Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

MUITAIHANIALAISNEULE GOES SPRING/SUMMER 2019

Aloitin tässä muutama päivä sitten uuden neuletyön. Myönnettäköön, että tänä neulekautena (neulon yleensä aktiivisimmin syyskuusta-kevääseen, neulekausi ainakin alkaa aina syyskuusta) (ajatteleekohan kukaan muu näin, musta tää on ihan ilmiselvä juttu, mutta kun tarkemmin ajattelen, niin vähän hassu) olen aloittanut kyllä muitakin neulomuksia. Kesken on ainakin kaksi pipoa, yhdet sukat ja villahousut. Kaikki ne ovat ihan vähän vaille valmiita. Toivottavasti saan innon rutistaa ne loppuun ihan lähiaikoina. Keskeneräiset työt ovat hitusen ahdistavia, myös neulekorissa.

Pari viikkoa sitten ihan hetken mielijohteesta tilasin lankoja, kun löytyi nopealla googlauksella useita kivoja värejä samasta, sopivan paksuisesta langasta. Innostuin nimittäin omasta neuleohjeestani, kun Hupsistarallaa-blogin Terhi oli neulonut itselleen oman, reippaasti muokatun versionsa Muitaihanialaisneuleesta ja se oli aivan upea. Muitaihanalaisneuleen ohjehan siis löytyy mun ensimmäisestä kirjastani, Muita ihania – lempeä ja hulvaton käsityökirja. Neule nyt on melko perus ja toisille ehkä mälsäkin neulottava, mutta se kruunu onkin ihana kirjoneulekuvio. Se taas on tietysti tuttu jo täältä blogista ennen kirjaa, sillä kuvio on sama kuin muitaihaniatyynyssä.

On ollut mukava neuloa. Ensinnäkin siksi, että lanka (Alpaca Cloud) on aika ihanaa neulottavaa. Toisekseen siksi, että valmista kirjoneulekuviota on vaan niin mukava neuloa, kunhan seuraa ohjekuviota, vaikka oon mä vähän muokannut sitäkin tuossa matkan varrella. Kivaa on myös ollut katsoa välillä valmiista tyynystä, joka on mulla edelleen tuossa työtuolilla selän takana pehmusteena, että mikä väri olisikaan kiva seuraavaksi. Ja parasta on kuitenkin se, että mä teen itselleni isoa, muhkeaa neuletta, josta haaveilin tässä ihan vasta talvellakin, ja jonka näen itseni päällä jo tietyssä tilanteessa kesällä. Toivon, että saan toteutettua tuon hetken. Olen myös tuntenut mukavia tuntemuksia siitä, että mä oon tehnyt tuon käsityökirjan yhdessä Henna-Kaisan ja Johannan kanssa. Se oli mun iso haave ja se toteutui. Kirja on päätynyt monien ihmisten kirjahyllyyn ja toivottavasti myös käyttöön asti. Se on inspiroinut, sen tiedän varmuudella. Kiitollisuuspuuskaksikin sitä tunnetta voisi sanoa ja terveeksi ylpeydeksi omia tekemisiään kohtaan. Mun yks inhokkilauseita on vaikka itse sanonkin, koska aina saa ja pitää kehua omia juttujaan, jotka on hyviä, mutta tiedän kyllä myös sen pienen, ehkä suomalaisen, nolouden tunteen sen takana.

On ihanaa, upeaa, hienoa ja lähes täydellistä neuloa ainakin vielä tässä vaiheessa unelmiensa höttöpehmeää, hattaraista, kevyttä ja älyhienoa viileiden kesäöiden villapaitaa, joka päällä istun veneessä soutelemassa tyynellä järvenselällä. Paitsi ainiin ne pelastusliivit tulee siihen päälle… Hmm, no, tän jättineuleen allekin ne kyllä varmasti mahtuu. Söpöjä instakuvia odotellessa, heh! Nyt isken neuleen kimppuun ja jatkan haaveilua siinä, oikein leppoisaa ja kivaa lauantaipäivää!  

1 Comment

Leave Your Comment