Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

SATUMAINEN PAAVOLAN TAMMI

Taas on yksi ihana kesä viikonloppu takana. On leppoisaa siirtyä juhannusviikon viettoon, kun tuntuu, että viileähköstä vapusta on ainakin sata vuotta ja sääret ovat saaneet hulmutella paljaina (ja valkoisina) jo viikkokausia. Tänään aamupalan syötyämme hyppäsimme auton kyytiin ja lähdimme pienelle retkelle: minä, nuorimmaiseni, mun hellu ja sen koira ja ajella hurautettiin Lohjalle.

Olen jo vuosia halunnut käydä katsomassa ja tuntemassa Paavolan tammen lumon. Tänään se sitten vihdoin toteutui. Paavolan tammi on siis kutakuinkin, noin, jopa tai lähes 400-vuotias puuvanhus, tarkkaa ikää ei ainakaan internetti osannut minulle kertoa, mutta satoja vuosia kuitenkin. Tammi sijaitsee Paavolan kylässä Lohjalla. Puuta on tituleerattu Suomen kauneimmaksi puuksi enkä kyllä ihmettele.

Jätettyämme auton parkkiin lähdimme seuraamaan opasteita. Noin kilometrin päässä edessämme avautui twinpeaksmainen, lumoava aukea. Alue on kuulema aikoinaan ollut peltoa, mutta nykyään ihan metsikköä, jonka keskellä, ei voi sanoa nökötti, vaan seisoi, Paavolan tammi. Kello oli noin puolen päivän paikkeilla ja aurinko paistoi kirkkaasti puiden lehvien välistä. Paikalla oli muitakin lapsiperheitä ja vuorotellen otimme kuvia puun edessä. En voinut olla miettimättä, kuinka kauniilta puu ja sen ympärillä oleva metsä näyttäisivät vaikkapa laskevan auringon valossa kesäisenä yönä, kun puu lumosi jo tuona pienenä hetkenä kirkkaassa päivänvalossakin.

Kolmivuotiaalla riitti sen verran paljon juttua ja tarinaa kokoajan, että aikaa omaan rauhoittumiseen puun luona ei juurikaan ollut, mutta ne puolen minuutin mittaiset hengähdyksetkin olivat ihania ja tuntuivat hyvältä. Puu oli lumoava, kaunis, iso ja majesteetillinen, kunnioitusta herättävä puuvanhus. Mieleen todella tuli Totoro-elokuvan maisemat, kuten Retkipaikan jutussakin mainittiin. Muutama vuosi sitten julkaistun jutun kautta puusta on tullut viime vuosien uusi, melko suosittukin päiväretkikohde.
Suosittelen ehdottomasti käymään tammen luona ja kiertämään myös luontopolun, jonne kyltit myös opastivat. Metsä oli niin kaunis! Mieleen jäi sekä minulle, että pojalleni tammen juureen jätetty kyltti, jossa luki suunnilleen näin: teidän varpaitakin sattuisi, jos niille astuttaisiin monta kertaa päivässä, joten ethän astu juurille. <3 

 

 

Leave Your Comment