Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

HUHTIKUUN VIIMEINEN KESKIVIIKKO KORONAN AIKAAN

8.24 Herään. Ihmettelen miksei kumpikaan pojistani ole herännyt vielä. Ollaan melkein nukuttu pommiin. Tai siis eipä meillä minnekään olisi pitänyt lähteä.

8.32 Ruu herää ja kipittää viereeni. Sovittiin illalla, että luetaan heti aamulla uutta Ihminen -kirjaa.

8.37 Runokin herää ja kömpii viereen.

8.42 Vilkaisen puhelimesta sähköpostit. Wilmasta on tullut viesti tekemättömistä kotitehtävistä. Herätän tyttären, kerron viestistä, hän suuttuu. Aamu pilalla, miksi sanoin heti, mietin. Siksi, että muuten olisin unohtanut.

8.48 Runo ottaa peittonsa ja siirtyy sohvalle. Yksi lapsi kainalossani avaan läppärin postatakseni uusimman blogipostauksen ulos ja tekeväni samantien siitä noston facebookiin.

8.50 Suljen läppärin. Eihän siitä mitään tullut. Napsin Wilmasta tokaluokan koulutehtävät ja lähetän lapsen puhelimeen.

8.57 Ruupertti toivoo kainalotarkistusta, joka on leikki jota ollaan leikitty kaikkien lasten kanssa varsinkin vauva-aikoina. Siinä lapsi nostaa makoillessaan kädet ilmaan ja minä lähestyn ylhäältäpäin kainaloita “tarkistaakseni” ne eli kutittamalla. Yleensä, eli aina, lapsi nauraa jo ennenkuin kosken. Ihana leikki! Mietin, milloin on se hetki, etten enää leiki tätä lasteni kanssa, koska he ovat kasvaneet jo niin isoiksi. Nauretaan yhdessä. Halataan ja Ruu lähtee etsimään mieluisia päivävaatteita itselleen.

9.01 Otan kutosluokkalaisen Wilmasta kuvakaappauksen koulutehtävistä ja lähetän ne tytölle.

9.08 Laitan lapsille murot ja leivät pöytään. Saavat itse ottaa aamupalaa. Ihmetellään yhdessä miksi yhden muropaketin murot ovat puoli pussillista pelkkää murua. Siivilöin muroja, johon tyttäreni toteaa naureskellen, että vain meillä äiti siivilöi muroja. Mutta eihän kukaan halua sitä murojen pikkumurua syödä.

9.12 Pyydän vielä, että siivoavat jälkensä. Postaan kuvan Instagramiin. Oli niin makiat unet, että halusin jakaa aiheesta kuvan ja tekstin. Vähän nolottaa puhua hyväunisuudesta. Päässä soi lause, että ei ne sun hyvät unet oo keltään muulta pois. No niinpä.

9.15 Tulen keittiöön, pöytä on tyhjä, mutta täynnä muruja. Pyyhin pöydän. Siirtelen silityslautaa edestakaisin eri kaappien edessä, kun yritän saada kaapeista tavaraa. Silityslaudalle on eilen kertynyt tavaraa. Pitäisi ehtiä siivota. Miksi en tiskannut jo illalla? Hirveä sotku.

9.20 Yritän saada tokaluokkalaista kouluhommiin. Ei kuulema kiinnosta yhtään. Keskustellaan. Rauhallisesti. Kimpoillaan kumpikin. Kerron miten muakin harmittaa. Koulukirja lentää pitkin olohuoneen lattiaa.

9.50 Tuntuu, että en enää jaksa vängätä. Yritän avata koneen ja tehdä hommia. Saan kuulokkeet päähän ja noin puolen minuutin päästä kuuluu äiti-huuto. Keskeytän.

9.52 Palelee varpaita. Ilahdun, että olin jättänyt riisumani sukat eilen sängyn viereen. Keskustellaan kouluhommista. Huomaan olohuoneen matossa vaaleanpunaisen purkan. Rapsutan sitä pois. Ärsyttää, mutta mietin, että taisi muuten olla eka purkka matossa evö. Kukaan ei tunnusta, että olisi heidän purkkansa jäljiltä. Jännä.

10.20 Opettaja on jättänyt vastaajaan viestin. Kuuntelen sen. Hävettää, soitan takaisin opettajalle. Tokaluokkalaisella olisi ollut sekä eilen, että tänään aamulla Meet-tapaaminen eikä hän ole ollut paikalla. Olen käsittänyt Wilma-viestit väärin. Hävettää ihan hulluna. Juttelen opettajan kanssa kymmenisen minuuttia, meinaan purskahtaa itkuun, mutta saan pidäteltyä. Toivottelen tsemppejä opelle. Jään miettimään jälleen kerran kumpaa ratkaisua toivon enemmän, koulujen kiinni pysymistä vai avautumista.

10.35 Kirjoitan post-it-lapuille koulutehtäviä keittiön kaappien oviin. Opettaja ehdotti tätä, tartun siihen ilomielin. Lapsi ei innostu.

10.55 Keskustelu koulutehtävistä jatkuu. Olen luovuttanut jo omien töiden suhteen. Teen ne myöhemmin.

11.07 Ruu leikkii junaradalla. Hän haluaa vaihtaa pariston veturiin. Autan ruuvin kanssa. Juna kulkee taas.

11.40 Puen ulkovaatteet päälle, mietin että voi jee miltä näytän. Ärsyttää niin paljon, että meinaa pää hajota. Mietin, kuinkakohan paljon muita vituttaa? Vastaisikohan kukaan jos kysyis vaikka facebookissa.

11.43 Lähdetään tokaluokkalaisen kanssa etsimään koivua koulutehtävään.

11.58 Nappaan jostain puusta pienen oksan, kävelen yksin kotiin. Lapsi on kääntynyt kotiin jo aiemmin. En hermostunut. Kuuntelen tarkasti millainen ääni kengistä kuuluu kun kävelen. Pehmeä, kaunis askel. Juoksen liikennevaloihin, että ehdin nähdä lapsen vilaukselta, kun hän sujahtaa portista sisään.

12.05 Lämmitän lapsille annokset eilistä makaronilaatikkoa. Syön itsekin pienen annoksen ja juon ison lasillisen maitoa. Maistuu ihanalle.

12.20 Saan viestin, jossa kiitetään kortista. Se oli pääsiäiskortti, jonka lähetimme vasta viime viikolla.

12.27 Säädän teeveestä koululaiselle oikeaa ohjelmaa Areenasta ja juoksen äkkiä keittiöön. Viisivuotiaan Hangouts-palaveri tarharyhmän kanssa alkaa. Laitan ovia kiinni ja rauhoitumme keittiönpöydän ääreen. Lapsi esittelee innoissaan tekemäänsä Unelmien ilmapalloa. Saan postauksen ulos samalla, kun seuraan lasten “palaveria” sivusta. Ulkoa tulee kaunis valo, joka muuttuu räntäsateeksi.

13.10 Tapaaminen loppuu ja muistan, että hemmetti, tänäänhän piti hakea kouluruuat. Koululaiset ilmoittavat, että kaikki tehtävät on tehty ja post it -laput siirretty toiseen kaapinoveen. Ihanaa.

13.12 Ruu lähtee kanssani ulos, hän juoksee viemään ylläripostia naapurille. Huikataan heipat, kun menen pyörävarastoon ja hän toiseen rappuun. Kun pääsen varastosta pyörän kanssa ulos, hän on jo takaisin kotirapun ovella. Huudetaan heipat ja toivotan turvallista kotimatkaa, hän nauraa ja toivottaa samat takaisin.

13.14 Ajelen kohti koulua, jolta haen ruuat. Sataa jääkylmiä rakeita naamaan ja mietin, että näkyvyys on 1-10 asteikolla nyt kyllä ehkä sen 2. Joku mies katsoo kännykkäänsä niin, että kävelee vain pyöräkaistan läpi katsomatta eteensä ja meinaan törmätä häneen. Jään miettimään mitä olisi pitänyt sanoa, jos jotain olisin sanonut. Ehkä vain ystävällisesti, että saatat jäädä kyllä pyörän alle jos katsot vain puhelinta. Sen olisi ehkä ehtinyt hänelle huutaa kivaan sävyyn siinä tilanteen jälkeen.

13.18 Saatana on tämänkin yhellaista, mietin. Ajella nyt pyörällä tämmösessä säässä hakemaan kouluruokaa. Ärsyttää hulluna. Kiitollinen olo, että kouluruokaa saa hakea.

13.23 Meinaan ajaa ilmoittautumispisteen ohi. Maanantailta tuttu nainen ihmettelee jälleen nimiä ja toteaa, että sinne vaan hakemaan.

13.24 Ruokia jakamassa oleva ehkä opettaja ihmettelee, kun rupattelen ja kerron, että viisivuotiaalla oli just palaveritapaaminen. Hän toivottelee tsempit. Samat sanat hänelle.

13.30 Ajaessani keksin armeliaan moton itselleni tähän hetkeen: Jokainen muistettu tehtävä ja tapaaminen on hyvä, unohdetut ovat ok nekin.

13.39 Saan sähköpostia. Avaan linkin, jossa pääsen arvostelemaan erään koulun oppilaiden Mestaritekijä 2020 -kilpailun töitä. Ihanaa, kun tuli puhetta yhden seuraajani kanssa tästä ja päädyin mukaan.

13.40 Enää ei sada. Tulen kotiin. Nilkkoja palelee.

13.50 Runo tulee pyytämään anteeksi huonoa käytöstään. Toteaa, että eilinen oli parempi ja että ehkä huomenna on taas hyvä päivä. Sydämessä läikähtää. Mietin, miten raivoissani olin pari tuntia aiemmin.

14.28 Hellulta tulee viesti, että toukokuun risteily on siirretty nyt marraskuulle. Ensimmäisen vuosipäivän reissu oli Malediiveille, toisen Koh Lantalle, kolmas laivalla. Tykkään tästä!

14.30 Lapset ihmettelevät miksi otan kuvia. Kerron tekeväni My day -henkistä postausta. Kiva, yksi lapsista toteaa. Mietin, että mitäköhän he sanovat itse tämän päivän kulusta. Onkohan tämän lukeminen ääneen heille jotenkin avartavaa vai ahdistavaa? Ehkä, ehkä tästä voi olla apuakin tuleviin päiviin.

14.37 Huomaan olevani tasaantunut aamun ja päivän ärsyyntymisistä ja sähköposteihin vastaaminen luonnistuu. Työt soljuvat hetken kivasti. Ihana tunne. Taivas on harmaa. Kunnon vappusää just tähän vappuun. Naapuritalon katolla on lokki hautomassa muniaan. Siinä se katselee. Joka kevät sama munimispaikka. Lokit on samalla söpöjä ja samalla niin ärsyttäviä. Hups, ajatus karkaa. Päätän laittaa äidille päivä lokkikuvan myöhemmin. Muistan, että lupasin ääniviestitellä ystäväni vauvalle joka päivä ruotsiksi. En ole muistanut pitää lupaustani. Ehkei se haittaa.

14.45 Meikkaan, koska kolmelta olis itelläkin Zoom. Sanon lapsille, että mulla on palaveri ja avaan viime viikolla saadun sipsipussin ja otan kourallisen sipsejä meikkausseurakseni. Aah, että ovat hyviä! Pohjoissuomalaisia Fiini Lady Claire -sipsejä.

15.05 Turhauttaa. Yhteys on vähän huono, enkä osaa tehdä sille mitään. Kuuntelen tilaisuutta innoissani, koska se on raikasta sisältöä elämässäni.

15.17 Ruu tulee pyytämään jotain syötävää. Tarjoan banaanin. Kelpaa.

15.20 Luovutan, suljen yhteyden. Avaan itselleni Noccon. Katselen taas lokkia.

15.40 Istun läppäri edessäni keittiössä. Ajatus harhailee. En saa mistään kunnolla kiinni. Lapset katsovat eilen aloittamaansa Rottatouillea digiboksilta, joka otettiin kaapista esille sen takia. Nauran ajatukselle, että Ruupertti ei tosiaan ole koskaan joutunut kelaamaan mainoksia.

15.50 Ruupertin toive toteutuu ja hän pääsee tänään yökylään Mikin ja hänen tytärtensä luokse. Otan naulakosta hänelle kurahousut. Vihdoin ne pääsevät käyttöön, kun ulkona on räntäsateen jälkeen märkää. Ostin housut juuri ennen korona-aikaa ja ne ovat edelleen tuliterät. Ei oo paljon ulkoiltu ankeilla keleillä. Ei sillä, että enhän ole menossa ulos minä nytkään.

16.08 Mennään pihalle ja kurkitaan kummalle portille hellu tulee. Kauhea ikävä häntä. Palelen kesähaalarissani, sandaaleissa ja villatakissa. Pihalla on naapuri pienen lapsensa kanssa. Toinen naapuri kävelee ohi ja tervehtii iloisesti.

16.13 Ruupertti hyppää Mikin kyytiin. Yritän pussata Ruuta, mutta hän on että yööök. Kuskin paikalla olevaa rakastani sen sijaan pussaan isosti. kyyneleet nousevat silmiini, kun sanon hellulle heipat. Osittain siksi, että mulla on tuommoinen mies, joka hoivaa mun lapsiani pyyteettömästi omien lastensa ja työnsä ohessa, osittain siksi, että pakahduttaa koko tyyppi. Onnennainen olen. Kerron hänelle, että ottamansa kuva minusta alusvaatteissa on saanut paljon kehuja. Nauretaan, että hyvä etten laittanut kuvaajan nimeä, muuten tulis kuvauspyyntöjä.

16.16 Kävelen pihan poikki. Runo leikkii pihalla kaverinsa kanssa, joka asuu naapurissa. Kysyn paleleeko. Ei kuulema. Pyydän tulemaan hakemaan lisää vaatetta jos.

16.18 Pohdin minkä munkkireseptin mukaan leivon huomenna. Kyselin eilen parhaan reseptin perään stoorien puolella ja vastauksia on tullut paljon. Ehkä valitsen sen, missä sanottiin, että pullataikina pulliksi, kohotus, sitten reiät ja öljyyn.

16.23 Saan sähköpostia, jossa kysellään erään työhomman perään. Ai saakeli tätä päivää!

16.30 Runo tulee hakemaan kuivia housuja. Keveitä ulkohousuja ei löydy mistään. Onko niitä edes? Onhan meillä! Pitäisi olla vaikka kuinka monet. Löydän yhdet kaapin perältä. Hän lähtee takaisin ulos.

16.37 Rappukäytävästä kuuluu kolinaa. Kurkkaan ovisilmästä ja näen tutun naapurin. Avaan oven ja huudahdan vitsikkäästi, että täällä sitä kolistellaan. Annan hänelle pienen lähetyksen, joka on mun pieni yllätys hänen avovaimolleen ja rupatellaan hetki.

16.45 Runo tulee sisälle, kun kaveri on mennyt syömään. Laitan lapsille ruuan. Miisulle kouluruoaksi saatua kasvissosekeittoa, Runolle eilen tekemääni makaronilaatikkoa. Jääkaapissa on tosi monta valmista annosta ruokaa, aika ihanaa. Itselläni ei ole nälkä.

16.50 Saan hellulta viestin. Ovat leikkipuistossa piilosta. Kirjoitellaan kurahousuista. Hän kysyy onko oloni haikea, kun kohta ei enää tarvitse pukea kuriksia. On. Siksi ostinkin vähän hienommat ja kalliimmat ja upouudet, kun ovat varmasti viimeiset joita tarvii hankkia. Haikeaa on.

17.03 Jutellaan tyttären kanssa sohvalla naiseksi kasvamisesta. Hän käpertyy syliini, silitän hänen hiuksiaan.

17.25 Saan kuvaviestejä lintutornilta kurahousutyypiltä. Olisinpa itsekin ulkoilemassa!

17.27 Muistan, että aioin tilata lapsille ja itselleni vappupallot. Unohdin senkin! Vielä ehtii huomiselle 14.45 kotiinkuljetukseen. Pohdin hetken onko ihan turhaa. Totean, että nyt jos joskus foliopallot tuovat iloa. Tilaan kävelevän mäyräkoiran, glitterisen sateenkaaren, kakkaemojin ja hymyilevän hodarin.

17.40 Soittolistalta soi Mobyn Porcelain. Aah, rakastan tätä! Aurinko paistaa niin, että ihoa kuumottaa ja posket helahtavat punaisiksi, kun istun keittiön pöydän ääressä.

17.44 Tytär huikkaa, että voisi tänään vaikka tiskata. Pyysin aiemmin apua kotitöihin.

17.49 Ulkona sataa. Tulee niin pimeää, että jos olisi syksy, sytyttäisin kynttilän. Mietin, ehtisinkö imuroida. Pakko siivota ainakin tavaroita paikoilleen. Jäätävä sotku. En pysty keskittymään töihin muuten.

18.00 Runo tulee ulkoa. Hän kehuu kenkiään, että ne pysyvät hyvin jalassa. Pyytää myös apua housun lahkeen kanssa. Autan ja pussaan otsalle. Toivoo myös peliaikaa. Lupaan puoli kahdeksaan saakka. Päätä vähän särkee.

18.17 Aurinko paistaa taas. Lapset pyytävät voisinko kuoria heille neljä porkkanaa.

18.25 Instakuvaan on tullut jo 1266 tykkäystä ja paljon ihania kommentteja. Joku on kommentoinut, että hänelläkin ovat pikkuhousut välillä nurinpäin jalassa. Tsuumailen kuvaa ja totean, että kyllä ne ovat mulla oikeinpäin. Käyn katsomassa alusvaatelaatikollakin housuja, että millainen niiden sauma oikein olikaan. Tekis mieli sipsejä.

18.37 Päätän tiskata. Laitan Junipin soimaan. Puen essun päälle, koska päälläni on liian ihana vaate sotkettavaksi pisaroilla. Tytär vie muovit ja pahvit. Häntä ällöttää muoviroskat ja hän pelkää, että uudet vaatteensa sotkeentuvat. Totean hänelle, että nykyään pystyy kyllä ihan konepesemään vaatteita. Hän katsoo minua ja näen silmistään rakkauden mua kohtaan.

19.12 Raivokas tiskaus tehty. Sain samalla nopeasti laitettua kahteen pikkuruukkuun Lähiömutsi-Hannelta maanantaina saamani rönsyliljan pistokkaat. Kun saan kädet kuiviksi huomaan vielä kattilan. Argh. Päätän jatkaa koko keittiön siistiksi. Tavarat paikoilleen ja pikaimurointi. Vaihdan soittolistaksi Supersuperin, jonka olen tehnyt vuonna 2013.

19.25 Imuroin. Löydän lipaston alta ruukun, johon päätän laittaa juuri istuttamani pistokkaat. Multaan kädet uudelleen.

19.35 Keittiö on imuroitu ja tavarat lähes paikoillaan. Tiskaan vielä kattilan ja pikkuiset ruukut. Pöydällä vain yksi läjä. Vatsani kurnii. Kädet tuoksuvat tiskiaineelta, mutta olo on ihana, kun kettiö on siisti.

19.40 Lähden kauppaan ja hakemaan pakettia. Muistan rappukäytävässä, että mullahan on huulipunaa ja tarkistan onko se levinnyt pitkin poskia. Ei ole. Mietin kadulla, miltä tuntuukaan kun juuri siihen kohtaan paistaa kesäiltana aurinko ja varjot ovat pitkät. Tiedän, että ihanalta.

19.55. Teen itselleni kaksi herkkuvoileipää ja siirryn teeveen ääreen. Hallitus ilmoittaa kouluhommista.

20.14 Valtava uutinen vastaanotettu. Lapset menevät toukokuussa kouluun. Tämä erikoinen arki on loppumassa. Itku on kurkussa.

20.41 Olo on kevyt. Taivas on yhtäkkiä kirkas, aurinko laskee talojen taakse. Lokki on kääntynyt pesässään muhun päin. Paketissa, jonka hain, oli mulle ruosteenpunaiset olohousut. Laitoin ne jalkaan, oranssin teepaidan ja vaaleanpunaisen villatakin. Yhtäkkiä kaikki toivottomuus on kuin hälvennyt. Oikeasti, mun ei tarvitse olla parin viikon päässä vastussa koulunkäynnistä. MELKOISTA. I HA NA AA AAAAA.

20.55 Jumahdan sohvalle katsomaan Pitääkö olla huolissaan -ohjelmaa ja selaamaan Instagramia. Käsittelen kuvia ja teen muutamat stoorit valmiiksi. Tunnen itseni tehokkaaksi. Harmittaa pari juttua, mutta kuittaan ne sillä totuudella, että onneksi tää on vaan elämää.

21.25 Syödään lasten kanssa kolmistaan iltapalaa. Pohditaan sisarussuhteita ja napsitaan juustosiivuja ilman leipää. Kunnon kikatusnaurut. Välillä on ihana ja tärkeä olla vain isojen kanssa keskenään. He saavat eri tavalla huomiota minulta ja voidaan jutella eri asioista.

21.41. Lapsilla on hauskaa hampaita pestessään, hirveä kikatus ja kiljuminen. Mietin vaan, että kuuluukohan se joka puolelle taloa. Hermostun vähän.

21.50 Luen lapsille tämän postauksen tähän saakka. Minua jännittää, mitä he ovat mieltä.

22.05 Lasten mielestä juttu kuulosti ihan meldän päivältämme. Saan postausluvan. Ihastellaan yhdessä kuuta, joka on juuri sen mallinen kuin se piirretään lasten piirustuksiin.

22.24 Jutellaan siitä, että joku kerta voisi raahata patjan olkkariin ja nukkua siellä. Tänään ei ole se päivä.

22.32 Ehdotan, että laitan vielä unimusiikin soimaan ja istun tässä hetken. Joo se olis kiva, tokaluokkalainen sanoo.

22.36 Sama tyyppi nukkuu jo. Katson hänen pieniä, mutta niin isoja varpaitaan hämärässä huoneessa. Tekisi mieli silittää niitä. Kyyneleet nousevat silmiin.

22.40 Nousen lastenhuoneen lattialta istumasta. Katson ikkunasta ulos. Ei näy ketään kadulla. Ihmettelen samaa mitä joka päivä, naapuritalon ikkunoista vain kahdessa on valot. Missä ihmeessä ne kaikki muut ihmiset ovat?

22.55 Vaihtelen kanavia ja höh, näen Sex Tape Suomesta vain viimeiset minuutit. Nyt pitäis vielä tarttua töihin.

23.32 En jaksaisi enää tehdä mitään. Onneksi televisiosta tulee Pariisin Kevään keikkataltiointi. Voi että kaipaankaan keikoille ja ystäviä. Kesä edessäpäin tuntuu omituiselle. Huolestuttaa huominen vappu. Kunpa ihmiset pysyisivät kotona.

23.51 Hommat sujuvat mainiosti. Ajatus on kirkas, vaikka vähän väsyttääkin. Laitan teeveetä sen verran isommalle mitä tähän aikaan yöstä voi, Pariisin Kevät soittaa Saari-biisin. Onneksi lapset nukkuvat sikeästi. Yksi periaatteitani äitiydessä aikoinaan oli se, että minähän en ala televisiota katsomaan äänettömästi tai hipsuttelemaan hiirenhiljaa lasten nukkuessa. Se piti. Kaikki muu varmaan sitten sortui, hehe.

00.31 Arvioin koululaisten Selfie-kehyksiä. Liikuttavaa miten upeita ne on! Tekis mieli antaa kaikille kymppi! Miten mukan kenenkään käsillä tekemiä töitä voi ARVOSTELLA, kysynpähän vaan!?

0.38 Mietin Mestaritekijää. Ohjelma tuli just täydelliseen aikaan aiheuttamaan inspiraatiota ihmisille, vaikka toisaalta väärään aikaan, kun se jäi vähän tämän tilanteen jalkoihin. Eilen joku nainen pysäytti mut Postissa ja kiitteli ohjelmasta ja mun mukanaolosta ja siitä, että hänkin on suunnitellut aloittavansa käsitöiden teon. Se oli hauska kohtaaminen. Kääk, taas ajatus harhailee.

00.47 Teevee jäi tuollaselle Ylen sivulle auki, jossa ehkä joku yöradio soi. Sieltä tulee Carolan Främling. Pakko tanssia! Yötanssit. Vapunaatonaatontanssit.

1.46 Silmät jo luppasee. Hommat ovat sillä mallilla, että aamulla on hyvä jatkaa. Painan läppärin kannen kiinni. Kuulen rappukäytävästä, kun alaovi käy. Hesarin jakajahan se siellä jo. Nälkä kurnii, mutta kömmin vaaleanliiloihin lakanoihin, asettelen tyynyt jalkojen väliin ja annan unen viedä.

Leave Your Comment