Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

LEMPEYSKIRJA – PIRSKATTI VIEKÖÖN, MUN TOINEN KIRJANI, IHAN MAHTAVAA

Vihdoin se päivä koitti, kun sain käteeni Muita ihania Lempeyskirjan. Mun toisen kirjani. Myös toisen kirjani koko tänä vuonna. Hassua. Silloin vuosia sitten kun aina vuodenvaihteessa kirjoitin lupaukseksi sille vuodelle, että teen kirjan, niin nyt yhtäkkiä olenkin tekaissut kaksi.

Lempeyskirja. Mitä se oikein tarkoittaa?

Takakannen teksti kertoo näin: Muita ihania – Lempeyskirja on kokoelma veikeästi vinksahtaneita, hulvattoman lempeitä huoneentauluja ja sopivan suurpiirteisesti täytettäviä tehtäviä. Ja sitä kaikkea kirja juurikin on. Kuvia, joihin olet saattanut törmätä täällä blogissa tai instagramissa. Osa kirjan sivuista on tehtäviä, joihin voi kirjoittaa talteen asioita, joita ei välttämättä muuten muistaisi. Kirja on muisto omasta itsestä lähtien siitä hetkestä, kun kirjaa alkaa täyttämään. Toisaalta, kirja antaa varmasti jotain myös niin, ettei sitä täytä ollenkaan. Katselee vain. Aivan viimeisillä sivuilla on vinkki, että kirjan sivuja saa ja voi leikata, jos haluaa jonkun sivun laittaa seinälle muistuttamaan jostain asiasta. Minusta se olisi jopa suotavaa, jos johonkin sivuun tykästyy, harmihan se olisi niitä hillota pelkästään kiinni kirjassa.

Aina niitä parhaita juttuja ei keksi itse. Joskus joku sanoo jotain juuri sopivaa siihen mun omaan hetkeeni, vaikka se toinen selittäisi ihan jostain muusta ja lause jää pyörimään ja tuntuu merkitykselliseltä. Sellaisia lausahduksia kansien väliin pääsi viisi. Kiitos ystäväni Rea-Liina ja Anna, kiitos Tämän kylän homopoika -Eino, kiitos Anna palaa Anna ja kiitos Asikaisen Maiju.

Toivoisin, että kirja olisi tavallaan sellainen vähän hömpsä kirja pöydän kulmalle, jota aina toisinaan selailisi. Ei tarvitsisi olla muuta. Ja jollekin toisellesellainen kirja, josta löytäisi jokaisella kerralla jotain uutta, ehkä jostain kuvasta jonkun oivalluksen omasta itsestä tai ihan vaan karamellin hassusta paikasta. Jollekin kolmannelle se olisi kirja, joka ei todellakaan olisi mitenkään hömpsähtänyt, vaan joka pistäisi ajattelemaan omia kaavoja omassa elämässä ja joka ehkä muuttamaan jotain parempaan suuntaan. Ja toivoisin kirjan tuovan jokaiselle sitä käsissään pitävälle LEMPEYTTÄ. Lempeyttä elämää ja itseä ja muita kohtaan. Ei kai kaiken aina tartte olla niin vitun vakavaa – silleen lukee yhdellä aukeamallakin.

Nyt kun kirja ehti tulla ulos jouluksi, toivon, että se löytyisi monen lahjapaketista jouluaattona. Tulisipa siitä joillekin tärkeä kirja. Se olisi mun haave.

Tänään haluankin vinkata, että Adlibrikseltä ehtii hyvin tilaamaan kirjan vielä joulupakettiin, mutta kannattaa osallistua myös Instagramin puolella joulukalenteri-arvontaan sekä mun, että Pinjan profiileissa ja kirja saattaa pölähtää sulle sitä kautta, jos onnetar suosii. <3

Kiitos vielä ja taas kaikille niille ketkä kirjan teossa mua auttoivat ja olivat tukena ja tietysti hurjan palkon kiitoksia teille blogini lukijat ja seuraajat – ilman teitä ei olisi Lempeyskirjaa. Sydän täynnä kiitollisuutta täällä, kiitos! Ihanaa, kun olette! <3

KUTIMIEN KANSSA AURINGON ALLA // MALEDIIVITARINA OSA 2

Lähtiessämme lomamatkalle, nappasin lankakorista lankaa ja kävin ostamassa uudet puikot. Halusin aloittaa sukkia. Ihan ilman ohjetta. Että neuloisin vain. Viime kuukaudet, ehkäpä jopa vuodet ovat olleet niin hektisiä, että sellaiselle pelkälle olemiselle ja neulelankojen valitsemiselle ja neuleohjeiden piirtelylle ruutupaperille ei ole ollut aikaa (tämän osuuden päätin siis skipata tälläkin kertaa). Päätin, että jos vain yhtään tekee mieli, niin matkalla kyllä neulon. 

Niin minä sitten neuloin. Lentokoneessa elokuvan ääressä, lentokentällä ja aurinkotuolissa. Vitsit, että nauratti, kun eräänä päivänä löhöiltiin altaalla just niillä tuoleilla, jotka olivat vedessä, uima-altaassa matalasti ja mulla oli kassissa neuletyö. Otin sen esille ja jatkoin sukkaani. Se oli ihanaa se neulominen. Ei mua kirjojen lukeminen aurinkovarjon alla kiinnosta yhtään niin paljon kuin sukan neulominen. Siihen päälle kun vielä otetaan muutamat hauskat neulomiskuvat, sellaiset jollaisia en ole ennen ottanut tai nähnyt edes ja kunnon remakat naurut siitä toiminnasta, ai että. Altaan reunalla olleet muut pariskunnat hymyilivät meille tai mulle nyt varmasti ainakin – hymyiltiin takas!

Ei se sukka kauheasti edistynyt, mutta jokainen neulomishetki tuntui ihanalta. Odotan jo tammi-helmikuun pakkasia ja kiireettömiä iltoja elokuvan ja kutimien kanssa ilman nukkumaanmenoaikaa. Siihen saakka nautiskelen neulomisesta näiden hiukan ehkä vähäpukeisten neulekuvien kera.

PIPARIPYYKIT // JOULUKALENTERIN KAHDEKSAS LUUKKU

Me ollaan leivottu pipareita lasten kanssa jo aika monta kertaa tälle joululle. Tykkään tehdä niitä. Se on helppoa, kun saa pakastealtaasta taikinan ja pääsee nopeasti ja heti hommiin. En aina jaksa käyttää valmiita piparimuotteja. Usein huomaan fiilisteleväni, millaisia kuviointeja voisin tehdä aivan joihinkin muihin muotoihin ja valmiit muotit jäävät pöydälle käyttämättöminä. Eräänä päivänä innostuin muotoilemaan vaatteita. En todellakaan ole mikään tarkka näissä pipareiden muotoiluissani, kunhan veitsellä piirtelen ja aina tyydyn ensimmäiseen versioon ja eiku piparit uuniin! No, siinä sitten koristellessani niitä erinäisiä vaateparsia tajusin, että vaatepiparit, jos jotkut ovat kyllä joulukiireiden kuvaelma. Sehän on elämä yhtä pyykkisavottaa joulun alla, aivan kuten aina muulloinkin.

Mietin joka vuosi samaa asiaa. Miten tehdä paras mahdollinen mänkki eli koristemassa pipareille? Tomusokeria, kananmunan valkuiaisia ja tilkka sitruunamehua, se on vakkarireseptini. Usein mulle käy kuitenkin niin, että massasta tulee liian kuivaa, koska pelkään, että tulee liian löysää. Hirveä kierre. Kuivasta löysään ja ees taas ja kohta huomaa käyttäneenä pari purkkia tomusokeria ja massaa kyllä riittää. Olen käyttänyt pursotuspussina minigrip-pussia, josta olen leikannut kulman auki. Aiiiiiivan hyvin on toiminut, heh. Kunnes eilen miesystäväni bongasi mulle ihan tavallisesta ruokakaupasta minikokoiset koristelupursotusvehkeet. Elikkäpäs tuota, sitä pitää alkaa uuteen piparipyykkisavottaan taas joku ilta! Mitkä pipareiden muodot ovat sun suosikkejasi?

TEE ITSE LUCIAN PÄIVÄN KRUUNU // JOULUKALENTERIN LUUKKU NUMERO 5

Tämän päivän luukussa ennakoidaan. Lucian päivää vietetään ensi viikolla ja nyt on aika aloittaa kruunun askartelulla. Kasvoin nelivuotiaaksi Ruotsissa ja muistan hämärästi ja valokuvista, että paikallinen Suomi-seura juhli Lucian päivää. Minustakin on ihan pikkutyttönä kuva noista juhlista, kun on kruunu päässä ja kynttilä kädessä. Sen suloisen lapsuusmuiston kunniaksi ja Lucian päivää juhlistaaksemme askarreltiin tällainen turvallinen kynttiläkruunu, jota voi käyttää kuka tahansa, joka haluaa juhlaapäivää juhlia.

Materiaaleina on vihreää samettikangasta liimattuna kartongille ja erilaisia papereita, joista tehdään kynttilät ja kukkaset. Itse kiinnitin kynttilät ensin kaksipuoleilla teipillä ja vasta sen jäkeen ompelin ne paikoilleen, mutta en suosittele sitä tapaa, sillä teipin liimat tarttuivat ompelukoneen neulaan. Paperikukat leikattiin kartongista ja erilaisia papereista ja kuumaliimattiin yhteen ja paikoilleen. Hitusen vieläliimaa kukkien keskelle ja ripaus glitteriä. Jotta kruunun säädettävyys olisi mahdollisimman helppo ja kruunu kävisi mahdollisimman monen kokoiseen päähän, ommeltiin siihen reilut pätkät leveää tarranauhaa. Tämän postauksen alimpana on muistiinpanokuva, jossa näkyy ohjeet, kuinka saat tehtyä oman kruunusi. Ne eivät ole varsinaiset kaavat, koska annetaan luovuudelle suurempi mahdollisuus näin.

Oikein ihanaa joulukuun viidettä päivää! 

JOULUKALENTERILUUKKU 3 /// PIENI JOULUYLLÄTYS NAAPURILLE, OPELLE TAI TARHANSEDÄLLE

Mä olen usein joulun aikaan vähän unohtelevainen. Johtunee kaikesta siitä mitä ympärillä tapahtuu, pitää muistaa monia monia asioita ja jotkut asiat vain unohtuvat. Yksi sellainen on lahjat opettajille ja päiväkodin tädeille ja sedille. Olisi ihanaa antaa joku pieni kiitos, joka kertoisi heille sanojen (joita pyrin sanomaan myös pitkin vuotta) lisäksi, että teette tärkeää työtä. Haluaisin antaa jotain, mikä ei ole turhaa, epäsopivaa eikä kauhean kallista, koska muistettavia ihmisiä on useita. Joinain vuosina olen autuaasti unohtanut viedä mitään, joinakin vuosina on ollut sentään kortit ja joskus jotain pientä herkkua tai joulujuomaa.

Katoava lahja on mielestäni hyvä, joten tässä lahjassa pyrin käytännöllisyyteen. Ostin kasan kynttilöitä ja tulitikkuaskeja. Varasin illan aikaa askarteluun. Otin esille kauneimpia lahjapapereita (keräilen papereita ja säästän myös saaduista lahjoista ihania papereita, joten valinnanvaraa on), kaksipuoleista teippiä, terävät sakset, silkkipapereita (näitäkin säästän aina, useissa vaatekaupoissa ostokset kääritään silkkipaperiin ja joskus sattuu kohdalle superkauniita papereita ja ne eivät ryttyisinäkään ole rumia!) ja söpöä piipunrassia (löytyi Tiger of Copenhagenista).Sitten vaan hommiin. Teippiä tulitikkuaskin reunoille, ihan reunaan saakka ja paperia päälle hieman reilumpi palanen ja sitten saksilla reunat siisteiksi. Näissä askeissa raapaisupinta oli vain toisella reunalla, joten paperi oli vieläkin helpompi laittaa paikoilleen, kun ei tarvinnut laittaa kuin yksi. Kynttilöitä kääräisin silkkipaperiin neljä kappaletta, valitsin värit askien mukaan. Tosin ostin kynttilät jo ennenkuin askartelin askeja, mutta niistä löytyi kivoja väripareja. Kun kynttilät olivat siistissä nipussa silkkipaperin syleilyssä, vetäisin nipun ympärille piipunrassia, josta myös taittelin söpön rusetin.

Minusta tämä on oikein oiva pieni joululahja sekä niille opettajille ja tarhantädeille ja -sedille, kuin vaikka myös naapureille, lempparikaupantädille tai ihan vain ystäville. Harvemmin enää nykyään, kun on lapsia, antaa lahjoja ystäville. Useinkaan kukaan ei mitään tarvitse, mutta heillekin (jos joillekin!!) olisi ihanaa sanoa ihan kunnolla sydämen pohjasta se, kuinka tärkeitä ovat, vaikka kera pienen lahjankin. Ja aika monet polttelevat kynttilöitä pitkin pimeää talvea, joten tällainen pieni yllätys on tosi kiva.

JOULUKALENTERI ALKAA TAAS JEE! // LUUKKU 1

No niin, tänään alkaa jälleen ihana mun ja Pinjan joulukalenteri sekä tietysti kaikki muut ihanat joulukalenterit ympäriinsä, sillä sehän on joulukuu! Nyt jo, sanoisin. Viime viikon loma paratiisisaarella oli kyllä täydelliseen aikaan (lomapostauksia on tulossa, kunhan pääsen kunnolla kuvien kimppuun), kun koko kuukausi tuntui hulahtavan ohi tuosta vaan loman odotuksen, itse loman ja lomafiilistelyn lomassa (tsihih!). Tänä vuonna kalenterin toteutus tapahtuu osittain blogeissamme, eli täällä ja Pinjacoladassa ja osittain pelkästään Instagramin puolella. Eli kannattaa ottaa meidät (@muitaihania ja @pinjacolada) seurantaan sielläkin, jos et vielä seuraa. Pidemmittä puheitta, tervetuloa mukaan joulukaltsuilemaan, jes!

Mietittiin tätä kalenteri-ideaa ja uusintakierrosta jo ehkä kesällä ensimmäisiä kertoja ja sitten syksyn mittaan sovittiin, että jos ja kun tehdään tää, niin ollaan hyvissäajoin liikenteessä, ettei sitten tarvitse hätäillä. No tuota, ainahan se ei ihan niin mene. Tai siis ilmeisesti koskaan. Jo ensimmäisen luukun kohdalla kävi niin, että minä inspiroiduin torstaina (29. marraskuuta!) niin paljon, että hyvin suunniteltu luukkujärjestys muuttui aivan viime tipassa.

Kävelin siis samointein torstaina kangaskauppaan, ostin muutamaa kangasta ja aloin toteuttaa omaa versiotani a Beautiful mess -blogin joulukalenterista ja se on tämän ensimmäinen joulukuun päivän DIY-idea. Nyt jos mietityttää se, että miten sitä oikein enää ehtii kalenteria kyhäämään, niin kerron, että minäkin tein eilen omani – päivässä! Eli jos on vielä kalenteri tekemättä, niin kipinkapin kangasvarastoille ja ompelu- ja kuumaliimahommiin. Äkkiäkös sitä!

Tälleen tein kalenterin: Hankin muutamaa eri väriä huopaa ja villakangasta, jokaista 15 cm suiro. Leikkasin kankaasta noin 12×15 cm kokoisia paloja, jotka taitoin puoliksi ja ompelin niihin sukan. Ensin tein pari niin päin, että leikkasin sukan ensin, mutta tajusin onneksi ajoissa, että se on huonompi tapa enkä tehnyt liian montaa sillä tyylillä. Ompelin sukat ihan ilman kaavaa, jotta niissä on fiilis, että jokainen on erilainen. Eli muotoon leikkaaminen vasta ompeluvaiheen jälkeen. Leikkasin pätkiä samettinauhasta ja kuumaliimalla täräytin paikolleen jokaiseen sukkaan. Sen jälkeen alkoikin lempparivaihe, eli summanmutikassa kuvioiden, raitojen ja kaikenmaailman banaanien ja huulien leikkely ja sukkien koristelu. Ne kans kuumaliimalla paikoilleen. Ja vain muutama palovamma ja vain yhdet nahat pikkurillistä irti!Seuraavan vaiheen halusinkin sitten jo jakaa teidän lukijoideni kanssa ja täräytin Instagramissa liven päälle. Leikkasin langanpätkät ja revin kuumaliiman jäänteet irti liven aikana ja sujauttelin sukat puuhelmien kanssa rautalankaan. Yksi nerokas seuraajani vinkkasi mulle myös, että laita naulat taulun reunoille, jotta rautalangat pysyvät paikoillaan oikeissa kohdissa. Ja niinhän minä tein! Kello läheni kahta yöllä. Nappasin vielä kaapista valmiiksi ostetut herkut ja yllärit ja sujauttelin ne sukkiin. Se oli hauska parituntinen instaliven ja siellä ruutujen toisella puolella olevien tyyppien seurassa.

Tässä kalenterissa on sellainen juju, että numeroita ei ole. Nimittäin meidän kolmilapsisessa perheessä tämä on se jokaisen joulukuun päivän bonuskalenteri, jossa on omanlaisensa toimintatyyli. Leikattiin jokaiselle lapselle kahdeksan paperilappusta, joihin saivat kirjoittaa nimensä. Laput taiteltiin purkkiin ja sieltä olisi tarkoitus nostaa joka aamu yksi lappunen ja sen mukaan selviää kenen vuoro VALITA oma sukka, jonka sisällön saa itselleen. Tykkään tästä ideasta ihan hulluna!

 

MAANANTAIMALLI X MUITA IHANIA – KREISI KORUPAJA

Viime viikon keskiviikkona ajelin sakeassa sumussa kohti Turkua. Oli aika ihanaa ajella sellaisen harmaan parituntisen läpi. Laitoin musat isolle, lauloin mukana ja ajella hurruuttelin. Oli harmaudesta huolimatta valoisaa, niin ei tavallaan tää marraskuukaan haitannut. Maailmahan on harmaina päivinä ihan yhtä harmaa, olipa kuukausi mikä tahansa.

Harmaus kaikkosi, kun perille päästyäni hain kyytiini Maanantaimallin ihanan Matleenan, kasan jakkaroita ja kurvattiin marketin kautta työhuoneelle Puistokadulle. Siellä sijaitsee pastellisävyinen työhuone, jossa kaikki ihanuus valmistuu. Todettiinkin siellä monesta jutusta taas, että meillä on kyllä hyvin hyvin samanlainen maku. Kirjaamme kalenterimerkintämmekin samanlaiseen kukikkaaseen kalenteriin ja ymmärrän täysin Euroopan toiselta puolelta raahattua kaunista teippikokoelmaa.

Laitoimme kaiken nätiksi pöytään valmiiksi odottamaan kerholaisia ja Matleena teki herkullisia voileipiäkin. Sellaisia, että hän ihan hyvin voisi sivutuotteena myydä ohikulkeville eväsleipiä, sen verran ihanilta näyttivät ja maistuivat.Jännitti vähäsen, koska työpaja myytiin loppuun tosi noeasti, joten selvästi tulijat olisivat innokkaita. Iski se viimehetken paniikki, että mitä jos tästä ei tulekaan mitään. Pöydällä odotti maaleja, korunosia eri väreissä, kimalletta, tusseja, lankoja, helmiä ja muutamat valmiit kreisit korvikset tuomaan inspiraatiota.

Ja sitä ne toivatkin, sillä koko ilta meni oikein mukavasti. Mainiot turkulaiset naiset tekivät toinen toistaan upeampia korvakoruja. Näissä siis ajatuksena oli se, että käytetään Maanantaimallin korunosia ja minun opastuksessani niiden kanssa hullutellaan maalaamalla, tussaamalla, sotkemalla ja liimailemalla niitä yhteen tai ihan mitä kukainenkin vain keksii! Lopuksi vielä teille kuvat kaikista ihanuuksista, joita illan aikana valmistui. Viimeisessä kuvassa on myös siinä sivussa työpajalaisten taiteilema minitaideteos. Se on pala vaneria, johon jokainen sai illan aikana testata tussiaan, roiskia liimaa, sprayata, käyttää alustanaan… Siitä tuli aika hauska! Harmittaa, ettei meistä Matleenan kanssa ole yhteiskuvaa tai ylipäätään yhtään kuvaa kenestäkään, jossa on kokonainen ihminen muustakin osasta kuin kädestä, mutta sellainen vajaa kuvasaldohan joskus kertoo ainoastaan siitä, että oli liian kivaa ja kuvailu unohtui! Kiitos vielä kerran Matleenalle, kiitos kun pyysit mut mukaan ja suurkiitokset jokaiselle työpajaan osallistuneelle.

ENS KERRALLA SYÖN KAIKKI ITSE

Juttelin tänään yhden kaverin kanssa siitä, että mitkä asiat ovat tärkeitä kolmilapsisessa perheessä. Asia tuli mieleen siitä, kun tällä viikolla löysin yhden kirppiskassin pohjalta (jonka jostain syystä kaadoin lattialle siirtääkseni kamat toisenlaiseen kassiin) kadonneen tarhatossun. Lapseni aloitti loman jälkeen tarhassa elokuun alusta ja siitä saakka hän on ollut yksitossuinen tarhalainen. Joinain aamuina hän on ihan oikeasti laittanut jalkaansa vain sen yhden tossun. Minä tiesin, että tossu kyllä löytyy jostain, joten en hankkinut uusia. Ja löytyihän se! Eli todettiin kaverin kanssa yhteen ääneen, että se onko lapsella päiväkodissa tarhatossut tai mätsääkö kurahousut ja sadetakki keskenään, ne eivät ole tärkeitä asioita. Tärkeintä on, että lapsilta pestään hampaat ja että pysyvät hengissä. Tai oikeastaan vain se, että pysyvät hengissä.

Joten tästä päästään hienonhienolla ja lavealla aasinsillalla siihen, että lähestulkoon kaikki asiat, jotka helpottavat lapsiperhe-elämää, ovat ihania asioita! Vaikka se, että kävelymatkan päähän avataan kauppakeskus, josta voi helposti hakea kurahousut kadonneiden tilalle (eikä niiden tarvitse mätsätä sadetakkiin, heh). Tai se, että on olemassa valmista keksitaikinaa pakastealtaassa. Olin unohtanut, että sain (taikinat saatu instagramin kautta suoraan kotiovelle, mitä luksööriä toimintaa! Kiitos!) kesällä kaksi pakettia valmista taikinaa ja yhtenä päivänä ne tulivat vastaan pakkasessa ja päätin tekaista vähän ameriikkahenkisiä keksejä.

Taikina on pötkönä kauniissa rasiassa, jota ei tee mieli heittää pois. Onneksi lapsi päätti askarrella rasiasta ja se oli monta päivää keittiönpöydällä kuumaliimattuna kiinni kahteen toiseen pahvirasiaan, jotka muodostavat kuulema lavan. Se on hieno lava se. Yhtenä aamuna aamiaista syödessäni tutkailen askartelua ja luen moneen kertaan tekstin, jossa sanotaan, että Huolella käsintehty Suomessa. Se tuntuu ihanalta, taikinat on nimittäin tehty tuossa kivenheiton päässä Helsingin Kalliossa.Ja ihanalta keksit tuntuivat varsinkin sen jälkeen, kun oli ns. tehnyt ja maistanutkin niitä! Keksien teko ei juuri helpompaa voisi olla. Taikinapötköstä leikattiin siivuja ja ne aseteltiin pellille väljästi ja keksit uuniin. Sitten vain kurkittiin kärppänä uunia, että vähän ruskistuvat reunoilta ja jäävät pehmeäksi keskeltä. Uunista oton jälkeen pikkuhetkeksi jäähtymään ja lapsille huudahdus: saa tulla maistamaan keksejä! Voin kertoa, että kauaa eivät siinä kuivahtaneet ja ihan kovin montaa en itse niistä saanut syödä, mutta sen mitä maistoin, voin melkeinpä sanoa, että parhaimpia tuon sortin keksejä olivat.

Onneksi, siis todellakin onneksi säästin puolikkaat pötköt, koska niistä tehdyt keksit taidan nauttia lapsiperhe-elämään sopivalla tavalla, eli itsekseni lasten mentyä nukkumaan.

NEULOTAAN YHDESSÄ HYVÄÄ – OHJE NENÄSUKKIIN

Yhteistyössä Nenäpäivä.

Mulla on mahtavia uutisia! Nimittäin sain kesällä mitä mainioimman yhteydenoton. Minua pyydettiin mukaan Nenäpäivään ja tekemään hyvää omalta kotisohvalta käsin eli neuloman muitaihaniamaiset Nenäpäivä-sukat. Mikä ihana pyyntö, johon tietysti vastasin, että kyllä, neulon!

Nenäpäivähän on kampanja, jossa kerätään lahjoitusten avulla varoja maailman lapsille viihteen ja yhteisöllisyyden voimalla. Mukana on yhdeksän järjestöä: Suomen UNICEF, Suomen Punainen Risti, Kirkon Ulkomaanapu, Fida International, Pelastakaa Lapset, Plan International Suomi, Solidaarisuus, Suomen Ammattiliittojen Solidaarisuuskeskus SASK ja Suomen Lähetysseura, joiden kautta kerätyt varat päätyvät maailman lapsille. Lisäksi Yle tukee Nenäpäivää ohjelmatuotannollaan. Valtakunnallista Nenäpäivää vietetään tänä vuonna 9.11.

Nenäpäivään voi osallistua monella tavalla ja tämä minun tapani on se, että haastan teidät jokaisen siellä ruutujen toisella puolella neulovan lukijan tekemään omat Nenäsukat. Sen jälkeen myy sukkasi ja lahjoita sukkien myyntivoitto Nenäpäivälle – käytä joko tätä mun ohjetta tai keksi itse omasi. Lähde mukaan neulomaan hyvää! Sukkien ohje tulee tässä ja muista myös kuvata sukkasi Instagramiin ja lisäämällä hashtagit #nenäsukka ja #muitaihanianenäsukat. Lisää Nenäpäivän sukkahaasteesta löydät osoitteesta: nenäpäivä.fi/nenäsukat

Miettiessäni ensimmäisiä kertoja millaiset sukat teen, minulla oli edessäni kaunis kesäinen maisema. Istuin laiturilla ja katselin järvelle. Laiturille ei vielä paistanut aurinko, päivä oli vasta alkamaisillaan, oli lämmin ja helle tuloillaan. Varsinaiset villasukkakelit vielä kaukana edessäpäin. Heti suunnittelin alkuvaiheessa tiesin, että haluan sukkiin punaisia pallokerroksia, ehkä jopa tupsuja. Ne olisivat hauskat, jos syyspäivänä laittaisi jalkaansa lyhytvartiset kumpparit ja tupsut näkyisivät takana saappaan varren ylitse. Ruutukuvion ja piparireunan yhdistäminen on yksi suosikkikuvioistani, joten päätin yhdistää nämä kolme kivaa ideaa ja näin syntyivät Muitaihanianenäsukat. Täydelliset syksyn ja talven varpaiden lämmittäjät, joissa on muisto kesästä, nimittäin jos oikein tarkasti katsot, saatat nähdä sukissa jätskivohvelin ja hellepäivän sulattamaa, makoisaa jäätelöä sekä mansikoita.

Tarvikkeet Muita ihanian nenäsukkin: kolmosen sukkapuikot ja suunnilleen saman vahvuisia lankoja (esimerkiksi Novitan Nalle tai teeteen Pallas-sukkalanka ja Tundra-alpakkasukkalanka, joita on käytetty kuvan mallisukissa).

Tiheys: 10 cm= 28 krs ja  10 cm = 24 s

Mallisukan koko noin 37. Luo 63 silmukkaa kolmosen puikoille. Neulo joustinneuletta 10 krs, niin että neulot 1 o kiertäen ja 2 n. Joustimen jälkeen alkavat kuviokerrokset, jotka neulotaan mallikuvan mukaan. Tässä vaiheessa lisää 1 s, jotta kuviokerrokset onnistuvat, sillä kuvioiden leveydet ovat 4 ja 8 silmukkaa. Ensin piparireunaa, jonka jälkeen ruudukkoa ja lopuksi vielä toinen piparireunuskuvio. Kun kerroksia sukassa on yhteensä 37, siirrytään kantapään kimppuun.

Kantalappu neulotaan 1. ja 4. puikkojen silmukoilla eli 32 silmukalla. Neulo ensin 1. puikon silmukat vielä normaalisti ja vaihda sitten kantapään värinen lanka ja aloita vahvennettu neule kääntämällä työ kantalapun neulomista varten. Ensimmäinen silmukkaa nostetaan neulomatta ja sen jälkeen loput silmukat neulotaan nurin normaalisti. Seuraavalla kerroksella, kun työ on oikein päin, neulotaan *1 s neulomatta niin, että lanka jää nurjalle ja 1 s oikein*, toista tätä loppu kerros. Neulo 24 kerrosta, jonka jälkeen tehdään kavennukset kantapohjaan. Jatka kokoajan samaa vahvennettua neuletta. Neulo, kunnes jäljellä on 11 silmukkaa. Tee ylivetokavennus eli nosta 1 s ja neulo seuraava oikein ja vedä nostettu silmukka neulotun yli. Käännä työ ja nosta ensimmäinen silmukka nelomatta, jonka jälkee niin kauan kunnes jäljellä on 11 silmukkaa ja neulo 2 nurin yhteen. Käännä jälleen työ ja neulo kunnes jäljellä on 10 silmukkaa ja tee taas ylivetokavennus. Jatka näitä nurjan ja oikein puolen kavennuksia niin, että reunasilmukat vähenevät kokonaan. Kantalapun jäljelle jääneiden silmukoiden kaveriksi nostetaan reunoilta uusia silmukoita kerrosten mukaan. Tämän jälkeen tehdään kiilakavennuksia 1. puikon lopussa neulomalla 2 silmukkaa oikein yhteen ja nelospuikon alussa ylivetokavennus. Tee kavennuksia kunnes silmukoita on kaikenkaikkiaan 56. Sen jälkeen aloita pikkuhiljaa kuviokerrokset. Mallisukissa okran värisiä kerroksia on seitsemän, jonka jälkeen tehdään piparikuvio ja sen jälkeen kaksi rivillistä punaisia Nenäpäivän nenäkerroksia. Näiden kerrosten jälkeen sukkaa kannattaa kokeilla ja katsoa sen mukaan milloin on aika aloittaa kärjen kavennukset. Riippuen jalan muodosta, mutta omalla kohdallani aika on oikea kun pikkuvarvas alkaa peittyä. Tee kärjen kavennukset niin, että 1. ja 3. puikon lopussa neulo kaksi oikein yhteen ja 2. ja 4. puikon alussa tee ylivetokavennus. Kun jälkellä on neljä silmukkaa, katkaise lanka ja vedä jäljellä olevien silmukoiden läpi. Lopuksi päättele lankojen päät, höyrytä sukat esimerkiksi silitysraudan höyrytoiminnolla tai kostuta ja pingota muotoonsa. Halutessasi tee hauska tupsu ja kiinnitä se sukanvarteen.

Nämä sukat voi neuloa omista lempiväreistä tai niihin voi käyttää sukkalankalaatikon jämäkerät ja antaa värien viedä. Tärkeintä sukkien neulomisessa on se, että neulominen on mukavaa. Aina ei oo niin justiinsa, itsekin huomasin juuri, kun katsoin kuvia, että määhän oon neulonut toiseen sukkaan 1o 2n -joustinneuleen sijaan 1o, 3n, mutta ei haittaa! Ihania neulomishetkiä!

LEVEÄT LAHKEET ON LEMPPARIT

Tänään koulun jälkeen tyttäreni ompeli itselleen housut. Hän rakastaa leveitä lahkeita ja kreisejä kuoseja. Osaa ompelukoneen perustoiminnot. Minä autoin kaavoituksessa ja kerroin missä järjestyksessä saumat kannattaa ommella. Löysin laatikosta juuri sopivan pätkän leveää vyötärökuminauhaa. Sitä sellaista 80-lukulaista, jossa on röyhelö toisessa reunassa. Sopii täydellisesti noihin. Kuvissa tyttö ja elämänsä ensimmäiset itse tekemänsä housut. Veikkaan, että eivät jää viimeisiksi. Taidetaan alkaa sopivien kankaiden metsästykseen. Tuntuu niin hassulta, sillä silloin kun aloitin tämän blogin kirjoittamisen, sama tyttö oli vielä mun vatsassani. Nyt se näyttää ja tietysti onkin jo niin iso tyttö.

*Kangas saatu Lil Jo & Viljalta sekä pipo Metsolalta (ja tuunattu tupsulla omanlaisekseen)