Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

SÄÄRISUOJAHOUSUT

On ollut tuon ompelun kanssa viime aikoina vähän hiljaista. Ei ole ollut juurikaan omaa aikaa itsekseni ja konetta en ole voinut pitää esillä ollenkaan, koska vaihdoin pienemmän pöydän keittiöön (osittain juuri siitä syystä, ettei kone olis aina pöydällä..) ja koska eräs pieni herrasmies on erittäin kiinnostunut kaikista johdoista ja teknisistä vempeleistä. Ja on vain ihana istahtaa rennosti sohvalle päiväuniaikaan ja illalla ompelemisen koen liian äänekkääksi. Mieluiten ompelisin rauhassa, keskeytyksettä ja ystäväseurassa ihan vaikka viis tuntia putkeen! Ehkä joku päivä niinkin.

 

 

 

Ommeltavien kasa kasvaa siis melkoista vauhtia. Sieltä puolinaisten töiden seasta löysin nämä jo syksyllä ompelemani housut. Oli tarkoitus, että niissä olisi polvipaikat konttaamista ajatellen, mutta paikat luiskahtivatkin säärien kohdalle ja nythän pikkuisäntä jo kävelee. Säärisuojahousut siis ovat nämä. Tyytyväiseltä vaikutti mies housuissaan.

 

SISKOLTA VELJELLE

 

 

Joulun alla Eurokankaalta saamani mukava yllätys, nuo söpöisät pöllötrikoot, päätyivät aivan ensimmäiseksi Neitokaisen käsittelyyn. Piti nimittäin kuulema saada tehdä pikkuveikalle pipo!
Otettiin päänympärysmitta ja leikattiin sopiva pala ja niin oli tytär jo neulan ja ompelulangan kanssa ompelemassa takasaumaa kiinni. Käsiala on ihanaa, nelivuotiaan sinnepäin-ommelta. Ompelin päälle vielä varanvuoksi varovaisesti siksakkia ja tein toivomastaan palasta pipoon tupsun. Vuoriksi laitettiin keltaista pörrökangasta. Olin apuna kyllä, mutta eiköhän tää silti oo aivan siskon tekemä pipo pikkuveljelle, jos tytöltä kysytään. Oikein mainio kevätpipo!

PIPOA PIPON PERRÄÄN

Olen ollut huomaavinani, että jämispipo on saanut suosiota ja taitanee koristaa useammankin naisen, lapsen tai miehen päätä ehkä parhaillaankin tässä pakkassäässä. Tai ainakin puikoilla. Se on ihanaa! Varsinkin, jos olen voinut antaa tekemiseenne intoa ja iloa ja ohjekin on ollut luettava. Nytpäs siis haastankin teidät armaat lukijani, jotka olette pipon ohjeellani tehneet (tai tekemässä), lähettämään kuvan pipostanne ja kootaan niistä kuvista oikein Muita ihania -pipojen kuvagalleria! Kuva saa olla piposta päässä tai ihan vaikka aseteltuna jonnekin. Päät on silti ehkä mielenkiintoisempia. ;)

Kokoan galleriaa sitä mukaa, kun (ja jos) kuvia alkaa sadella, mutta viimeistään sitten kun asetettu määräaika kuvien lähettämiseen loppuu. Olkoon eräpäivä 29.2., silloin alkaa olla ilmassa kevättunnelmiakin, eli sitä ennen varmaan aika moni pipo on valmistunut vaikka välissä olis laiskotuttanutkin. Osoite kuvien lähettämiseen: muitaihania ♥ gmail.com.

Kuvagallerian kokoaminen voisi olla ihan semmonen muutenvaanhauskajainspiroivajuttu, mutta arvon vielä kaikkien kuvien lähettäneiden kesken Tiinan jämälankakoosteen uutta pipoa varten. Sopisi tähän aika hyvin! ;)

Neulomisiloa ja ihania pakkaspäiviä kaikille neulojille (ja muillekin)!

 

VIRKKUUKOUKUSSA

 

 

Sama paikka, samat langanjämät (okei, paljastettakoon, että jämille käy joka työssä niin, että niitä pitää hankkia lisää ja aika harvoin kerä loppuu aivan täysin samaan aikaan kuin milloin työ on valmis ;)) ja sama supersulkkunen mallipoikanen. Eri juttu on se, että minä, joka aina sanon, että en virkkaa enkä huovuta, koska en osaa, olen virkannut. Paljon olenkin, 28 ruutua on jo valmiina. Niistä muotoutuu myöhemmin (toivottavasti) ihana viltti. Ja koska en vieläkään oikein pysty myöntämään, että virkkaan aivan itse ja käsialakin on ihan ookoon näköistä, niin pyysin äitini tekemään kanssani tuota isoa määrää neliöitä. On aika hauska jutella äidin kanssa päivittäin puhelimessa isoäidinneliöistä ja laskeskella yhdessä paljonko vielä tarvii ja riittääkö lanka. Toivottavasti äidin täydelliset ruudut passaavat hyvin yhteen omieni kanssa.

Ihanaa pakkaspaukkuista päivää kaikille!

 

KÄSSÄKERHO RULES OK

Eilen kaksi autoa starttasi ja vei monenmonta naista viettämään ansaittua, ihanan rennonletkeetä ja leppoisaa Kässäkerhon Jälkipikkujoulua ihaniin, talvisiin maisemiin, lämpimään mökkiin.

 

Me söimme ja joimme erityisen hyvin, saunoimme ja kävimme möyrimässä lumihangessa, parannettiin maailmaa, naurettiin ja nautittiin hyvästä seurasta ja tietty vähän neulottiin ja virkattiin!

 

 

 

 

 

 

Oli ihan mahtavaa! Oon jo moneen kertaan ylistänyt tuota oikeastaan vähän yllättäen alkanutta harrastusta, Kässäkerhoa, mutta en kyllä tee sitä turhaan. On ollut mahtavaa tutustua moneen uuteen hyvään ihmiseen ja kokoontua aina silloin tällöin ihan vaan istuskelemaan, jutustelemaan ja tekemään samalla käsitöitä. Äitihenkilönä varsinkin sitä arvostaa kovasti sellaista kiireettömyyttä, eikä vähiten sitä, että on yhtäkkiä monta ystävää rikkaampi.
Kiitos ihanat naiset!

 

EI OLIS ARVANNU

Mulla on tämä mittanauhasta tehty ruusuke yhessä pipossa. Ollut jo vuosikausia. Viime kesänä kuulin yhden tarinan, johon tää ruusuke kuuluu. Kerron nyt sen tarinan, vaikken lupaakaan, että se menis aivan oikein, mutta sinnepäin varmaan ainakin.

Tein ruusukkeen, kun Neitokainen oli aivan vauva. Kiinnitin sen mustaan takkiini. Asuimme keskustassa ja kuljeksin paljon kävelyllä kaupoissakin. Olin iloissani vauvastani ja tykkäsin, että rintapieltänikin koristi asia, josta saattoi myös huomata sen, mistä tykkään. Yksi asia mua kyllä silti harmitti, Neitokaisen harmaat kissavaunut nimittäin. Olisin halunnut hienommat vauvanvaunut, mutta saimme nuo harmaat sukulaiselta ja koska ei niissä aivan oikeasti mitään vikaa ollut, otimme toki ne vastaan ja käyttöön. Ja jälkeenpäin ajateltuna ne oli aika söpöt, harmaalla pohjalla valkoisia kissoja siellä täällä. Kerran olin ollut eräässä vaatekaupassa, kun toinen tuleva äiti oli minut nähnyt. Oli huomannut harmaat vaunut ja ruusukkeen rintapielessäni. Tätä kohtaa en aivan tarkalleen muista, mitä tuo henkilö oli ajatellut, mutta jotain kivaa kuitenkin. Ehkä, että näyttääpä kivalle ja olispa kiva olla tuon kaveri! ;) No, se kohtaaminen meni ohi, enkä minä sitä muista muuten kuin että olen varmasti siellä ollut ja olen tunnistettavissa noista asioista. Sittemmin, vuosia myöhemmin, tapasimme tuon henkilön kanssa. Hänestäkin oli tullut äiti, tietysti, ja sattumalta tyttärillämme on sama, erikoiseksikin kutsuttu nimi. Ja meistä tuli ystävät. Ei olis arvannu sillä kaupunkireissulla ei.

 

JÄMIEN JÄMIEN JÄMÄT

Viimeisistä pikkukerällisistä syntyi hauska pipo. Jes!

EDIT. Lisään teille ohjeen, olkaat hyvät! Saa kysyä selvennystä, mikäli tarve!
Pipo on malliltaan jämäkän tiukahko, pitkä ja myssymäinen. Lankana käytin Isoveljeä ja kaksinkertaista Maijaa. Puikkoina sekalainen seurakunta vitosen sukkapuikkoja.
OHJE: Luo 70 silmukkaa vitosen sukkapuikoille. Jaa silmukat neljälle puikolle ja neulo putkena pipomaisesti. Neulo aina neljä riviä yhdellä värillä ja vaihda seuraavaan. Rivit voi tehdä joko niin, että neuloo neljä riviä oikeaa ja seuraavat neljä nurjaa TAI että neuloo neljä riviä oikeaa ja kääntää työn toisinpäin ja neuloo taas neljä riviä oikeaa, kunnes on värinvaihdon aika ja kääntää taas, tällä säästyy nurjien neulomiselta, mutta värinvaihtokohtaan tulee reikä (jonka saa kyllä päättelyvaiheessa kiinni).  Neulo yhdenksäntoista railakan väristä väririviä, jonka jälkeen aloita kavennukset. Kavenna jokaisen puikon kaksi viimeistä silmukkaa oikein yhteen, jokaisella OIKEALLA väriraidalla (eli neljän kerroksen ajan). (viimeistään tässä vaiheessa on päätettävä kumpi puoli piposta on päälipuoli, alunperin ajateltu sisäpuoli voikin olla herkullisempi) (eli kavennukset tehdään sillä väriraidalla joka näkyy OIKEIN silmukoin neulottuna ulospäin ;)) Nurja väriraita tehdään ilman kavennuksia. Kun jäljellä on muutama silmukka per puikko (muistaakseni neljä tms), katkaise lanka ja vedä se jäljellä olevien silmukoiden läpi ja kiristä.
Virkkaa lopuksi pipon reunaan piparireuna ja tee tupsu. Ja tsadaa, pipokki on valmis! Ainiin, päättele langat! ;)

SUNNUNTAIN SÖPÖIMMÄT SUKAT

 
Ensin lankaa jäi viltistä yli sen verran, että aloin tekemään neuletakkia. Takin edetessä lankoja jäi yli, joten päätin hyödyntää jämät ja ostaa lisäksi pari kerää herkkuvärejä ja tehdä sukat, kaveriksi niille vanhoille. Nyt näistä sukista jäi vielä pienen pieniä pätkiä kaikkia värejä ja niistä teen pipon! On sitte kaikki sävysävyyn justiisa eikä melekeen. Mutta että nämä sukat, voi vitsit, ne on ihanat! Tykkään ihan hirveesti, ja ovat just samanlaiset pitkät lörttövartiset kuin ne kaverinsakin ja näyttää hauskalle kenkienkin kanssa.

VILLAVILTTI

Tykkäsin ensimmäisestä siksak-viltiltäni niin paljon, että aloitin tosiaan jo edellisen valmistumispäivänä uutta, villaista versiota. Juuri sopivan väriset langatkin löysin joululomareissulla ollessani paikallisesta Halpa-Hallista. Oli muuten edullisimmat kerät Novitan Isoveljeä, reilusti alle neljä euroa kerä. Viltti on neulottu kaksinkertaisesta langasta ja jokaista väriä meni noin puolitoista kerää, keltainen lanka on nelinkertaista ohutta alpakkalankaa. Kuvion neulominen on helppoa, vaikka peiton edetessä työ muuttuu kyllä melko painavaksi. Ohjeena käytin sekoitusta näistä kahdesta ohjeesta: Vaara-peitto ja Chevron Baby Blanket.

Täytyy kyllä todeta, että kyllä tästä villaversiosta tuli tosi ihana, oon hurjan tyytyväinen. Enkä vähiten siihen, että lisäsin sekaan tuon tiinamaisen, keltaisen raidan. Kyllä nyt kelpaa Hymykuoppapoikasen kölliä rattaissa, kun näin komia viltti! Eipä sille etteikö muutenki, mutta varsinki nyt.