Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

MARKETTA & LINNUT

lintu1

lintu2

lintu3

Marketta kukoistaa ja sai oikean ruukunkin. Ja siihen nimikyltinkin liitutaulukontaktimuovista. Tyttö on ihanan onnessaan ja ylpeä äidin painamista lintuleggingseistä. Tarhassa oli kyllä kavereille kerrottu, että kenen tekemät. Ihanaa sekin, koska aina ei äidin tekemät jutut oo niitä kivimpiä ja hienoimpia. Vaikka äidin mielestä oliski!

Margaret is flourishing and got a real pot as well. And soon it will get a name tag from self-adhesive blackboard foil. My girl is so happy and proud of printed bird leggings her mother made her. In the kindergarden she told everyone who made them. I think it’s wonderful, because the stuff mom does isn’t always the coolest. Even though mom would think that!

KUKKALÄHETYS

Tyttö sai ihanan syntymäpäivälahjan kummitädiltään. Marketan hoito-ohjeineen! Toivottavasti saadaan pidettyä kukka kukkivaisena, koska varmaan tässä hommassa tarvitaan äidinki muistia. Ja niinkuin olen ennenkin hehkuttanut, on nämä tällaiset lahjat vaan mukavia!

marketta1
marketta2
marketta3
My girl got a wonderful birthday present from her godmother. A Margaret with instructions how to take care of it. I hope she’ll manages to keep the flower flourishing, because this thing demands a good memory from her mother too. I’ve said this before, but these kinds of presents are just so wonderful!

marketta

VIIKKO SITTEN…

kuva_1_paasiainen

Vietin leppoisan ja mukavan pääsiäisen, juuri sellaisen kuin halusinkin. Seura oli hyvää, ruoka erityisesti ja puuhat, joita olivat muummuassa matka jäätä pitkin supermarkettiin samaa pyörätietä pitkin, jonka varrelta lapsena kerättiin pajunkissoja. Toisena päivänä matka jääreittiä pitkin grillille (se nyt ei eritysen herkkuruokaa ollut) ja paistattelua auringossa lumen alta kaivamassamme bistrossamme. Elokuvan katselua viltin alla, saunomista ja tanssimista Mewin Comforting Soundsin tahtiin. Myöhäinen lounas ravintolassa veljieni kanssa ja syntymäpäivälahjan paljastus toiselle veljelleni. Se onkin huippulahja! Olivat nimittäin veljekset kirjoittaneet 12 vuotta sitten sopimuksen, jossa isoveli lupasi pikkuveljelle, tuolloin 6-vuotiaalle, että vie hänet 18-vuotiaana laskuvarjohyppykurssille ja arvatkaapa mitä meinaavat tänä kesänä!

Yhtenä aamuna löysin huoneesta jossa nukuin, vanhan kirjontamallikirjan vuodelta 1945. Mun piti ottaa siitä kuvia, mutta unohdin, yhtä puhelinkuvaa lukuunottamatta. Se oli hieno ja inspiroiva kirja. Ens kerralla kuvaan sitä ja kirjon. Nyt vain ihastelin ja voin suunnitella ensi kertaan asti.

kuva_1

My Easter was relaxed and fun, just the way I wanted it to be. I was with in company, the food was excellent, and I had lots of nice things to do. Including a trip to a supermarket on ice, the same way I used when I was a child and picking catkins. Another day we took the same way to go the a diner (it wasn’t anything special). I also spent sunny moments in a ski bistro we dug from the snow. I watched movies under a warm blanket, went to sauna and danced to Mew’s Comforting Sounds. I had late lunch with my brothers and second of them got a surprise as a birthday present from my another brother. It’s was a super! The revelation was that those two brothers had made a deal when they were around 6, that when the younger one would turn 18 the older would take him sky diving. Guess what they are going to do next summer!

One morning I found a embroidery pattern book from the year 1945 in the room where I was sleeping. I was supposed to take pictures but I forgot, excluding one picture with my phone. It was such a wonderful and inspirational book. Next time I’ll take pictures and use the models. Now I just admired it and can make plans until my next visit.

ARVAAMATTOMUUS ON IHANAA

sulka5

sulka3

sulka4

Nimittäin, kun ei voi tietää, että mitä seuraavassa hetkessä tapahtuu. Muutama viikko sitten lähdin tapaamaan ystävää muuten vaan ja sen reissun jälkeen olin aivan onnen pyörteissä. Minua oli pyydetty kummiksi, tuntematon jutteli kivoja, päädyin kysymään jotain  hetken mielijohteesta ihmiseltä, joka olikin yllättävä tuttava jo entuudestaan. Silloin mietin taas, että voi vitsit ihmiset on ihania. Ja minä lähdin vain kahville.

Olen ollut viime viikot kiireinen, niin hopussa etten ole ehtinyt katsella elokuvia, neuletöitäkin olen tehnyt rivin silloin, toisen tällöin. Kirjontatyöt odottavat oikeaa hetkeä. Ompelukone on kiukutellut, johdon ja koneen välillä on erimielisyyksiä enkä ole ehtinyt viedä heitä hoitoon. Välillä kyllä saakin olla kiirettä ja kaikki tapahtua kerralla, sitten voi taas pysytellä aloillaan ja rauhassa, kun se mukava myräkkä on ohi.

No, tässä hopun keskellä sain yllättävän puhelinsoiton ja pääsiäisen suunnitelmatkin menivät pikkiriikkisen uusiksi. Mukavalla tavalla. Sitä olin ajatellut tulla tänne toivottamaan, rauhallista ja rentoa pääsiäisen aikaa, koska niin aioin (aion) tehdä itsekin. Istahtaa aurinkoon, rupatella mukavia, tanssahdella välillä ja tietty vähän siinä neulasta samalla. Ja ensi viikolla sitten taas uudet kuviot ja haaveet ja niiden toteutumiset. Elämä on jännää.

Hei kertokaa tekin teidän pääsiäissuunnitelmista ja keskeneräisistä käsitöistä, mulla on ikävä teitä!

sulka2

You never know what’s going to happen next. A few weeks ago I went to see a friend, just for fun, and I was full of joy. I had just been asked to be a godmother, strangers were nice to me and I found a sudden acquaintance from the past. Then I thought again how wonderful people are. And went to get coffee.

Lately I’ve been so busy, that I haven’t had time to even watch movies, and I’ve knitted only a little then and now. Embroidery waits for its moment to come. My sewing machine has been working poorly, I should take it somewhere. For once in a while it can be little busy, and then it’s nice to calm down for a while, when all the fuzz is over.

Well, in the middle of all this I got a surprising phone call and my easter plans got a new turn, in a nice way. And my mission was anyway, what I came to tell you, is to wish you all relaxed and enjoyable easter time, because that’s what I’m going to have. Sit in the sun, have a nice chat, dance and knit a little in between. Next week, I have new plans, dreams, and dreams coming true. Life’s so exciting.

Tell me about your easter plans and pieces of handicrafts you’re making, I miss you!

AJATUS KEVÄTTAKISTA

Nyt tulee tunnustus, mää en oikein vielä kunnolla tajua, että pitäis olla jo kevät. Tai että tässä talvisessa meiningissä olis jotain huonoa, että oltais jotenki jäljessä siitä peruskeväästä. Oon aivan tyytyväinen pakkaseen ja lumeen, sehän kokoajan näyttää kuitenki sulavanki pikkuhiljaa ja nuo valoisat aamut ja illat. Ihanaa, niin ihanaa, että ei oo kyllä valittamista. No, sen kuitenki tässä osaan jo ennakoida, että oon pian pulassa. Muistaakseni nimittäin, mulla ei oo odottamassa uutta kevättakkia. Haluaisin mustan takin, koska sellaista en koskaan yrityksistäni huolimatta oo saanu itselleni tehtyä, mutta jotenki se tuntuu tunkkaselle ajatukselle kevättä kohti. Ehkä joku harmaa olis hyvä. Ja että minkä mallinen? No lyhkänen, ei liian pitkä, koska oon aika lyhyt itse. Vajaamittaiset hihat  kyllä. Ja mieluusti huppu, että voi piiloutua tarvittaessa tai pelastaa kampauksen kevättuulissa…

…Oonkohan koskaan kertonu siitä miten aina kuvittelen itseni johonkin tiettyyn tilanteeseen, kun teen käsin jotain vaatetta, neuloen tai ommellen. No kerron nyt, että mulla on aina vahva mielikuva siitä missä olen, kun vaate on valmis. Kesällä 1995 neuloin värikästä villapaitaa ja kuvittelin sitä tehdessä, että vietän kesäloman viimeisen lomaviikonloppuillan se päälläni, itsetekemät ruutuhousut ja Adidaksen Gazellet jalassa  Ainolan puiston puoleisella patosillan reunalla istuen ja aurinko paistaa elokuisesti, ihanasti. Ja niinhän mää sitten olin! Ehkä siitä johtuen, että se mielikuva toteutui niin hyvin, on sen jälkeenkin aina ollu mukavaa tehdä niin, että pitää sen mielikuvan mielessä ja johdattelee itsensä sitten siihen tilanteeseen, että se mielikuva toteutuu.

Nyt näen itseni se uusi kevättakki päällä, värikkäät housut (kirsikanpunaiset!) ja jotkut superihanat kengät  jalassa, tukka ponnarilla, tuulessa, merenrannalla, hyvässä seurueessa, auringon paistaessa, mutta niin, että on vähän vilpakkaa vielä. Onnellinen hymynvirne suunpielissä. Kaulassa huivi, jossa on sitä housujen kirsikanpunaa ja hailakoita sävyjä muita värejä. Joo, siellä mää itseni näen. Äsken tuntui vielä toivottamalta tuo takkiajatus, mutta ei enää. Ehkä jo huomenna löydän itseni kangaskaupasta.

matolla

I have a confession to make. I don’t fully realize, that it should be spring already. Or that winter is a bad thing in some way, or that we are way behind of the normal spring. I’m perfectly happy with frost and snow, and it still seems to melt a little every day, with these bright mornings and evenings. I think it’s just wonderful, I have nothing to complain.

Well at least that I can anticipate, that soon I’ll be in trouble. Because I remembered that I don’t have a new spring coat waiting for me. I would like to have a black coat, because, despite my intentions, I haven’t managed to make myself one. And black feels kind of stuffy in the spring time.. Maybe grey would be better. And the model? Well, kind of short, not too long, as I’m pretty short myself. Partial-length sleeves are a must. And a hood, I can hide behind or save my hairdo from the winds of spring…

… Have I ever told you how I always imagine myself in some kind of situation while I make a piece of clothing, sewing or knitting. Well I tell you know, that I always have a strong image of where I’ll be, when the piece of clothing is ready. In the summer 1995 I knitted a colorful cardigan and imagined spending my last weekend night of my summer holiday wearing the cardigan, with checkered trousers I made, and Gazelles from Adidas, sitting by a dam bridge in Ainola park while the sun was shining. And so I did! Maybe because that image corresponded to the reality so well, that I’ve done it every time since then, kept the image in my head and lead myself into the situation that is similar with the image.

Now I picture myself with my new spring coat, wearing colorful trousers (cherry red!) and some superwonderful shoes, a ponytail, in the wind, by the sea, with some wonderful people, sun shining, but still a little chilly. With a happy grin. Wearing a scarf with the same cherry red as my trousers and other shades, faded, too. Yes, I see myself there.

A moment ago my thoughts of a new jacket still felt desperate, but not anymore. Maybe tomorrow I’ll find myself shopping for fabrics.

PARAS SYNTYMÄPÄIVÄ

Päivänsankari toivoi aamiaisella, että tekisin appelsiineista tuoretta mehua. Aamun lastenohjelmien aikaan paketoin pikkupaketit ja piilotin ne. Olin piirtänyt kodistamme kartan ja pikkuaarteiden etsiminen saattoi alkaa. Voi miten onnelliseksi aartenetsintä tytön tekikään! Paketeista paljastui pikkuyllätyksiä ja kortti, jossa kerrottiin lahjasta, jonka voimme hakea postista ensi viikolla. Karkit oli parasta, tietysti. Aamupäivän vain olimme kotosalla yöpaidoissamme ja maalasimme vesiväreillä. Lounaspaikan sai sankaritar valita itse ja lähdimme kaupungille toteuttamaan lastenaterian ja jälkiruokajäätelön. Kävimme postista hakemassa pari pakettia sukulaisilta, pistäydyimme Kerässä ja lelu- ja kirjakaupassa. Kotimatkalla haimme vielä pillimehut janojuomaksi.

Kotona, pieni, mutta silti jo niin iso kuusivuotias totesi, että äiti, tää oli mun paras syntymäpäivä.

synttari1_

synttari7

synttari2

synttari10

synttari11

synttari12

synttari8

synttari3
The birthday girl wished to have freshly squeezed orange juice for breakfast. While she watched TV I wrapped all the little presents and hid them. I had drawn a map of our home so she could use it to find the presents. Oh how happy the treasure hunting made her! Her presents contained little surprises and a card that told about a package that would wait for her in the post office next week. She liked sweets best, of course. In the morning we just stayed in in our nightgowns and painted with water colour. The birthday girl got to choose a place for lunch herself and we hit the town for a Happy Meal and a sunday. We also went to the post office to collect a few presents from the family, stopped by at Kerä, a toy store and a book store. On our way home we grabbed boxes of juices as we felt thirsty.

At home my little, but in a way so big six year old told me: Mom, this was my best birthday ever.

synttari6

synttari5

ps. Hei ja mää muuten vilahdan uusimman Evitan sivuilla bloggaajaesittelyssä, kattokaapa!