Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

REALITYMUIJA LOMALLA

Meillä kaikilla on omanlaisensa huumorintaju. Napakympissäkin 80-luvulla muistan, että toivottiin siltä neidiltä tai herralta samanlaista huumorintajua. Tinderissä myöhemmin vuosia sitä selanneena musitan, kuinka tätä taas niin toivottiin. Kavereiden kanssa on aivan parasta se, kun tietää, että toinen tajuaa heti, mistä on kyse, jos lähettää jonkun kuvan tai lauseen jostain irtinapattuna. Huumorintajun tasoja on monia ja niillä on vaikeakin toisinaan  keikkua, jotkut pahastuvat siitä mikä toiselle on hauskaa ja sekin on aivan ymmärrettävää.

Minä olen sitä sorttia, joka sanoo, että huono on, todella huono huumorintaju, tarkoittaen tietysti, että se on se parhain. Niin huono, että se on paras. Silti naapurissa joku ajattelee täysin samoin itsestään ja sitä naurattaa aivan eri jutut. Vaikea laji, mutta niin mainio ja ihmisen hyvinvoinnille tärkeä juttu.

Aina ei tarvitse mennä täysin samoja reittejä niissä huumorihommissakaan, sillä ei haittaa, jos toisen mielestä kaikkein parasta on Kummeli ja toisesta sitä onkin Putouksen sketsihahmot. Yhteinen huumorinsävel voi silloinkin aivan hyvin löytyä niistä keskinäisistä vitseistä. Ja ihanaa on vaikkapa se, jos on kiikaroimassa parisuhdetta ja tapailee tyyppiä ja huomaa sen hetken, kun löytyy se ensimmäinen yhteinen vitsi, jota kukaan muu ei varmasti ymmärtäisi. Tai ainakaan kovin moni muu. Silloin tietää olevansa oikealla polulla ja kiikarinnokassa olevasta tyypistä kannattaa vähintäänkin pitää kädestä kiinni ja katsoa vähän pidemmälle. Omat, yhteiset insideläpät, parasta!

Palataanpas taas rakkausmatkalle marraskuuhun. Yhtenä päivänä olimme palaamassa villallemme. Kävelin mieheni edellä ja meidän villan kohdalla hypähdin mun perinteiseen haarat levällään, toinen polvi lähes maassa, kädet rauhanmerkkejä näyttäen ja suu jättihymyssä -asentoon. Naurettiin sille kippurassa ja todettiin, että olipa just kyllä tiinamainen meininki. Aloin samantien miettiä ääneen, että kyllä kunnon tyttöystävä kävelisi vain eteerisesti ja sulavalinjaisesti ovelle ja se olis siinä. Mutta sellainen en ole minä. Ja oon just hyvä tämmöisenä. Otettiin näistä kummastakin tyylistä videonpätkät ja tein aiheesta instastoorin.

Keksin itse videolle nimeksi My girlfriend – expectations vs. reality, vaikka vitsi olikin ihan minusta itsestäni vain eikä kenestäkään minun tyttökaverista. Miesystävälläni ei siis todellakaan ollut osaa eikä arpaa tähän nimen keksimiseen, kunhan tässä olen hänen tyttöystävänsä. Olen sitä mieltä muutenkin, että realitymuijat on just parhaita (koska itse olen sellainen), mutta tietäen, että maailmassa on ihmisiä, jotka kammoksuvat tällaisia tyyppejä. Ne tyypit ovat silti aivan yhtä hyviä ja parhaita, kuin mitä realitymuijatkin. Kaikki ollaan hyviä just tämmösinä. Ja tähänkin sopii se, että tarviiko kaiken nyt aina olla niin vitun vakavaa.

Loma eteni ja ihan muutaman kerran tuli eteen taas tilanne, yhtään niitä hetkiä suunnittelematta, että realitymuijan videoinnille oli jälleen aika. Se, kun ihana drinkki valui pitkin rintaa, koska täytyyhän sitä vähän keikauttaa vaikka lasissa pilli onkin. Tai kun herätessäsi kävelet ovelle ja päätät avata sen, mutta lukko onkin niin hankala, että menee pelkästään oven rynkyttämiseksi. Sellainen on realitymuija ja yks semmonen muija latasi koosteen myös tubekanavalleen, olkaat hyvät.

 

Leave Your Comment