Tietoa mainostajalle ›

ÄITIEN JUHLINTAA JA PASTELLISÄVYJÄ KAHVIKUPEISSA

Kaupallinen yhteistyö: Kontti ja Suomen Blogimedia

Äitini vietti meillä viime viikonlopun ja juhlimme yhdessä etukäteen monta juhlanaihetta. Kevät on vuodesta toiseen, luonnollisesti, melkoinen juhlasuma ainakin meidän perheessä. On synttäreitä, sitten pian tulla tupsahtaakin eteen vappu, äitienpäivä, kevätjuhlat ja äitini syntymäpäivä.

Erilaisia juhlia järjestäessä mietin usein, että voi kun saisi kattauksesta tai niistä pöydällä notkuvista astiakasoista vähän erilaiset kuin edelliskerralla. En halua omistaa paljon astioita, enkä raskikaan ostaa niitä kovin usein uusia. Olisi silti mukavaa, kun olisi vaihtelua. Kahvinjuojia varten mulla ei itseasiassa ole ollut käytössä kahviastiastoa koskaan eikä maljakoitakaan ole kovin montaa. Näistä kahdesta syystä erityisesti sattui erittäin mainiosti yhteistyöni Punaisen Ristin Kontin kanssa.

Kontti on siis kierrätystavaratalo, josta löytyy käytettyä tavaraa erittäin monipuolisesti. On sekä vaatteita, kodintekstiileitä, leluja, astioita, kirjoja, pikkutavaraa, huonekaluja että urheiluvälineitä. Mikä parasta, että kun Kontissa tekee ostoksia, tukee samalla toimintaa kotimaassa ja kriisikohteissa maailmalla, sillä Kontin tuloksesta menee 2/3 vapaaehtoistoiminnan tukemiseen Suomessa ja kolmasosa Punaisen Ristin katastrofirahastoon. Kontti myös työllistää pitkään työttöminä olleita. Itse pääsin tutustumaan Itiksen Konttiin liikkeen myymäläpäällikön opastuksella ja koko kuvio selkeni mulle kyllä paremmin, kuin mitä aiemmin siitä tiesin.

Konttiin voi lahjoittaa yksityishenkilönä tavaraa joko keräyslaatikon kautta tai suoraan myymälään. Sieltä tavarat päätyvät lajittelun, tarkan syynäyksen, että ovat tuotteet ehjiä ja hyväkuntoisia, sekä siistimisen ja hinnoittelun jälkeen myymälään. Se on monien käsien kautta kulkeva prosessi ennen kuin tavara päätyy myymälän puolelle. Kaikki näytti ihanan järjestelmälliseltä varastonkin puolella ja monenlaista tavaraa siellä näytti olevan. Oli hauska bongailla monta lapsuudesta tuttua valaisinta ja oli mielenkiintoista seurata, kun vauvanbodysta tutkittiin jokainen neppari, että ne varmasti toimivat.

Itiksen Kontiti sieltä asiakkaan puolelta katsottuna oli tosi kiva. Kaikki oli ihanan tavaratalomaisesti esillä ja minulle erityisen silmiähivelevää oli se, että esimerkiksi astiat olivat värijärjestyksessä. Mulla on joskus vaikeuksia käydä kirpputoreilla, kun se kaikki sekamelskuus pistää silmään, mutta tuolla kaikki se oli poissa.

Mutta palatkaamme nyt takaisin muitaihaniamaiseen juhlasuunnitteluun. Tiesin siis tarvitsevani juhlia varten ainakin kahvikuppeja ja maljakoita. Juhlamekkojakaan mulla ei ole kyllä juuri nyt ole liikaa, joten päätin kurkkia myös vaatepuolta. Kontissa on tällä viikolla, 23.-29.4., huhtikuinen juhlaviikko, joten kaikki juhliin liittyvät tuotteet joka osastolla olivatkin jo mukavasti esillä.

Löysin kuulkaas melkoisen hienon saaliin, josta olen ylpeä. Naistenvaatepuolen merkkivaaterekistä bongasin Cosin taskullisen, nätin printtimekon. Se vei budjetistani isoimman siivun, mutta en voinut jättää hankkimatta sitä, koska se näytti ihan multa!

Astiapuolelta löysin kuuden kuppiparin kahviastiaston, joita ensin vähän jostain syystä emmin, mutta jotka onneksi ostin, sillä ne ovat saaneet valtavasti ihailua kaikilta ne nähneiltä. Ne ovat hassut, kuuden eri pastellisävyn kupit ja lautaset. Sekä aikuiset, että lapset ovat hurmioituneet niiden söpöydestä. Lisäksi ostin vanhoja alpakkalusikoita, joissa on satunnaisia kaiverruksia. Meillä ei kotona ole yhtään kaiverrettuja aterimia, joten ajattelin, että ehkä lapsista on jännittävää tutkia niitä myös myöhemmin. Löysin myös kauniin kakkulapion vanhan, rikkoutuneen ylioppilaslahjaksi saaneeni lapion tilalle. Tiesin, että juhliin me saamme leipomosta tilatun kakun, joten niille lapsille, jotka eivät kakkua syö, piti keksiä jotain muuta. Löysin kauniit keraamiset, vaaleanvihreät pikarit korkeiksi jätskikipoiksi. Ne ovat kaikki vähän eri kokoisia, jonkun käsin tekemiä. Maljakkopuolella oli rutkasti valikoimaa, mutta tarvitsin pienhköjä maljakoita, joka ei ollutkaan ihan niin helppo tehtävä. Varsinkaan, kun halusin maljakoiden yhdistyvän sekä kaikkeen jo Kontista valitsemaani astiaan ja aterimeen, että kotona jo valmiiksi olemassa oleviin pienempiin maljakoihin. Loppujen lopuksi löysinkin aikamoisen parivaljakon, kultaisen kapeakaulaisen yhden kukan maljakon sekä superysärin, pienen simpukkamaljakon. Lisäksi ostin vaaleanvihreän tarjoiluastan hedelmille. Ihan tosi tosi hauska kokonaisuus, joka on samaan aikaan sekametelisoppa että just meille sopiva ja samansävymaailmainenkin. Rahaa astioiden hankintaan kului noin 25 euroa.Aion kyllä hyödyntää Konttia jatkossakin, kun tarvitsen jotain täsmällistä tarviketta juhlia (tai mitä tahansa muuta) varten (ostin samalla reissulla myös pojalle sadetakin!), mutta niin, että tavallaan kauppaan mennessä ei kuitenkaan tarvitse tietää millaisia ostettavien tavaroiden pitäisi täsmälleen olla. Voi löytää vaikka joka kerta sellaisen hassunhauskan pastellisävyisen kahviastiaston! Ja tiedättekös sen, kun jossain saa ihan todella hyvää asiakaspalvelua ja tekisi mieli mennä sinne ihan vain sen takia vaikka heti uudelleen. Itiksen Kontti teki myös sen. Kassalla oli niin mukava nuori miesmyyjä, joka palveli todella hyvin ja jonka kanssa meinasi jäädä suustaan kiinni niitä näitä jutellen. Viimeistään hänen ansiostaan kotimatkalla hymyilytti kaiken muun lisäksi, mutta samaan aikaan harmitti etten tiennyt hänen nimeään, jotta voisin sen tähän kirjoittaa. Kiitän siis näin, toivottavasti terveiset menisivät perille!

Lauantaina siis sitten kahvikupit ja alpakkalusikat pääsivät pöytään. Humpsautin pöydälle liinan omasta kaapistani, joka oikeasti on pellavapussilakana, taittelin äidin kanssa sateenkaarisävyisistä serveteistä rusetteja ja kiepsautin pikareiden reunat ensin sitruunamehussa ja sitten nonparellikipossa. Nostettiin kakku ja pikkuleivät pöytään, kaadettiin kuppeihin kahvia, teetä ja mansikkamehua. Ripottelin pöydälle myös paperisia kukkakuvioisia sydämiä. Lapset saivat kakun päälle vielä jäätelöannokset, joihin tekaisin paperipillistä ja raitapaperista sateenvarjokoristeet. Melkoista hässäkkää se kaikki oli, niinkuin juhlat aina, mutta mukavaa silti. Yhdistetty minun ja äitini äitienpäiväjuhla sekä äitini 60-vuotiskakuttelu. <3

LEMPINURKAN KEVÄTTUULET

Mulla on kotona lempinurkkaus. Se on paikka, jossa minä nukun. Paikka, josta näen taivaan. Paikka, josta näkee television ja johon on kiva kasata läjä tyynyjä ja ottaa läppäri netflixeineen syliin. Vielä vaikka kännykkä kouraan, niin voi katsella kolmea ruutua yhtäaikaa (no ei oikeesti!!!) (eipä!)! Siitä on nyt ehkä vuoden verran aikaa, kun käänsin sängyn noinpäin, että molemmille puolille sänkyä jää tyhjää tilaa. Se oli loistava, pieni muutos. Kuljen sänkyyn melkein joka kerta niin, että kierrän sängyn eli en kiipeäkään siihen sitä lyhintä reittiä.

Kepeää kevätfiilistä nurkkaukseen tällä kertaa tuli ihan pienillä jutuilla: vähän jotain uutta ja muuten vanhoja tavaroita mylläämällä niitä eri paikkoihin. Made of Sundaysin tapettitarrat, kynttilälampetti, muutama taulu, kehys ja peulu sekä Hakolan Lippa-hyllyt. Tykkään siitä, että seinillä olevat asiat ovat kaikki vähän eriparia ja outo yhdistelmä, mutta silti mun silmääni jokseenkin jopa harmoninen.

Lippa-hyllyt on asennettu niin, että ne saa molemmat myös kiinni ilman, että koskettavat toisiaan, vaikka ovat ihan limitysten. Hylly on täydellinen paikka puhelimelle yöaikaan. En kaipaa yöpöytää, koska se näyttäisi pienessä huoneessa vähän turhan massiiviselta jalkoineen, mutta hyllyt ovat loistavat. Ja mikä parasta, nekinhän saa tarvittaessa suljettua ja ovat silloinkin kauniit. Kuvia katsellessa hoksasin, että isomman Lipan lokerikko ammottaa tyhjyyttään! Pitänee pyytää lapsilta sisustusapua tähän asiaan. Silloin saa ainakin yllättyä hauskasti! Tapettitarrat ovat hauska lisä nurkkaukseen. Niitä ei ole muualla huoneessa vaan ne ikäänkuin satavat juuri tuohon nurkkaan, muihin suuntiin hiljalleen hälvenevästi. Maalauksen päälläkin on muutama tarra, minusta se on hauska yksityiskohta. Odotan kovasti jo parin kuukauden päässä siintävää aikaa, kun saa kerätä pikkumaljakkoon pari syreeninoksaa ja nukkua ikkuna auki. Miettikää, siellä se kesä kolkuttelee kohta jo ikkunan takana. Kevät ainakin on jo täällä!

BANAANEJA JA KUKKIA MUN TYYNYISSÄ

Kerroinkin jo aiemmin uusista tyynyistä. Ihan lyhyessä ajassa olen tehnyt huomion, että nämä mintunvihreät muhkeudet ovat kaikkien mieleen. Ne ovat jämäkät ja superpehmoiset, niin ihmekös tuo. Olen löytänyt tyynyjä useammankin nukkujan pään alta aamuisin ja itse tarvitsen kyljelläni nukkuessani tyynyn jota halia, niin tää on kyllä aivan paras, jos on sattunut niin käymään, että se on mun viereeni jäänyt nukkumaan mennessä.

Oli ihan älyttömän hauskaa pitkästä aikaa tehdä ihan tuollaista perusompelutyötä, jossa sai vaan leikellä kankaalta muotoja ja aplikoida niitä suunnittelematta paikoilleen. Nukkuva banaani on mun lempparini. Oon varmaan kysellyt ennenkin, mutta muistatteko, tai onko siellä joitain muitakin keiden mielestä 90-luvun yksi parhaimpia tuoksuja oli Body shopin banaanisamppoo? Se oli huumaava! Mulla tulee se tuoksumuisto mieleen, kun katson näitä tyynyjä. Banskujen varalle mulla on muitakin ideoita, pitää joku päivä ottaa kone esille ja antaa hurruutella vaan. Sitä tiedä mitä kaikkea saisi aikaan!

Tyynyjen alla on kirjasta tuttu Ruun automatto-tilkkupeitto. Se on yks mun suosikkejani. Pastellinen, söpö ihanuus, joka käy leikkialustasta tai sopisi aivan hyvin myös päiväpeitoksi. Aivan pakko ottaa se kesällä piknik-viltiksi myös!

Olen saanut melkoisen tiukkaa palautetta pojilta, että siinä on ihan liian vähän teitä… Minä kun ajattelin, että se on sellaista seutua, jolla ei oo paljon liikennettä, niin sivuteitäkään ei tarvitsisi niin paljoa, mutta varsinkin kolmivuotias autopoika on eri mieltä. Ääh. No, äkkiäkös sitä sinne hurauttais muutaman lisätien, jos oikein pahaksi äityy tilanne. Usein rakennamme junarataleikit automaton päälle, niin maisemiin saa jätskikiskan, sirkuksen, vuoriston, monimuotoisia runsaspuisia metsiä, nurkka-auringonkin ja silloin ei tiettömyyskään haittaa.  

Upea, ylellinen, täydellinen ja hurmaava samettisohvakin on kotiutunut meille jo niin hyvin, että alle on pesiytytynyt likaisia sukkia. Leppoisaa loppuviikonloppua kaikille, antakaa sukkien olla, ne ehtii kyllä! <3

17 /// KAUNISTEEN TALVIYÖ PONCHO -ARVONTA

Kaupallinen yhteistyö: Kauniste Finland

Mun yks lempipaikkoja kotona on sohvannurkka, viltti harteilla ja kudin kädessä. Tänä syksynä en ole ehtinyt leppoisasti istuskelemaan ihan niin paljon kuin olisin halunnut, mutta syksyjä ja muita vuodenaikoja ja erityisesti pieni joululomanen on kyllä tulossa. Silloin aion ehtiä. Viltit ovat ihania ja mulla on vuosikausia ollut käytössä virkkaamani plussapeitto, mutta vitsit, että nyt on mahtavaa istuskella ja haahuilla pitkin kotia tämä Kaunisteen Talviyö poncho harteillani. Mietin vaan, että miksi en oo tajunnu tätä aiemmin, mutta tästä eteenpäin viltti vedetään korviin asti, kun aiotaan ottaa torkut tai nokkaunet ja poncho on käytössä kaiken valveillaoloajan, kun on tarvetta villan lämmölle. 

Kauniste on yks mun lempibrändeistä. Värit ovat aina sellaista just mua, jos niin voi sanoa ja kuosit aina niin suloisia. Sopivan suloista, pehmeää, pastellista ja söpön tyylikästä. Tykkään ihan hirmuisesti oikeastaan kaikesta mitä Kaunisteella on. On muuten myös hauskaa, että ennen kun kuljimme päivittäin pitkin Fredrikinkatua raitiovaunulla ja bussilla, niin lapsetkin huusivat Kaunisteen myymälän kohdalla aina että TUO ON ÄITIN LEMPIKAUPPA! 

Koska elelemme joulun aikaa, arvon yhden samanlaisen vaaleansinisen Talviyö ponchon myös teille. Osallistua voit kertomalla kommenttikenttään missä on sinun lempipaikkasi joulun aikaan. Aikaa osallistua arvontaan on tiistaihin 19.12. iltayhdeksään saakka. Onnea arvontaan murut!


15 /// OMMELLA HURAUTA ITELLES JOULUTYYNY

Tänään joulukalenterista pullahtaa pehmoinen joulutyyny. Tässäkin, kuten aika monissa tekemissäni jutuissa on tarina, miten tyynystä tuli juuri tuollainen. Suunnittelin ensin, että teen ehkä tontun tai pelkän tonttulakin muodon ja sellaisen, että ei haittaa, vaikka se unohtuisi näkyville pidemmäksikin aikaa.

Mulla ei ole varsinaista työhuonetta. Teen töitä kaikkialla kotona. Lähinnä olohuoneen lattialla ja keittiönpöydän ääressä. Kankaita säilytän muovilaatikoissa keittiön oven takana piilossa. Useinkaan en jaksa etsiä kankaista kaikkia tutkimalla sitä juuri siihen kyseiseen työhön sopivaa, vaan katson laatikoiden ja pinojen (koska toki pinoja on laatikoiden päällä) päällimäiset ja ideoin niistä. Niin tein nytkin. Joskus saatan vilkaista nauhapurkkiin ja napata sieltä jotain mukaan tai hyödyntää jotain kierrätettyä. Onnekseni mun kankaat ovat melkolailla kaikki yhteensopivia keskenään eli tavallaan tässä ei ole minkäänsortin ongelmaa, on helppoa yhdistellä kaikkea. Tyynyyn valitsin harmaan collegekankaan jämät, ihanaa kultapilkullista vaaleanpunaista puuvillaa ja nappasin vanhan kirjontatyöni vielä ekstraksi, joskos siitä keksisin jotain.

Tyynyn piparireunaisiin kkunoihin syntyi syvempi tarina. Luin nimittäin Pesojoonaksen postauksen, jossa hän kirjoitti, että “Positiivisuus ei ole aina sitä miltä se ulospäin näyttää. Jokaisen hymyn takaa löytyy aina tarina: tarina, jolla voi olla kova hinta. Positiivisuus on pieniä tekoja, eleitä, kohtaamisia, tunteita. Se on uteliaisuutta nähdä asioita eri kulmista.” ja tajusin, että juuri sellainen viesti on myös noilla tyynyyn tekemilläni ikkunoilla. Ne on leikattu vanhasta aikoinaan kirjailemastani kirjontatyöstä, yhdestä tärkeimmästä voimalauseilusta. Laita valot päälle, pyyhi kyyneleet ja jatka matkaa. Sanoista, jotka poliisisetä sanoi joskus 2000-luvun alussa ystävälleni, joka oli ajanut autolla pitkin Hämeenpuistoa. Poliisi pysäytti hänet ja sanoi nämä sanat, kun ystävä oli istunut kuskin paikalla itkuun purskahtaneena. Ja tuohon ikkunoiksi leikeltyinä, nehän ovat juuri sellainen viesti, josta Joonas postauksessaan kirjoitti.

Ikinä ei voida tietää tarkalleen, mitä asioita kenenkin ikkunan takana tai mielessä milloinkin on. Joulun aikaan tämä tuntuu vielä enemmän ja isolta asialta, koska joulu on aikaa johon ladataan tunteita ja odotuksia. Sitä toivoisi, että kaikilla olisi asiat aivan hyvin ja hyvä olla, mutta eihän se niin ole. Ja ettei kukaan tuomitsisi tai olettaisi tietävänsä toisesta oikeastaan mitään, ihan vain olettamalla. Tai että sen hymyn tai blogiin ommellun tyynyn pellavakankaisen ikkunan takana voi olla vaikka minkälainen moniulotteinen tarina ja elämä.

Tuon tavallaan tuosta vaan ommellun jouluisan tyynyn tarkoituksesta tulikin syvempi. Aivan hyvä niin. Ihana, että siinä kävi niin. Syvällinen joulutyyny, takanaan tärkeä tarina. <3

7 /// KIMALTAVAISET JOULUKUUSENKORISTEET

Mulla on ollut joulukuusi lähes jokaisena jouluna siitä lähtien, kun muutin omaan kotiin 18 vuotta sitten. Koristeitakin on sieltä saakka kerääntynyt ja joka vuosi joitain uusia tullut matkaan mukaan. Usein mietin, että kuusesta tulisi yksivärinen jotain jouluna, mutta ehkäpä mun tehtävä on vain ihailla muiden seesteisiä kuusia ja antaa lasten ripustaa kuuseen kaikki meidän koristeet haluamallaan tavalla. Tämän vuoden uusimmat koristeet tein itse ja niistä tuli ihanat, eikös?

Tarvitset pahvisia joulukuusenkoristeita (nämä löytyivät Sinellistä), akryylimaaleja (käytin persikkaa, johon sekoitin seuraavaksi oliivinvihreää, josta tuli vihertevää harmaahkoa väriä, josta otin tilkkasen ja sekoitin siihen valkoista ja sain harmahtavan valkoisen), erikeepperiä (ja pensseli liiman levitykseen), glittereitä (kultainen glitterputkilo, jonka löysin kaapistani, oli ostettu lukioaikoina vuosien 1996-1999 välillä, ihan yhtä hillottua kimalletta ei tarvitse olla, tuoreempikin kelpaa!). Maalaa ensin haluamasi kohdat koristeista. Anna kuivua välissä tai maalaa vain joka toisia, jotteivät maalit sekoitu rajakohdista. Sivele liimaa glitteriä varten ja ripottele päälle kimalteet. Koristeet ovat erittäin helpot ja hauskat tehdä!

Maanantaimallin arvonnan voittajakin on selvillä. Arvontakone osui Instagramissa osallistuneen mariasaippa-nimimerkin kohdalle! Onnea voittajalle ja superkiitos kaikille teille sadoille osallistujille. <3

 

2 /// PINJACOLADAN KAUNIS KYNTTELIKKÖ

Tämän päivän joulukalenteriluukusta paljastui aivan ihana kynttelikkö, pulloharjakuusineen ja pienine paketteineen. Pinjacoladasta löytyy ohjeet kuinka voit toteuttaa omanlaisesi version tästä sekä myös mielenkiintoista pohdiskelua suomalaisen ja amerikkalaisen joulufiilistelyn eroista. Arvatkaapa mikä joululaulu mulla alkaa välittömästi soida päässä, kun katselen kynttelikköä… no Chris Rean ainoa oikea Driving home for Christmas! Aivan ihana tunnelma!

Kuvat: Pinjacolada

KUN SÄNGYSTÄ NÄKEE PILVET

Vaihdoin keväällä sängyn paikkaa. En sen kummemmin kuin että käänsin, aluksi vain väliaikaisesti. Jätin ikkunaseinän ja sängyn väliin kapean välin ja paikan yöpöydälle. Olin aiemminkin miettinyt samaa ratkaisua, mutta jättänyt sen tekemättä, koska ajattelin sängyn vievän aivan liikaa lattiapinta-alaa (vaikka eihän sängyn koko mihinkään muutu, heh!). Käännös oli paras sisustuksellinen ratkaisu pitkään aikaan!

Olen nauttinut äärettömästi siitä, että sängyssä makoillessa näen palan taivasta, auringonlaskun värit heijastamassa peltikattoon ja vähän vihreääkin, tuulessa huojuvan pihan vanhan puun. Sänky ei ole enää piilotettuna nurkkaan seiniä vasten, vaan se saa näkyä ja olla keskeinen paikka tässä kompaktissa monitoimihuoneessa. Rakastan makoilla sängyssä ja katsella elokuvia, neuloa ja antaa ajatusten juosta samaa matkaa taivaalla ohi leijailevien pilvien mukana. Kuljen myös sänkyyn ikkunaseinän kautta. Kierrän pisimmän matkan, jonka sänkyyn pääsee, koska voin!

Vaihdoin eilen lempilakanani, harmaat pellavaiset. Olin kuivannut ne kesätuulessa ja illalla untenmaille kömpiessäni sain tuoksutella kesää. Nyt pitäisi keksiä ja suunnitella ja toteuttaa uusi päiväpeitto, sillä sen tämä pikkuinen käännös sai aikaan, että vanha päiväpeitto ei tunnu juuri nyt enää sopivalta. Täältä Muita ihaniasta siis sellainen vinkki syksyiseen sisustusintoon, että vaihda sängyn paikkaa, se voi olla ihan mahtava muutos! <3 Leppoisaa viikkoa!

JULISTEET LEIKELLEN PALASIKSI LASTENHUONEEN SEINÄLLE

Eilen innostuin siivoamaan lastenhuoneen, kun muiden töiden aloittaminen tuntui epämiellyttävältä, mikäli yksi(kään) huone on valtavan sekasotkun vallassa. Aurinkokin paistoi ja tunnelma huoneessa oli keväinen. Päätin, että äkkiäkös sitä samalla laittaa taulut paikoilleen, kun ne siinä ihan  vain odottelivat seinälle pääsyä sotkun keskellä. Tykkään vähän hullutella taulujen ja seinälle laitettavien asioiden kanssa, niitä voi ja saa siirrellä fiiliksen mukaan ja julisteita saa leikellä pienemmiksi paloiksi ja mitään sääntöjä ei ole. Korkean lipaston päälle asetellut taulun ja henkari soljuvat kivasti pois lipaston yläpuolelta ja juuri se on se juttu, joka tästä kokonaisuudesta tekee todella kivan. Meidän näköisen.

Viime kesänä Papershopin ohi kävellessämme tyttäreni huomasi ikkunassa merimies-printin, katsahti minuun ja totesi, että tuosta sää äiti varmaan tykkäät. Oikeassa oli. Emme ehtineet ostaa printtiä, kun ne oli jo myyty loppuun. Eräällä kerralla Paperishopin myyjä kuitenkin muisti meidän siellä käydessä, että olin joskus kysellyt sen perään ja että hän oli jemmannut meille yhden. Voi mikä ilon päivä! Juuri tuollaista on hyvä asiakaspalvelu! <3

Seinällä on myös ikisuosikkini ja upean Hanna-Riikka Heikkilän ihana jäätelöprintti. Se roikkuu tuunaamassani vanhassa henkarissa. Vaikkeivat ole aivan prikulleen samaa sarjaa keskenään, printti ja henkari, niin yhdistelmä sopii tuohon kuvan teemaan. Neliön mallinen sienijuliste on ollut yksi suosikeistani aikoinaan ja se oli aikojen saatossa aika paljon repeillyt ja ruttaantunut reunoistaan, joten oli täydellinen fiksaus leikata se pienemmäksi ja laittaa kehyksiin. Joiden sisään sujahti myös pieni valaskoriste.

The men on Lauri Ahtisen printti. Tiesin heti sen ensi kertaa nähessäni, että se sopii meidän lastenhuoneeseen (tai olkkariin) superhyvin ja lapset tykkäävät siitä hulluna! Poola Katarynan henkarrin pääsi roikkumaan tyttäreni viimekesäinen ihana kangasreppu. Lipaston päällä olevat tavarat olivat siinä jo valmiiksi ja ilahduttavasti sattuivat olemaan juuri oikean värisiäkin. Vitsit, ihana kevät ja innostus ja lastenhuone ja söpöt esineet ja asiat! 

OI IHANA PAJUNKISSAKRANSSI

Hakaniemen torilat pajunkissanippuja ostaessamme en voinut olla hankkimatta myös pajunkissakranssia. Se oli niin taidokkaasti tehty ja ei maksanutkaan juuri mitään. Saatatte sen verran minua tuntea, että olis joku superihme ollut, jos kranssi olisi päätynyt oveen ilman mitään uutta koristelua. Mulla ei ollut minkään sortin suunnitelmaa, että mitä siihen laittaisi ja oikeastaan siitä sitten vaan muodostui tuollainen, samalla kun höpöttelin Instalivessä. Kuumaliimalla kasattuja perinteisiä paperikukkia, joita laitan kaikkiin paperitöihini ja samoin lahjapaperista taiteltu pikainen rusetti. Sekä tietysti rekvisiittakarkkeja liimattuna pajunkissoihin.

Nyt lähden viettämään pääsiäislauantaita, johon on jo tähän mennessä kuulunut Nuuksion metsissä komeita suomalaisia mäntymaisemia samoillen ja liikennevaloissa viereen hurauttanut tasavallan presidentti vaimoineen, niin tuota Saara Aaltoa lähden katsomaan. Vanha ystävä laittoi aamulla viestiä, että lähdenkö seuraksi ja tottahan toki! Elämä on parasta sillon ku se vähän yllättää mukavasti.