Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

PARI PETUNIAA JA ONNENTUNNE

ulkokukat1

Tänään oli taas ajatuksesta toteutukseen -päivä. Täydellinen aamuun, jolloin ei ole mitään suunnitelmia! Aamulla Punavuoressa kävellessäni päätin mennä reittiä, jonka varrella tiesin olevan Varpusen Susannan asetelmia Punavuori kukkimaan -ilmiön ansiosta. Siinä sitten alkaessani snäppäämään aiheesta, kuului hyvän huomenen toivotus vierestä auton ikkunasta ja Suskihan se siellä! Just oikeaan aikaan myös mun kukkaisten ajatusteni kannalta. Sain siinä sitten oivan vinkin minne mennä (Vihernikkarit Herttoniemessä) ja pian huomasinkin jo istuvani metrossa matkalla kukkakaupoille.

ulkokukat3

ulkokukat2

ulkokukat7

ulkokukat4

ulkokukat5

ulkokukat10

Ostin muutaman kesäkukan ja pari kukkaa keittiön ikkunalaudalle. Ihan älyttömiä määriä en kukkia voi ostaakaan, koska meillä ei ole parveketta eikä omaa pihaa, mutta hetkeksi ainakin iloa näillä kukilla saa ja sekin riittää. Valitsin muutaman kesäkukan lasten värimieltymysten mukaan ja kotona he saivatkin yllätyksekseen istuttaa ne. Melkein iski hätä, että minne ne nyt yhtäkkiä istuttaa, kun enhän mää mitään ruukkuja älynny ostaa. Onnekseni löysin siivouskaapin uumenista vaaleanvihreän suorakaiteen malliseen ruukkuastian, johon vielä piirtelin permanent-tusseilla vähän kuvioita. Just sopiva tähän tarkoitukseen!

Puutarhaihmisille tämä on ihan pieni juttu tämä tällainen muutaman petunian ja orvokin istutus, mutta meille ja varsinkin itselleni, kun olen nyt viidettä kesää ilman ainuttakaan kesäkukkaa, tämä on ihan mah-ta-vaa. Vietiin kesäkukka-asetelma pihalle, jospa se toisi vähän iloa myös muille kerrostalon asukkaille.

ulkokukat9

ulkokukat8


IHANINTA (JA PASTELLISINTA) KOTONA JUURI NYT

pastellia kotona / muita ihania

Seinälle teippaamani valokuva, jossa on kukkien ympäröimänä nelivuotiaan piirustus äidistä. Paitaan on piirretty kaikki lapset, koska ne ovat äidillä kokoajan sydämessään. Niinhän ne ovatkin.

pastellia kotona / muita ihania

Pikkiriikkinen vaaleanpunainen kuutio, joka on aikas hyväsaundinen taskukaiutin! Huippuostos Design Torgetilta Tukholmasta.

pastellia kotona / muita ihania

Äitienpäivälahja tyttäreltä. Itse virkkaamansa nauha pilttipurkin ympärillä ja herneenverso kasvamassa. Supersydän!

pastellia kotona / muita ihania

Makoilu sängyssä auringon noustessa aamuaikaisella ihanissa pellavalakanoissa. Erityisesti nuo Hawaiji-kuosiset tyynyliinat ovat suosikkini. Pehmeät, ihanat ja kesäiset!

pastellia kotona / muita ihania

Vaaleanpunaiset kassit ja reput ja värikkäät lippikset naulakossa!

pastellia kotona / muita ihania

Pihajuhlien jälkeen kattoon nostettu kennopalloröykkiö! On muuten tismalleen sillä korkeudella, että mahdun alle nipin napin seisomaan, onneksi olen perheemme pisin!

pastellia kotona / muita ihania

Kevään raikkaat, ihanat vihreän eri sävyt ikkunan molemmin puolin.

Pastellia kotona / muita ihania

Kauniita lempiasioitani keittiön hyllyssä. Onneksi valitsin aikoinaan keltaisen!

pastellia kotona / muita ihania

Kukat, kukat, kukat.

pastellia kotona / muita ihania

Kööpenhaminasta ostamani ihana undulaatti-kortti uutuutena taulukollaasissa.

// Mikä näistä mun ihanuuksista on sun suosikkisi?

KEVÄTFIILISTÄ KOTONA TAI SITTEN EI

kevatkoti1

kevatkoti2

Yksi ystäväni tokaisi mulle tässä taannoin, että näytätpä niin ihanan keväiselle, tai siis, keväinenhän sää oot aina! Mietin asiaa tarkemmin, ja totta, oon kyllä ehkä keväisissä väreissä ympäri vuoden ja olenhan maaliskuun lapsi. Ihanasti sanottu muutenkin! Koti sen sijaan… Noh, onhan sekin ympäri vuoden melko pastellinen ja lälly, mutta just nyt tunnelma kotona on yhtä keväinen kuin tuo sää. Ankeahko ja harmaa. Oon tässä pohtinut, että pitkästä aikaa verhot voisivat olla kivat. Olohuoneeseen varsinkin, koska yöllä viereeni kipittävät pojat heräävät kyllä heti, kun aurinko nousee ja se alkaa olla jo liian aikaista ja verhot voisivat auttaa asiaa, heh. Tai toki ne sälekaihtimetkin voisi yrittäää muistaa laskea iltaisin alas. Uusi päiväpeitto on kyllä tuonut uuden, raikkaan tuulahduksen, mutta eipä ole sekään ollut esillä, kun pari viikkoa meni täysin perheen sairastellessa ja silloin ei plajon päiväpeitelty. Vaan ennemminkin humpsahdin Mamma rimpuilee -blogissa lanseerattuun silmä tottuu -moodiin. Koti on junnannut kasojen alla ja saa siihen saakka siellä ollakin, kunnes aurinko alkaa kunnolla porottaa ja keksin, miten piristäisin kotia. Niin, en tiiä mitä se voisi olla! Ehkäpä leikkokukkia, viherkasveja, kaapin kätköistä lasten sänkyihin jotkut vanhat tilkkupeitot, eteisen kalenterinkin voisi vaihtaa maaliskuulta suoraan toukokuuksi ainakin, emminätiiä, auttakaa! Jos olisi aikaa ja intoa, niin virkkaisin uuden plussapeiton ja rykäisisin jonkun hienon ryijyn. Nyt siis Pinterest ja StyleRoomin inspiraatio-kansiot auki ja tutkailemaan. StyleRoomissa on kisakin, jossa haastetaan tekemään kevätfiilistä tekstiileillä kotiin. Itse en pysty just nyt osallistumaan  tällä tunnelmalla, mutta heti auringon pilkahtaessa lupaan teille uusia tuulia täältä meiltä, moikku!

kevatkoti3

kevatkoti4

kevatkoti5

kevatkoti6

LIPPA JA TÄHÄN SEMMONEN SYDÄSILMÄEMOJI

Hakolan Lippa-hylly, kaktustaulu ja lehtileikekehykset

Hakolan Lippa-hylly, kaktustaulu ja lehtileikekehykset

Hakolan Lippa-hylly, kaktustaulu ja lehtileikekehykset

Hakolan Lippa-hylly, kaktustaulu ja lehtileikekehykset

Hakolan Lippa-hylly, kaktustaulu ja lehtileikekehykset

Yksi juttu, joka oli ihan parasta lapsuuden mummuloissa ja ehkä vielä nykyäänkin erähenkisillä mökeillä ja ulkovessoissa – lehtileikkeet seinillä! Valkoisin nastoin seinään painetut sivut Seurasta, Kotiliedestä ja Avusta. Missejä ja kissanpentuja. Vitsikkäitä sarjakuvia ja komeita autoja. Ehkä jossain hurjemmissa paikoissa miestenlehtikuviakin. Lehtileikemuistot tulvahtivat mieleeni, kun mietin, mitä keksisin kehyksiin, jotka päätyivät seinälle ilman kuvia. Sain tuon ihanan Hakolan Lippa-hyllyn* parisen viikkoa sitten ja samaan aikaan bongasin nuo hauskat kehykset Tigeristä. Ne ovat aivan muoviset ja heppoiset, mutta aikas kivat silti. Lippa-hylly sen sijaan on puuta ja aivan tajuttoman ihana! Ihastuin siihen ensinäkemältä ja nyt se on tuossa seinällä.

Tarvitsin sänkyni viereen paikan, johon laskea puhelimen yöksi. Lattialle jättäessäni sen löytää aamulla ensimmäisenä taapero, ikkunalauta taas ei ole aivan riittävästi käden ulottuvilla ja viettää vähän sisällepäin, niin pelkään aina, että puhelin tippuu patterin väliin. Tyynynkään alla puhelimen paikka öisin ei ole hyvä. Joten tsadaa, nyt sille on laskutaso, jossa se on ulottuvilla, mutta ei ihan vieressä. Päiväksi voin laittaa hyllyn piiloon, jos vaikka lapset sattuvat hyppimään sängyllä (jokapäiväistä) , niin ei ainakaan kukaan pamauta päätään siihen. Sitäpaitsi sehän on tyylikäs kiinnikin. Hylly toimii myös erinomaisesti korujen säilöntäpaikkana, joksi se on nyt vahingossa päätynyt. Eipä enää ehkä tuu astuttua aamulla ensimmäisenä korvisten päälle. Kauniit pienet asiat sopivan hyllyyn ihanasti. Pilvenreunakuvioinen kaulakoru* ja yläpuolella näkyvät pikkuiset nappikorvikset* hyllyllä on Riemupuodista. Kukkakorvikset Poola Katarynan. Hyvin hyllylle sopii myös tuo puoliksi syöty sydäntikkari, joka sinne oli myös ilmaantunut, kenen lie viesti minulle.

Takaisin niihin kehyksiin ja kuviin.. Ajattelin, että Lippa, vanerille maalaamani kaktustaulu ja muutama muovikehys ovat hauska kokonaisuus. Tiesin mielessäni millaisia kuvia kehyksiin hain, mutta valmiina, itse ottaminani kuvina niitä ei mulla ollut. Selaillessani uutta Trendiä, ihastelin valokuvaa rauhanmerkistä, se muistutti myös omaa syksyllä tekemääni installaatiotani, mutta jota en halunnut käyttää, koska omassani ei ollut kukkia. Keksin, että hei, kai sitä lehtiä saa leikata ja laittaa ne kuvat seinälle, ihan niinku ennenvanhaan! Mikä mahtava oivallus! Maisemakuvat ja ruusunkuvat ovat siis lehdistä myös, valitettavasti en muista mistä tai että kenen kuvaamia ne ovat. Valitsin ne silti kauneuden perusteella, lähettäköön universumi valokuvaajille ihanuuksia kiitoksena kauneuden tallentamisesta. Nyt seinälläni on kaunis kokoelma mummolamaisuutta, suomalaista designia ja muitaihaniamainen maalaus.

* Lippa-hylly saatu Hakolalta ja korut Riemupuodista.

Hakolan Lippa-hylly, kaktustaulu ja lehtileikekehykset

Hakolan Lippa-hylly, kaktustaulu ja lehtileikekehykset

Hakolan Lippa-hylly, kaktustaulu ja lehtileikekehykset
Hakolan Lippa-hylly, kaktustaulu ja lehtileikekehykset

Hakolan Lippa-hylly, kaktustaulu ja lehtileikekehykset

KAHDEN VUODEN JÄLKEEN PÄIVÄPEITTO ON VALMIS

MUITA IHANIA PÄIVÄPEITTO 2016

Huhhuh. Nimittäin kaksi vuotta sitten aloittamani päiväpeitto on vihdoin valmis. V A L M I S. Aivan niin ihana, viimeistelty ja upea siitä ei tullut, mihin olisi ollut mahdollisuus, muutamat mutkat suoristin matkalla. Miksikö siinä meni näin kauan… No, välillä mm. synnytin ja into ompeluun oli poissa ja sittemmin taas vastoinkäymiset ja vanulevyjen puute ja taustakankaan ryttyisuus tympäisivät ja annoin keskeneräisen peiton marinoitua kaapissa. Mutta nyt, tuossa se on sängyn päällä hoitaa hommansa.

Aluksi piirsin hienon mallikuvan, johon laskin tarkat mitat erikokoisista kolmioista, että miten kuviot siihen laitetaan. Taisin jopa pyytää ystävän kylään harrastamaan ajatustoimintaa, että paloista tulee varmasti oikean kokoiset. Äitini kanssa leikattiin palat kankaista, minä lyllersin lattian rajassa suuren vatsani kanssa ja ihanista ihaninta Marimekon Domino-kangasta kirpaisi leikata, mutta leikkasinpa silti. Suurimmat hidastukset olivat tosiaan se, että mulla ei ollut sopivan kokoisia paloja vanulevyä ja ostettuani sitä, olin ajatuksissani ottanut siltikin liian vähän. Eikä enää huvittanut taas koko peitto. Taustakankaaksi hankin ison lakanan, joka sekin oli liian pieni ja tässä kohtaa tein melkein suurimman oikomisen, nimittäin viime viikolla otin kangaslaatikosta ihan ryppyisen kangaspalan, jonka ommella täräytin peittoon ja äkkiä reunoihin kanttikaistaleet ja tikkauksia ympäriinsä. Se asia, mikä tekee tästä peitosta kaikista eniten itselleni epätyypillisen, on se, että tätä en ole tikannut käsin. Tälleen kahden vuoden jälkeen… No, en tehnyt. Ehkä seuraavan peittoon sitten siinä vaiheessa, kun olen mummuiässä, lapsilla jo omia lapsia ja minä otan rennosti käsitöitä tehden siellä järvenrantahuvilassani.
MUITA IHANIA PÄIVÄPEITTO 2016

MUITA IHANIA PÄIVÄPEITTO 2016

Muita ihania päiväpweitto 2016

MUITA IHANIA PÄIVÄPEITTO 2016

MUITA IHANIA PÄIVÄPEITTO 2016

Onhan se silti aika ihana. Tuo Domino on aivan tajuttoman kaunis kangas, onneksi kaikki lähti siitä, että löysin kankaan Riikan (Weekdaycarnival) kirppiskasasta. Lisäksi siinä on Ikean kankaita, tilkkulaarilöytöjä ja Kaunisteen Perhosta. Olohuoneen ilme raikastui uuden päiväpeiton myötä, vaikka tuo onkin melkoinen kuosien sekamelska. Vaaleasävyisempi silti kuin edeltäjänsä. Otettiin lapsista samanlainen kuva, kuin edellisenkin päiväpeiton valmistuttua. Tytölle servettirusetti tälläkin kertaa päähän. Superhauska muisto tuo tuollainen kuva!

Sängyn päällä on myös kaksi uutta tyynyä, jotka ompelin. Ajattelin niitä sohvalle, mutta koska peitto on hitusen liian nafti (sekin vielä, kaikista laskemista huolimatta, haha!) ne ovat oikein mainiot sängylläkin. Ne tein muuten niin, että käytin valmista vaaleanpunaista tyynynpäällistä, jonka leikkasin paloiksi, mutta säästin vetoketjukohdan ja lisäsin Kaunisteen kangasta sen verran, että tyynystä tuli 45×60 cm kokoinen. Erittäin kätevää. Ja vain siitä syystä, että oikeaa vaaleanpunaisen sävyä ei ollut pakalla, ainoastaan noina tyynynpäällisinä. Pitää vielä keksiä jotkut yksiväriset kivat tyynyt tuohon sängylle lisäksi, niin sitten vois olla hyvä.

Ihanaa, että peitto valmistui. Eikä sitä tiiä, vaikka alkaisin katella Rimakauhua ja rakkautta -sarjan alusta asti ja samalla tikkailis vaikka vähän käsin pastellisävyisillä langoilla. Sitä ei tiiä.

MUITA IHANIA PÄIVÄPEITTO 2016

RANSKALAISELTA PARVEKKEELTA AVAUTUI KAUNIS MAISEMA LAAKSOON

PERJANTAIKUKAT & KEVÄTTÄ ILMOILLA

Kun olin pieni, asuimme Ruotsissa, niin kuin monet muutkin suomalaiset siihen aikaan. Kodista, jossa asuimme yhden ja neljän ikävuoteni välissä, minulla on jo joitain muistoja. Koti oli toisessa kerroksessa, vaikka sisälle tultiin jo alhaalta. Portaat kuuluivat siihen alueeseen, minne ei saanut mennä, vaikka ne olivat keskellä asuntoa. Lieköhän meillä ollut turvaporttia, sitä en muista. Olohuoneessa oli korkealla koko seinällinen ikkunoita rivissä ja niiden ikkunalaudoilla paljon viherkasveja. Korkeita kaktuksiakin. Sohvan ääressä otimme toisinaan perhekuvia niin, että isäni laittoi kameran ajastukselle ja siinä nökötimme koko pieni perhe keskellä sohvaa, kun salama räpsähti. Saadessani ensimmäisen oman, isojen tyttöjen sängyn, Ikeasta tietty, kun Ruotsissa oltiin, isäni kasasi sen olohuoneessa ja nukahdin patjalle siihen keskelle olohuonetta. Omassa huoneessani oli punainen matto, sellainen paksu ja puuvillainen raidoittain erilaisia punaisen sävyjä. Siellä oli myös matala mäntyinen pöytä, jonka ääressä piirtelin ja seinällä lokerikko, jossa numerot yhdestä kuuteen. Vanhempieni makuuhuoneessa oli ranskalainen parveke, josta avautui näkymä laaksoon. Ehkä se oli oikeasti vain takapiha, mutta muistoissani se on vehreä laakso, sellainen jossa tapahtuu seikkailuja. Keittiössämme oli sälekaihtimet, joiden raosta valo siivilöityi kauniisti ja nurkkakaappiin jouduin jättämään kaikki tuttini muuttaessamme pois.

Seuraava koti oli Suomessa, asuimme siellä vuoden, tosi kovan pakkastalven läpi. Parvekkeelta näin komeimmat ukkospilvet ja salamoinnit joita olen koskaan nähnyt, puiston takana olevien korkeiden kerrostalojen takana ne räiskyivät. Ensimmäisen näkemäni punkkarin, se oli siellä samojen talojen kupeessa, upeassa korkeassa kirkkaan punaisessa irokeesissaan. Vaikutuin! Minulla oli tuolla kodissa huone, jonne sain uudet kalusteet, kaksi valkoista kirjahyllyä, joissa oli alhaalla kaapit, ylhäällä hyllyjä sekä täyspitkän koululaisten sängyn ja kirjoituspöydän. Olin niin onnellinen!

Seuraavaksi muutimme kotiin, joka oli vähän hämärä tunnelmaltaan, koska sijaitsi kerrostalon alimmassa kerroksessa. Äitini kasvatti parvekkeen ritilään kesäisin aina tuuheat ruusupapuköynnökset. Minulla oli oma huone, jossa oli vaaleanpunaiset tapetit. Tykkäsin huoneestani paljon, se oli oma pieni maailmani. Seinällä oli valkoinen, ihanista ihaninan sateenvarjon mallinen, muovinen valaisin. Kerran siihen laitettiin liian äkäinen hehkulamppu ja se vähän kärähti, ja mua harmitti niin kovasti. Vaihtelin usein järjestystä ja järjestelin koriste-esineitä hyllyillä asetelmiin. Lempijärjestyksessäni koulupöydän kuului olla niin, että vain toinen lyhyt pääty oli seinää vasten, jotta kaveri pääsi istumaan vastapäätä. Siinä pöydän ääressä ollessa muutenkin katse sai vaellella pitkin huonetta, kun pöytä oli aseteltu niin. Yksi ihana lempimuistoni sieltä on, kun oli joulun aika ja olimme juuri käyneet ostamassa joulukalenterit. Istuin pöytäni ääressä, joka oli ikkunan edessä. Olimme laittaneet ikkunaan pienet värivalot, sydämen muotoon ehkä. Sälekaihtimet olivat melkein kiinni, sillä tavalla, että raoista vielä näkee ulos. Ulkona oli sellainen joulukuinen, lumen valostuttama ilta. Selailin tietokirjaa ja kirjoitin varmaan johonkin omaan vihkooni erilaisia tietoja mielenkiintoisista asioista. Ihan tavallinen pieni hetki, mutta se tunnelma ja onnellinen olo painuivat syvälle mielen sopukoihin ja tuohon muistoon on aina ihana palata.

Tällä tavalla listatessa muistoja lapsuuden kodeista, huomaa, että ne ovat vaikuttaneet kyllä paljon siihen, millaisessa kodissa sitä elelee nyt. Tykkään parvekkeista, ja ihaninta on, kun sieltä avautuu jokin kaupunkimainen luontomaisema. Haaveilen merinäkymästä kattojen korkeudelta, sieltä näkisi paljon erilaisia sääilmiöitäkin, ehkä vieläkin suuremmat salamat kuin lapsuudessa ja kauniit, pastellisävyiset auringonlaskut. Valoisat kodit, viherkasveja pursuavat ikkunalaudat ja sälekaihtimet nostettuna ylös asti auki, sellainen on mieleeni eniten. Äitini luona käydessä, nostan aina sälekaihtimet ylös, mutta äiti laskee ne alas. Siinä meidän eromme niiden suhteen. Vaaleanpunaiset seinät Kaitoväylän kodista jättivät ikuisen rakkauden pastellisävyihin. Ja jos työpöydälläni ei olisi tietokonetta, olisi sen ehdottomasti oltava niin, ettei tarvitsisi katsella seinää. Nyt voi taustakuvaksi koneelle aina asentaa jonkin ihanan maiseman, jos ruutua ei muuten katsele.

Nykyinen kotimme on muotoutunut vuosien saatossa. Neljä vuotta sitten, kun muutimme erillemme isompien lasten isän kanssa, päätin, että kotiini ei tule mitään ihankivaa. Omakotitalosta kerrostaloon oli itsessään jo iso muutos, tavaramäärän pienentyminen ja varsinkin kaikesta puutarhasälästä luopuminen oli vapauttavaa. Viimeisten vuosien aikana kodistamme on muotoutunut kyllä todella mun ja lasten näköinen, just niinku pitääkin. Vitsailenkin usein, että tänne olis kauheeta ottaa yhtään johtokasaa tai muuta miessälää. (mutta se on vaan vitsi, ottaisin, jos!) Tavaroita ja kalusteita on tänne tullut pikkuhiljaa ja tarpeen vaatiessa tai paremman vaihtoehdon keksiessä. En ole aina erityisen käytännöllinen ratkaisuissani, nätteys menee aina käytännöllisyyden edelle. Meillä on melko värikästä, pastellisävyistä ja ehkä vähän leikkisääkin. Koti muuttuu kokoajan, kun lapset kasvavat ja on otettava milloin mitäkin huomioon. Tänään taapero kiipesi kerrossängyn yläsänkyyn ihan itse, joten nyt olis keksittävä joku estokeino siihen, ettei siellä kiipeiltäisi ihan aina, kun silmä välttää. Ideoita kodin laittamiseen ja tällaisiin arjen tilanteisiin tulee vastaan usein parhaiten niin, että ei etsi mitään, sattumalta. Ystävien kodit, näyteikkunat ja upeat esillepanot, Pinterest, blogit, Styleroom ja Instagram sekä tietysti lehdet ja kirjat, niistä varmaan eniten kumpuaa inspiraatiota ja niissä kyllä niitä riittääkin. Paitsi just nyt tuohon kerrossänkyongelmaan en ole keksinyt mitään! Jumitin muuten tätä postausta tehdessäni ja kerrossänkyä pohtiessa ihailemaan Styleroomin  Suomen inspiroivin koti -kisan finalisteja. Äänestysaika loppuu huomenna, eli äkkiä äänestämään, ellei ole jo sitä tehnyt. Finalistien kodit ovat nimenomaan inspiroivia ja kovin kauniita kaikki. Jäi sellainen kukkatapettikaipuu päälle ja se on ihana kaipuu se! Tai aivan hyvin tollanen kaipuu tai auringonlaskun maalaama taivas tai kangaskaupan kangaspakkakasat voivat täräyttää päähän jonkin mahtavan sisustusratkaisun. Parasta tässä kaikessa kotihommassa aina silti on se, kun lapsi toteaa, että meillä on kyllä ihana koti, täällä on hyvä olla.

 

ovikoriste, muita ihania

miisunpoyta3

Jäätelopaita

Yhdessä neulottava muitaihaniatyyny

tammikuinen_olkkari1

muitaihania_koti_marraskuussa_2015_2

mattokeittiossa1

PS. Postauksen kuvat ovat arkistoista, on niin paljon uutta mitä näyttää, että en tienny mitä esittelisin ekka. Ens kertaan siis, moikku!

AUKEAMALLINEN MEITÄ JAPANILAISESSA LEHDESSÄ

Siis tiiättekö, tää aika menee niin vauhdilla ja kaikkea tapahtuu kokoajan melko paljon, niin olin lähes unohtanut tämän mainion jutun. Pari kuukautta sitten meillä käytiin kylässä ja tehtiin juttu japanilaiseen sisustus- ja lifestylelehteen Love Hokuoon. Tänään lehti oli tippunut postiluukusta ja siellä meijän perhe näpötti aamupalapöydässä ja seinällä oli tammikuun kalenterisivu ja Kakkua ja viinaa -bileiden kukkaset ympärillään. Hauska juttu!

love hokuo

love hokuo

love hokuo

TALO, VUORET JA LINNUT SEKÄ TITTIDII, ARVONTA OUJES!

lastenhuone_maalis2

lastenhuone_maalis6

lastenhuone-maalis3

Lastenhuone sai maaliskuun kunniaksi vähän uutta ilmettä. Ylitsepursuavat korkeat hyllyt (niistä lisää myöhemmin) saivat tyhjennystä, kun kaikki lasten kirjat käytiin läpi ja vähälle lukemiselle jääneet karsittiin pois ja suuri osa kirjoista siirtyi ihanaan, matalaan talohyllyyn* toiselle seinälle. Nyt on varsinkin pojilla helppo napata kirjat hyllystä. Isommalla ihan kirjojen katselua varten, pienemmällä nimenomaan sitä varten, että kaikki kirjat napsitaan yksitellen lattialle. Kirjojen uudelleen järjestämisessä on aina myös se hieno puoli, että kaikki lapset (ja minäkin) löytävät sieltä taas aivan uusia, pitkäksi aikaa unohtuneita kirjoja, kun ne päätyvät eri järjestykseen. Laitettiin vielä lempparit eli Tatut ja Patut kaikki samaan pinkkaan Arbuusian prinsessan ja Minttu-kirjojen kanssa.

Seinälle päätyi paljon valkokehyksisiä tauluja uusine kuvineen. Leikkasin ison lahjapaperimaisematarrataulun paloiksi moneen kehykseen ja nyt voi kyllä niistä kuvista sanoa, että on ne tarrat on kierrätetty oikein kunnolla. Aluksihan kontaktimuovista leikkaamani vuoret ja pilvet kuusineen olivat pitkään kiinni tytön sängyssä, josta ne siirtyivät tuohon lahjapaperille ja olivat tauluna. Nyt pienempinä osina tuossa kollaasissa. Yli jääneet jämäpalat vielä leikkasin ja liimasin kahteen postikorttiin.

Muutenkin kollaasiseinästä tuli aika hauska. Siellä on pojan piirustuksen pohjalta tekemäni kirjontatyö, johon hän piirsi kaikki perheenjäsenemme vuosia sitten, kun pikkuveljeä ei vielä edes ollut (mutta joka tuohon tauluun on piirretty ja kirjottu). On Kanelimaan ihania hahmoja ja puita leikattavista Metsäläiset- ja Kaupunkilaiset -printeistä. Mainio Matti Pikkujämsän sininen kala on yksi omista lemppareistani. Ja pian niin ajankohtainen, kesäinen, oma Jätski-printtikin siellä on. Tytön kummisedältään saama kierrätysmateriaaleista tehty peltinen autokin pääsi mukaan seinälle. Lapsia auto seinällä vähän nauratti!

Ja arvatkaapas mitä, mulla olis teille ylläri! Nimittäin Jollyroomissa on meneillään Jollyjuhlat ja sen kunniaksi tuo Alice & Foxin talohyllykin* meille pyyhälsi ja mulla on sellainen ilo, että saan arpoa yhdelle onnekkaalle lukijalle samanlaisen hyllyn. Kerro siis kommenttisi, mitä sinä hyllyyn laittaisit? Olisiko se kenties ihanien asetelmien paikka lastenhuoneessa, värikkäisen lastenkirjojen täyttämä kuten meillä vai ehkäpä eteiseen vanttuu- ja kaulaliinahyllyköksi? Arvonta päättyy  17.3. klo 23.59.

* Yhteistyössä Jollyroomin kanssa. Tuote saatu blogiyhteistyönä.

lastenhuon_maalis1

lastenhuone-maalis4

 

WHERE’S MY TREASURE? JA MUITA IHANIA

 

Ihanat lastenjuhlat

Ilmapallojen takana

Popkorniakku ja ihana kahdeksanvuotias

Ihania tyttöjä

Voi vitsit miten ihania

Popkornikakku

Tytöt skoolaa smoothiella

Yksivuotias ja popkornibody

Veljekset juhlissa

Ihana tyttö

Popparikakku

Äiti ja sen poika

Lastenihanatjuhlat

Nakkipaita ja vohvelimekko

Söpöisyys

Pillillä ihan itse

Meillä oli tässä hetki sitten vallan mainiot lastenjuhlat. Sellaiset, että turkoosin kermakakun päälle oli tiputeltu kasa popkornia, sängyllä sai pomppia ja keittiönpöytä oli siirretty juhlien ajaksi lastenhuoneeseen. Lapsista varsinkin se oli hassunhauskaa, koska harvoinpa sitä heidän huoneessaan syödään tai varsinkaan herkutellaan. Vaikka juhlimmekin meidän luonamme, olivat juhlat aivan yhtälailla vieraidemme. Seurana meillä oli ihana No Home Without You -blogin Kaisa tyttärensä kanssa ja hurmaava Pinjacolada -blogin Pinja tyttöineen. Saimme juhliin kaikille uudet vaatteet*, Papun uudesta SS16-mallistosta mahtavia, leikkisiä ja stylejä vohveli-, pilli-, nakki- ja popkornikuosisia ihanuuksia! Mitkäpä sopiskaan meille ja juhlijakamuillemme yhtä hyvin, no ei melkein mitkään muut! Ja syy juhliin: lapset, elämä ja hassuttelu!

Tarjoiluihin kuului kermakakun lisäksi hedelmiä, vihanneksia ja kasviksia muffinssivuuissa, mansikkamehua, ruis- ja maissinaksuja ja Emmi-Liia Sjöholmin uudesta kirjasta Koko perheen kattaus* saatiin hauskat ideat banaanisushiin ja vesimelonipitsaan. Aikuisille oli tarjolla tiistaisdrinksut eli mustikka-banaani-smoothiet. Nuorimmaiseni oli ensimmäisenä pöydässä odottamassa herkkuja ja seisoi ja kiipeili tuoleilla, on siinä iässä, että kiipeily kiinnostaa ja saa kiipeilläkin, se on mainio taito. Seuranaan hänellä oli pöydässä pisimpään istuskellut Pinjan nuorempi tyttö, molemmat söivät hartaudella kakkupalojaan ja kirsikkatomaatteja. Keskimmäiseni hyppeli sängyllä ja kikatteli Pinjan vanhemman tyttären kanssa niin söpösti että! Kaisan tytär seurasi tarkasti isompia ja heidän touhujaan.

Koristeet, ilmapallot ja kertakäyttöastiat ovat Pop Up Kemuista, kaikki muu juhlavarustus omien kaappieni kätköistä. Kaisa oli tehdä hurauttanut mahtavan nakkiviirinauhan! Heliumilmapallot olivat tietysti yksi juhlien mahtavimmista jutuista lasten mielestä ja edelleen, kymmenen päivää myöhemmin, meillä leikitään kattoon nousevilla palloilla! Ja se oivallus, joka tulee kaikkien lastenjuhlien jälkeen, että mitä yksinkertaisemmat ja helpoimmat herkut, niin lapsille kyllä maistuu.

Herkutteluiden ja tiskivuoren jälkeen tajuttiin, että ne tärkeimmät, NAKIT jäivät jaakaappiin (en tajua miten unohdettiin ne!) ja niitä me sitten syötiin keittiössä suoraan paketista lattialla istuen ja naureskellen. Vaaleimmat vaatteet pyörivät tuolloin jo pyykkikoneessa tomaatti- ja melonitahroineen. Mutta oi että! Aina juhlat eivät tarvitse sen kummoisempaa syytä kuin riehuvat lapset, ihanat aikuiset ja ystävyyden.

* Yhteistyössä ihana Papu. Tuotteet saatu blogiyhteistyönä.

Kiitos, oli tosi kivvaa!

Ota pala kakkua hei

Ihana tyttö ja nakkihame

Tiina
Kuva: Pinja Rouger, Pinja Colada, 2016

jee papu jee

Ilmapallojen takana

Äiti ja sen tyttö

We just had the most delightful children’s party. The “popcorn sprinkled on a cake, jumping on beds and tables moved away” kind of thing. Kids thought it was great because these are very rare occasions. Even though the party was at our place, the event belonged to our guests as much. We spent the day with lovely Kaisa and her daughter and darling Pinja and her girls. All of us received new clothing from Papu‘s SS16 collection*, printed with waffles, straws, sausages and popcorns! Perfect match with our party crew. What was the occasion? Well kids, life and fun!
Besides the cake, the table was served with fruits and vegetables, strawberry juice, rye and corn snack. We also had banana sushi and watermelon pizza from Emmi-Liisa Sjöholm’s new book “Koko perheen kattaus”. Adults had their cocktail hour in the form of blueberry-banana-smoothies. My youngest one was the first to climb the chairs and the table. He’s at the age where climbing is so exciting and it is a useful skill to pursue I think. He got company from Pinja’s younger girl how had been sitting by the table for some time. Both of them very enjoying their cake and cherry tomatoes with most piety. My midmost enjoyed the jumping on bed part and giggled it away with Pinja’s older daughter. How precious was that! Kaisa’s daughter was keenly following what the older kids were doing.
Whilst we very enjoying all the delicious treats we realized we still had sausages in the fridge! And next, there we were, eating them straight from the package, sitting on the kitchen floor and laughing. Light-colored clothes were already having their first round in the laundry machine. But my my, I’ll tell y’a: all you need for a good party is kids running around and adults who are, well, just wonderful.
*In collaboration with Papu.
Ihanat

Ilmapallot ja lapset

Hehee

Ryhmäkuva

Hassuttelijat

Voi söpöt

Where's my treasure -papujuhlat

Vähänkö ihania

Ihanin nakkihametyttö

 

PEHMIKSEN VÄRINEN SÄNKY

 

Pehmiksen värinen sänky

Meillä on vähän myllätty lastenhuoneessa huonekalujen, taulujen ja valaisinten kanssa. Nuorimmainen on siirtynyt nukkumaan isojen poikien sänkyyn kerrossängyn alapedille ja siskonsa sai vanhan sänkynsä varastosta taas käyttöön, joten oli oikeastaan aivan pakko vähän järkätä. Huone on nyt taas vähän täydempi, kun yksi kaluste tuli lisää, mutta kyllä sinne aivan hyvin kaikki mahtuu. Ja lapsethan muutenkin leikkivät ja touhuavat siellä huoneessa missä minäkin olen, joten oikeastaan lastenhuone on lähinnä lelujen säilytyspaikka ja rauhallisten unien paikka.

Tytön sänky on ostettu joskus aikoinaan parilla kympillä kirpparilta ja se jäi maalaamatta silloin (laiskuutta!), kun alunperin otettiin käyttöön. Siinä oli päädyssä hauskat tarrat, jotka myöhemmin päätyivät kehyksiin ja viimeisen vuoden sänky lepuutteli tosiaan siellä varastossa. Viime viikolla vihdoin hain maalit, aloin hommiin ja sänky sai uudet värit. Valitsin tytön toiveesta teemaksi vaniljaisen mansikkapehmiksen. Siitä tuli ihanan raikas, söpö ja nukkujansa näköinen. Eikä sänky vaikuta nyt ollenkaan niin massiiviselta, vaikka onkin tuollaisessa paikassa, tavallaan keskellä huonetta. Vähän kävi mielessä, että miksen maalannyt oikeasti jo aiemmin, mutta enpä mieti sitä, vaan nyt ihastellaan tätä!

Pehmiksen värinen sänky

Pehmiksen värinen sänky

Pehmiksen värinen sänky

Pehmiksen värinen sänky

Pehmiksen värinen sänky