathan ne ja meitä odotti pihalla makoisat hodarit.

Muutama päivä myöhemmin istuskelin pihalla ja viereisellä penkillä istui naapurirapun lapseton mies. Hänen kanssaan alettiin jutella niitä näitä pihasta ja hyvästä tunnelmasta taloyhtiössämme. Kerroin kuinka meillä on talossa äitiporukka, joiden kanssa hengaillaan sekä lasten kanssa, että aivan hyvin voimme lähteä samat naiset viettämään iltaakin yhdessä. Hän kertoi sitten, että oli naureskellutkin eräänä päivänä, kun oli matkalla kotiinsa nähnyt, kun minä huutelin ikkunasta grillattujen nakkien perään. Että ihan hyvä meininki teillä vissiin on. Nauratti, että kyllä, minä se olin, joka huuteli.

Hetken kuluttua joistain alkoi kuulua vaimeaa Tiina-huhuilua, enkä tunnistanut huutajan ääntä. Huhuilin varovaisesti takaisin ja jostain yläkerrosten ikkunasta kuului huuto olisko sulla lainata vatkainta? Naapuristahan siellä vatkainta kyseltiin, ja olihan mulla lainata.

Ai että, Maanantaimallin ihanista kuvauksista tähän mielettömän mahtavaan taloyhtiöön ja siitä seuraavaa siltaa myöten siihen, että Flow-viikonloppu koputtelee ihan tuossa oven takana. Minä hipsin nyt suihkuun ja laitan ripsarit ja tukan kuntoon! Nähdään Flowssa! <3

 

 

LUKUJÄRJESTYS UUTEEN KOULUVUOTEEN

Niin se kesäloma vaan mennä hurahti. En varmasti ole ainoa, josta tuntuu siltä, että ihan liian nopeasti. Päätin, että tänä vuonna sitten lomaillaan ihan kunnolla loppuun asti eikä aleta siirtymään lomalla arkirytmiin yhtään etuajassa, koska oikeasti se arkirytmi kyllä rysähtää päälle muutenkin ja kestää taas pitkään. Huomasin tänä vuonna ensimmäistä kertaa sen, että kun lapsilla on kaksi kotia, tulee ainakin minulle sellainen olo, etten ehdi viettämään lasten kanssa niin paljon aikaa kuin haluaisin (vaikka niin tykkäänkin siitä ajasta kun olen itseksenikin) ja ehkä lapsistakin tuntuu niin. Meille ei ehtinyt tulla lomaillessa tylsää, toistemme naamat eivät alkaneet varmasti ketään kyllästyttää eikä ehditty tehdä kaikkia suunniteltuja asioita. Oli mukavaa ihan vain olla ja todella paljon hengailtiin vaan kotitalon pihalla. Viimeisinä lomapäivinä tyttö innostui arkartelemaan ja olohuone onkin ollut askarteluverstas nyt monta päivää. Kesä jatkuu edelleen vaikka syksy koulun, eskarin ja päiväkodin muodossa jo pölähtikin paikalle.

Viimevuotiseen tapaan tein tyttärelle uuden lukujärjestyksen. Vielä pitää vain tulostaa lukkari ulos ja tussata siihen aineet. Nelosluokkalaisella alkaa olla jo melkoinen liuta aineitakin, uusimpana tulee ranska, jännittävää!

Hei ihanaa koulunalkua kaikille ja viime vuoden lukkari on printattavissa teillekin! Niin ja sitä piti kysyä, että haluaisitteko, että tällaisia muitaihaniamaisia lukujärjestyksiä, julisteita, muistutuslistoja tms. olisi tarjolla enemmänkin? Kiinnostaisiko? Että jos sitä alkais tehdä niitä ihan kunnolla.

KESÄISET KAKKUA JA VIINAA -JUHLAT

Taisatte tietää jo lempparijuhlakonseptini, Kakkua ja viinaa. Juhlat, joihin jokainen juhlija tuo mukanaan jompaa kumpaa, sen mukaan mitkä ovat elämän kiireet, päiväunien määrän innostuminen ja into. Yleensä juhlat pidetään pimeään vuodenaikaan, kun tarvitaan kepeyttä, mutta jo viime kesänä fiilistelimme sillä, että kesäjuhlatkin olisivat kivat. Mun kaveripiirissä kun ei oo kauheasti menty naimisiin tai pidetty kesäjuhlia muuten, niin sellaiset on sitten kyllä järjestettävä itse. Viime viikolla oli sopiva ilta, joka jo keväällä päätettiin. Piti olla lämmin kesäilta ja kattaus laittaa pihalle, mutta eihän se aina mene niin. Olikin 14 astetta ja tuulista. Hätä ei sen näköinen silti ollut, kemut siirrettiin perinteiseen juhlapaikkaan eli mun olohuoneeseen.

Paikalle saapui kesäkiireiltään monta ihanaa naista ja mies. Juuri sopivan verran kakkua, joista en tietenkään ehtinyt ottaa kuvia. Oli mansikkakakkua, kirsikkakääretorttua, Viennettaa, pavlovaa ja suolaista lohikakkua. Eräs ystävä pölähti paikalla täydellisellä drinkkivarustuksella jääpaloja myöten. Tämä juhlakonsepti on siitä mainio, että koko illan voi syödä paljon erilaisia herkkuja eikä emäntänä (jona aina olen toiminut) tarvitse etukäteen häärätä keittiössä päiväkausia (mielelläni hääräisin, mutta eihän mulla oo valitettavasti resursseja) ollen sitten juhlissa ihan sippi.

Oma osuuteni juhliin oli toki se emännöinti ja ohjelmanumerot, edellisistä Kakkua ja viinaa -juhlista jääneiden juomien nostaminen esille ja mikä tärkein, rekvisiittakakun leipominen! Olen harjaantunut siinä hommassa ja aivan varmasti yksi tämä seudun parhaista, en itseasiassa tiedä ketään muuta, jonka kakkureseptiin kuuluvat seuraavat asiat:

  • pitsa- ja pakkauslaatikoita
  • kaksi ja puoli pakettia kuumaliimaa
  • hapankorppuja
  • popkornia
  • (keittämätöntä) pastaa
  • lahjapaperia
  • purkillinen hattaraa (joka suli kovaksi littanaksi klöntiksi illan aikana)
  • ruusuja, neilikoita ja muita kukkasia
  • vaahtokarkkeja
  • jätskivohveleita

Pöydälle heittämäni lamppusarja ja ulkona tumma, pilvinen taivas sai aikaan pikkiriikkisen pikkujoulutunnelman, mutta sepäs ei haitannut. Juhlat olivat, kuten arvata saattaa, jälleen kerran tosi kivat. Oli ihanat ihmiset, oli naapurin vanha ovi nostettuna pitkäksi pöydäksi, oli bingo, oli yhteistaideteos sekä sängyn päällä keinuva ihmislauma laulamassa Oasiksen Wonderwallia. Perinteet, tykkään niistä.

Istuimme aamuyöhön saakka olohuoneessa kuunnellen musiikkia, jutellen ja nauraen kippurassa. Tuli yksi loistava kännykkäaplikaatiokin siinä yhdessä suunniteltua. Se kertoisi, että missä Rollarit soittivat silloin, kun menkkasi alkoivat? Ens kertaan kakkuajaviinaalaiset ystäväiseni! Moikka!

ps. Aiempien Kakkua ja viinaa -kemujen koosteet: ykköset, kakkoset, kolmoset ja instassa

KUMMITÄDIN KUKAT, KUMMITYTÖN KUVAT

Ikinä ei tiedä, mitä elämässä tapahtuu. Se on aika laimeasti sanottu ja ärsyttävän totta, tietysti. Tänään mietin sitä lausetta, kun tyttäreni kuvasi kaunista kukkakimppua lastenhuoneen mustaa seinää vasten. Että olisinko osannut kuvitella kymmenen vuotta sitten pyytäessäni hyvää ystävääni tyttäreni kummitädiksi, että nyt eläisin hetkeä, jona tuo kummitäti tekee upeita kukkakimppuja, joita se pikkuriikkinen vauvaihminen kymmenenvuotiaana kuvaa ja toteaa, että valokuvaus on ihanaa. No en tietenkään osannut. Oikeastaan oon vaan kauhean onnellinen, että mulla on se kukkakimppuja tekevä ystävä ja tuollainen tytär. Saa ihastella. Ihanaa loppuviikkoa!

PS. Kukkataiteilija löytyy myös Instagramista.

KOHTI JUHANNUSTA /// 2

Tämä kappale on ihana. Laitan sen joka kerta korviini soimaan, kun lähden kävelylle ja tietty vähän fiilistelen nuoruutta. Oon kyllä aika-ajoin melkoinen muistelija, mikä on ihan mukavaa, mutta tykkään tosi paljon siitäkin, että saan aikaan kivoja muistoja samaan aikaan kun muistelen sitä mennyttä. Etten ainakaan ole jumittunut sinne nuoruushaaveisiin (koska sehän olis turhaa ja niin suruisaakin, jos niin kävisi), vaan elelen 37-vuotiaan elämää (joka on mielestäni kyllä aivan sairaan siistiä, paljon siistimpää kuin se nuoruus, monelta osin).

ps. En uskonut, en polttanut, lauloin kyllä aivan varmasti, itkin kyllä, mutta vähän vähemmän kuin nyt ja kepeämpiä itkuja. Ihanaa lauantaita teille!

ODOTELLAAN JUHANNUSTA TÄNÄKIN VUONNA

Muistatteko veilä viime vuotisen juhannuskalenterin? Sen, jossa pitkin kesäkuuta ripottelin kuvia laulujen sanoista, joiden ympärille oli ripoteltu kukkia ja muuta pientä rekvisiittaa. Olen varmasti joka kerta siitä kertoessani hehkuttanut, kuinka sitä oli mukava tehdä. Niin olikin! Aikomus oli kova tällekin vuodelle sellainen tehdä, mutta nyt on aika ollut hyvin tiukilla. Koko kesä menee kirjaa ja muita töitä tehdessä ja siinä samalla pitäisi yrittää myös nautiskella kesästä ja antaa tietysti lapsille aikaa. Joten päätin unohtaa kuvien teon tälle vuodelle. Päätös kesti noin kolme päivää. Välillä tarvitsee juttuja, joissa ei tarvitse ajatella mitään tai ainakin vain vähän, joten kyllä niitä laulunsanahehkutus-kesäfiilistely-installaatioita tuleekin. Nimeän kuvat tänäkin vuonna juhannuskalenteriksi ja alkakoon kuvien ripottelu lähipäivinä. Tässä vähän maistiaista.