Tietoa mainostajalle ›

TUSSIPIIRTELYÄ JA TEIPILLÄ KUKKIA IKKUNAAN

Kävin taas kiekan Tampereella keikistelemässä tusseineni Uhana Designin ikkunassa. Yksi lempipaikoistani. Se ikkuna ja toki Tamperekin. Jos joku olis sanonut sille pikku-Tiinalle 80-luvulla, että 2010-luvulla se piirtelee tusseilla ikkunaan ja leikkelee kukkia palaiksi ihan vaan teippaillakseen niitä siihen tussattuun ikkunaan, niin… Ei olis Tiina uskonut, eikä kyllä välttämättä moni muukaan siihen aikaan. Tuntuu, että silloin oltais ajateltu, että eihän nyt kukaan normaali ihminen ikkunoihin tusseilla piirtele, saatika kukkia teippaile! Muistatteko ne lapsuuden teipit, nekinhän olivat sellaisia kapeita ja läpinäkyviä ja ihan surkeat liimat. Ai ette muista? Joo no, minä teippailin jo silloin. Enemmän tosin paperiasioita kiinni toisiinsa.

Uhana Designin syysikkuna sai kukkakranssit. Niistä tuli ihanat! Kaikki Uhanan tytöt tykkäsivät, mutta paras palaute tuli ikkunan takaa, kun ikkunan laitto oli vielä vähän kesken. Eivätkä palautteen tekijät ehkä edes huomanneet minua siinä (olin paidassani kuulema niin mallinukkemainen, totesi toinen asiakas). He olivat kaksi noin 13-vuotiasta skeittipoikaa harmaissa huppareissaan. Olivat kävelemässä ohi, kun toinen pojista huomasi ikkunan. Molemmat tulivat läheltä katsomaan. Voi toki olla, että miettivät vaan jotain tussiasioita, mutta mieluummin ajattelen, että ihastelivat myös teipattuja kukkia ja kokonaisuutta. Niiden ilmeet ainakin olivat ihastelevat.

Jos olette Tampereella niin käykää katsomassa ikkunaa. Lauantaina kivijalkakaupassa on myös ystävämyynnit. Näin mitä kaikkea herkkupaloja sinne on menossa myyntiin, joten ehdottomasti suosittelen käyntiä. Ja jos ei oo kauppaan asiaa, niin suosittelen ehdottomasti myös tussipiirtelyä ja kukkateippailuja, virkistävää hommaa! Ihanaa viikonloppua, moikka!

MISSÄ OLIT MYRSKYN ISKIESSÄ? // FLOW 2017

Vaukedivau taas, voi jee, mikä viikonloppu! Aika harvalle jääneen epäselväksi millainen ison osa Flow-kävijöistä festariviikonloppu oli. No, minullakin se oli ihana!

Flow on täydellinen aloitus syksyyn. Mulla itselläni elokuun kolmas on päivä, johon kesä aina loppuu, koska se on päivä, jolloin isäni kuoli ja vaikka en edes kauheasti miettisi asiaa, niin se päivä silti vetää mielen vähän suruisaksi. Halusinpa tai en. No, viimeisten vajaan kymmenen vuoden ajan, se elokuun alku on pehmustettu tulevan Flown fiilistelyllä, eikä tämä vuosi ollut poikkeus. Olen ehkä jopa alkanut pitää taas elokuusta.

Aloitin viikonlopun vieton hipsimällä kamoineni naapuriin. Laitettiin musiikit soimaan, pöydälle kolme erilaista juomaa, joista sai juoda sitä mitä teki mieli. Vaatteiden valinta oli taas vaihteeksi hankalaa. En keksinyt millään asua, jossa mulla olisi hyvä olla. En ole sellainen festarikävijä, että pukisin päälleni jotain erityistä festarivaatetta, mun jokainen vaatekaapin vaate on myös festari(jamikätahansamuu)vaate. Yhtäkkiä ystävä muisti, että toi mulle toisen ystävän luokse jääneen haalarin! Ja voi vitsit, se oli! Tiedättekös sen sellaisen kokonaisuuden, jossa ei tarvi miettiä mitään, ei nykiä helmaa, ei asetella olkasaumoja, nostella tai piilotella tissiliivin olkaimia, tarkistaa vetskaria onko se auennut tai pelätä tuulenpuuskan nostavan helmat korviin. Tunnelma oli hulvaton lähtiessämme valumaan kohti Suvilahtea. Matkaan tarttui ystäviä jo matkalla ja portilla sattumalta vielä vaikka ketä tuttuja. Ihana ihana Flow. Helsingin paras viikonloppu juuri siinä kulman takana, se on mahtava hetki se.

Paljon tuttuja näkyi niin suureen väkimäärään nähden muutenkin, vaikka toki juuri ne keiden kanssa sovittiin näkevämme, jäivät näkemättä. Sattumakin on silti kiva. Ja ne ystävät, joiden kanssa sovittiin tapaamispaikan pysyvän samana kuin edellisvuosina, niitä ei kadottanut ainakaan. Yksi ihana blogini seuraajakin tuli juttelemaan perjantain yössä, ei hätää, olit ihana, terveisiä sulle! <3

Elokuun yöt, oi vitsit mitkä yöt! Oon melkoinen romantikko ja jos jossain, niin elokuisissa lämpimissä illoissa ja vilpakoissa öissä on jotain niin taianomaisen suloista. Lana Del Reyn keikalla itketti ja oli onnellnen hetki ystävien kanssa, mutta saatoin kyllä ehtiä siinäkin miettiä, joskos olis joku jonka kainaloon nojailla ja pussailla pitkin keikkaa. Hönkäilymusiikillinen keikka ja pusukaveri, best of the bestest. Ehkäpä minäkin joskus vielä.

Niin ja sitten se, että missäkö oltiin, kun myrsky iski? No, siinä tapaamispaikalla, josta näkee päälavalle ja jossa on mukava istuskella ja johon paistaa hyvin aurinko. Ensin vähän naureskeltiin taivaanrannan mustuudelle ja salamoinnille, jaa että myrsky tulossa, vois tässä pikkuhiljaa lähteä johonkin suojaan, nooo, on sitä ennenkin! Sitten se puoliminuuttinen, kun tuuli pyöritti kaikkea mitä eteensä sai, hiukset lensi ympäriinsä. Ja WUTUUUUM, sade alkoi täysillä ja samantien ihan kunnolla. Ihmiset lähtivät juoksemaan ja samalla kääriytyivät sadevaatteisiin. Päästiin Lapin Kulta Red Arenalle kahden ystävän kanssa – oli muuten se sellainen hitusen kaaosmainen hetki, jossa ei kauheasti jääty katsomaan ketkä juoksee ja minne, vaan lähinnä jokainen yritti päästä jonnekin sadetta ja myrskyisää säätilaa suojaan. Teltassa tuli melkein heti kuulutus, että sieltä on turvallisuussyistä poistuttava. Hetken mietittyämme päätimme, että paras ratkaisu on jäädä alueelle, ja niin me jäätiin. Backyardille puiden katveeseen. Tunnelma oli jännä, ihmiset olivat vähän ehkä jännittyneen hyväntuulisia, juomaa sai tiskiltä ja kun musiikki lähti takaisin soimaan, tuli fiilis, että me kaikki selvittiin ja että nyt ne bailut vasta alkaakin. Sellainen yhteenkuuluvuden tunne kaikkien muiden sadetakkisten ja märkäkenkäisten kanssa. Sanoisin, että myrsky ei ainakaan meidän porukkaamme tunnelmanlatistajana käynyt.

Mä niin rakastan tuota Flown tunnelmaa. Se on sellainen täydellinen kupla, jonne mennään kolmeksi päiväksi, siellä on kauniita ihmisiä, hyvää musiikkia ja upeita keikkoja, ruoka erityisen makoisaa, juomaa riittää ja koko alue on aina niin nätti ja vimpan päälle laitettu, että minä leijun siellä onnellisuudesta. Yksin en toki aivan siihen kaikkeen pääsisi, tarvitsen ympärilleni rakkaat ystävät ja hauskat kaverit sekä kivat tuttavat ja tietysti ne tuhannet muut joita katsella kans. Tälläkin kertaa jutut ystävien kanssa olivat huonoja eli täydellisen hyviä ja tiiättekö, tänä vuonna puhelimetkin toimivat siellä koko viikonlopun, eli messengerin flow-ryhmä piippaili. Mun lapsista kukaan ei halunnut lähteä sunnuntain lasten meininkeihin, joten en saanut miniseuralaisia omasta jälkikasvustani enkä käynyt skiditdiskoilemassa enkä työpajoissa. Parasta viikonlopun keikoissa oli the XX, Pykäri ja se, kun Jonna Tervomaa vetäisi Yhtä en saa – kaikkien meidän Levottomat-sukupolven hittikipaleen. Siis parasta, aika paljon oli muutakin hyvää!

Kiitos ihana Flow Festival, hoiditte myrskyasiat mainiosti, piditte meistä hyvä huolen ja tarjositte kauneutta, meillä oli mukavaa ja mainiota ja ens vuonna nähhään taas!

MAANANTAIMALLIN SÖPÖ VERKKOKAUPPA AUKI

Viime viikolla vietimme tehokkaan ja hauskan kuvauspäivän meillä, kun kuvasimme Maanantaimallin kuvia. Sain melkolailla vapaat kädet stailata ja kuvata kuvat. Vitsit, että meillä oli erityisen mukava kuvauspäivä ja toiseksi, kuvistakin tuli aivan hyvät. Ihanan Matleenan mieletön puolivuotinen huipentui tänään aamulla siihen, että Mona and Saga -blogin Tarun tekemä verkkokauppa Maanantaimallille avautui. Nyt pääsee jokainen helposti ostamaan omat ihanat korvakorunsa! Ne ovat niin herkullisia ja taidatte nähdä muotokielestä ja värimaailmasta miksi minäkin niistä niin tykkään. Tästä ihanaan kauppaan tiks! 


Kerron vielä hauskan tarinan päivästä, jolloin koruja kuvasimme. Meillä oli ollut pitkä päivä ja ulkona alkoi iltaa kohti paistaa ihanasti aurinko. Oltiin sivulauseessa juteltu, että voitais grillata pihalla sillä porukalla, jolla olimme päivää viettäneet. Oltiin melkein kaikki kuvat jo kuvattu ja vielä Matleenan kanssa siivoiltiin jälkiämme mellä. Mulla oli ikkuna sisäpihalle isosti auki ja siitä kuikuilin välillä naapuriystäviäni ja lapsia. Huusin vitsaillen, että jokooo ne nakit on siellä rillattuna? Olivathan ne ja meitä odotti pihalla makoisat hodarit.

Muutama päivä myöhemmin istuskelin pihalla ja viereisellä penkillä istui naapurirapun lapseton mies. Hänen kanssaan alettiin jutella niitä näitä pihasta ja hyvästä tunnelmasta taloyhtiössämme. Kerroin kuinka meillä on talossa äitiporukka, joiden kanssa hengaillaan sekä lasten kanssa, että aivan hyvin voimme lähteä samat naiset viettämään iltaakin yhdessä. Hän kertoi sitten, että oli naureskellutkin eräänä päivänä, kun oli matkalla kotiinsa nähnyt, kun minä huutelin ikkunasta grillattujen nakkien perään. Että ihan hyvä meininki teillä vissiin on. Nauratti, että kyllä, minä se olin, joka huuteli.

Hetken kuluttua joistain alkoi kuulua vaimeaa Tiina-huhuilua, enkä tunnistanut huutajan ääntä. Huhuilin varovaisesti takaisin ja jostain yläkerrosten ikkunasta kuului huuto olisko sulla lainata vatkainta? Naapuristahan siellä vatkainta kyseltiin, ja olihan mulla lainata.

Ai että, Maanantaimallin ihanista kuvauksista tähän mielettömän mahtavaan taloyhtiöön ja siitä seuraavaa siltaa myöten siihen, että Flow-viikonloppu koputtelee ihan tuossa oven takana. Minä hipsin nyt suihkuun ja laitan ripsarit ja tukan kuntoon! Nähdään Flowssa! <3

 

 

LUKUJÄRJESTYS UUTEEN KOULUVUOTEEN

Niin se kesäloma vaan mennä hurahti. En varmasti ole ainoa, josta tuntuu siltä, että ihan liian nopeasti. Päätin, että tänä vuonna sitten lomaillaan ihan kunnolla loppuun asti eikä aleta siirtymään lomalla arkirytmiin yhtään etuajassa, koska oikeasti se arkirytmi kyllä rysähtää päälle muutenkin ja kestää taas pitkään. Huomasin tänä vuonna ensimmäistä kertaa sen, että kun lapsilla on kaksi kotia, tulee ainakin minulle sellainen olo, etten ehdi viettämään lasten kanssa niin paljon aikaa kuin haluaisin (vaikka niin tykkäänkin siitä ajasta kun olen itseksenikin) ja ehkä lapsistakin tuntuu niin. Meille ei ehtinyt tulla lomaillessa tylsää, toistemme naamat eivät alkaneet varmasti ketään kyllästyttää eikä ehditty tehdä kaikkia suunniteltuja asioita. Oli mukavaa ihan vain olla ja todella paljon hengailtiin vaan kotitalon pihalla. Viimeisinä lomapäivinä tyttö innostui arkartelemaan ja olohuone onkin ollut askarteluverstas nyt monta päivää. Kesä jatkuu edelleen vaikka syksy koulun, eskarin ja päiväkodin muodossa jo pölähtikin paikalle.

Viimevuotiseen tapaan tein tyttärelle uuden lukujärjestyksen. Vielä pitää vain tulostaa lukkari ulos ja tussata siihen aineet. Nelosluokkalaisella alkaa olla jo melkoinen liuta aineitakin, uusimpana tulee ranska, jännittävää!

Hei ihanaa koulunalkua kaikille ja viime vuoden lukkari on printattavissa teillekin! Niin ja sitä piti kysyä, että haluaisitteko, että tällaisia muitaihaniamaisia lukujärjestyksiä, julisteita, muistutuslistoja tms. olisi tarjolla enemmänkin? Kiinnostaisiko? Että jos sitä alkais tehdä niitä ihan kunnolla.

MUMMIN MÖKIN SÖPÖ ULKOHUUSSI


 

Äitini puhui koko viime kesän mökin ulkohuussiprojektista. Saatoin kommentoida siihen jotain ohimennen, mutta en jotenkin erityisesti kysellyt mitään millaista on tulossa, koska kyseessä nyt oli kuitenkin vain ulkovessa. Tiesin kuitenkin, että äiti tekee nättiä jälkeä ja että mökki ja saunakin ovat taidokkaasti tehdyt ja äiti ne kauniisti sisustanut. Silti tänä kesänä mökille päästyäni ja ulkohuussiin kesäiltana mentyäni olin aivan myyty. Miten hieno se olikaan! Söpöin ulkovessa ikinä!

Huussi on rakennettu pitkälti ylijäämäpaloista, muualta saaduista tarvikkeista ja kierrätysmateriaaleista. Sata vuotta vanha ikkuna on ostettu kierrätyskeskuksesta kymmenellä eurolla, vain ulkoverhoilulautaa ja katto on hankittu vessaa vartavasten. Huussi rakentui oven ympärille, joka oli jäänyt käyttämättä varaston rakennuksessa. Siksi korkeuttakin ulkohuussille tuli vessaksi aika reippaasti. Sanoisin, että on erityisen mukava kokemus käydä tuolla asioilla, siellä ei haise, eikä ole hyttysiä ja kengät jalassakaan sisälle ei saa mummin käskystä mennä. Äitini tuntien ilahduttavia ja hauskoja yksityiskohtia kyllä löytyy: supersöpö lintutapetti, Marilynin kuva kehyksissä (tuoden ehkä sellaista 70-lukulaista ulkovessojen naishahmojulistetunnelmaa), Aku Ankat lehtikoteloissa molemmille asioijille ja tietysti kello, ettei mökilläkään ajantaju asioidessa katoa. Isosta ikkunasta on ihana katsella metsämaisemaa. Annan tälle huussille kyllä euroviisutyyliin 12 pistettä ja vielä roimasti kukkasia ja yksisarvisia päälle!

IHANAT SKIDIT FESTARIT TULEVANA LAUANTAINA

* Yhteistyössä Skidit Festareiden kanssa.

On ollut kyllä melkoisen kiireinen kesä. Tavallaan on tehty paljon asioita, toisaalta ihan hirveästi kivoja juttuja on jäänyt tekemättä. Onneksi kesä on vasta hiipumassa loppukesän puolelle pikkuhiljaa ja vilpakka ja värikäs syksy on vielä kaukana. Yhdet parhaimmista festareista ovat tulevana lauantaina, kun Skidit Festarit ovat jälleen. Festaripaikka on ihana aukio keskellä Kalliota, Vanhan Elannon korttelin sisäpihalla. Tiedossa on taas kaikkea kivaa, koskaan ei tiedä mikä on sen kesän suosikkijuttu lasten mielestä, koska joka kesä lapset ovat niin eri ikäisiä. Löysin ihania kuvia viime kesältä ja niitä kun katsoo, niin on kyllä melkoiset kasvuspurtit ottaneet jokainen.

Itse odotan eniten auringonpaistetta, aamudiskoa tansseineen, saippuakuplia, Puluboita ja Ponia, herkullista ruokaa, katuliitupiirtelyä, hattaraa, ja kun esiintyjälistaa katsoin, niin näköjään myös jokaista muusikkoa, kuvataitelijaa, performanssitaiteilijaa ja keppariharrastajatähteä! Aika kova juttu, että ootan kaikkia, ei tälleen vaan missään aikuisfestareilla oo! Sekä tietysti odotan lasten iloa ja riemua!

Lippuja festareille myy Liveto ja siellä on 20 prosentin ale perhelippuun perjantaihin 28.7. puoleen yöhön saakka, kipitikips ostamaan lippua ja nähdään lauantaina! Saa tulla moikkaamaan! <3

KUMMITÄDIN KUKAT, KUMMITYTÖN KUVAT

Ikinä ei tiedä, mitä elämässä tapahtuu. Se on aika laimeasti sanottu ja ärsyttävän totta, tietysti. Tänään mietin sitä lausetta, kun tyttäreni kuvasi kaunista kukkakimppua lastenhuoneen mustaa seinää vasten. Että olisinko osannut kuvitella kymmenen vuotta sitten pyytäessäni hyvää ystävääni tyttäreni kummitädiksi, että nyt eläisin hetkeä, jona tuo kummitäti tekee upeita kukkakimppuja, joita se pikkuriikkinen vauvaihminen kymmenenvuotiaana kuvaa ja toteaa, että valokuvaus on ihanaa. No en tietenkään osannut. Oikeastaan oon vaan kauhean onnellinen, että mulla on se kukkakimppuja tekevä ystävä ja tuollainen tytär. Saa ihastella. Ihanaa loppuviikkoa!

PS. Kukkataiteilija löytyy myös Instagramista.

MAAILMAN KAUNEIN FESTIVAALI: BÄTTRE FOLK

Perjantaina sain auton äidiltäni lainaan. Ajoin Oulun keskustaan hakemaan Helsingistä saapuneen ystäväni hotellilta ja siitä sitten ajeltiin vanhaa tuttua reittiä toisen ystäväni lapsuudenkodille nappaamaan hänetkin kyytiin. Huristeltiin eväsostosten kautta Hailuodon lauttajonoon, kohteenamme kesän yksi parhaista festareista, Bättre Folk. Kolme lauttaa meni täyteen ennenkuin mahduimme mekin mukaan, mutta jonotus ei haitannut, oli mukavaa istuskella autossa ystävien kanssa ja ihastella merimaisemaa, juoruilla ja tapasinpas sattumalta myös pikkuserkkuni muutaman auton päässä meistä.

Perillä Marjaniemessä meitä odotti, tai olimmehan kohdanneet saman jo koko päivän ajan, mieletön sää. Ihana auringonpaiste ja kesäkuinen lämpö, muutama pilvenhattara jossain taivaanrannassa. Seuraamme liittyi myös neljäs ihana nainen ja muutamia tuttujakin festariviikonlopun aikana näkyi. Sellaisia vanhoja oulututtuja vuosien takaa, jotka on melkein jo unohtanut, mutta kohdatessaan muistaa vaikka mitä hauskoja juttuja heistä ja jopa yhteisiä muistoja. Sekä tietysti sellaisia tuttuja ympäri Suomen, joiden tiesikin siellä olevan. Ja muita hauskoja kohtaamisia.

Perjantaiyönä puolen yön jälkeen kannoimme tavaramme meren rantaan hiekalle ja kasasimme teltan. Oli niin valoisaa, pastellinen taivas, aurinko oli juuri laskenut noustakseen taas pian. Ihmettelimme hiekan hienoutta ja tyyntä merta. Oli ihanaa nukahtaa telttaan kahden ihanan naisen, rakkaan ystävän keskelle. Ranta oli muutenkin täydellinen paikka leiriytyä, ei juurikaan sääskiä, lintuja lenteli siellä täällä ja aallot kohisivat hiljakseen. Ja siis kuinka usein sitä tulee oikeasti yövyttyä hiekkarannalla niin, että teltan suuaukolta näkyy pelkästään merta ja hiekkaa. Melko harvoin! Laskin, että ympärillä oli laajalla alueella pitkin rantaa noin viisitoista telttaa. Jatkojen aikaan toisella puolella meitä kuului nuorisomusiikkia (rakastan käyttää tuota sanaa – eli siis ihan hyvää musiikkia), vähän kauempaa jazzia.

Itse festivaalialue oli tänä vuonna siirtynyt asvalttialueelle sinne missä viime vuonna sai pelätä tiirojen hyökkäyksiä. Ensin tuntui, että paikka oli jotenkin mälsä verrattuna siihen vanhaan majakan juurella olleeseen nurmikenttään, mutta ei, nyt sanon kyllä, että siirto oli oikein oiva. Hotellilla oli mukava käydä aamiaisella, niin että siellä oli rauhallista, majakka oli silti kaunis vaikkei sen juurella aivan ollutkaan ja lavatkin festarialueella olivat juuri oikealla tavalla vastakkain ja merta ympärillä. Ruokatarjoilut olivat paikallista lihaa hampurilaisten välissä ja fish&chipsien kala hailuotolaista sekin. Oluet oli Hailuodon omasta panimosta ja viinit juotiin oikeista lasisista viinilaseista. Saunaan ja paljuunkin olisi päässyt ja lonkkarilla olisi voinut huristella pitkin rantaa. Suosikkini esiintyjistä, jotka ehdimme nähdä tänä vuonna olivat Kube (hmm, tykkään kokoajan enemmän suomiräpistä), Jaakko Eino Kalevi (lumouduin!), Mikko Joensuu (<3), Anna Järvinen (laulu niin kaunista ja herkkää ja kun vielä pääsi pyöräyttämään muutamat valssiaskeleet niin oi!) ja J. Karjalainen (hänestä niin hehkuu se rakkaus tekemäänsä musiikkia kohtaan ja kun festarialue on täynnä ihmisiä, jotka laulavat mukana ja selän takana upea auringonlasku, niin onhan se jotain ihan niin siistiä että!). Esiintyjät ja keikat olivat hienoja ja tunnelma ihana, mutta yksi asia oli mielettömän siisti ja mahtava ja jonka jokainen festivaali voisi toteuttaa ja minä ainakin rakastaisin: keikkojen jälkeinen hetki, se, kun bailut ovat parhaimmillaan ja kun ihmiset valuvat pois alueelta, etsimään ehkä jatkoja tai jotkut saattavat mennä jopa nukkumaan… mutta ei, sielloin ei lähdetäkään vielä pois alueelta, vaan silloin on DISKON aika! Siinä hetkessä, kun jäljellä oli vielä muutama kourallinen festarikävijöitä ja kaiuttimet soittivat Meiju Suvaksen Pure mua, Samantha Foxin Touch Me, A-han Take on me, Bomfunk MC’s:n Freestylerin tai Antti Tuiskun fyrkkahitin, niin se, se kruunasi Bättre Folkin parhauden!

Sanoisin, että Bättre Folk oli jälleen kerran festivaalina äärimmäisen ihana, Hailuoto kaikkinensa lumoava, ihmiset kauniita ja erityisen hyväntuulisia. Tunnelma mieletön, jotain millaista ei ole missään muualla. Sää todellakin suosi, oli aurinkoa ja lämpöä. Pastellinen, öinen meri ja taivas, en ees oikein pysty kuvailemaan sitä kauneutta. Tuntui, kuin aivotkin olisivat nollaantuneet siitä hurmaavasta kaikesta ihanasta. Hyvät ystävät seurana. Ei haitannut (tainno kyllä se siinä hetkessä vähän harmitti) (näin jälkikäteen ei, heh) kotimatkalla mantereen lauttaa odottelessa hyytynyt auton akku, jonka poliisi ja rajavartoilaitoksen ystävälliset miehet meille käynnistivät (kiitos!) tai edelleen kuumottava auringossa palanut selkä ja käsivarret (unohdettiin aurinkorasvat kotiin, hups), koska oli vaan niin *tähän kaikki adjektiivit joita olen koko postauksen ajan käyttänyt*. Kiitos ja ensi vuoteen, pus pus!

ps. Viime vuoden Bättre Folk -postaus täällä. <3

Kuvat 11, 14, 16, 18: Riikka Kantinkoski.

OLIPA IHANA JUHANNUS

En tänä vuonna suunnitellut juhannuksen rientoja yhtään. En ehtinyt pohtimaan mitä tehtäisiin ja halusin päästä melko helpolla. Siispä lasten kanssa päätimme, että ihan vain ollaan ja otetaan rennosti kotona. No, tiedättehän te, ettei se aina ihan niin mene, että siellä kotona olis erityisen rentoa vaikkapa siitäsyystä, että on juhannus ja silloin nyt vaan ruukataan olla silleen tavallista lungimmin. Juhannusaattona lapset riehuivat kotona, lelut levisivät huoneesta toiseen, minä päätin olla niistä välittämättä (leluista siis) ja otin imurin esiin, ajattelin, että pesaisen jopa lattiat. Kunnes puhelin piippasi. Ystävä sieltä viestitteli, että ettekö ihan oikeasti meinaa tulla sinne toisen ystävän mökille… Syntyi muutaman viestin mittainen viestiketju, jonka viimeinen kirjoittamani viesti kuului, että no perskeles, nähdään tasalta pihalla, me hypätään kyytiin! 

Onneksi mentiin. Paikka on niin ihana joka kerta, talon emännistä toinen rakas ystäväni jo yli kaksikymmentäviisi vuotta ja siellä saa olla kuin olisi kotonaan. Puutarha on maaginen, (muistatteko vielä viime syksyn puutarhajuhlat?) tuntuu, että aina kun siellä juhlitaan, sää on lempeä, taivas hohkaa kauneuttaan, linnut livertävät ja tuulenvireitä ei ole juuri nimeksikään. Oli rento, ihana, juuri sellainen juhannusmainen tunnelma, jollaista aina pitkän talven aikana kaipaa. OIimme vain, vaikka touhusimmekin kokoajan. Söimme, lapset uivat, sauna lämpesi, istuskeltiin, pidettiin juhannusolympilaiset, lapset saivat kirmailla ja juosta sydämiensä kyllyydestä, poltettiin kokko ja odottelimme sen sammumista kesäyössä ja lauleskelimme suomi-iskelmää. En olisi halunnut olla missään muualla kuin rakkaiden ystävieni ja maailman tärkeimmän kolmikkoni kanssa (kuvissa tosin ei vilahtele vilkkaasti kameraa vältellyt keskimmäiseni vaan ystävän ihana tytär). Nukahdimme valoisaan kesäyöhön valkoisessa saunakamarissa, jonka pöydällä oli maljakollinen niittykukkia.

ps. Ihanaa maalaispaikkaa voi seurata myös Instagramissa, @Pikku-Pemberley.





KERMAJÄÄTELÖPUIKOT POPKORNILLA KIITTI

Tein tuossa taannoin itse jäätelöä. Tai ennemminkin ehkä yritin. Mulla on jäätelökone ja luulin, että kaikki pakastettavat osatkin (niiden pitää olla siis kylmiä kun jäätelöaines niihin laitetaan sekoittumaan) olisivat pakkasessa odottamassa seuraavaa jäätelöntekokertaa, mutta ei, vain toinen osista odotti siellä! Mikä katastrofi, hehe! Mietin siinä vaiheessa jäätelön koostumuksen lisäksi sitä, että se saattaa olla hitusen makea (tällä kertaa tavoitteena oli tehdä kermaisaa vaniljajäätelöä). Vähän sumplin sitten sen tekotavan kanssa, kun ei ollut konetta eli sekoittelin seosta parin tunnin välein pakkasessa tietämättä melkolailla ollenkaan mitä olin tekemässä. Sujautin muutaman tunnin sekoittelujen jälkeen massan muotteihin ja pistin pakkaseen.

Seuraavana päivänä meillä oli pienenpienet jäätelökekkerit lasten kanssa. Äidin tekemiä kermajäätelöpuikkoja kaikenmaailman sörsselillä kuorrutettuna, koska halusin testata millaista jäätelöä mahdollisesti haluaisin tulevaisuudessa tehdä. Eli vaniljapuikkoja, joiden sisällä mansikkasydän, koristeltuna valkosuklaalla, nonparelleilla, popkornilla, granolalla ja kuivatuilla mansikoilla. Jäätelön koostumus oli ihan jees, makeusaste plusplus, eli seuraavalla kerralla vain yksi lisämauste. Kivointa oli kuitenkin koittaa ottaa jäätelöistä kuvaa, kuinka tiinamaista. Semmoinen jäätelöntekohomma oli se.