Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

VIRKKUUKOUKUSSA

 

 

Sama paikka, samat langanjämät (okei, paljastettakoon, että jämille käy joka työssä niin, että niitä pitää hankkia lisää ja aika harvoin kerä loppuu aivan täysin samaan aikaan kuin milloin työ on valmis ;)) ja sama supersulkkunen mallipoikanen. Eri juttu on se, että minä, joka aina sanon, että en virkkaa enkä huovuta, koska en osaa, olen virkannut. Paljon olenkin, 28 ruutua on jo valmiina. Niistä muotoutuu myöhemmin (toivottavasti) ihana viltti. Ja koska en vieläkään oikein pysty myöntämään, että virkkaan aivan itse ja käsialakin on ihan ookoon näköistä, niin pyysin äitini tekemään kanssani tuota isoa määrää neliöitä. On aika hauska jutella äidin kanssa päivittäin puhelimessa isoäidinneliöistä ja laskeskella yhdessä paljonko vielä tarvii ja riittääkö lanka. Toivottavasti äidin täydelliset ruudut passaavat hyvin yhteen omieni kanssa.

Ihanaa pakkaspaukkuista päivää kaikille!

 

KÄSSÄKERHO RULES OK

Eilen kaksi autoa starttasi ja vei monenmonta naista viettämään ansaittua, ihanan rennonletkeetä ja leppoisaa Kässäkerhon Jälkipikkujoulua ihaniin, talvisiin maisemiin, lämpimään mökkiin.

 

Me söimme ja joimme erityisen hyvin, saunoimme ja kävimme möyrimässä lumihangessa, parannettiin maailmaa, naurettiin ja nautittiin hyvästä seurasta ja tietty vähän neulottiin ja virkattiin!

 

 

 

 

 

 

Oli ihan mahtavaa! Oon jo moneen kertaan ylistänyt tuota oikeastaan vähän yllättäen alkanutta harrastusta, Kässäkerhoa, mutta en kyllä tee sitä turhaan. On ollut mahtavaa tutustua moneen uuteen hyvään ihmiseen ja kokoontua aina silloin tällöin ihan vaan istuskelemaan, jutustelemaan ja tekemään samalla käsitöitä. Äitihenkilönä varsinkin sitä arvostaa kovasti sellaista kiireettömyyttä, eikä vähiten sitä, että on yhtäkkiä monta ystävää rikkaampi.
Kiitos ihanat naiset!

 

EI OLIS ARVANNU

Mulla on tämä mittanauhasta tehty ruusuke yhessä pipossa. Ollut jo vuosikausia. Viime kesänä kuulin yhden tarinan, johon tää ruusuke kuuluu. Kerron nyt sen tarinan, vaikken lupaakaan, että se menis aivan oikein, mutta sinnepäin varmaan ainakin.

Tein ruusukkeen, kun Neitokainen oli aivan vauva. Kiinnitin sen mustaan takkiini. Asuimme keskustassa ja kuljeksin paljon kävelyllä kaupoissakin. Olin iloissani vauvastani ja tykkäsin, että rintapieltänikin koristi asia, josta saattoi myös huomata sen, mistä tykkään. Yksi asia mua kyllä silti harmitti, Neitokaisen harmaat kissavaunut nimittäin. Olisin halunnut hienommat vauvanvaunut, mutta saimme nuo harmaat sukulaiselta ja koska ei niissä aivan oikeasti mitään vikaa ollut, otimme toki ne vastaan ja käyttöön. Ja jälkeenpäin ajateltuna ne oli aika söpöt, harmaalla pohjalla valkoisia kissoja siellä täällä. Kerran olin ollut eräässä vaatekaupassa, kun toinen tuleva äiti oli minut nähnyt. Oli huomannut harmaat vaunut ja ruusukkeen rintapielessäni. Tätä kohtaa en aivan tarkalleen muista, mitä tuo henkilö oli ajatellut, mutta jotain kivaa kuitenkin. Ehkä, että näyttääpä kivalle ja olispa kiva olla tuon kaveri! ;) No, se kohtaaminen meni ohi, enkä minä sitä muista muuten kuin että olen varmasti siellä ollut ja olen tunnistettavissa noista asioista. Sittemmin, vuosia myöhemmin, tapasimme tuon henkilön kanssa. Hänestäkin oli tullut äiti, tietysti, ja sattumalta tyttärillämme on sama, erikoiseksikin kutsuttu nimi. Ja meistä tuli ystävät. Ei olis arvannu sillä kaupunkireissulla ei.

 

JÄMIEN JÄMIEN JÄMÄT

Viimeisistä pikkukerällisistä syntyi hauska pipo. Jes!

EDIT. Lisään teille ohjeen, olkaat hyvät! Saa kysyä selvennystä, mikäli tarve!
Pipo on malliltaan jämäkän tiukahko, pitkä ja myssymäinen. Lankana käytin Isoveljeä ja kaksinkertaista Maijaa. Puikkoina sekalainen seurakunta vitosen sukkapuikkoja.
OHJE: Luo 70 silmukkaa vitosen sukkapuikoille. Jaa silmukat neljälle puikolle ja neulo putkena pipomaisesti. Neulo aina neljä riviä yhdellä värillä ja vaihda seuraavaan. Rivit voi tehdä joko niin, että neuloo neljä riviä oikeaa ja seuraavat neljä nurjaa TAI että neuloo neljä riviä oikeaa ja kääntää työn toisinpäin ja neuloo taas neljä riviä oikeaa, kunnes on värinvaihdon aika ja kääntää taas, tällä säästyy nurjien neulomiselta, mutta värinvaihtokohtaan tulee reikä (jonka saa kyllä päättelyvaiheessa kiinni).  Neulo yhdenksäntoista railakan väristä väririviä, jonka jälkeen aloita kavennukset. Kavenna jokaisen puikon kaksi viimeistä silmukkaa oikein yhteen, jokaisella OIKEALLA väriraidalla (eli neljän kerroksen ajan). (viimeistään tässä vaiheessa on päätettävä kumpi puoli piposta on päälipuoli, alunperin ajateltu sisäpuoli voikin olla herkullisempi) (eli kavennukset tehdään sillä väriraidalla joka näkyy OIKEIN silmukoin neulottuna ulospäin ;)) Nurja väriraita tehdään ilman kavennuksia. Kun jäljellä on muutama silmukka per puikko (muistaakseni neljä tms), katkaise lanka ja vedä se jäljellä olevien silmukoiden läpi ja kiristä.
Virkkaa lopuksi pipon reunaan piparireuna ja tee tupsu. Ja tsadaa, pipokki on valmis! Ainiin, päättele langat! ;)

SUNNUNTAIN SÖPÖIMMÄT SUKAT

 
Ensin lankaa jäi viltistä yli sen verran, että aloin tekemään neuletakkia. Takin edetessä lankoja jäi yli, joten päätin hyödyntää jämät ja ostaa lisäksi pari kerää herkkuvärejä ja tehdä sukat, kaveriksi niille vanhoille. Nyt näistä sukista jäi vielä pienen pieniä pätkiä kaikkia värejä ja niistä teen pipon! On sitte kaikki sävysävyyn justiisa eikä melekeen. Mutta että nämä sukat, voi vitsit, ne on ihanat! Tykkään ihan hirveesti, ja ovat just samanlaiset pitkät lörttövartiset kuin ne kaverinsakin ja näyttää hauskalle kenkienkin kanssa.

VILLAVILTTI

Tykkäsin ensimmäisestä siksak-viltiltäni niin paljon, että aloitin tosiaan jo edellisen valmistumispäivänä uutta, villaista versiota. Juuri sopivan väriset langatkin löysin joululomareissulla ollessani paikallisesta Halpa-Hallista. Oli muuten edullisimmat kerät Novitan Isoveljeä, reilusti alle neljä euroa kerä. Viltti on neulottu kaksinkertaisesta langasta ja jokaista väriä meni noin puolitoista kerää, keltainen lanka on nelinkertaista ohutta alpakkalankaa. Kuvion neulominen on helppoa, vaikka peiton edetessä työ muuttuu kyllä melko painavaksi. Ohjeena käytin sekoitusta näistä kahdesta ohjeesta: Vaara-peitto ja Chevron Baby Blanket.

Täytyy kyllä todeta, että kyllä tästä villaversiosta tuli tosi ihana, oon hurjan tyytyväinen. Enkä vähiten siihen, että lisäsin sekaan tuon tiinamaisen, keltaisen raidan. Kyllä nyt kelpaa Hymykuoppapoikasen kölliä rattaissa, kun näin komia viltti! Eipä sille etteikö muutenki, mutta varsinki nyt.

ONNI

 

 

 

Onni on viettää toisinaan päivä kaksin pienen Herra Aurinkoisen kanssa. Siinä on hyvä henkilö valitsemaan äidille lankoja heittelymenetelmällä eli nakkelemalla keriä ympäri huonetta ja kikattelemaan tietysti. Äidin silmäkulmaan vierähtää onnenkyynel. Tuo lapsonen otti eilen ensiaskeleensa. Minun vauva. ♥

HYVÄT VILLASUKAT

Tuntuu, että oon kertonut useaan otteeseen näistä seiskaluokalla tekemistäni villasukista, mutta kerronpahan taas. Tykkäsin koulussa aina käsitöistä, mutta ala-asteella en esimerkiksi tehnyt lapasia, vaan pelkästään lyhyet ranteenlämmittimet (ja säärystimet ja pääpannan) (joihin kirjoin paljon kukkia!), koska en jaksanut (?) tehdä niitä. En tarkalleen muista miten se juttu meni, mutta jotenkin vajaaksi ne neuletyöt ala-asteella jäi ja yläasteelle siirtymisen kunniaksi tää tyttö tekikin sitten kunnon pitkävartiset villasukat.

Kipitin aina alkuillasta kylään alakerran Mintulle ja neulottiin samalla, kun katsottiin Kauniita ja rohkeita. Innostuin tekemään sukkiin erilaisia kuviointejakin ja sukista tuli tosi hyvät. Lankaa jäi ja neuloin samaan syssyyn saman sarjan vanttuutkin, kun aikaakin oli. Niitäkin pidin pitkälle tälle vuosituhannelle saakka, mutta ajatelkaa, nää sukat on mulla käytössä vieläkin. Yli 18 vuoden jälkeen! Opettajaltakin sain aikoinaan isot kehut ja edesmennyt reumaa sairastunut mumminikin tykkäsi sukista kovasti ja ne olivat muutaman vuoden mummilla lainassa. Eikä sukkia oo parsittu kertaakaan. Hyvä seiskaveikka hyvä!

Eilen sukkia pukiessa tuli taas se sama ajatus, että mitäs jos neulois uudet… (toki olen muitakin sukkia tässä vuosien saatossa käyttänyt, mutta nämä on aina pysyneet siinä säästä-kasassa kevätinventaarion aikaan) (ja ovat olleet parhaimmat pitkävartiset sukat) Sama silmukka- ja kerrosmäärä, kuvioinnit vaan tekisin nykyaikaisemmat. Kyllä, lankakaupoille tiks menoksi!

 

M

 

Ihana, pieni päivänsankaripoika sai meiltä lahjaksi pehmeän, oman kirjaimensa. Se sopii koristeeksi, tyynyksi, paini- tai unikaveriksi tai vaikkapa kahden hengen yhteiseksi niskatyynyksi, kun köllitään sohvannurkassa, molemmille omat ämmänalakolot. (heijes, uus sana!) Meijän perheen naishenkilöt tykkäsivät kirjaimesta niin, että varmaan on tulossa pehmeitä kirjaimia meillekin.

On muuten ihanan raikkaan värisiä (päivänvalossa) nuo vihreä ja sininen Optinen omena -kankaat. Siinä kirjaimia leikellessä ajatus harhaili ja karkaili kirjaimen ompelusta suurempiin juttuihin ja keksin yhden uuden projektin, se olkoon kevään homma se!

 

NYT HUVITTAA

 

Ennen, silloin nuorempana, mulla oli selkeä rytmi käsitöiden teossa. Syyskuusta maaliskuuhun neulotutti, muun ajan ompelin. Se meni tarkasti just niin. Sittemmin, tai oikeastaan lasten saannin jälkeen, rytmiä ei ole ollut, olen lähinnä tehnyt aina vaan sitä mitä huvittaa, milloin vaan. Ajankäyttökin on toki aika erilaista. ;)

Juuri nyt on olo, että kirjontajutut ei kiinnosta yhtään, eikä varsinkaan erään tilkkupeiton käsintikkaaminen (terkkuja vaan äidille, että kyllä mökkipeiton ens kesäksi saat!), pehmoja olis kiva ommella, mutta ei meille enää ainuttakaan pehmohahmoa (ainakaan hetkeen!) kiitos! Vaatteita olis leikattuna iso kasa, mutta aikaa istahtaa koneen ääreen ja ommella kunnolla ilman keskeytyksiä, ei vaan ole. Parsinta- ja korjauslistaakin olla Neitokaisen kanssa kirjoitettu ja sekin pitäis pian toteuttaa, sain jo pienen tytön naurut niskaani, kun tietämättäni kuljin aivan reikäisissä leggingseissä (kotona onneksi!).

Nyt mää oon onnessani neulonut jo monta viikkoa. Villainen versio ratasviltistä on paria riviä vaille valmis ja innostuin kirjoittamaan kokonaan oman villatakkiohjeenkin. Omaa testiversiota tehdessä olen iltojani kulutellut. Toivottavasti siitä tulis hyvä ja hieno takki. Eiköhän.

Onko teillä rytmejä käsitöiden suhteen vuoden mittaan? Mikä innostuttaa just nyt?