Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

PELATAAN HELMIKAKKULEIVOKSILLA RISTINOLLAA HEI!

Mikä on sun lapsuusherkku, jota toisinaan edelleen tekee joskus mieli? Mulla se on ehdottomasti helmikakku. Saatatte tunnistaa saman herkun jollain toisella nimellä: tuulamantorttu, mokkapalat tai suklaapiiras. Se on myös ainoita leivontareseptejä, jonka muistan täysin sellaisena ulkoa kuin se opin joskus ala-asteikäisenä. Enkä koskaan poikkea ohjeesta.

Neljä desiä sokeria ja neljä munaa kuohkeaksi vaahdoksi. Siihen sitten venhäjauhot (4dl), joihin sekoitettu viisi teelusikallista leivinjauhetta, hulaus vaniljasokeria ja kaksi ruokalusikallista kaakaojauhetta. Pari desiä maitoa ja pari sataa grammaa sulaa voita. 225°C ja vartti uunissa.

Mutta tämän reseptin jakaminen ei ollut se mun tarinani tällä kertaa, vaan halusin kertoa eilisestä leipomisseurastani. Elämääni on nimittäin tullut myös lisää vähän pienempiä tyyppejä viimeisten kuukausien aikana. Kaksi hurmaavaa nuorta neitoa. Ja vaikka kuinka rakastan omia lapsettomia viikonloppujani, niin oon viettänyt niitä välillä silti myös lapsiseurassa. Eilen oli sellainen päivä ja samalla sattumalta myös leipomispäivä, koska teki mieli helmaria, niinku meijän perheessä sanotaan!

Taikinan tekeminen on nopeaa ja helppoa, mutta paras vaihe on tietysti taikinakulhon jämien lusikoiminen parempiin suihin. Mun tapani leipomisessa on myös se, että jokainen leipoja saa silittää taikinan pinnan vielä ihan kunnolla ennen kuin piiras laitetaan uuniin, joka tarkoittaa siis sitä, että jokainen omalla pikkulusikallaan oikeasti siloittaa kyllä taikinan pintaa, mutta kouraisee sitä myös lusikallaan ihan vain syödäkseen. Lapset rakastavat tätä vaihetta! Omanikin hämmentyvät joka kerta, että äiti oikeestikko?! No todellakin!

Tehtiin kuorrute vähän summanmutikassa, mutta samoilla aineksilla kuin aina, paketillinen tomusokeria (niin tehtiin muuten myös lapsuudessa, mutta silloin paketti oli paljon pienempi!) muutama lusikallinen kuumaa kahvia ja sulaa voita sen verran, että seos on sopivan paksuista. Sitten vaan kaikki mahdolliset nonparellit ja strösselit pöytään ja koristeluhommiin.

Mulla oli idea tästä ristinollapelistä helmikakkupaloin ollut mielessä jo useamman päivän, mutta jokaisella kauppareissulla unohdin katsoa olisiko juuri sen kaupan karkkihyllyssä Snörenin lakunarua, koska se olisi tässä olennaisin osa! Mutta mikä onni, tytöillä oli juuri oikean verran tuollaista spagettikarkkia pizzakarkkilaatikossa (tiedättekös ne sellaiset pienen pizzalaatikon näköiset karkkipizzat, niin semmoisessa!). Sitten vain piparimuotilla sydämiä ja mukilla pyöreitä helmikakkupaloja kuorrutuksen ja strösselöinnin kautta pelipöytään.

Aurinko oli juuri laskemassa ja pelialusta kakkuineen piti viedä parvekkeelle ja siellä me tyttöjen kanssa otettiin kuvia ja syötiin helmikakkua. Mietin siinä, että mitäköhän tytöt siitä miettivät, ajattelevatkohan, että on kyllä vähän hupsu tyyppi tuo Tiina, kunnes muistin, että niinhän ne lapset muuallakin ajattelevat. Suosittelen nimittäin lukemaan mainion kirjoituksen aikuisista Project Mama -blogista, siellä minutkin mainitaan.

Tästä tällaisesta tilanteesta, kun kaksi aikuista tapaa toisensa ja molemmilla on lapsia, vielä sen verran, että kaikki on mennyt hyvin. Enkä minä helmikakkua tehnyt siksi, että haluaisin jotain spesiaalia kenellekään tehdäkseni vaikutuksen, olisin leiponut muutenkin ja pelannut helmikakkuristinollaa vaikka yksikseni, tällä kertaa vaan oli onni, että sain mukavaa tyttöseuraakin ja heistä taidan olla ihan mukava Tiina. Toivon ainakin. 

Kun helmikakkupelin osaset oli kakkupohjasta tehty, loppu kakku voitiinkin kuorruuttaa perinteiseen tapaan. Tällä kertaa laitoin neljää eri sorttia strösseleitä ja nonparelleja, reilusti tietysti. Harmittaa, ettei ole samantien lastenjuhlia, kun olisi näin söpöt leivokset jo valmiina. Ens viikolla sitten juhlitaankin erästä päivänsankaria, niin sinne sitten!

Tällaisissa tunnelmissa täällä tälla kertaa. Leppoisaa sunnuntaita sinne teille, nähdään taas!

2 Comments

Vastaa käyttäjälle Hilmukka Peruuta vastaus