Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

IHMISKOE – MISSÄ TYÖSKENTELEN PARHAITEN?

Kaupallinen yhteistyö: UMA Workspace

Minussa on vika. Sellainen nykyajan ihmisen vika. En oikein pysty keskittymään vain yhteen asiaan kerrallaan. Joskus se oli hyvä asia, mutta se oli sitä aikaa, kun ei ollut älykännyköitä. Silloin saatoin aivan hyvin tehdä kolmeakin asiaa samanaikaisesti tai sujuvasti vaihdellen ja kaikki etenivät erinomaisesti ja olin vallan tyytyväinen kaikkeen. Nykyään tilanne on liian usein se, että vieressä lojuva kännykkä vie huomion. Ensin sitä kurkataan oikeilla asioilla, mutta hetken päästä sitä säpsähtääkin siihen, että niin sitä vain päätyi Facebookin kautta Instagramiin ja on selaillut siinä kuvia ja kaikenmaailman feedejä jo melko hyvän tovin. Somesta saattaa saada idean johonkin kolmanteen asiaan ja seuraavassa hetkessä onkin toteuttamassa jo jotain, mikä ei liittynyt todellakaan siihen ensimmäiseen alkuperäiseen hommaan. Eikä todellakaan sen huomaamattoman somehetken alkaessa vielä tiennyt, että tuo kolmas hommakin olisi tulossa saatika että mitä se homma oikein tulisi olemaan. Sain mahdollisuuden lähteä mukaan eräänlaiseen ihmiskokeeseen. Testaamaan olisiko minun työhon keskittymiseni parempi, jos teen töitä muualla kuin kotona. Aivan tyystin erilaisessa ympäristössä mihin olen tottunut. Arvatkaapa innostuinko? No enpä vähä!

Työnkuvani on monipuolista. Teen näiden blogi- ja instajuttujen lisäksi myös muita sisällöntuotantoon liittyviä töitä sekä paljon käsillä tehtäviä asioita, ihan konkreettisia kässäjuttuja tai suunnittelutöitä, kuten vaikkapa suunnittelen tatuointeja tai teen kananmunakastiketta ja muusia ja otan siitä hauskoja valokuvia. Töiden tekeminen on kotona on minulle luontevaa ja mukavaa, kun kaikki tarvittava on kokoajan saatavilla. Strösselit, silkkipaperit, villalangat, mittanauhat ja kuolleet leikkokukat maljakoissaan. Kolmen lapsen äitinä on myös erittäin helpottavaa, että työmatkoihin ei juuri kulu aikaa. Vien kyllä aamuisin ja haen iltapäivisin päiväkotilapsen, lasken sen kulkemisen työmatkaksi. Siinä ajassa ehdin orientoitua seuraavaan tulossa olevaan hommaan. Toki kotona työskentelyssä on omat haasteensa. Kuinka ohittaa tiskivuori tai lattialla lojuvat sukat heittämällä ne vain likapyykkikoriin eikä aloittamalla kuuden pyykkikoneellsen pesu-urakkaa. Minulla on toisinaan vaikeaa aloittaa töitä, jos ympärillä on sotkua. Siinäkin on haasteensa, joskus kun pitäisi oikeasta aloittaa ne hommat sillä samalla sekunnilla eikä yhtään siivota ensin, vaikka siivous itsessään onkin ihan hyvä asia.

Pääsin testaamaan viikon ajaksi UMA Workspacen tiloja Teurastamon uusiin tiloihin. Säästin tietokonehommia iltamyöhiltä, jolloin yleensä niitä teen lasten mentyä nukkumaan, päiväsaikoihin. Olen työtä tehdessäni (siitä someselailusta huolimatta tai varsinkin jos sitä ei ole) usein hyvin tehokas ja aikaansaava, erittäin nopeakin toisinaan. Mutta olen myös haaveilija ja aiemmin mainitsemani oman elämäni keskittymishäiriöinen kaikenmaailman houkuttimien suhteen. Helposti jään suunnittelemaan ja unelmoimaan sohvan kulmaan vähän liian pitkäksi aikaa ja tärkeimmät hommaan jäävät junnaamaan. Ongelmatilanteissa tai asioiden vastustaessa hidastun ja pahimmillaan lamaannun.UMA Workspace -kokeilu oli mielenkiintoinen. Tykkään tosi paljon ajatuksesta, että on tiloja, jonne pääsee ihan vaikkapa päivähinnalla tekemään töitä. Sehän on nerokasta, pääsee oikeanlaiseen ympäristöön juuri silloin kun tarvitsee ja palvelut ja tilat ovat loistavat. Teurastamon tilat sijaitsevat parin minuutin kävelyn päässä Kalasataman metroasemalta. Itse asun kohtalaisen lähellä, joten kävelin matkat, noin 15 minuuttia suuntaansa ja sehän on just hyvä virkistävä kävelymatka töihin. UMAn tilat ovat minun silmiini melko suuretkin, en tosin ole käynyt muissa vastaavissa, enkä oikein koskaan ollut töissäkään missään toimistossa, joten vertailukohtia mulla ei kauheasti ollut. Tiloja on kahdessa kerroksessa, paljon erilaisia ja monipuolisia tiloja. Ne mihin minä huomioni eniten kiinnitin olivat tietysti erilaiset minun ja läppärini kokoiset pehmoiset kolot, jonne uppoutua. Sain erinomaisen esittelykierroksen paikassa tullessani sinne ensikertaa ja se oli loistavaa, muuten en olisi löytänyt montaakaan hyvää paikkaa, joita UMAssa oli. Ja mikä on aivan älyttömän hienoa, on se, miten paljon työhyvinvointiin ja selliaseen hyvään fiilikseen tuolla on panostettu.

Itselläni katse ja mieli kiinnittyi tietysti heti ensimmäisenä keinuviin korituoleihin. Se on tietysti kaikista paikoista just se paikka, jossa ei ole läppärille automaattisesti ihan lähellä vieressä pistorasiaa ja jossa läppäri keikkuu sylissä, mutta joka on mukava ja hauska paikka sekin! Aika tiinamaista, kun tarjolla olisi vaikkapa sähköpöytiä, että välillä voisi seistä ja välillä istua pöydän ääressä, niin silloin valitaan heiluva korikeinutuoli. Tarjolla oli vaikka minkälaista välinettä virkistämään työpäivää ja pitämään kehosta huolta sen lisäksi, että siihen varsinaiseen työntekoon oli useammanlaisia tiloja ja paikkoja yksintyöskentelyyn sekä palaveeraamiseen. Mielenkiintoisin hyvinvointia edistävä asia oli kuitenkin Neurosonic-divaani. Siinä kun käy kesken työpäivän ottamassa pienet powernapit rentoutusohjelman ollessa päällä ja muutaman kerran viikossa, sen huomaa yöunien laadussa! Ihan kreisiä, mutta niin mahtavaa.

Samaan aikaan tämän kokeilun kanssa testasin FirstBeat-mittauslaitetta. Se on mitta-anturi, joka kiinnitetään kehoon ja kolmen päivän mittausjakson aikana sillä ja päiväkirjalla saadaan paljon tietoa kehon hyvinvoinnista. Anturi oli kiinni oikean rinnan yläpuolella ja vasemman rinnan alapuolella. Se vilkkui vihreää valoa sykkeen mukaan rintapielessä ja varsinkin valkoinen teepaita päällä, kun valo vilkkui kankaan läpi, melko moni ihmetteli, että mikäs kyborgi musta on tullut, kun tuolla tavoin vilkun. Anturin ollessa käytössä kirjataan netissä olevaan päiväkirjaan ylös kaikki toiminta mitä tehdään, jotta anturin tulosten ja eletyn elämän yhteiseloa voi tarkastella ja analysoida. Testijakson jälkeen anturi lähetään eteenpäin ja sovitaan soittoaika, jolloin hyvinvointivalmentaja kertoo tuloksista. Mittaukset mun kohdallani toteutettiin niin, että toisen ajanjakson tein töitä normaalisti kotona ja toisen aikana työskentelin UMA Workspacessa.

Omat mittausajankohtani asettuivat lasten hiihtoloman ajalle ja myöhempi viikolle, jolloin mulla oli muutakin ohjelmaa, joten en aivan täysipäiväisesti pystynyt olemaan UMAn tiloissa koko viikkoa. Lasten hiihtoloma oli luonnollisesti melkoista hässäkkää. Samaan aikaan, kun itse yritin päästä työmoodiin ja antaa luovuuden kukkia, lapset piti ruokkia ja heille keksiä kivaa ja järkevää lomatekemistä. Voitte siis kuvitella, että helppoa se ei ollut. Päiväkirja kertoikin karua totuutta, että iso osa päivästä meni aivan muuhun kuin aktiiviseen työntekoon. Kruununa saimme vieraaksemme myös oksennustaudin. Eli melkoisen autenttinen työviikko monelle samaistuttavaksi. 

Toinen testausviikko ja viikko, jona työskentelin UMAssa oli myös hieman katkonainen, enkä ehtinyt olla paikalla ihan kokonaisia päiviä, miten olisin halunnut. Silti mukavien paikkojen etsiminen työntekoa varten oli leppoisaa ja sain paljon aikaan niinäkin tunteina, jotka paikalla olin. Puhelut ja videopalaverit oli ihana puhua äänieristetyssä kopissa! Olisin varmasti juonut paljon hyvää kahvia, jos olisin aktiivisempi kahvinjuoja, sen verran hyvältä tuoksuivat keittiön kahvit.

Jännitti vähän saada puhelu tuloksista. Mittaustuloksissa käytiin läpi myös mun kuntoa muuten. Liikun urheilemalla melko vähän, mun liikkumiset muodostuvat lähinnä hyötyliikunnasta ja kävellen liikkumisesta paikasta toiseen. Askeleita päivän aikana yleensä tulee keskimäärin noin 7000-11000 ja se on tosi hyvin ihan vaan arkielämästä. Asumme hissittömässä talossa ja olen vuosien saatossa kyllä muuttunut myös portaista ilon ottavaksi ihmiseksi. Haastan itseäni joka päivä 73 portaan matkalla erilaisin keinoin, joskus juoksen ne täysillä ylös, joskus pysyn samassa tehokkaassa rytmissä koko matkan ja yleensä raahaan käsissäni luonnollisesti erilaisia asioita. Kuntotasoni asettui kohtalaisen kohdille ja se on ihan ok, mutta toki herätteli siihen, että ihan mitta-asteikollakin se voisi ihan hyvin hyvänkin kohdalla olla, jos asiaan vähän panostaisi enemmän. Unenlaadun mittaus mua vähän jännitti myös, että millaisia tuloksia sieltä tulee. Nukun nimittäin mielestäni (ja ranteessani yötä päivää olevan kellon mukaan) tosi hyvin, sikeästi ja hyvää unta. Samaa näytti anturi. Tulosten mukaan stressin ja palautumisen tasapaino, unen palauttavuus ja liikunnan terveysvaikutukset – kaikki tulokset olivat piirun verran paremmat UMAn testiviikon aikana. Olisi supermielenkiintoista toistaa tämä testi joskus toiste, että kävisikö silloin niin. Kaikenkaikkiaan tämä ihmiskoe oli erittäin mielenkiintoinen. Ensinnäkin aina välillä on hyvä saada vähän osviittaa omasta hyvinvoinnista niiden omien tuntemusten tueksi. Toisekseen tämä opetti todella paljon myös ja auttoi näkemään oman työskentelyn hyviä ja huonoja puolia. 

Suosittelisin kaikille rauhallisen työympäristön tarvitseville UMA Workspacea täydestä sydämestäni. Sen monipuolisuus ja tarjoamat mahdollisuudet ja erityisesti työhyvinvoinnin korostaminen tekevät työnteosta varmasti antoisaa päivittäin. Itsestäni opin sen, että välillä on todella hyvä istua ihan rauhassa alas tekemään niitä kirjoitus-, kuvankäsittely- ja kaikenmaailman ATK-hommia. Väsähdän silti, jos ympäristö ei tarjoa mulle riittävästi ärsykkeitä ja inspiraatiota. Välillä UMAssa tuntui siltä, että tarvitsisin silti siihen viereen sen kangas-, romu- ja lehtiläjän, eivätkä kauniit ja selkeät työtilat riitä, sillä voin ihan aidosti alkaa pilkkimään, vaikka en erityisen väsynyt edes olisi, jos tylsistyttää. Liekö sitten sen multitaskaamisen aiheuttama vika vai synnynnäinen piirre minussa se. Tämä ihmiskoe herätti minut siihen, että siellä kotona ei enää tarvitse miettiä olisiko työnteko antoisampaa muualla, vaan tiedän, että osaan toimia molemmissa hyvin. On ihanaa, kun on vaihtoehtoja.

Hyvinvointianalyysi-tulosten jälkeen päätin, että panostan hyvinvointiini nyt enemmän. Lupasin itselleni syödä aamupalan joka päivä ja ottaa kilpirauhaslääkkeet joka aamu ennen aamiaista (jos kaksi karamellia on tarttunut yhteen, ne kai lasketaan yhdeksi, sanoi Pikku Myy ja luotan siihen, että nämäkin kaksi asiaa on helpompi muistaa jos niputtaa ne yhdeksi isoksi aamumuistamiseksi). Alan taas pyöräilemään ja retkeilemään ja käsilläseisomaan enemmän kun lumet kokonaan sulavat. Innostuin niin paljon, että tein kahdeksan kohdan listan muistutuksena itselleni ja teille muille. 

1 Comment

Leave Your Comment