Tietoa mainostajalle ›

JULISTEET LEIKELLEN PALASIKSI LASTENHUONEEN SEINÄLLE

Eilen innostuin siivoamaan lastenhuoneen, kun muiden töiden aloittaminen tuntui epämiellyttävältä, mikäli yksi(kään) huone on valtavan sekasotkun vallassa. Aurinkokin paistoi ja tunnelma huoneessa oli keväinen. Päätin, että äkkiäkös sitä samalla laittaa taulut paikoilleen, kun ne siinä ihan  vain odottelivat seinälle pääsyä sotkun keskellä. Tykkään vähän hullutella taulujen ja seinälle laitettavien asioiden kanssa, niitä voi ja saa siirrellä fiiliksen mukaan ja julisteita saa leikellä pienemmiksi paloiksi ja mitään sääntöjä ei ole. Korkean lipaston päälle asetellut taulun ja henkari soljuvat kivasti pois lipaston yläpuolelta ja juuri se on se juttu, joka tästä kokonaisuudesta tekee todella kivan. Meidän näköisen.

Viime kesänä Papershopin ohi kävellessämme tyttäreni huomasi ikkunassa merimies-printin, katsahti minuun ja totesi, että tuosta sää äiti varmaan tykkäät. Oikeassa oli. Emme ehtineet ostaa printtiä, kun ne oli jo myyty loppuun. Eräällä kerralla Paperishopin myyjä kuitenkin muisti meidän siellä käydessä, että olin joskus kysellyt sen perään ja että hän oli jemmannut meille yhden. Voi mikä ilon päivä! Juuri tuollaista on hyvä asiakaspalvelu! <3

Seinällä on myös ikisuosikkini ja upean Hanna-Riikka Heikkilän ihana jäätelöprintti. Se roikkuu tuunaamassani vanhassa henkarissa. Vaikkeivat ole aivan prikulleen samaa sarjaa keskenään, printti ja henkari, niin yhdistelmä sopii tuohon kuvan teemaan. Neliön mallinen sienijuliste on ollut yksi suosikeistani aikoinaan ja se oli aikojen saatossa aika paljon repeillyt ja ruttaantunut reunoistaan, joten oli täydellinen fiksaus leikata se pienemmäksi ja laittaa kehyksiin. Joiden sisään sujahti myös pieni valaskoriste.

The men on Lauri Ahtisen printti. Tiesin heti sen ensi kertaa nähessäni, että se sopii meidän lastenhuoneeseen (tai olkkariin) superhyvin ja lapset tykkäävät siitä hulluna! Poola Katarynan henkarrin pääsi roikkumaan tyttäreni viimekesäinen ihana kangasreppu. Lipaston päällä olevat tavarat olivat siinä jo valmiiksi ja ilahduttavasti sattuivat olemaan juuri oikean värisiäkin. Vitsit, ihana kevät ja innostus ja lastenhuone ja söpöt esineet ja asiat! 

OI IHANA PAJUNKISSAKRANSSI

Hakaniemen torilat pajunkissanippuja ostaessamme en voinut olla hankkimatta myös pajunkissakranssia. Se oli niin taidokkaasti tehty ja ei maksanutkaan juuri mitään. Saatatte sen verran minua tuntea, että olis joku superihme ollut, jos kranssi olisi päätynyt oveen ilman mitään uutta koristelua. Mulla ei ollut minkään sortin suunnitelmaa, että mitä siihen laittaisi ja oikeastaan siitä sitten vaan muodostui tuollainen, samalla kun höpöttelin Instalivessä. Kuumaliimalla kasattuja perinteisiä paperikukkia, joita laitan kaikkiin paperitöihini ja samoin lahjapaperista taiteltu pikainen rusetti. Sekä tietysti rekvisiittakarkkeja liimattuna pajunkissoihin.

Nyt lähden viettämään pääsiäislauantaita, johon on jo tähän mennessä kuulunut Nuuksion metsissä komeita suomalaisia mäntymaisemia samoillen ja liikennevaloissa viereen hurauttanut tasavallan presidentti vaimoineen, niin tuota Saara Aaltoa lähden katsomaan. Vanha ystävä laittoi aamulla viestiä, että lähdenkö seuraksi ja tottahan toki! Elämä on parasta sillon ku se vähän yllättää mukavasti.

SATEENKAARIMAASSA LEKOTTELEVAT VIHERKASVIT

Yhtäkkiä huomasin, että mullahan on kaikki tyhjät ruukut kaappien kätköistä loppu. Kotimatkalla huomaan usein käveleväni kukkakauppojen ohi ja vilkuilevani myös viherkasveja enkä vain leikkokukkia. Susannan ja Riikan Green Home Book on selvästi tehnyt tehtävänsä. Mää innostuin kirjan ansiosta viherkasveista just sen verran enemmän, että oon hankkinut niitä lisää. Koskaan kotini ei ole ollut viherkasviton ja lapsuudenkodissanikin ikkunalaudat olivat ja ovat edelleen vihreät. Tykkään muutenkin tästä ajasta, kun Instagramin feedi täyttyy päivä päivältä viidakkomaisemmista kodeista. Tai aavikkomaisemmista, jos on kaktuksia. Ihanat vihreät kodit siellä puhelinten ruutujen takana.

En ole ihmisenä sitä sorttia, joka saa jokaisen kasvin kuolemaan, hoitipa sitä miten tahansa. Mutten myöskään se, jolle tuodaan lomien ajaksi kasvit elpymään ja saamaan jotain superhoitoa. Huonekuusi on toissajouluinen, mutta ihan vasta ananaskukka kuolla kupsahti melkein heti kotiuduttuaan meille. Joulukaktus kuivahti just pahimmoilleen just niin, ettei se kukkinu ollenkaan ja bonsaipuu vaan kasvaa ja kasvaa, vaikka sanovat sen olevan helposti suututettavissa. Eli ei näistä tiiä, jotkut säilyy, jotkut ei.

Halusin kuvata kasvejani, mutta en mää oo yhtään semmonen tavallinen tai perinteinen viherkasvikuvaaja. Ainakaan en tykännyt niistä omista kuvistani, ne näyttivät vaan niin tylsiltä. Keksin sitten eräänä iltana nukkumaan mennessäni, kyllä, silloin milloin aivot ovat tehokkaimmillaan näiden ideioiden kanssa, että näinhän mää ne kuvaan. Makoilevina, lekottelevina viherkasveina sateenkaarimaassa. Vähän mullat levahtaneina ja rekvisiittakaramellit ympärillä. Kuvien jälkeen lempeään suihkuun ja mullat möyhittynä takaisin lempipaikalle, jossa on hyvä kasvaa.

Kuvaushetki oli kaikkea muuta kuin täysin rento ja leppoisa. Kaksivuotias halusi asetella myös karkkeja (hän tietää, että nämä ovat vain koristeeksi, eikä yritä syödä niitä) ja opetteli samalla myös käyttämään saksia. Voi että olikaan onnellinen poika kun ymmärsi, että saa itse leikattua pienen karkkipussin auki. Siinä hän sitten leikkeli karkkipusseja auki ja keräsi sisällöt leikkikattilaan ja kiikutti minulle. Lopputuloksena tuli kuitenkin jopa kahdeksan kuvan sarja, josta tykkään tosi paljon. Kuvissa ei ole kaikki kotimme kasvit, mutta muutama. En tiedä kaikkien nimiä, enkä hoito-ohjeita eikä niihin oo kaikkiin vaihdettu multiakaan, mutta juttelen niille ja ne ilahduttavat mua joka päivä. 

LEMPITAVARANI KEITTIÖSSÄ (JOTKA EIVÄT NÄKÖJÄÄN LIITY YHTÄÄN RUUANLAITTOON)

Lempinurkkaukseni keittiössä sai taas uutta ilmettä, kun heivasin tarjoilukärryltä leivät ja hedelmät pois. Tilalle laitoin viherkasveja, niin on aina juttukavereita keittiössä – tosin vähän ykspuoleisia, mutta väliäkö sillä, mulla riittää juttua kyllä. Nyt koko kärry sekä keltainen hyllykkö on täynnä tavaroita, joista tykkään erityisen paljon ja joista monilla on tarinoita. Ja koska olen sellainen tarinankertoilijahahmo, niin kerron teille nyt muutamasta niistä.

Vihreä Nappula-kynttilänjalka. Olimme isolla porukalla Vihreän talon Annikan vihreällä talolla kesäjuhlissa muutama vuosi sitten. Yksi yllätysnumero oli portaikkoon jätetyt kynttilänjalat. Niissä taisi olla kynttilätkin palamassa, ainakin osassa, muistelisin. Ne olivat ihanat juhlat, oli alkukesä, luonto pullollaan raikasta alkukesänvihreää, kesäyö vähän vielä vilpakka ja seura ihan huippua. Jokainen vieras sai yhden kynttilänjalan mukaansa ja usein tulee tuosta vihreästä mieleen ne ihmiset varsinkin ja se mukava tunnelma.

Valuvat mukit ovat tanskalaista Studio Arhojn keramiikkaa. Rakastan noita lasituksen valumia ja pastellisävyjä. Rakastan!

Lasissa 36 värikästä kakkukynttilää. En raskinut ostaa neljättä 12 kynttilän pakettia (koska 48 olisi silkkaa turhuutta ja rahantuhluuta!), joten 37 ikävuotta juhlitaan 36 kynttilällä. Koska pakkohan kakussa on kynttilät olla. Saman sarjan muffinssivuuatkin mua niin kutsuivat, että nyt on pakko sitten leipoa muffinsseja, vaikka taloutemme kaasu-uuni (siksi hyllyllä on neljä rasiallista tulitikkuja) ei paistamisessa olekaan kovin hyvä kaveri. Siksi en nykyisin enää leivo.

Vaaleanpunainen kynttilänjalka. Niin epätoimiva kuin olla ja voi. Kynttilät palavat liian lähellä toisiaan ja keskimmäinen sulaa aina liian nopeasti. Tykkään siitä silti. Ostin jalan Herttoniemen jokakeväisestä kirpparitapahtumasta ja aurinko paistoi ihanasti ja lämpimästi. Päivä oli pitkä, kun kävelimme pitkin kaunista Herttoniemeä ja ilmassa tuoksui jo vahvasti kesä, vaikka taisi olla vasta huhtikuu. Nakkasin kolmen euron ostokseni rattaiden tavarakoriin ja jatkoimme matkaa. 

Kultainen palmu -pullonavaaja. Naureskeltiin ostoksellemme jo valmiiksi ystävän kanssa, kun molemmat avaajat ihan turhuuksissamme ostettiin. Ei sillä saa ees kunnolla pulloa auki, mutta se ostoshetki oli hauska ja jäi mieleen. Sama ystävä toi tuliaisiksi kaktusten alla olevan kultareunuksisen lautasen. Taidetaan molemmat olla kultaisten juttujen perään pienissä määrin, vaikka värejä molemmat rakastetaankin.

Keltainen String-hylly oli lahja itseltäni itselleni, kun sain toisen lapseni. Mietin pitkään otanko järkevästi vaikkapa valkoisen hyllyn, mutta kuuntelin sydäntäni, että otan sen jonka juuri sillä hetkellä haluan. Keltaisen. Enää en varmaankaan valitsisi samoin, mutta olen todella iloinen, että otin keltaisen enkä yhtään mitään järkivalintaa. Sydämenääni. <3 Ja lahjat itseltä itselle. <3

Nordic Honeyn luomuhunaja on tyttäreni suosikkia ja purkki onkin ainoastaan hänen käytössä. Joskus salaa olen ottanut lusikallisen teekupposeeni ja on kyllä ihanaa hunajaa! Siksi sitä saakin lähinnä vain joulupukilta ja synttärilahjaksi.

Anopinkieli. Olimme sattumalta sopineet ystävänpäiväksi pisimpään tuntemani ystävän kanssa aamukahvit ja hän toi minulle nuo kaksi anopinkielen vartta (tai voiko noita sanoa pistokkaiksi). Lempeät ystävyyden anopinkielet siinä kasvavat.

Keittiö on nyt kivan keväinen pastellisävyineen ja viherkasveineen. Onneksi lapset eivät ole tajunneet, että tuo pastellikääreinen paketti seinähyllyn alahyllyllä on suklaata. Menen nyt hakemaan sen ja sujahdan peiton alle, neulomaan ja katsomaan uusia Rimakauhua ja rakkautta -jaksoja. Ihanaa ja lempeää (hiihtoloma-)viikkoa teille armaat lukijani!

KIRKKOVENE JA KIROSANA OLOHUONEEN SEINÄLLÄ


Kun tyttäreni oppi vuosia sitten lukemaan, mietin, että voiko seinällä olla taulua, jossa on kirosanoja, edes englanniksi? No, meillä oli silloin ja meillä on edelleen. Lapset pitävät huolen, että jokainen lipsauttamani kirosana kyllä huomataan ja siitä huomautetaan, jos niitä puheessa tulee. Ollaan puhuttu siitä miten lauluissa kiroillaan ja niitä lauluja saa laulaa, ne kuuluu niihin ne sanat. Muuten pidetään suut puhtaina. Minä olen meidän perheestä se, jonka suu on oikeasti pesty saippualla liiasta kiroilusta (tosin sain pitää huulet visusti kiinni, mutta voin kertoa, että käsisaippuoidut huulet kaipasivat kovasti huulirasvaa sen jälkeen!). Fuck you you can’t dance on mun lempitauluja meillä, ei eniten ulkonäkönsä puolesta, vaan tarinaltaan. Se on muisto vanhasta työpaikasta ja siitä tunnelmasta, joka meillä siellä silloin ihanien työkavereiden kanssa oli. Tollanen tosi posiitivinen, haha!

Tauluseinä on kaivannut uusiutumista jo monta viikkoa, mutta eilen iski se puuska, että sain jotain tehtyä. Otin kaikki taulut pois ja asettelin uudelleen vähän samoja ja muutaman erin mitä siinä oli viimeksi ollut. Kipaisin vintiltä vanhan harmaan taulun, johon tyttö on pienenä kirjoittanut ajatuksen: if you want you children to be intelligent, read them fairytales. Riikka Koistisen kaktusprintti on ihana! Samoin Minami x Saana ja Ollin Ichi-printti. Tai siis tietysti kaikki noista seinälle päätyneistä ovat ihania, siksihän ne seinälle ovat päässeet! Mun oma rauhanmerkki-printti. Matti Pikkujämsän potretti minusta ja puolivuotiaasta vauvastani. Siinä näkyy hauskasti ajan henki, mulla oli kaksi vuotta sitten tukka aina nutturalla, musta tunika, korvissa Poola Katarynan korvikset, joista roikkuu mustia naruja ja vauvalla Vimman värikäs body. Olisi hauskaa teettää kaksi vuotta myöhemmin -versio. Kakkua ja viinaa -kemujen yhteistaideteos siellä on myös kirkkoveneineen ja on siellä ristikin väärinpäin. Minusta tauluseinä on nyt hienoin pitkään aikaan! Samoin tuo lattialle valahtanut viltti. Siitä on jo viisi vuotta, kun se valmistui! Edelleen se näyttää raikkaalta. Ja sohva houkuttelevalta sunnuntaimakoilulle.

I´LL PUT ON PANTS TODAY

Kuuntelen tuosta suloisesta liilasta, samettisesta (KYLLÄ, sen pinta on samettia) (sydänsilmäemoji!) soittimesta lempilevyäni (paitsi Spotify mulla oikeesti raikaa, saa isommalle!). Lepään, enkä puhu, koska ääni on kadoksissa (paitsi just lauloin mukana ku oli tykki kaksminuuttinen, kun Blurin SONG 2 soi!) (ja Skamia on pakko säästellä, ettei se lopu niin äkkiä). Mulla tulee tuosta muistikirjasta repäistystä sivusta aina perjantaisin ihan huippufiilis! Ihan kuin olis lomalle lähdössä! Katotaan tuota housuasiaa sitten taas maanantaina, leppoisaa viikonloppua!

 

JÄTTIMÄINEN KALENTERI VUODELLE 2017

kalenteri5_

Ihastelin tuossa ennen joulua useampaakin seinäkalenteria, mutta en ostanut mitään, koska ajattelin, että mitä jos tänäkin jouluna käy niin, että pukki päräyttää kalentereita tuplakappalein ja sitten ollaan kalenteripulassa. Enkä oikeastaan päässyt mihinkään tulokseenkaan, että minkä niistä ihanuuksista itselleni tahtoisin. Tänä vuonna meillä oli perhekalenteri, mistä tykkäsin tosin paljon, kun siihen sai jokaisen lapsen kohdalle merkinnät kätevästi, vaikka ei meillä nyt niiiiin paljon kaikkia menoja ole, mutta tykkäsin! Vähän haaveilin myös suuresta kalenterista, jossa näkyisi kerralla koko vuosi. Silloin voisi kaikki seitsemän ensimmäistä kuukautta haaveilla siitä elokuisesta jokavuotisesta kokokohdasta eli Flowsta (se on oikeasti eka juttu, jonka aina uuteen kalenteriin merkitsen!).

Jostain sain kuitenkin idean eilen, että teen sen kalenterin itse ja ison. A2-kokoisen, harmaasävyisen ja yksinkertaisen, ostan vaan jonkun edullisen paksun, hyvän paperin ja siihen teen. Noh, hups, taidetarvikekaupasta lähtikin mukaan hillittömän kokoinen A1-kokoinen superarkki paperia, liituja, tusseja ja akvarellimaaleja. Varsinaisesti en siis säästänyt ainakaan, mutta sehän nyt ei oo se pääasia monissakaan itse tehdyissä jutuissa. No, se harmaasävyisyys ja yksinkertasuus – niin, sekin oikeastaan katosi. Mitä oikeastaan voi odottaa, jos ostaa vain persikan ja vihreän sävyisiä kyniä?
kalenter8_ kalenteri7

Se itse tekeminen, se oli ihanaa! Mulla oli pari vuorokautta joululomaisaa luksusaikaa yksikseni kotosalla ja se tarkoittaa siis sitä, että voin valvoa huolettomasti niin myöhään kuin haluan, kun kukaan ei ole herättelemässä aamulla. Oon ehdottomasti parhaimmillani iltayhdentoista jälkeen ja eilisilta oli ihan täydellinen kalenterin tekoon! Kolmisen tuntia keskellä yötä mittailin, piirsin, maalasin ja samalla katsoin kaikki snäpit ja instastoriesit ja kuuntelin lempisoittolistaani (tässä teillekin taas siitä linkki TIKS)!. Vahingossa siihen sitten muodostui kukkasia ja kaktuksia ja höttöä ja hattaraa. Tein kalenterin niin, että ykköset ovat kaikki samassa rivissä ja viikonpäivät on merkattu vain maanantait ja perjantait, koska nehän ne ovat viikon tärkeimmät päivät muistaa. Numerot tein vanhoilla Mujin leimaisimilla, joihin siveltelin akvarellimaalia. Ja aika ihanahan tuosta nyt kuitenkin tuli, vaikka erilainen mitä suunnittelin! Vai mitä sanotte te?

Nyt alankin merkitsemään siihen ne kesän ihanat festarit (muutun sitä enemmän festarimuikkeliksi, mitä vanhemmaksi tuun!), rakkaiden syntymäpäivät ja eilen päätetty päivämäärä seuraaville Kakkua ja viinaa -kekkereille! Ja ne arkiset asiat kans, mutta kun on vielä välipäivät, niin en halua miettiä niitä vielä. Moikku!
kalenteri1 kalenteri2 kalenter3

JOULUN VÄRIT 2016

Tänä vuonna tuntuu olleen hyvin monilla sen verran hoppua joulun alla, ettei varsinaisia jouluvalmisteluita ole ihan hirveästi ehditty tekemään. Ainakin minulla on ollut niin. Vanha joulutaulu on esillä, joulukuusi tuotiin varastosta mutta ketään ei kiinnostanut sen koristelu ihan hirveästi ja joulukalenteriluukkujen tunnelmaa tietysti kotona on ollut, mutta muuten vähän hiljaista. En ole perinteisten joulun värien käyttäjä kodissani, jos ne nyt mielletään punaiseksi ja vihreäksi. Kaikista mieluiten olen viime vuosina laittanut kotia pastellivärein myös joulun aikaan. Paketteja olen myös mielläni käärinyt vaaleisiin tai värikkäisiin epäjoulumaisiin papereihin ja koristeeksi nauhojen lisäksi laittanut kukkasia. Sellaiset punaisen joulutähden väriset joulukoristeet kuuluvat muistoissani lapsuuden jouluihin ja omat aikuisjouluni olen viettänyt melko vaalein värisävyin aina. Oikeastaan mun joulufiiliksiä kuva kaikista parhaiten blogini joulukalenteri, tietysti! Styleroomissa on meneillään #jouluhaaste, jossa kysellään omia joulun värejä. Kannattaa käydä tekemässä oma albumi aiheesta, siellä on nimittäin meneillään arvontakin!
joulukalenteri 2016 / 21JK15_23Juuri nyt haaveiden jouluuni kuuluisi loma johonkin kauas tunturimaisemiinlumen keskelle kauas kaikesta, sinne missä taivasta voisi ihailla taivaanreunalta toiselle reunalle koko kaaren verran. Sininen joulutaivas kaartuisi taivaanrantaan vaaleanpunaisen eri sävyissä ennenkuin pimeys laskeutuisi jouluyöhön. Aito, pikkuinen kuusi olisi ihana koristella pastellisävyisillä kukilla ja joulukalenterissakin näkyneellä nahkapaloista tehdyllä viirinauhalla. Hyvää ruokaa ja ihanaa seuraa. Kuusiviirinauhajoulukalenteri2

Osallistuin taloyhtiömme ikkunajoulukalenteriin, jossa täytyi siis tehdä omaan ikkunaan jonkinlainen joulukalenteriyllätys ulospäin ihailtavaksi ja ainoa sääntö mitä oli, oli että numeron näytyy näkyä. Minä piirsin ikkunaan suuren nelosen neljännen päivän kunniaksi ja kiinnitin valot roikkumaan. Ei näkyvin nelonen, mutta varsinkin päiväsaikaan nätisti näkyvä. Ihan mitä mahtavin idea se kalenteri!

15304152_10155565140878266_6389165207270105899_o15326266_10155565140538266_905005948299489718_oJoulutunnelmaa / joulukuusi / MUITA IHANIARauhaa teidän jouluihinne! Nauttika, halatkaa ja pitäkää läheisistänne huolta! <3muitaihaniajoulumyyjaiset5

JOULUKALENTERI – LUUKKU 15

joulukalenteri15

Tänään on vuorossa kaikista parhain DIY-vinkki jouluun ehkä ikinä! Tämä tuli mieleeni eräänä päivänä, kun raahasin ruokaa kaupasta kotiin ja näin, että muovipussin kyljessä on joulupukin kuva. Silloin, kun minä olin lapsi, niin äidilläni oli tapana leikata muovipusseista kauniita kuvia ja sitten ne kostean luutun kanssa silautettiin jääkaapin oveen. En tiiä teittekö te muut 80-luvulla tälleen samalla tavalla, mutta kyllä me siellä Oulun lähiössä! Nyt vähän huvittaa ja naurattaa tämä idea, mutta siis oikeesti (haha!), lähestulkoon ilmainen ja kuitenkin kaunista tai vähintäänkin mukavaa katseltavaa ja joulufiilistä lapsille (vaikka tätä käytettiin kyllä myös muulloin, jos sattui kaunis pussi tulemaan vastaan!). Asiaankuuluvasti silitimme tuon oman muovipussijoulupukkikuvan tuonne pakastikaapin oveen vähän vinoon, tai siis minähän sen sinne laitoin, eivätkä lapset oikeastaan ole sitä edes huomanneet… Nykyajan lapset, hmph! Kuvakin on muuten varmaan sama ku 30 vuotta sitten. Tsihih, no mutta, hei hyviä kauppareissuja ja kosteita luutuja teille sinne kaikille! jk15_jaakaappi

Eilisen donitsiarvonnan voittajaksi arvontakone arpoi kommentoijan, joka käytti nimimerkkiä Annikaj ja jonka lempparia oli Toffeekuorrutus <3! Onnea!

KRANSSIT SEINÄLLÄ JA VARASTON AARRE, LINTUKAAPPI

kranssiseina4 kranssiseina1

Kranssibrunssilla ja naapurinnaisten kanssa tekemäni kranssit pääsivät seinälle. Kannoin tässä taannoin varastosta tuon vanhan lintukaapin olohuoneeseen, jotta voin täyttää sen roinalla. Oon muuten onnistunut jo ihan hyvin… Tuo kaappi on kauan sitten tuunaamani Ikean Ivar-kaappi tuollaisilla sen ajan hengen tyylisillä peltijaloilla. Ne jalat maalasin vihdoin kaikkien näiden vuosien jälkeen mintunvihreiksi pari kuukautta sitten. Ovet siinä ovat vähän nihkeästi avattavat ja muutoissa lintutapetti on vähän reunoista repeillyt, mutta kaappi on ihana edelleen. Välillä kun käyttää sitä varastossa, niin taas on kiva kantaa se takaisin olemaan epäkäytännöllinen, mutta ah, niin ihana. Mutta siis niin, sujahdin sivupoluille, niin nuo kranssit! Eikö oo aika kivat tuossa? En oo kauhean paljon laittanut joulua kotiin, vaikka aikomus enempäänkin oli, mutta elämä ja kiire yllättivät, joten nää kranssit olkoot olohuoneen yksi joulukoristus noine tuikkukippoineen ja kaktuksien kanssa. kranssiseina2 kranssiseina3 kranssiseina5