Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

KIITOS

Olen saanut monta tunnustusta, mutta mää oon vähän huono vastaamaan niihin. Kerralla kiitos siis jokaiselle, olen otettu jokaikisestä! Kiitos ainakin Nova Melina, Henni, Jonna, Sari ja Hannakonna!  Jossakin niistä pyydettiin kertomaan seitsemän asiaa minusta, tartun nyt siihen.

(laittakaa taustalle soimaan tämä, nyt, ennenkuin luette mitään, se on ihana ja liittyy viimeiseen kohtaan seitsemästä)

Ajattelin yrittää ommella yksivärisen pehmon.
Ihan vaikka kokoharmaan. Se olis hieno! Mutta tiedän, että viimeistään
siinä vaiheessa, kun alan kirjomaan silmiä, otan lankalaatikosta pinkin
langan ja se oli sen kokoharmaan menoa se… Ehkä kummiski yritän!
Värien kanssa lähtee aina käsistä.

Teen useampia asioita kaksi. Ensimmäistä kun teen, hihkun ilosta ja onnesta ja hehkutan mielessäni, että voi vitsit tästä tullee ihaaanaaa! Sitten päätän tehdä vielä toisen, tavallaan ehkä varanvuoksi, toisaalta taas vaan siks, kun ekoja tehdessä ja valmistuessa oon ollut niin iloissani. Ja melkein aina käy niin, että tokat on ekojakin ihanempia. Käsitöissä usein varsinkin. Lapsiakin mulla on kaksi, molemmat yhtä rakkaita ja ihania (että tässä ei toka oo ekaa ihanampi eikä toisinpäin), mutta tää hihkuminen pätee tässäkin asiassa, sillä toisen lapsen saatuani oon ollut älyttömän onnellinen lapsistani ja rakkauden määrä ei jakaantunut vaan tuplaantui ja se hämmensi minut. Miten näin paljon voikaan rakastaa?

Kun on kolme neuletyötä puikoilla, silloin neulominen on kivointa, on vara valita mitä tekee seuraavaksi. Just nyt teen villatakin nappilistaa, vauvan villatakkia, itselleni villatakkia ja niitä isoäidinneliöitä. Hups, kolmesta tulikin neljä.

Sanoisin olevani ujo. Ja toisaalta myös kova
puhumaan. Ja toisinaan aivan liian kiltti. Sitä ujoutta eivät meinaa
uskoa ja aina pitää pyörtää sanani, että no okei, en ole. :)

Parasta on äitiys. Yks ihanimmista hetkistä on, kun kaikkia naurattaa niin, että vatsaan sattuu. Yleensä se on niin, että Hymykuoppapoika tekee jotain hassua ja me vilkaistaan Neitokaisen kanssa toisiamme ja purskahdetaan nauruun ja tietty poikaakin alkaa naurattaa. Mulla on nauravaiset lapset. Voi että olenkin onnekas, kun mulla on nuo kaksi kultahippua!

Tahtoisin hypätä laskuvarjohypyn. Tai superkorkean benjin. Vuorikiipeillä! Sukeltaa! Tiiän, että uskaltaisin, vaikka varmaan lähes jänistäisin siinä lähtiessä, ainaki huutelisin höpöjä ja pyytäisin katsojia kannustamaan ja käkättäisin ja sitten menisin ja tekisin. En oo tehny noista mitään, mutta Joensuussa uimahallissa hyppäsin kerran kolmosen ponkulta. Toivottavasti päädyn tekemään noita kaikkia joskus.

Lempielokuvani ovat joko vaaleankeltaisia tai harmaita. En tiiä tajuaako monikaan mitä sillä tarkoitan, mutta muutenkaan en osaa asiaa selittää. Keltainen on onnellinen, haikea, ihana. Harmaa on surullinen, melankolinen, toiveikas. Elämä(ni)kin on tuollaista. Tai sitten vaan valkoista.

Viime päivinä mua on itkettäneet: Tämä, tämä ja tämä.

En jaa tätä sen kummemmin kenellekään eteenpäin, mulla on mahtavia lukijoita, ja toivon ihanaa, aurinkoista ja onnellista sunnuntaita teille kaikille!

 

TERKKUJA KISKALTA!

Otettiin eilen pitkästä aikaa esille syksyllä tekemäni kioskiteatteri
ja olihan lapset innoissaan! Välillä on tosiaan hyvä laittaa leluja ja
näitä vähän isompiakin leikkivehkeitä piiloon, niin ilo niihin voi
löytyä hyvinkin uudestaan. Lapsen hurjan kasvunkin huomaa, kun miettii,
että tätä tehdessä oli jo reilusti syksy (syksyhän oli ihan just!) ja
hän vasta ryömi, liikkui hitaasti kurotellen paikasta toiseen ja nyt
poika käveli itse kioskin sisälle ja nosteli leikkisästi tavaroita
tiskille, ihan niin kuin oikea kiskamyyjä (vaikkei oo koskaan ees käyny
tämmösellä tiskikioskilla)! ♥

140212

Hyvää ystävänpäivää / Happy Valentine’s Day / Glad alla hjärtans dag…

 

…Karmiini, Tiinakaisa, Jonna, Vilppumaan Erika, Peppi, Unikuu, Mymlan, Kati, Sokerikorppu, Henna, Usimarjaana, Outi, Taru, Unisukka, Peurankello, Hampaatirvessa, IlonaN, Lilli, Ninnuska, JohannaK, Norppastiina, Tinttara, Kaylovesvintage, Maikku, Rouva L, Pilvitarha, Nova Melina, Sara, Severien, Pauliina, Mianro, Se on soma juttu, Batixa, Saija, Miiruska, Riikka, Liisa, Ceraci, Red Dragon, Nna, Merja, Neulisti, Inka, Paula, Lotte, Ihan tavallinen Outi, Riikka, Mirva, hr, Henni, Piia, Milla, Piipero, Viluinen, Heta, Laura, Anu, Anna, Jonna, hanna, LauraQ, Onneli, Kristiina, Mari, Tuia, Linda, Tytti, Pinja, Soile, Inari, Nipsu, Heidi, Janne, Senja, Kata, JohannaL, Sanna Matilda, Laziness, Iina, Sini, P, Minna, Iina, Päivi, Teija, Weekdaycarnival, Nanainen, Maiju, Sort of Pink, Paula-piipertäjä, Eilen tein, Homsantuu, Pikkukiiski, Johki, Johanna, Hantta, Janika, Kaisuliina, Mervi, Henriikka, Salanimi, Ketunpesän Hanna, Miia, Mae, MevrouwWalvis, Rillirousku, Mummo, Elina, Jentsu, Ammiina, JenniH, Itu, Ti, Alica, Sanna-Maria, Anneli, PiaS, Tutteli, Anama, Maia, Anne, Rouvamursu, Silmukatti, Riksu, Pipsapippuri, Sanni 4v, Dinky, Suopursu, Ruusuliisa, Sirkus, Ninuska, Teekissa, Tiia, Tui, Marika, Taitamaton, AnniM, Kahvikaneli, Pnda, Sanna, Paula, Iiris, Tuulia, Topukka, Marjohei, Pikkuviuhti, Karhuemo, Ludisia, Marie, Cavy, Taitava tyttö, Inu, Pirkko, Annukka, Malene, Inkeroinen, Lilla, HannaKonna, Hurahtanu Heidi, Anniina, Nappinja, ps, Maaduska, Ziina, Maijja, Joola, Elina, Tuikkis, Meiju, Linnea, Kaneli, Salla, Krisse, Retu, Naku, Hannaliini, Jesse, Emmi, Alma, Marita ja jokainen muukin ihana, jonka nimi ei listassa ole!

KUVAUKSISSA

 

 

Olipas kuulkaas erilainen päivä tässä viikolla, sillä sain iloisen kunnian päästä Jonnan vieraaksi Blogistania
-ohjelman kuvauksiin. Ja vielä mitä kivoimmassa seurassa. Vietettiin
hauska päivä askarrellen, vähän herkutellen, käkättäen ja keskustellen
viisaita, tietysti! ;) Toukokuussa voipi sitten tiirailla telkkarista
Jonnaa ja sen kavereita Tiinakaisaa, Hanna-Riikkaa, Riikkaa ja minuakin. Ja hauskaa oli!

 

 

Kuvat 1, 2, 3, 5: Viivi Lehtonen / YLE

PS. Blogistanian facebook-sivut täällä! Ja nuo koristelemieni laatikoiden ihanat ihanat teipit täältä!

 

KÄSSÄKERHO RULES OK

Eilen kaksi autoa starttasi ja vei monenmonta naista viettämään ansaittua, ihanan rennonletkeetä ja leppoisaa Kässäkerhon Jälkipikkujoulua ihaniin, talvisiin maisemiin, lämpimään mökkiin.

 

Me söimme ja joimme erityisen hyvin, saunoimme ja kävimme möyrimässä lumihangessa, parannettiin maailmaa, naurettiin ja nautittiin hyvästä seurasta ja tietty vähän neulottiin ja virkattiin!

 

 

 

 

 

 

Oli ihan mahtavaa! Oon jo moneen kertaan ylistänyt tuota oikeastaan vähän yllättäen alkanutta harrastusta, Kässäkerhoa, mutta en kyllä tee sitä turhaan. On ollut mahtavaa tutustua moneen uuteen hyvään ihmiseen ja kokoontua aina silloin tällöin ihan vaan istuskelemaan, jutustelemaan ja tekemään samalla käsitöitä. Äitihenkilönä varsinkin sitä arvostaa kovasti sellaista kiireettömyyttä, eikä vähiten sitä, että on yhtäkkiä monta ystävää rikkaampi.
Kiitos ihanat naiset!

 

LUKKOSAAREN ARVOITUS

Yhtenä iltana eräs pieni tyttönen keksi, että haluaa tehdä oman pelin. No, annoin maalausalustan, että no mites olis jos siihen tekis. Se passasi, hän piirsi ja minä vähän autoin ja eilen sain maalattua pelin aivan loppuun, viimeisiä yksityiskohtia oli jäänyt viikkokausiksi odottelemaan. Pelimerkit ja niiden merkitykset ovat Neitokaisen omaa keksintöä kaikki (vaikka ehkä on havaittavissa vähän afrikantähtimäisyyttä) ja luultavasti säännöt muuttuvat joka pelissä vähäsen, tietty sen nuorimman eduksi. ;) Hieno peli se silti on ja olis hauskaa teetättää pelialustaa useampikin kappale ja jaella vaikka lahjoiksi. Originaali päätyi meillä seinälle. Lukkosaaren arvoitus ratketkoon!

 

 

 

 

 

 

HELMIKUU

 

Sain mahtavan linkityksen eräältä toveriltani tässä taannoin. Olin, ja samoin Neitokainen, aivan myyty samantien. Ihana idea! Arvata saattaa mitä ollaan tehty sen jälkeen aikas paljon. Hauskoja henkilöhahmoja tietty! Helmikuu on kalenterissamme kertakaikkisen mahtava, jos meijän perheen naisihmisiltä kysytään. Siinä on jokaisen helmikuun päivän nimipäiväsankarit paikalla kaikki.

EI OLIS ARVANNU

Mulla on tämä mittanauhasta tehty ruusuke yhessä pipossa. Ollut jo vuosikausia. Viime kesänä kuulin yhden tarinan, johon tää ruusuke kuuluu. Kerron nyt sen tarinan, vaikken lupaakaan, että se menis aivan oikein, mutta sinnepäin varmaan ainakin.

Tein ruusukkeen, kun Neitokainen oli aivan vauva. Kiinnitin sen mustaan takkiini. Asuimme keskustassa ja kuljeksin paljon kävelyllä kaupoissakin. Olin iloissani vauvastani ja tykkäsin, että rintapieltänikin koristi asia, josta saattoi myös huomata sen, mistä tykkään. Yksi asia mua kyllä silti harmitti, Neitokaisen harmaat kissavaunut nimittäin. Olisin halunnut hienommat vauvanvaunut, mutta saimme nuo harmaat sukulaiselta ja koska ei niissä aivan oikeasti mitään vikaa ollut, otimme toki ne vastaan ja käyttöön. Ja jälkeenpäin ajateltuna ne oli aika söpöt, harmaalla pohjalla valkoisia kissoja siellä täällä. Kerran olin ollut eräässä vaatekaupassa, kun toinen tuleva äiti oli minut nähnyt. Oli huomannut harmaat vaunut ja ruusukkeen rintapielessäni. Tätä kohtaa en aivan tarkalleen muista, mitä tuo henkilö oli ajatellut, mutta jotain kivaa kuitenkin. Ehkä, että näyttääpä kivalle ja olispa kiva olla tuon kaveri! ;) No, se kohtaaminen meni ohi, enkä minä sitä muista muuten kuin että olen varmasti siellä ollut ja olen tunnistettavissa noista asioista. Sittemmin, vuosia myöhemmin, tapasimme tuon henkilön kanssa. Hänestäkin oli tullut äiti, tietysti, ja sattumalta tyttärillämme on sama, erikoiseksikin kutsuttu nimi. Ja meistä tuli ystävät. Ei olis arvannu sillä kaupunkireissulla ei.