HUVILATELTAN ONNELLISET OMISTAJAT

Makoilimme Lofooteilla teltassamme, sade ropisi teltan kattoon. Muutamat pienet pisarat ja tuuli pääsi hulmuamaan teltan oviaukon rikkinäisen vetoketjun välistä villasukkavarpaillemme. Untuvapeitto oli ihanan muhkea allamme. Siinä oli ihana olla, mutta silti oli olo, että me tarvitaan uus teltta, iso teltta! Rikkinäinen vetoketju ja kaikki sen aiheuttamat pyykkipoika- ja kivimöhkälesäädöt turhauttivat. Halutaan semmonen mikä tuossa vieressäkin on! Pitäsikö mennä kysymään käyttökokemuksia naapureilta, mietimme. Ehkä huomenna, jos ei sada.

Siinä me sitten selailimme internetin syövereistä isoja telttoja tietäen, että tämä oli nyt sitten viimeinen reissu tällä teltalla. Neljän hengen kupoliteltta oli siis aikoinaan kaverilta saatu jämäteltta eikä varmastikaan hellu saatuaan sen ajatellut, että se on käytössä näin kauan, vieläpä rikkinäisenä. Ennen reissuun lähtöä ei tiedetty, että näin tulee käymään, että ihan telttaostoksille mentäisiin, mutta harvoinpa sitä etukäteen tietääkään millaisia käänteitä on luvassa. Ei oltu koskaan aiemmin tuulessa ja lähes myrskymäisissä olosuhteissa siinä yövyttykään.

Isot teltat olivat meille aivan jotain uutta ja ihmeellistä. Joskus lapsena olin kyllä ollut isossa 70-luvun jättiteltassa, mutta siihenpä mun telttakokemukseni tuollaisista huvilateltoista oli jäänyt. Muutamia vaihtoehtoja käytyämme läpi (ja niitä naapuritelttoja vaklittuamme, ei muistettu käydä kyselemässä) tiesimme kuitenkin jo ominaisuuksia, joita haluaisimme teltaltamme: sen olisi oltava sen verran suuri, että sisällä voi seistä, oma osionsa nukkumiselle, oleskelutila pöytineen ja tuoleineen erikseen ja lattia kaikkialla. Ja tärkein, eli että ei ihan kauhean ruma olis.

Telttoja vertailtiin ja videoita katseltiin. Niin se sopivakin lopulta kolahti ostoskoriin ja aloimme kuumeisesti odottamaan teltan saapumista. Samaan aikaan suunnittelin jo ensi kesää ja kaikkia niitä reissuja ja paikkoja, jonne aiomme uudelle teltallamme sitten mennä ellei tänä kesänä ehditä.

Voi sitä onnenpäivää, kun lähetti toi paketin ovelle. Olin lempikotiasussani eli pelkästään alushoususillani ja hellu tokaisikin ovikellon soidessa, että hei älä sinä tuu ovelle. Olisin varmaan muuten onnessani tullut, mutta onneksi sain pienen muistutuksen, niin innoissani olin.

Coleman Vespucci 4 oli valintamme. Vaikka meidän perheessämme on seitsemän henkeä, valittiin pienempi (eli neljän hengen) teltta, koska mitä luultavammin koko perheen telttaretket ovat harvinaisempia ja jos sellaiselle lähdetään, niin teinit saavat oman pikkutelttansa. Tai siis varmaan myös haluavat. 14,4 neliön telttaan silti mahtuisi kyllä myös koko perhe, jos niikseen kävisi.

Mietittiin eri vaihtoehtoja missä teltan kasaamista olis paras testata, kun se on niin iso, eikä ihan mihin tahansa mahdu. Jonkun ystävän mökillä olisi voinut olla kiva rauhassa kokeilla kasaamista, mutta päädyimme silti leirintäalueelle. Ja lähdimme matkaan heti, kun vaan kalenteri näytti vapaata.

Ajeltiin pikkuretkelle Tammisaareen. Pakkasin teltan lisäksi mukaan paljon kaikkea ihanaa tavaraa, jolla sisustaa teltta. Oon haaveillut tänä vuonna niin paljon omasta mökistä, että jos on kerran mahdollisuus toteuttaa unelmaansa tällaisella kevyellä vaihtoehdolla, niin minähän tartun siihen! Oli siinä kuulkaa karavaanareilla seurattavaa (he siis ihan todella seurasivat, kommenttiakin tuli, että jos ei saada telttaa pystyyn niin asuntovaunun etutelttaan mahtuu kyllä), kun me pystyteltiin telttaa (ei ollut eka kerralla ihan helppoa) ja raahattiin sinne kaikki romppeet eli kaikki äärettömän ihanat asiat. Löydettiin telttapaikaksemme vielä ihan mahtava, korkea kohta keskeltä aluetta, joten siinä oli oikein mukava neitsytmatkata uudella teltalla. Näytti ehkä siltä, että oltaisiin pidemmäksikin aikaa tulossa leiriytymään, mutta yhden yön reissu se vain oli. Mutta sekin ajatus, että miksi ei muka voi yhdeksi illaksi laittaa kaikkea nätiksi?! Tehdäänhän niin vaikkapa häissäkin.

Ja voi että, jos yhtään minua tunnette, niin voitte kuvitella miten onnellinen olin, kun siinä se teltta nökötti pystyssä ja olin saanut asetella matot, pöydän, tuolit, patjan, peiton, tyynyt, säilytyskorin, pöytäliinan ja aurinkoenergialla toimivan pöytävalaisimen paikoilleen. Teltta on mun ja hellun ensimmäinen yhteinen asumus. Olkoonkin vaikka vain muutaman kerran vuodessa, mutta siellä me ei olla kenenkään luona kylässä (vaikka toki tunnen hänen kotinsa kodikseni ja hän minun, mutta tiedätte mitä tarkoitan) vaan se on meidän yhteinen.

Halatessamme teltassa hellun kanssa ilta-auringossa, siinä hetkessä oli iso onni.

Käyttökokemuksia? Ne varmastikin kiinnostavat, mikäli on itselläkin aie tai nyt juuri innostuit isosta teltasta. No, mistään muusta meillä ei ole kokemusta ja tässäkin olen nukkunut vasta kaksi yötä, mutta kerrottakoon nämä.

  • 14,4 neliötä on iso teltta. Ainakin jos on ikänsä nukkunut neljän hengen kupoliteltoissa tai yhden, kahden hengen vaellusteltoissa.

  • Teltta vaatii melko ison alueen, johon se pystytetään. 34 neliötä muistaakseni, eli sen kasaamista ei voi oikein (ainakaan ihan joka kodissa) testata olohuoneessa.

  • Kasaaminen on aluksi vaativaa, mutta kun oppii missä järjestyksessä kepukat asetellaan, onnistuu pystyttäminen kahdestaankin noin 20 minuutissa. Kolmistaan on vieläkin helpompaa, kun apukäsiä on enemmän. yksin ei olla yritetty, mutta todennäköisesti osoittautuisi haasteelliseksi. Kriittisin osuus on tukikaarin pystytys yhtä aikaa molemmilta puolilta.

  • Teltan sisällä on erillinen pikkuteltta, jonka saa jaettua kahdeksi makuuhuoneeksi. Väliseinän saa irroitettua, joten kaksistaan siinä on kunnon master bedroom.

  • Loungen (joksi siis kutsun avoinaista teltan etutilaa) toisella puolella on ikkuna ja toisella oviaukko. Molemmat saa peitettyä kokonaan antmaan näkösuojaa. Oviaukossa on myös sääskiverkko

  • Pääovi eli etummainen oviaukko on ehkä se mikä harmittaa, mitä ei älytty etukäteen varmistaa. Siinä on vain umpinainen ovi tai sitten se on rullattuna auki, verkkoverhoa ei ollenkaan.

  • Toisella pitkällä seinällä on pieni vetoketjullinen aukko, josta telttaan saa vedettyä sähköt. Tää oli ominaisuus jollaista en osannut odottaa, en ollut ikinä edes ajatellut ja joka tuntuu todella luksukselta. Ja jota ei olla vielä testattu! Pitää ensin hankkia teltalle oma roikka.

  • Meillä on pumpattava 140 cm leveä patja, joka oli täydellinen makuualusta tai ehkä sitä voisi kutsua sängyksi. Kuten oon useasti maininnut, siinä paras kombo on lisäksi petari ja oikeat peitot ja petivaatteet.

  • Ostettiin myös retkeilyyn sopiva pöytä, jossa on säädettävät jalat, jos alusta on epätasainen. Pöytäliinan kanssa maailman söpöin. Tuolit pitänee vielä hankkia ensi kesänä, nyt mukana oli vaan hellun parvekkeelta napatut taittotuolit.

  • Lattialle laitettiin mattoja ja ens kesänä vielä tyynyjäkin!

  • Aurinkoenergialla toimivat valaisinsarjat ja pöytälamput on aivan parhaita telttasisustuksiin(kin).

Toisen kerran teltta pääsi pystytetyksi mökkireissulla pari viikkoa sitten. Saa nähdä onko seuraava kerta vasta ensi kesänä, mutta vaikka vasta silloin olisi, niin voijjee, ollaan onnellisia meidän teltastamme!

Jos herää jotain vinkkejä tai kysymyksiä, niin kommenttiboksi on auki niinku aina.

Edellinen
Edellinen

MILLAISTA ON OLLA NELIKYMPPINEN? // Q & A

Seuraava
Seuraava

ROADTRIP - OSA 2, SENJALTA LOFOOTEILLE JA RAMBERGIN HUIPULLE