Tietoa mainostajalle ›

13 /// HALUAISITKO SULOISEN JOULUNEULEEN? TEE SE ITSE!

Tuntuu, että tänä vuonna kaupat ovat pullahtaneet täyteen erilaisia hassunhauskoja jouluneuleita. Kreisejä, pikkutuhmia, järjettömiä, itsestäänselviä kliseitä, superglitteröityjä ja megaövereitä collegeita ja villapaitoja. Ne ovat monet kivoja ja sellaisia hauskoja, että voisin itsekin pukea päälleni. Oon pukeutujana kaikesta mustuudesta huolimatta aika leppoisa ja tykkään revitelläkin (joskus, kai?).

Joulupaidan hankkiminen silti on jäänyt joka kerta siihen pisteeseen, että pidän kädessäni paitaa ja saatan olla jo matkalla kassalle, kunnes mietin ostamiseeni liittyvän kysymyksen: tarvitsenko tätä oikeasti, onko tämä pelkästään ihankiva, tulenko onnelliseksi jo pelkästään siitä, että tein juuri ostopäätöksen, mutta jätän silti asian ostamatta? Siispä jouluneuleet ovat jääneet kauppaan ja minä olen tullut kotiin tyhjin käsin. Kunnes…

…keksin, että miksipä en hankkisi tai tuunaisi itse paitaa jouluneuleeksi ja vielä vaikkapa sellaiseksi, jota voin käyttää vielä tammi-helmi-maaliskuussa tai vaikka juhannuksena?

Ostin melko yksinkertaisen harmaan neuleen ja istahdin teeveen ääreen. Laitoin SuomiLOVEn päälle, tirauttelin muutamat itkut (ohjelmasta johtuen), kiepsuttelin tupsuja (Pinjan tupsuinnostus iski kunnolla!). Mallailin tupsuja neuleeseen ja totesin, että pirskatti vieköön, tästähän taitaa tulla ihan tosi hieno! Ajattelin ensin, että tupsut olisivat enemmän perinteisiä joulun värejä, mutta kun lankakori antoi käteeni seesteisiä ja murrettuja lankakeriä, päätin, että tehdään sitten sellainen. Tein paitaa varten 17 pientä tupsua usean eri vahvuuden ja värisestä langasta. Mallailin tupsut suunnilleen tasavälein paitaan ja ompelin ne kiinni. Aika ihana siitä tuli vai mitäs sanoo muitaihanian lukijaraati?
Kuvat 2 ja 4: Lähiömutsin Hanne ja kuva 5: Mustan oven Marja <3 

///

Niin ja melkein unohtui! Eilisen päivän joulukalenteriluukussa on Pinjan upea, näyttävä, vihreä kranssi ulko-oveen. 

 

 

 

 

10 /// TONTTULAKIT

Yksi jouluperinne meille on syntynyt tässä vuosien saatossa lasten kanssa. Joka vuosi teen ainakin jollekin lapsista uuden tonttulakin. Syy on olllut useimmiten se, että lapsen pää on kasvanut ja edellisvuotinen lakki on ollut liian pieni tai sitten vaan on ollu kiva saada uudet ja sen hetkisen fiiliksen mukaiset lakit jouluun.

Tänä vuonna ensimmäistä kertaa tyttäreni ompeli itse oman lakkinsa. Kyselin siinä, että olettehan koulussa jo ajaneet ompelukoneajokortin… Eivät olleet! Olin hämmästynyt, koska muistan itse omasta lapsuudestani kuinka se oli jollain tavalla tärkeä ja iso juttu, kun sitten sai ja osasi muka ommella sillä koneella. No mutta, äitinsä pisti sitten tyttärensä ajotuntiopintoihin. Voi kuulkaa, siinä nauru raikasi kun pelleiltiin ja hän ompeli ja suoritti korttiaan. Mun piti alunperin tehdä joku hieno plakaatti upeasta suorituksesta, mutta ehkä sen aika on myöhemmin, kun tämä vitsailu saa jatkoa. Tämä tonttulakkiajotunti oli ainakin erittäin hyvin onnistunut, onhan hän toki ompelukonetta ennen käyttänyt ja osaa homman.

Tytär lisäsi nakkikangaslakkiinsa (kangasta jäi juuri sopivasti mekosta tonttulakin verran ja en yllättynyt kangasvalinnastaan) silitettäviä leikkaamiaan kuvioita. Hodari kultaisine sinappeineen tonttulakissa, just best!

Poikien lakit tein tällä kertaa kuminauhakiristyksellä, eli ovat vähän reiluhkot muuten, mutta päänympäryksen mukaan mitattu kuminauha pitää lakin oikeassa kohdassa päätä. Ihan perustonttulakit hauskasta kuusi-vuori-neulovarillipää-kankaasta punaisllla tupsuilla. Ihan hauskat lakit, joista käyttäjät tykkäävät.

PInjacoladassa Pinjan tonttulakki, joka on ihana!

7 /// KIMALTAVAISET JOULUKUUSENKORISTEET

Mulla on ollut joulukuusi lähes jokaisena jouluna siitä lähtien, kun muutin omaan kotiin 18 vuotta sitten. Koristeitakin on sieltä saakka kerääntynyt ja joka vuosi joitain uusia tullut matkaan mukaan. Usein mietin, että kuusesta tulisi yksivärinen jotain jouluna, mutta ehkäpä mun tehtävä on vain ihailla muiden seesteisiä kuusia ja antaa lasten ripustaa kuuseen kaikki meidän koristeet haluamallaan tavalla. Tämän vuoden uusimmat koristeet tein itse ja niistä tuli ihanat, eikös?

Tarvitset pahvisia joulukuusenkoristeita (nämä löytyivät Sinellistä), akryylimaaleja (käytin persikkaa, johon sekoitin seuraavaksi oliivinvihreää, josta tuli vihertevää harmaahkoa väriä, josta otin tilkkasen ja sekoitin siihen valkoista ja sain harmahtavan valkoisen), erikeepperiä (ja pensseli liiman levitykseen), glittereitä (kultainen glitterputkilo, jonka löysin kaapistani, oli ostettu lukioaikoina vuosien 1996-1999 välillä, ihan yhtä hillottua kimalletta ei tarvitse olla, tuoreempikin kelpaa!). Maalaa ensin haluamasi kohdat koristeista. Anna kuivua välissä tai maalaa vain joka toisia, jotteivät maalit sekoitu rajakohdista. Sivele liimaa glitteriä varten ja ripottele päälle kimalteet. Koristeet ovat erittäin helpot ja hauskat tehdä!

Maanantaimallin arvonnan voittajakin on selvillä. Arvontakone osui Instagramissa osallistuneen mariasaippa-nimimerkin kohdalle! Onnea voittajalle ja superkiitos kaikille teille sadoille osallistujille. <3

 

NELOSLUOKKALAISEN ITSENÄISYYSPÄIVÄN TANSSIAISASU

Viime viikon tanssiaispäivää oli odotettu monta vuotta. Nelosluokkalaisten tanssiaiset Itsenäisyyspäivän aikaan Finlandia-talossa itse pormestarin kutsumana. Useana vuonna satuin hakemaan tytärtä juuri sinä päivänä koulusta, kun neloset olivat matkalla tansseihin. Siinä ehdittiin yhdessä usean vuoden ajan miettiä mitä sitten laitetaan päälle, kun on hänen juhliensa aika.

Vuosi sitten jo päätettiin, että glittertennarit pitää olla, koska lapset eivät vielä käytä korkokantakenkiä. Balleriinat olivat toinen vaihtoehto, mutta hän itse toivoi tennareita, joten sitten ne. Niitä metsästelinkin nettikaupoista pitkin vuotta, mutta mitään sopivan räiskyviä ei löytynyt. Mekosta tytär halusi alunalkaenkin pohjemittaisen ja leveästi hulmuilevan helman. Hän on sellaista mukavuudenhaluista sorttia, eli pitkä mekko ei tulisi kuulonkaan, kun ei siinä voi tuolleen höpsötellä kuten kuvastakin näkee ja lyhyt mekko taas tuntuu epäsopivalta. Kampauksen päätimme jo varmaan eka luokalla, että tukka rusetille sitten kun sen aika on! Sitä ei siis tarvinnut miettiä yhtään.

Niin siinä sitten kävi, että viime tippaan sen mekon ompelu jäi, vaikka kuinka oli vuosikausia aikaa. Tytär itse toivoi saavansa mekon nakkikankaasta, kun sen kangasvarannoissani näki. Minä ensin vähän emmin ja siksi vähän hidastelin, että onko se liian arkinen, kun hänellä on kaksi nakkipaitaakin kovassa käytössä ja että ovatko nakit sopivia Finlandia-taloon. Voi miten mälsää ajattelua minulta! Ei varmasti ole, paljon kreisimpiäkin asuja on monenlaisissa juhlissa nähty ja se mikä on aivan mahtavaa, on se, että mekko on suomalainen! Ystäväni Hanna-Riikka Heikkilän Papulle piirtämä tyttären lempikuosi (!!!) ja äitinsä suunnittelema ja ompelema leninki. Hyvän pointin tytär itse myös sanoi, että tällainen ihana nakkimekko on monikäyttöinen ja ensi vuoden hellekesäänkin täydellisen sopiva.

Ostin askartelukaupasta kultaista silityskuvapaperia ja siitä teimme mekon helmaan yhden kultaisen nakin. Samalla kultaisella linjalla pysyttiin kultaisilla kimallesukkiksissa ja tietysti kengissä. Ostin tennarit, joissa oli kärjessä mustapohjaista glitteröintiä. Sivelin kengät loput osat liimalla ja ripottelin erivärisiä glittereitä. Suomi100-teeman mukaisesti sisäpuolista toisessa on sininen ja toisessa hopeinen kimallekuorrutus. Kenkien suhteen oli sellainen meininki, että mikään ei ole liikaa, joten myös pohjan sivuosat saivat pintaansa kuparin ja kullan hohdetta. Lopuksi suihkutin kengän pintaan lakkakerroksen. Nilkan tarranauhaan sujautin nakkikankaasta tehdyt kaksi pientä rusettia. Kengät toimivat erittäin hyvin kaksi juhlapäivää, katsotaan sitten mikä on pysyvyys kun keväällä pääsevät ihan tavalliseen käyttöön.

Tanssiaisissa oli tyytyväinen, onnellinen ja vähän jännittynyt tyttö. Minä pyyhin silmäkulmiani sekä suoraa lähetystä Finlandia-talolta katsoessani, että koululla tansseja katsellessa. Hän näytti niin itseltään tuossa asussa ja ne nelosluokkalaiset muutenkin – niin pieniä, mutta isoja ja äärimmäisen suloisia ja ihania juhlatunnelmissaan!

4 /// SULOINEN POMPOMKRANSSI

Neljännen päivän luukussa on ihana pompomeista tehty kranssi, jonka Pinja on toteuttanut. Lisää Pinjacoladan puolella! Innostuin tästä kranssista niin, että heti, kun vaan tieni vie askartelukauppaan, niin tutustun kyllä niihin tupsujentekokoneisiin. Aina olen ohittanut ne, koska yleensä tupsuja on tarvinnut tehdä vain yksi sinne, toinen tuonne, joten siihen ei konetta tarvitse. Tämä kranssi on niin upea, varsinkin tuollaisena oikeasti amerikkalaistyyliin reippaan kokoisena, niin ehkä tupsukone helpottaisi hommaa.

Nyt tästä kuulkaa lähdetään uuteen viikkoon, oikein ihanaa maanantaita teille! Niin ja muistakaa osallistua eilisen luukun Maanantaimallin arvontaan täällä ja Pinjacoladassa.

Kuvat: Pinjacolada

KLASSIKKOASKARTELUA

Meidän perheen vakkariaskartelu on tämä suloinen klassikko – vessapaperirullakiikarit! Tämän viikon saldo kiikareita oli kahdet. Kolmivuotias meni päiväkotiin kiikarit kaulassa ja kertoi hoitajille, että nämä tehdään kuumaliimalla. Toiset odottivat isoveljeä kotona eskaripäivän jälkeen. Kiikarit kaulassa on käyty marraskuisessa vesisateessa kaulassa ja on kiikaroitu kotikadun muita taloja. Kiikareista tulee kauniit, kun valitsee hienon paperin ja upean nauhan. Vessapaperiaskarteluksi älyttömän hienot! 

VIIMEINENKIN VILLASUKKAOHJE

Voi te ihanat villasukkakaverini! Nyt on aika viimeisen ohjeen. Sukkien kärki. Tein sen uhkarohkeasti kirjoneuleena, vaikka siinä on se pienoinen vaara, että varpaat sujahtavat lankalenkkeihin. Langanpäät voi kuitenkin päätellä niin, ettei näin käy. Toki kärjen voi neuloa yksivärisenäkin. Neuloin joka toisella kerroksella yhden harmaan silmukan ja kolme vaaleanpunaisella niin, että edellisen kuviokerroksen keskimmäisen vaaleanpunaisen silmukan kohdalle tulee harmaa silmukka.

Päättelyt sukan kärjessä tein niin, että ensimmäisen ja kolmannen puikon lopussa neuloin kaksi silmukkaa oikein yhteen. Toisen ja neljännen puikon alussa neuloin yhden silmukan, jonka jälkeen ylivetokavennus. Kun silmukoita on jäljellä kahdeksan, lanka katkaistaan ja vedetään loppujen silmukoiden läpi.

Viimeistelyhommien jälkeen ihana hetki enää jäljellä, kun uudet sukat saa vetäistä jalkaansa tai kääräistä odottamaan odottajaansa joulupakettiin. Kiitos neulojat, oli mukavaa, kun neuloitte kanssani. Tämä projekti oli mulle oikein mukava ja olen ollut kiitollinen, ettei ohjeen perään ole hirveästi huudeltu. Halusin, ettei tarvitsisi stressata ohjeen julkaisusta, koska kaikista eniten halusin vain jakaa tän teille, vaikka varsinaisesti aikaa tällaiseen projektiin ei oikein olisi ollut, enkä tietenkään potea stressiä. Mikäli taas joskus intoudun tällaiseen yhetisneulontaan, niin otan vastaan ideoita mitä se voisi olla, olisinko neulontaa vai kentien (käsin)ompelua, kirjontaa vai aivan jotain muuta? Ja haluaisin myös kuulla tarinoita siitä, mitä mielessänne pyöri näitä sukkia tehdessä?

Mulle on tapahtunut jännittäviä asioita näiden sukkien silmukoita neuloessa. Olen ihastunut. Ollut ihan älyttömän jännityksissä erään suuren projektin suunnittelun tiimoilta. Olen rutistanut kirjan viimeisiä muutoksia. Joulukaktus ikkunalaudalla alkoi huomaamattani kukkimaan, ja napsaisin siitä nuo kuvassa näkyvät kaksi upeaa kukkasta. Noin niin kuin muun muassa. Melkoista, ihanaa elämää!

HETKET ENNEN KUIN LOPPUU /// 12

Nyt neulotaan viimeinen kuvio ennen kärkikavennuksia. Tuli muuten kiire tuon kuvan ottamisessa tänään, kun marraskuun valo niin nopeasti katoaa, jos on pilvinen päivä. Kuvia käsitellessä ja tässä haaveillessa kävi niin, että seuraava ohjelmanumero tässä päivässä on valojen laittaminen päälle! Ihanaa isänpäivää kaikille iseille! 

VILLASUKKATORSTAI /// 11

Kyselin eilen, että millaista sisältöä haluaisitte tänne enemmän tai onko jotain muutostoiveita tai erityisiä ajatuksia. Kiitos viesteistä, joita teiltä sain. Paljon toivottiin ompelujuttuja, rautalangasta väännettyjä ohjeita miten tehdä mitäkin ja neuleohjeita sekä kirjontaa. Kaikkea tuota haluankin teille jakaa. Viime aikoina niitä on ollut varmastikin vähemmän ja olen ehkä ollut täällä blogin puolella haaveilevampi ja muissa maailmoissa, joka on kyllä parasta Muita ihaniassa, että saan olla just sitä mitä oon. Syy käsityöjuttujen vähyyteen on tavallaan se, että teen niitä kyllä kokoajan, mutta muualle. Suuri Käsityö -lehdessä on mun oma palsta, jossa on joka kuukausi askarteluita, ompeluksia ja neuletöitä. Keväästä asti on tehty Muita ihania -käsityökirjaa, joka ilmeistyy pian! Voi että, se on kuin vauva, joka kohta syntyä putkahtaa ja jännittää ihan pirskatisti. Toivottavasti sitten tykkäätte siitä. On ollut pienoinen ähky kaikesta käsillä tekemisestä välillä, siksi annoin armoa itselleni tämän villasukkaprojektinkin suhteen, että tehdään hiljaa hyvää tulee -meiningillä. Toki sekin tyyli meinasi kosahtaa, kun toisesta sukasta unohtui yksi kuviorivi. Voi kuulkaa, se on edelleen naurattanut! Aion jättää silti sukan sellaiseksi, muistuttamaan siitä, että mitä väliä yhellä unohtuneella raidalla, EI MITÄÄN!

Toivottiin myös parempaa sisältöä. Se pisti miettimään. Tietysti ensin niin, että ai onko tää kaikki huonoa? Ai siksikö mää en voittanut blogigaalassa, koska oon huono? Vaiettämitäkäniinkö! Kunnes järki päässä huhuili, että parempaa, parempaa Tiina. Aina voi olla parempaa, eikä se tarkoita, että nyt ois ihan sysipaskaa. Tiedän itse omat heikkouteni ja niitä kehittelen ja lupaan tehdä parempaa. Yrittää ainakin. Ja olla myös armollinen itselleni. <3

Ohhoh, kävi taas tiinamaisesti, ajatukset karkasivat. Nyt kuitenkin paluu villasukkaohjeeseen. Kuviokerrokset (mietittekö te muutkin aina, että onko se kierrokset vai kerrokset? Muistan kouluajoilta kiistelyn aiheesta ja aina se tulee mieleen) tehdään siis normaalisti mallikuvan mukaan. Mun sukissa väreinä ovat harmaan jälkeen olleet lappapuuronpunainen, minttu, persikka ja turkoosi. Aivan ihania väriyhdistelmiä teillä muuten, kun kuvista olen katsonut! Mun nukkumaanmenorituaaleihin muuten kuuluu se, että käyn kurkkimassa Instagramissa #muitaihaniamarrassukat.

Kivoja neulomishetkiä sinne teille taas, kuullaan!

 

VILLASUKKAMAANANTAI /// 10

Lovelya maanantaita täältä Muita ihaniasta! En ole erityisen syysihminen tai marraskuun tykkääjä ainakaan, mutta toisaalta rakastan tätä harmaata hämäryyttä. Sitä, kun on voi laittaa kynttilät palamaan ja soimaan melankolista elokuvamusiikkia ja istua ystävän kanssa pöydän ääressä koko päivän, molemmat omia töitään tehden. Niin olen tämän päivän viettänyt. Ystävä on sitä sorttia, että puheenaihe voi olla mitä tahansa maan ja taivaan väliltä ja juttu saa pomppia aiheesta toiseen sitä mukaa, mitä kumpainenkin on tekemässä. Välillä toinen huomauttaa, että nyt on kynttilä palanut loppuun. Onneksi yhdestä päästä kuitenkin vain.

Seuraava sukkakuvio jatkuu liilalla ja vaihtuu harmaaksi pilvenreunalla-kuvion mukana. Kuvion leveys on kuusi silmukkaa, eli se on helppo soveltaa moniin silmukkamääriin.