Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

KEMUT

Lapset eivät juhlista huolimatta nukahtaneet normaaliin nukkumaanmenoaikaan, joten tarvitsen nyt hetken siirtymäajan muihin puuhiin, joten tässä hassu kuvakooste illan kemuista, olkaat hyvät.

 

Kelta-valko-roosan viirinauhan tein kolmikymppisilleni ja se on mukavan pitkä ja helppo ripustaa, mutta työläs silittää (joten en edes tehnyt sitä). Päivänsankari on toinen elämäni auringoista.

 

Keittiön katossa on poikasen nimijuhliin tekemät palleronauhat. Pyöreän pöydän päällä ne näyttää hauskalle!

Toiveena oli sateenkaarikakku. Sellaista, jossa jokainen kerros olisi eri värinen, en oiken intoutunut tekemään, niin menin ja tein tällainen peruksen. Meillä on ruukattu joka vuosi laittaa iän verran petshoppeja kakun päälle, mutta nyt näytti yksikin riittävän, kun kynttilöitä oli jo noin paljon.

Aion kyllä toteuttaa saman vielä 18-vuotisjuhlissakin!

 

Söpöt paperipillit sain tuliaisina ihanalta Tiinalta Kööpenhaminasta. Vaaleanpunaiset kertakäyttölusikat on mun lempikertakäyttöasia, ja ne on mulla kyllä käytössä jo monetta kertaa, koska ovat ihan pestäviä!

Onginnasta tytöt saivat jättirusetit. Aikas mahtavat saaliit sai meijän merestä, eikös?

Tyttöjen perässä juoksenteli koko illan innokas pieni poika, se toinen aurinko, kitaroineen… Ei saanut ihan hirveästi huomiota, mutta ei se näyttänyt haittaavan. Onnellisena seuraili. Olipas kemut!

 

KESKIKOKOISTEN TAVAROIDEN HYLLY

 

 

Eilisissä kuvissa vilahti valkoinen hyllykkö, jonka järkkäilyyn samaiset kuvat saivat aikaan innostuksen. Maatuskat riviin ja Pezit alahyllylle odottelemaan pikkuista niitä sieltä kurkottelemaan. En ole muistaakseni koskaan hyllyä sen kummemmin esitellyt, niin nyt oli aika, varsinkin kun on tavarat järjestyksessä.

Hylly on vanha, olen saanut sen yläasteiässä. Muistan, että äitini kanssa ostimme sen lähihuonekalukaupastamme. Elettiin aikoja, jolloin lähiön keskuksessa oli kaksi (!!) huonekalukauppaa. Kannoimme yhdessä hyllyn kotiin ja siitä asti se on ollut jonkun perheemme jäsenen seinällä. Pari vuotta sitten hylly päätyi takaisin minulle. Meinasin ensin maalata sen, kunnes keksin, että tapiseeraamalla saan aikaan myös vallan kivan muutoksen. Papereina en kuitenkaan käyttänyt tapettia, vaan ihan perus skräppäyspapereita, jotka olen kiinnittänyt kaksipuoleisella teipillä. Tosi helppoa ja aika iso muutos vanhaan! Tykkään hyllystä ja se sopii Neitokaisen hailakan sävyiseen värikkääseen huoneeseen.

 

Arkistojen kätköistä löytyi myös kuva hyllystä maaliskuulta vuodelta 1996. On koriste-esinettä, cd-levyä (bonus-cd, kuka muistaa?!), kuivattua kukkaa, kipsityötä, tyhjää tölkkiä, tuoksusaippuaa ja munalikööriä! Mahtavaa!

PÄIVÄN ASU

Pöllötrikoosta ja raitakankaasta Hymykyoppapoikanen sai sunnuntain kunniaksi uuden asun. Hyvät perusvaatteet ja tällä kertaa vähän jopa kasvunvaraa. Ajatella, en ommellut ainuttakaan aplikaatiota eikä oo mitään salataskujakaan. Yksiväriseen tuskin silti pystyisin.

Leppoisaa laskiaissunnuntaita! 

 

 

LUMILABYRINTIN LUMOISSA

Mää oon talven tyttö. Tykkään pakkasesta ja lumesta ja siitä valoisuudesta mitä lumi saa aikaan. Kun tiet ovat valkoisia, nehän oikein kutsuvat potkuriajelulle tai kun puut notkuu lunta, niin voiko jouluisempaa keliä olla? Eikä silläkään oo väliä onko joulukuu vaiko tammikuu. Tai kun jättimäiset lumihiutaleet leijailee hitaasti, ihan hiljalleen ja hiljaa, se on kaikkein kauneinta. Oi. ♥ Talven ulkoiluharrastuksetkin on mun mieleen, mielellään hiihtelen mäkisiä latuja (no okei, ehkä kaks kertaa talvessa, mutta nautinnolla nekin kerrat!) ja ehottomasti lempiliikkumista on rinteissä laskeminen (en enää tiiä kumpi on kivempaa, laudalla vaiko taas suksilla…), ja erityisesti tykkään makkaranpaistoretkistä pulkkamäkihommien jälkeen.
Tänä talvena heti kun satoi lunta, aloimme Neitokaisen kanssa kaivaa pihalle lumilabyrinttia. Ensimmäinen lapiointi oli vähän ehkä surkuhupaisakin, kun lunta ei kovin kauheesti ollu, mutta saatiinpahan kasoja vähän siihen reitin varrelle, että näyttäis ees enemmältä lumimäärältä. Nyt on onneksi lunta sadellut jo paljon lisääkin ja lumitöiden lisäksi, tai ehkä jopa tärkeämpääkin, on ollut joka päivä kaivaa labyrintti esille. Se on ihana labyrintti! Tänään reitin varrelle kasattiin jäälyhty värikkäistä vesivärikuutioista. Ollaan tehty näitä useana talvena, mutta nyt meitä muistutti aiheesta ainakin suloiset Sort of pink ja Mekkotehdas. Kiitos!
Tehtiin myös vesivärisekoitelmia tyhjiin samppoopulloihin ja piirreltiin lumeen. Se oli niin hauskaa, että piti useampaan otteeseen käyä täyttelemässä pullot uudelleen. Parhaat värit lumimaalauksiin on kaikki muut paitsi keltainen ja punainen, koska ne saattaa näyttää jollekin muulle kuin vesivärivedelle, heh. Suosittelen!

 

 

IKKUNAKUUSI

Teippailtiin Neitokaisen kanssa joulukuusi lastenhuoneen ikkunaan. Siitä tuli meijän mielestä ainakin aika hieno ja olihan muuten myös melkoisen helppo pieni puuha, noinkin näyttäväksi koristukseksi. Kuvauskohteena teipattu ikkuna ei ollut sitten ihan yhtä iisi…

Leppoisaa viikonloppua kaikille toivottavat Tiina ja Neitokainen!

 

TONTTULAKKI

Meillä oli tässä eräänä päivänä ystävien ja lapsiemme kesken pikkujoulut. Tämä Tiina-tonttu ompeli ja kääri pieniin paketteihin tonttulakit. Ei perinteiset punaiset vaan ihanat kuviolakit! Niistä tuli aika hienot, pirtsakat tonttulakeiksi. Toinen Tiinakaisa-tonttu otti tuon hauskan kuvan, kiitos!

 

OKSA

 

Mutkikas oksa sai villalankakuorrutteen, jonka liimaaminen paikoilleen oli muuten ihanan terapeuttista. Semmosta, jossa ei tarvii turhia ajatella (tai vaihtoehtoisesti päätyy ajattelemaan asioita, joita ei muuten tuu miettineeksi) ja tulos tulee nopeasti ja kieputtelu nyt vaan on ihan hauskaa! Laitoin oksaan kuusenkoristeita, joita en kuuseen tänä vuonna laita. On muuten kertynyt jo aika paljon oman aikuisiän aikana erilaisia koristeita, kun ensimmäisen oman kodin kuusen laitosta on aikaa jo 12 vuotta. Pystyy jo vähän niinku valitsemaan joulukuuselleen teeman ilman, että tarvitsee ostaa kauheasti mitään. Siitä tulikin mieleeni, että en oo ikinä ollut erityisen innostunut tekemään kuusenkoristeita itse. Aika jännä juttu se. Onneksi Neitokainen on!