Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

LASTENHUONEESSA

Sateisena sunnuntaina otettiin ja tehtiin sängyn päätyyn maisema. Ei sillä etteikö lastenhuoneessa olisi jo väriä ja iloittelua, vaan ihan siks ku huvitti. Ja tytär tykkää sängystään entistä enemmän. Se on hyvä! Sänkyjen maalausurakka kun on odotustilassa.

*/*/*/*/*****

It was rainy sunday and we did something nice for the old bed. Playroom is colorful, but there was space for the pink mountains, funny clouds and christmas tree. Kids love it and it’s great! I love it too!

PÄIVÄPEITTO

Tämän peiton alla olen ollut jo tovin jos toisenkin. Sitä tehdessä tietysti. Katsonut Kaksi yötä Pariisissa ja haaveillut matkasta samaiseen kaupunkiin. Yksin? Tyttären kanssa, joka haaveilee näkevänsä Eiffel-tornin, vaikka luulee sen jo nähneensä Marjamäen Pajutilalla? Ei, mieluiten varmaan menisin sinne rakkaan kanssa ja pussailisin ja tanssisin. Nauranut Solsidanille ja miettinyt onko sellaisia Oveja oikeasti olemassa. On. Tietysti on. Haaveillut lumilautailumatkasta johonkin, missä on pitkät mäet, komeat maisemat ja lumi narisee laudan alla. Paitsi että ehkä laskisin suksilla pitkästä aikaa. Kyllä. Kuunnellut sateen ropinaa, katsellut kattoikkunasta kesän komeinta salamointia, jättänyt peiton odottamaan ja kivunnut nukkumaan, ottanut pienoiset kainaloon. Ihmetellyt tätä maapalloa katsellen uskomattoman kauniita luonto-ohjelmia ja miettien, miksi sitä vaan on kotona, kun maailma on täynnä niin kauniita paikkoja. Nuorimmaiseni mylläsi suklaakeksisillä käsillään peiton kanssa ja sai aikaan komeat suklaatahrat. Mutta ei se haittaa, ne on vaan tahroja. Ne lähtee kyllä pois. Ne on noissa kuvissakin. Tahrat. Ja lapset. Vastaanottanut nuppineuloja samaiselta pian puolitoistavuotiaalta, joka jokaisen neulan kohdalla sanoi au, muttei suostunut tehtävästään luopumaankaan. No, oppiipahan. Antanut tyttären tehdä keskeneräisestä peitosta majan, vaikka vanu reunoista tursusikin ja heti piti imuroida. Mytyssä peitto oli myös hyvä este aitahyppyjä harjoittelevalle keppihevoselle ja sen omistajalle. Pehmyt, jos pyllähtää. Ajatellut, että mitä se tulevaisuus on oikein on, kun tytär sitä yhtenä aamuna kyseli ja vastailin niitä näitä, mutta jälkeenpäin hoksasin, että se on hyvä olisi ollut paras vastaus. Kuunnellut, ja ompelukoneen äärestä vähän väliä kääntynyt katsomaan PMMP:n Ruisrockin keikkaa, hymyillyt niille ja niiden biiseille, itkeä tirauttanut kun sanat on osuneet omaan sydämeen. Kohkausrockin kohdalla pohtinut, onko Matoja kaikesta huolimatta mun suosikein ja jatkanut silti vain ja kirjonut peiton alakulmaan 250812. Ei, ehkä se taitaa olla Rakkaalleni. Tullut siihen tulokseen, että tämä päiväpeitto on paras peitto minulle juuri nyt.

Kankaat Eurokankaasta, lähes kahden tunnin pohdiskelujen jälkeen löysin sopivan yhdistelmän oikeita sävyjä. Yksi kankaista on paksumpaa kuin muut. Aika hyvin ellen sanois. Idea peittoon ja löyhästi näkyvään pikselipiparireunaan on oma. Välivanuna kaksi Ikean peittoa. Leikkuu-, silitys- ja neulaamisapuna alkuvaiheissa rakas äitini. Ompelukoneena hyvin lähes kaksikymmentäviisi vuotta palvellut Husqvarna Prisma 950S. Tikkaukset pääosin käsin muliinilangalla. Tekijänä Tiina, 32 vuotta. NYT ON KUULKAAS PÄIVÄPEITTO JA SÄNGYLLÄ SAA HYPPIÄ!

KALENTERI

Pian koittaa taas uuden alku, kun meillä alkaa työ- ja päiväkotiarki. Sen kunniaksi päätin tehdä helpon seinäkalenterin monen kuukauden tauon jälkeen. Pikaversion vaan, että sitä on helppo muuttaa kuukausittain ja ensi vuodelle katsois sitten jotain hienompaa. Teippiä ja paperipusseja ja siinä se sitten oli tuo tämänkertainen versio. Viirinauhaa ehdotti tytär ja sehän passaa, juhlaa arkeen!

Paitsi että elokuuhun laitoin ensin päivät …7, 8, 9, 11, 12… ja kuun lopussa ihmettelin, että ei, ei tää ihan näin kai pitäis mennä. Ja elokuun jälkeenhän minun kalenterissani tulee tosiaan jo lokakuu. Tavallaan vois siis ajatella, että tää arkeen paluu tulee tarpeeseen.

Tää viikko silti vielä lomaillaan, nukutaan pitkään ja nautitaan kesästä!

KOTONA

Muuttamisessa on se hauskaa, että vanhat tavarat uusilla paikoilla näyttää niin erille. On mahtavaa löytää omista jutuistaan aarteita, sellaisia jotka näyttävät paremmalle kuin koskaan ennen nyt siellä uudessa ympäristössään. Mulla on käynyt nyt monen jutun kans just niin (ja kyllä myös toisinpäin, ihana pinkki bambini ei mahdu minnekään ja meneekin lainakotiin). Nyt istahdan sohvan pohjalle, katsella ihanan sinistä kesätaivasta ja jaksollisen Solsidania ja virkata muutamat isoäidinneliöt (ja sitten pitää vielä kurkata kässäkaappiin (jonka kuvaan teille joku päivä, on nimittäin hieno ja kompakti ja siellä on kaikki!) ja leikata sieltä juhannusreissuun matkaan kullanhohtoista puuvillakangasta ja valita siihen sopiva muliinilanka ja piirtää kirjailukuvio valmiiksi!).

Aurinkoista, onnellista, leppoisaa ja mukavaa juhannusta!

TÄRKEÄT ASIAT ENSIN

Huh, muutto alkaa olla paremmalla puolen. Nurkissa velloo enää muutama laatikko. Lastenhuoneen hyllyjen päälliset on täynnä rojua, jotka odottavat että laittaisin ne paikoilleen ja joka nurkassa on läjä tauluja ja kehyksiä pääsemässä pian seinille. Tänään pystyin ensimmäisen kerran tekemään jotain aivan tavallista, kuten päivittämään blogia, heh, eikä paikkaansa etsivät tavarat paina mieltä. Toivottavasti pian pääsen siis ompelukoneen ja neulepuikkojenkin ääreen ja voin ihan vaan ottaa rennosti ja olla.

Palatakseni vielä pakkaamiseen, niin oon sitä mieltä, että järjestys pitää laatikoilla olla (ainakin puoleen väliin asti) ja siinä matkan varrella voi tehdä jotain muutakin hyödyllistä. Vähän niinku, että tärkeimmät asiat eka! Mulla siinä tärkeyslistalla oli kaks juttua… Eka oli, että pahvilaatikkotalo piti ehdottomasti saada remontoitua ennen muuttoa! :)

Talo on paljon leikitty ja hirmukiva. Neitokainen oli sitä
vuosien saatossa maalaillutkin moneen kertaan ja tarroja oli saanut
liimailla ja kaikenlaista tehdä, mitä ei meidän ison pahvilinnan
ulkoseiniin saa. Oli siis aika uudistuksen. Askartelukomeron uumenista
löytyi monta juuri oikean kokoista tapetinpalaa, joihin käärittynä
ollaan saatu lahjoja. Eli mitä mainioin uudelleenkäyttö niillekin
paloille. Yhden seinän tapiseeraamiseen kaksipuoleisen teipin ja
mattoveitsen kanssa meni yksi puolituntinen jakso vapaasti valittua
tv-ohjelmaa. Eli näpsäkkä ja kiva kaksituntinen vierähti talon parissa
vanhan kodin viimeisinä iltoina. Mukava muisto sekin. 

…ja se toinen tärkeä. No, uudet päälliset vieraspatjaan tietty!

MUUTTO

Laatikoista suurin osa on jo muutettu, isoimmat huonekalut odottavat vielä isompaa kuljetinta. Voin kertoa, että tavaraa riittää, varsinkin leluja, askarteluvehkeitä ja kankaita (kuvan keittiö-laatikot ovat silmänlumetta, astioita ei ole paljon). Paljon oon heittänyt ylimääräisiä asioita pois (8 jätesäkkillistä), vienyt kirpputorille (13 kassillista) ja tehnyt ylläripussukoita, joiden kyljessä lukee tarvitsijan nimi. Pelkästään irtonaisia valokuvia viimeisten 18 vuoden ajalta on lähes kaksi suurta laatikollista, siitäkin huolimatta, että yleensä olen kaikki kuvat laittanut albumiin. Nyt sitten keksin, että joku ilta uudessa kodissa kun on aikaa (heheh!), käyn kuvat läpi ja jaan ne vuosiluvuittain ja lisäksi teen ystävilleni kuvalähetyksiä niistä kuvista, joissa he ovat mukana. Olis nimittäin ihanaa saada sellainen postilähetys, muiden ottamia kuvia sinusta tai tapahtumista, joissa oot ollut mukana!

KEMUT

Lapset eivät juhlista huolimatta nukahtaneet normaaliin nukkumaanmenoaikaan, joten tarvitsen nyt hetken siirtymäajan muihin puuhiin, joten tässä hassu kuvakooste illan kemuista, olkaat hyvät.

 

Kelta-valko-roosan viirinauhan tein kolmikymppisilleni ja se on mukavan pitkä ja helppo ripustaa, mutta työläs silittää (joten en edes tehnyt sitä). Päivänsankari on toinen elämäni auringoista.

 

Keittiön katossa on poikasen nimijuhliin tekemät palleronauhat. Pyöreän pöydän päällä ne näyttää hauskalle!

Toiveena oli sateenkaarikakku. Sellaista, jossa jokainen kerros olisi eri värinen, en oiken intoutunut tekemään, niin menin ja tein tällainen peruksen. Meillä on ruukattu joka vuosi laittaa iän verran petshoppeja kakun päälle, mutta nyt näytti yksikin riittävän, kun kynttilöitä oli jo noin paljon.

Aion kyllä toteuttaa saman vielä 18-vuotisjuhlissakin!

 

Söpöt paperipillit sain tuliaisina ihanalta Tiinalta Kööpenhaminasta. Vaaleanpunaiset kertakäyttölusikat on mun lempikertakäyttöasia, ja ne on mulla kyllä käytössä jo monetta kertaa, koska ovat ihan pestäviä!

Onginnasta tytöt saivat jättirusetit. Aikas mahtavat saaliit sai meijän merestä, eikös?

Tyttöjen perässä juoksenteli koko illan innokas pieni poika, se toinen aurinko, kitaroineen… Ei saanut ihan hirveästi huomiota, mutta ei se näyttänyt haittaavan. Onnellisena seuraili. Olipas kemut!

 

KESKIKOKOISTEN TAVAROIDEN HYLLY

 

 

Eilisissä kuvissa vilahti valkoinen hyllykkö, jonka järkkäilyyn samaiset kuvat saivat aikaan innostuksen. Maatuskat riviin ja Pezit alahyllylle odottelemaan pikkuista niitä sieltä kurkottelemaan. En ole muistaakseni koskaan hyllyä sen kummemmin esitellyt, niin nyt oli aika, varsinkin kun on tavarat järjestyksessä.

Hylly on vanha, olen saanut sen yläasteiässä. Muistan, että äitini kanssa ostimme sen lähihuonekalukaupastamme. Elettiin aikoja, jolloin lähiön keskuksessa oli kaksi (!!) huonekalukauppaa. Kannoimme yhdessä hyllyn kotiin ja siitä asti se on ollut jonkun perheemme jäsenen seinällä. Pari vuotta sitten hylly päätyi takaisin minulle. Meinasin ensin maalata sen, kunnes keksin, että tapiseeraamalla saan aikaan myös vallan kivan muutoksen. Papereina en kuitenkaan käyttänyt tapettia, vaan ihan perus skräppäyspapereita, jotka olen kiinnittänyt kaksipuoleisella teipillä. Tosi helppoa ja aika iso muutos vanhaan! Tykkään hyllystä ja se sopii Neitokaisen hailakan sävyiseen värikkääseen huoneeseen.

 

Arkistojen kätköistä löytyi myös kuva hyllystä maaliskuulta vuodelta 1996. On koriste-esinettä, cd-levyä (bonus-cd, kuka muistaa?!), kuivattua kukkaa, kipsityötä, tyhjää tölkkiä, tuoksusaippuaa ja munalikööriä! Mahtavaa!

PÄIVÄN ASU

Pöllötrikoosta ja raitakankaasta Hymykyoppapoikanen sai sunnuntain kunniaksi uuden asun. Hyvät perusvaatteet ja tällä kertaa vähän jopa kasvunvaraa. Ajatella, en ommellut ainuttakaan aplikaatiota eikä oo mitään salataskujakaan. Yksiväriseen tuskin silti pystyisin.

Leppoisaa laskiaissunnuntaita!