Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

KIELLOT & PÄÄSYT

Mummulassa makuuhuoneen oveen ilmestyi erään nuoren tyttöhenkilön toimesta monensorttista kieltoa ja määräystä, ketkä saa huoneeseen tulla. Suosikkikylttini ovat nuo mummu & pappa tuolta vasemmalta ylhäältä ja kielto (oikealla alhaalla), ettei dinosauruksen luurangot ole tervetulleita!

 

SELVITYS

Poikanen on alkanut nyt osoitella mieluisia esineitä ja vaatimaan, että saa tutkia kaikkea. Älinän ja jalkojen polkemisen kautta on hyvinkin vaativainen toisinaan. No, eilen tää äiti meni lankaan ja antoi pojalleen muliinilankapurnukan tutkiskeltavaksi lankoineen päivineen… Pojalla oli kivaa ja ens kerralla, kun tarvitaan lankaa, on ensin pikkuisen selvitettävää.

 

MAAILMAN IHANIN POIKA

Se pieni, grammalleen siskonsa kanssa syntyissään saman verran painanut poika on kasvanut jo yksivuotiaaksi. Hän, jolla on aurinkoisin hymy ja söpöt hymykuopat poskissaan ja joka ei paljoa ole turhia itkeskellyt, naureskellut vain. Elämäänsä tyytyväinen vauva. Ja poika, joka repii sukat pois jaloistaan lähes heti, kun ne on jalkaan laitettu. Vähintään toinen sukka puuttuu aina. Kantapäät ovat jo muuttuneet pehmeistä hitusen vauvamaisen karheiksi, onhan kävelyäkin takana jo lähes kolme kuukautta. Ja tuo ihana poika, pieni herra R, hänestä on kasvamassa poikamainen poika, joka menee massulleen lattialle pärryyttelemään autojen kanssa ja jota kiinnostavat kaikki nupit ja nappulat. Pehmokitaran kanssa soittelee ja musiikin tahdissa tanssii söpöön eestaasheiluvaiseen tyyliinsä. Huumoritajua piisaa, onhan kaikenlaiset kukkuu-leikit parasta käkätystä mitä olla voi. Voi että, onnea rakas poikani! Sanovat, että enää et ole vauva, vaikka äidille pysyt vauvana aina! ♥

MUISTIPELI

Pieni pääsiäisvieraamme sai meiltä yllätyslahjan, kun Neitokainen intoutui tekemään muistipelin. Olin kerännyt ruutuisia vauvanruokapurkkien kansia jo tovin ja yhtenä aamuna sitten siinä siivoilun lomassa kanniskelin pöytään tyttären leikeltäväksi ja liimailtavaksi erilaisia papereita ja materiaaleja. Kaikki olivat ns. roskia (paitsi napit ja nuo kukat..) ja tuli kyllä mahtava mieli, kun niistä toteutui noin upea muistipeli. Ja mikä mainio kaksivuotias pelin saikaan, sen pienen hetken minkä serkusten peliä näin, niin sehän osasi jo pelata! Mahtavaa!

GLAD PÅSK / HAPPY EASTER

Tulipas mieleen yks hauska juttu noista petsoppipupuista. Yhtenä joulumarkkinapäivänä muutama vuosi takaperin Neitokainen sai pupun, jolla oli mukana porkkana. Kaupungilta kotiin päästyämme vain porkkana löytyi. Pupua etsittiin vaikka mistä, mutta sitä ei ollut mistä ottaa. Kaikki laukut ja taskut tutkittiin ja autosta etsin ja pihalta myös. Mutta ei, pupua ei ollut missään. No, pianhan se sitten unohtui, eikä enää etsitty ja joulukin tuli, talvi meni ja kevät tuli. Aina minä silti sen pupun muistin, kun leluja kerätessä näin sen pienen yksinäisen porkkanan. Ja arvatkaas mitä sitten kävi? Lempipihapuuhassani, lumen nakkelussa (se kun levitetään viimeisiä lumen rippeitä pitkin pihaa, että sulasivat nopskempaa), yhden kasan seassa pilkotti pieni pupu! Siellä se oli seikkaillut pihalla lumessa koko pitkän talven, marraskuusta huhtikuuhun! Oikea seikkailijapupu!

Tuosta kuvastakin se seikkailija uupuu. Näin sen viimeksi sohvan vierellä muutama päivä sitten, mutta eipä näy enää. Missähän taas lie. Ehkä kenkälaatikkonukkekodissaan, siellä on niiden koti nimittäin. Nuo takarivin ihanaiset Sylvanian Families -puput saapuivat kotiimme juuri parahiksi pääsiäiseksi ja ne pääsivät asumaan “oikeaan” nukkekotiin. Onneksi on pupuilla kodit, niin ei tarvi mennä pihalle, heh.

Oikein mukavaa, leppoisaa ja pupuisaa pääsiäistä hyvät lukijat!

 

VIRKISTYSRETKI

Viisi naista. Auto talvirenkaineen. Superaikainen aamuherätys. Kahvia ja limsaa. Monia monia muitakin autoilijoita. Surkea ajokeli. Hoppu ja kiirus. Punaisia liikennevaloja. Kymmenminuuttinen myöhästys. Hotelliaamiainen hiljakseen ja rauhassa. Meikkausta ja virkkuuohjetta. Pekonia ja melonia. Räntäsadetta. Lautta-matka. Aamu-unet nojatuoleilla. Ja tiks, yhtäkkiä oltiin etelässä, oululaislähtöiselle hyvinkin ulkomailla, Tallinnassa.

 

 

 

 

 

Reipas päiväkävely johdatti meidät Karnaluksiin. Ja voi pojat, jos olisin etukäteen tienny minne päädyn… Se oli uskomaton paikka. Aivan hillittömät määrät lankaa, tarranauhoja, vetoketjuja, tyllejä, vuorisilkkejä, siis mitä vain ompelija tai neuloja voi tarvia. Ja vielä roimasti päälle! Suosittelen ehdottomasti käyntiä tuolla tarviketaivaassa jokaiselle käsityöihmiselle, joka Tallinnaan matkaa. Etukäteen kirjoitettu lista tarvittavista asioista on kyllä kätevä, koska kaikkea on niin paljon, että pää menee todellakin pyörälle.

 

 

 

 

 

 

Oli kuitenkin ihanaa, ettei ollut etukäteisodotuksia. Sain varmasti ainakin paljon herkullisemman värisen ostossaaliin näin! Ostin villatakkilankoja, kukkapäisiä nuppineuloja, karkkivärisiä mittanauhoja, lasten neulepuikot ja pinkkiä torkkupeittolankaa. Kanssaretkeilijöillä oli paljon hillitymmät ostokset.

 

 

Lapsille toin tietysti pikkutuliaisia ja aamulla Neitokainen tokaisi, että kaikkein paras tuliainen oli kuitenkin minä, äiti. Suloista. Otin viisivuotiaalle valokuvaajan alulle tuliaisena myös kuvasarjan 1-10. Synkkäripaketista kun kuoriutui tytölle oma kamera ja tällainen kuvasarja on jo hänellä itsellään otettuna läheltä kotia, joten oli mieluisa tuliainen tämäkin!

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kotimatkalla lautalla neulottiin koko matka, oltiinhan Kässäkerhon virkistysretkellä. Automatka kestikin sitten pikkuisen pidempään, kun koko eteläinen Suomi oli päivän aikana muuttunut kauniiksi talven ihmemaaksi vielä näin huhtikuussa. Vaikka lunta en kamalasti tähän aikaan vuodesta enää kaipaakaan, mutta olihan joka paikassa niin kaunista! Ihana lumi ja vielä ihanempi virkistyspäivä! Kiitos!

KEMUT

Lapset eivät juhlista huolimatta nukahtaneet normaaliin nukkumaanmenoaikaan, joten tarvitsen nyt hetken siirtymäajan muihin puuhiin, joten tässä hassu kuvakooste illan kemuista, olkaat hyvät.

 

Kelta-valko-roosan viirinauhan tein kolmikymppisilleni ja se on mukavan pitkä ja helppo ripustaa, mutta työläs silittää (joten en edes tehnyt sitä). Päivänsankari on toinen elämäni auringoista.

 

Keittiön katossa on poikasen nimijuhliin tekemät palleronauhat. Pyöreän pöydän päällä ne näyttää hauskalle!

Toiveena oli sateenkaarikakku. Sellaista, jossa jokainen kerros olisi eri värinen, en oiken intoutunut tekemään, niin menin ja tein tällainen peruksen. Meillä on ruukattu joka vuosi laittaa iän verran petshoppeja kakun päälle, mutta nyt näytti yksikin riittävän, kun kynttilöitä oli jo noin paljon.

Aion kyllä toteuttaa saman vielä 18-vuotisjuhlissakin!

 

Söpöt paperipillit sain tuliaisina ihanalta Tiinalta Kööpenhaminasta. Vaaleanpunaiset kertakäyttölusikat on mun lempikertakäyttöasia, ja ne on mulla kyllä käytössä jo monetta kertaa, koska ovat ihan pestäviä!

Onginnasta tytöt saivat jättirusetit. Aikas mahtavat saaliit sai meijän merestä, eikös?

Tyttöjen perässä juoksenteli koko illan innokas pieni poika, se toinen aurinko, kitaroineen… Ei saanut ihan hirveästi huomiota, mutta ei se näyttänyt haittaavan. Onnellisena seuraili. Olipas kemut!

 

5

Olen ollut viisi vuotta äiti! Minulla on viisivuotias tytär! Hurjaa, ihanaa ja onnellista, opettavaista, haikeaa, mukavaa, leppoisaa ja ihan erilaista verrattuna entiseen (ei sillä, että sitä enää ees muistais millaista oli), on tuo aika ollut. Tytostä on kasvanut reipas ja fiksu tyttö, joka tykkää piirtää, tehdä kirjoja, ommella käsin, leikkiä legoilla, hoitaa nukkelapsiaan, hyppiä lätäköissä, juosta juoksukilpailuja matkalla tarhaan, lukea iltasatunsa itse yleisölle, kirjoittaa viestejä rakkailleen, leipoa ja varsinki syödä kupin ja joka valitsee karkkipäivänkarkikseen melkein aina pussillisen värikkäitä karkkeja. Hän myös tuntee vaatteidensa saumat, käyttää melkein aina eriparisukkia ja ei suostu ottamaan huvipuistoranneketta kuin hihan päälle, koska muuten se kutittaa. Tänään on hänen päivänsä, vaikka pikkuveljellä onkin vesirokko ja kahdet juhlat jouduimme siirtämään. Onnea murukki! ♥