Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

PARAS SYNTYMÄPÄIVÄ

Päivänsankari toivoi aamiaisella, että tekisin appelsiineista tuoretta mehua. Aamun lastenohjelmien aikaan paketoin pikkupaketit ja piilotin ne. Olin piirtänyt kodistamme kartan ja pikkuaarteiden etsiminen saattoi alkaa. Voi miten onnelliseksi aartenetsintä tytön tekikään! Paketeista paljastui pikkuyllätyksiä ja kortti, jossa kerrottiin lahjasta, jonka voimme hakea postista ensi viikolla. Karkit oli parasta, tietysti. Aamupäivän vain olimme kotosalla yöpaidoissamme ja maalasimme vesiväreillä. Lounaspaikan sai sankaritar valita itse ja lähdimme kaupungille toteuttamaan lastenaterian ja jälkiruokajäätelön. Kävimme postista hakemassa pari pakettia sukulaisilta, pistäydyimme Kerässä ja lelu- ja kirjakaupassa. Kotimatkalla haimme vielä pillimehut janojuomaksi.

Kotona, pieni, mutta silti jo niin iso kuusivuotias totesi, että äiti, tää oli mun paras syntymäpäivä.

synttari1_

synttari7

synttari2

synttari10

synttari11

synttari12

synttari8

synttari3
The birthday girl wished to have freshly squeezed orange juice for breakfast. While she watched TV I wrapped all the little presents and hid them. I had drawn a map of our home so she could use it to find the presents. Oh how happy the treasure hunting made her! Her presents contained little surprises and a card that told about a package that would wait for her in the post office next week. She liked sweets best, of course. In the morning we just stayed in in our nightgowns and painted with water colour. The birthday girl got to choose a place for lunch herself and we hit the town for a Happy Meal and a sunday. We also went to the post office to collect a few presents from the family, stopped by at Kerä, a toy store and a book store. On our way home we grabbed boxes of juices as we felt thirsty.

At home my little, but in a way so big six year old told me: Mom, this was my best birthday ever.

synttari6

synttari5

ps. Hei ja mää muuten vilahdan uusimman Evitan sivuilla bloggaajaesittelyssä, kattokaapa!

VAALEANPUNAISTEN LASIEN LÄPI

laskulasi2

TALVIKUVA3

Olin monen vuoden tauon jälkeen rinteessä talvilomallani ja ai, että se olikin ihanaa. Sitä melkein unohtaa sen tunteen ja helposti sitten vaan tyytyy siihen muistelemiseen, että kuinka kivaa se olikaan. Välillä on hyvä toteuttaa toimia ihan käytännössä. Pakkasta oli reilu kymmenen ja vilpakka tuulenvire kävi poskipäihin, mutta sekään ei haitannut, itseasiassa mua ei haittaa pakkanen juuri koskaan, missään. Teiniaikojen lumilautatytölle nykyaikaiset jutut hiihtokeskuksessa kyllä yllättivät, auto vietiin parkkihalliin ja tuolihississä oli ikkuna. Aikamoista. Ei sitä semmosta sillon ollu, ku minä olin nuori, heh.

Vaaleanpunaiset laskulasit päässä luminen maisema oli niin kaunis. Mää niin tykkään talvesta. Ja mää niin rakastan auringonlaskun värittämää taivasta pikkusilla höttöpilvillä. Oijoi. Inspiroiduin, keksin, minkä väristä seuraavaksi voisin tehdä. Otin kuviakin puhelimella, sormet jäässä, mutta eihän ne ihan samalle näytä ku niitten lasien läpi siinä omassa lasketteluhuumassani. Mutta pikkiriikkisen ehkä.

Ihania kevätpäiviä teille kaikille! <3

laskulasi3

I was skiing after a break of several years, and oh how it was wonderful. I had almost forgotten the feeling and had just settled with thinking back the joy of it. But then, for once in awhile it’s better to do it in practice. It was around – 10 degrees with a brisk wind on my cheeks, but it didn’t bother me. Actually frost doesn’t bother me at all, anywhere. As an teenage snowboarder girl the modern facilities of the skiing center surprised me, there was a parking hall for cars and a window in a chair lift. My my. Not in my youth, heh.

Looking the landscape through my pink goggles, it looked so beautiful. I love winter. And I love the pink sky with some small clouds during the sunset. Oh and oh. It inspired me and I came up with a colour I would like to use next. I took photos with my phone, my fingers all frozen, even though the photos didn’t look the same as the picture I saw through my pink goggles. But I think there were some similarities, still.

I wish you all wonderful days of spring!

talvikuva1

TALVIKUVA2

BINGOEMÄNTÄ 33

bingo3

bingo2

bingo1

Mää oon bingotäti. Ollut jo varmaan kymmenen vuotta. Melkein aina, kaikissa kemuissani ja joskus myös toistenkin juhlissa. Yleensä en kuitenkaan pyytämättä, heh. Viikonloppuna juhlin kera ihanien ystävien omia syntymäpäiviäni ja ohjelmassa oli tietysti myös bingo. Se on muuten hauska ohjelmanumero, kaikki osallistuvat innolla, jokaisella on yhtäläinen mahdollisuus voittaa ja bileet hiljenevät hetkeksi, jotta bingoemännän giideonneljäkymmentäseitsemät kuuluvat. Näissä tämänkertaisissa juhlissa palkintona oli kirjottu, tuleva kiertopalkinto, Bingomestari 33!

I’m a bingo host. I’ve been a bingo host for over ten years now, probably; and almost every time there’s a party, and it doesn’t have to be my own! Usually I don’t do it without somebody asking me to, hah. Last weekend I celebrated my birthday with my wonderful friends and we played bingo of course. I think it’s a great part of any party, because everyone is so excited about it, anyone can win and the party stops for a while, when people need to hear what the bingo host is saying. And in this precise birthday party, the prize was an embroidered, challenge cup -to be, Bingo Champion 33!

HEI VAAN KAIKILLE!

Oi, miten jännää. Blogini on nyt muuttanut aivan uuteen paikkaan tänne Evitaan. Hyvältä näyttää ja tuntuu, keväisen raikkaalta ja bloggaajaseurakin on mitä mainiointa! Vanhat lukijani taitavat jo mua vähän tunteakin, mutta uusille voisin kertoa vähän itsestäni.

Mää oon Tiina, kohta 33. Kaikenlaiset käsityöt on olleet mun elämässä tärkeässä osassa aina ja tämän blogin alkuperäisversio on perustettu vuosia sitten  ja nyt oon kirjoitellut, kuvannut ja kertonut käsitöistäni blogissa yli kuusi vuotta. Se on ollut antoisaa ja mukavaa aikaa ja on tuonut elämään uskomattomia käänteitä, uusia ystävyyssuhteita ja paljon inspiraatiota ja intoa tehdä enemmän, hienompaa ja vielä vähän jotain muuta. Oon helposti innostuvainen, saatan puolessa minuutissa kesken keskustelun yhtäkkiä keksiä, mitä seuraavaksi teen ja hetken päästä huomaankin jo hurauttaneeni pyörällä lankakauppaan valitsemaan lankoja. Tykkään väreistä ja kauniista asioista, kirjoneuleista, aplikaatioliimakankaasta, käsinkirjonnasta ja tykkään kyllä siitä, että vastaantulija kadulla hymyilee. Ja tietysti  tykkään  lankojen päättelystä, metsän tuoksusta sateen jälkeen ja auringonkeltaisista elokuvista.

Mulla on pian kuusivuotias tyttö ja keväällä kaksi vuotta täyttävä pieni poika. Ne on mun aarteet ja isossa osassa tätä blogiaki.  Iltaisin, lasten nukahdettua, saatan istahtaa sohvalle ja neuloa tai kirjoa vielä vähän, ja vielä pikkusen lisää, ennenkuin menen nukkumaan.  Siinä saatan sitten neuloessani puolen minuutin välein pysähtyä ja katsastaa tekemääni työtä ja ihastella. Voi vitsit tästä tullee ihana, sanon. Ja taas muutama silmukka päälle ja sama juttu. Tykkään jutuista, joita teen ja joita mulla on.

Mukavaa, kun tulit tänne ja hei, tervetuloa taas!

tiina_1_blogiin

This is exciting. My blog has moved to a whole new place, here, to Evita. It looks and feels good, fresh like spring and in a good company! I guess my old readers know me already, but I could tell a little bit about myself to the new readers.

I’m Tiina, almost 33. Handicraft has always been close to my heart, and the original version of this blog was founded years ago. Now I’ve been writing, photographing and telling about my handicraft in a blog for over six years. It has been rewarding and fun, and has brought new things, new friendships, a lot of inspiration and enthusiasm to do more and better. I get easily excited, and might come up with my next project in the middle of a 30 seconds conversation, and the next thing I now I’m already picking up the yarn. I like colours and beautiful things, multi-colour knits, fabric adhesive and embroidery. I also love when stranger smiles to you on the street. And of course I like finishing the thread, the smell of forest after rain and movies made of yellow colour from the sun.

I have a daughter, who’s almost six and a boy, that will be two this spring. They are my treasures and have a big role in this blog, too. In the evening, after the kids have gone to bed, I may sit on my couch and sew or embroider, and always do a little more before I go to bed. I might take a moment for once and a while and admire the work I’ve done. This is going to be so lovely, I think. Then I work some more, and admire it again. I love the things that I do and have.

I’m so glad to see you here, hopefully we’ll meet again soon!

UUSI OSOITE!

Näin ihanin sanoin siirryn nyt bloggaamaan iloksenne Evitan sivuille:

“Tervetuloa evitalaisten joukkoon Muita ihania –blogi ja lukijat! Innostat värikkäillä ideoillasi meitäkin kokeilemaan. Tavataan uudistuvilla Evitan nettisivuilla käsityöideoiden parissa, kevättä odotellen! Terkuin Evita.”
Nähdään siellä!
ps. Muistakaa vaihtaa osoite kirjanmerkkeihinne ja linkkilistoille!
With these lovely words I will, from now on, start to write this blog under Evita:
“We’re happy for you to join us, Muita Ihania -blog and the readers! You are an inspiration with your colourful ideas. We’ll meet you at Evita’s new website with fresh ideas, spring in mind! Greetings, Evita”
I’m glad to be one of Evita’s blogs!
See you there!
P.s. Remember to change the address on your bookmarks and link lists!

MUUTTOKUORMA VALMIINA

 

Tiiättehän, että sitä
pysyy nuorena, kun välillä uudistuu. Nyt on sen aika ja kivat muutosten tuulet
puhaltavat. On aika pakata MUITA IHANIA -blogin langat ja kankaat, sakset ja
sukkapuikot, ja muuttaa uuteen osoitteeseen, piakkoin uudistuvan Evitan sivuille aivan pian! Pysykää kuulolla ihanaiset,
osoitteenmuutoskortit on jo postissa.
I guess all of you know, that renewing is the key to staying young. The time is now and you can feel the wind of change blowing. It is time to pack my yarns and fabrics, scissors and needles and move to a whole new destination with my MUITA IHANIA -blog. Stay tuned, sugars, I’ll keep you posted! 

KIVOJEN ASIOIDEN KALENTERI

Tämä kalenteri ei lopu koskaan. Siihen kirjataan joka päivä jokin sinä päivänä tapahtunut asia. Ensi vuonna sitten taas. Ja mitä enemmän aikaa kuluu, sitä hauskempaa se on lueskella, millaista aika olikaan vuosia sitten.

Tänään 2013: Maailmaan syntyi pieni tyttövauva.

 

This calendar never ends. Something that has happened that day has to be added in it every day. And next year again. The more time passes, the more fun it is to read about things that actually happened years ago.
Today 2013: A baby girl was born into this world.

 

SINÄ OLET HYVÄ

Tiedän varmasti, että blogillani on ainakin kaksi miespuolista lukijaa. Tiedän myös, että erään lukijan avopuoliso (oli ensin pakotettu katsomaan blogia, mutta joka…) tahtoisi oman Pilvenreunalla-villatakin, suuremman version lasten mallista. Miehet, paljastakaa itsenne! Ja siis oikeesti, olisko hauskaa, jos tekisin miesten mallisen villatakin? No olis!

Tänään tapasin tytön, joka tunnisti minut tämän blogin kirjoittajaksi. Hän kertoi tehneensä oman versionsa Pilvenreunalla-villatakista ja siitä sitten keksin, että mitäs jos kokoaisin oman kuvagallerian teidän lukijoiden tekemistä villatakeista. Kyllä, hyvä idea! Eikä haittaa, vaikka takki olisi tehty jo aikoja sitten. Tammikuun vaihtuessa helmikuuhun kokoan kuvagallerian. Kuvia saa lähettää sähköpostiini.

Ja siis kyllä mua kiinnostaa te kaikki ihanat tytöt ja naisetkin, kertokaa keitä te ootta, miten te olette tänne päätyneet ja milloin ja hei, ihanaa, että olette!

ヾヾヾヾヾヾヾヾ
I know for sure that my blog has at least two male readers. I also know that a certain reader’s boyfriend (who at first was forced to take a look at the blog, but…), would like to have his own Pilvenreunalla cardigan, a larger version of the model for children. Men, show yourselves! I mean, seriously, maybe it would be fun if I would make a model for men’s wool jacket? Well, eh, YES!
Today I met a lovely girl who recognized me as the author of this blog. She told me she had made her own version of Pilvenreunalla cardigan. From that encounter I got the idea of assembling a photo gallery of the cardigans you, my dearest readers, have made. Yes, a good idea! It doesn’t matter if the cardigan has been made ages ago. When January turns into February I will start assembling the gallery. 
And I mean I’m really keen on hearing from you girls and women as well! Tell me who you are, how did you end up here and when. Oh and hey, I love to have you here!
Kuva ei liity tapaukseen, ei sitten ollenkaan, mutta oli vanhoja kuvia selatessa sen verran mainio vastaantulija, että haluan jakaa sen kanssanne!