Tietoa mainostajalle ›

TIINA TÄÄLLÄ TERVE, MITÄS TEILLE KUULUU?

Heippa kaikki ihanat blogini lukijat siellä! Tuli pitkästä aikaa olo, että tekee mieli ihan vain kertoa kuulumisia ja vähän, että kuka se täällä teille tätä blogia pitää, jos mukaan on tarttunut uusiakin lukijoita.

Kirjoittelen tätä tekstiä äitini luona keskellä yötä. Tulimme lasteni kanssa viettämään viikonloppua Ouluun, vanhaan kotikaupunkiini. Asuin täällä ikävuodet 4-23, eli aika tärkeät vuodet. Tunnen olevani sydämeltäni oululainen, mutta olisi hankala kuvitella muuttavansa tänne enää, vaikka rakkaimmat sukulaiseni täällä asuvatkin. Kaupunki on muuttunut paljon, enää en tunne ihmisiä juurikaan, vaikka paljon on tuttavia. Usein kyllä vastaan tulee niitä ihmisiä, joiden olemassaolon on unohtanut, välähdyksiä jopa vuosikymmenten takaa. Paikat täällä tuovat paljon paljon muistoja ja yllätyn miten saatan muistaa katujen ja teiden nimiä hurjan hyvin, mutta uusien kaupunginosien suhteen olen ihan ulalla. Minä olen toki muuttunut myös. Olin pitkään myös tamperelainen, siitäkin tuli rakas kaupunki sydämeeni, mutta nyt olen kyllä tosi isosti helsinkiläinen.

Lapseni nukkuvat tässä samassa huoneessa. On ihana kuunnella tätä tuhinaa. Kolme kullanmurua tuhisevat jokainen omalla tunnistettavalla tavallaan. Välillä sitä pysähtyy ihmettelemään miten onkaan saanut kaikki nuo kolme maailman ihaninta tyyppiä tänne maailmaan ja että minä olen äiti. Välillä taas kauhistuu kun tajuaa, että oikeasti ne on kaikki mun, ja että on minun tehtäväni (ja toki isiensä myös) kasvattaa heistä toivottavasti hyviä ihmisiä, jotka huomioivat muut ja ympäristönsä. Onnellisia ja sellaisia ihmisiä, joilla on hyvä olla itsensä kanssa. Ihan hillitön tehtävä, mutta teen parhaani. Minulla on 10-vuotias tytär ja 6- ja pian 3-vuotiaat pojat, he ovat parasta mitä olen ikinä saanut aikaan. Ihanat ja hassut, sydämelliset ja innostuvaiset tyypit.

Aloitin aikoinaan blogin kirjoittamisen sillä, että halusin jakaa muulle maailmalle kaikki pienelle tyttövauvalle tekemäni mekot ja villasukat. Siitä on pian 11 vuotta aikaa. Enää en ehdi niin paljon ompelemaan ja neulomaan, mutta vähän silti välillä. Tulen onnelliseksi, kun saan kiireettä istahtaa koneen ääreen ja ommella surautella. Onnentunne on edelleen suuri myös silloin, kun huomaan, että vetoketjun tai kauluksen ompelu sujuu purkamatta. Tai kun ystävä soittaa ja pyytää minulta ompeluneuvoja tai kun opesijaisuutta tehdessäni oppilas intoutui silminnähden siitä, kun näytin miten ompelukone toimii ja pienen pehmohahmon saa tehtyä ihan itse. Toivottavasti ehdin taas talven aikana neulomaan yhdessä teidän lukijoidenkin kanssa. Voin paljastaa, että mulla on kokoajan työnalla jotain, minkä jakamisesta teille oikein haaveilen. Kyllä senkin aika taas tulee. Elämä on vaan aika kiireistä välillä, minulla se on sitä juuri nyt.

Olen ollut aina melkoinen haaveilija. Olen ihastunut elokuvien maisemiin, surumielisiin musiikkeihin, tunnelmiin erilaisilla keikoilla seuraten samalla ympärillä olevia ihmisiä. Olen leikkinyt festareilla kesäillassa puolitutun pojan kanssa leikkiä, jossa arvuuttelimme ohikulkevien ihmisten nimiä, opiskelualoja, luonteenpiirteitä. Vitsit, se oli hauskaa, kunnon fiilistelyleikki! En uskalla selailla Pinterestiä useinkaan, koska tuntuu kuin hukkuisin kaikkiin niihin ideioihin, joita jo etusivu minun päässäni alkaa surrata. Haluan mieluummin kulkea kaupungin kaduilla tai metsän siimeksessä, Lapin tuntureilla tai ihan vain tiskata käsin kotini keittiössä ja antaa itseni haaveilla, unemoida ja ideoida. Rakastan sitä, kun kesäyössä ajellaan kauniin maaseudun läpi, kun pelloilla on usvaa ja aurinko on sen lyhyen hetken piilossa. Sitä, kun varpaita alkaa palella, jos sattuu sipsuttelemaan paljain jaloin. Sitä hetkeä, kun on aivan hiljaista. Lähellä ehkä vain joku rakas ihminen, joku joka tietää, kuinka tärkeä hetki on minulle. Sellainen keneen voi nojata, kun tuntuu siltä ja olla ihan hiljaa – olla vain.

Rakastan tarinoita, hauskoja sattumuksia. En ole kertojana aina parhaasta päästä, sillä saatan tarinaa kertoessani joutua melkoisille sivuraiteille ja välillä innostua niin, että kikatan tai itken ja en vain pääse innostukseltani jutussa eteenpäin tai saatan matkan varrella unohtaa koko jutun pointin. Sellainen minä olen.

Täytän ensi keväänä 38. Se lienee jo aikuisen naisen ikä. En tunne olevani niin vanha tai vanha, riippuu mistä mitäkin katsotaan. En ole koskaan ymmärtänyt, miksi ikä pitäisi jättää sanomatta tai miksi ihmiset kertovat aina täyttävänsä 27. On ihan mielettömän mahtavaa elellä tätä elämää eteenpäin ja mielestäni jokaisessa ikävuodessa on omat aivan huiput juttunsa. Koen myös niin, että naisena tässä mennään niin monessa asiassa vaan paljon parempaan suuntaan, kun ikää tulee lisää.

Kirjoitin jokin aika sitten instagram-kuvaani, että olen äiti, olen nainen, olen Tiina. Olen kaikkea tuota yhtä aikaa, olen kaikkea tuota erikseen. Se, jos mikä on parasta minussa. Elän lasteni kanssa nelistään, heillä kaikilla on isät, isommilla eri kuin nuorimmalla ja he viettävät aikaa säännöllisesti toisissa kodeissaan, rakastavissa perheissä sielläkin. Aika, jonka vietän lasteni kanssa, on usein tietysti hyvin arkista, mutta aika ihanaa aina. Yritämme syödä aina yhdessä, halia ja pussailla joka päivä, piirtää ja askarrella, pelleillä ja hassutella, saunoa ja retkeillä. Haluaisin, että lapsilleni olisin äiti, jolta saa tukea ja joka ei ole liian tosikko, mutta joka on lempeän jämäkkä. Luulen olevani aika lähellä tuota. Sinä aikana, kun lapset ovat poissa luotani, teen asioita joista nautin. Aikoinaan oli vähän opettelemista siinä, että oppi nauttimaan, ettei miettinyt kokoajan tai liikaa sitä, missä lapset milloinkin ovat ja mitä tekevät. Nykyään osaan olla. Nautin suunnattomasti siitä, että voin viettää aikaa ystävieni kanssa. He ovat minulle äärimmäisen tärkeitä, oikeastaan suuri perhe ympärilläni, koska läheisiä sukulaisia minulla ei Oulua etelämmässä ole. Tykkään käydä yksin pyöräilemässä, valvoa pitkään, metsäretkeillä tai lähteä hetken mielijohteesta toiseen kaupunkiin ihan muuten vaan. Olen juhlien järjestelijä ja muutaman kerran vuodessa järjestän aikuisten kemuja ystävilleni, joissa kuunnellaan hyvää musiikkia ja syödään vaikkapa kakkuja ja tehdään drinkkejä ja juodaan olutta. Vartin yli kolme huomataan tanssilattialla, että ei pirskatti, vitsit että on ollu kivaa, kohta tulee jo valomerkki!

Haaveilen myös aikuisrakkaudesta ja viime vuosina olen miettinyt sitäkin, että olisi kyllä suuri vääryys, jos mun kaikki hääjärkkäyspotentiaali jäisi käyttämättä omalta kohdalta. Ehkäpä maailmankaikkeus sen mulle järjestää. Tai jos ei, niin ei sitten, näinkin on aivan hyvä, mutta tiedättehän te sen, miten ihanalta rakastuminen ja rakastaminen tuntuu. Sitä minäkin omalle kohdalleni toivoisin.

Hups, lähdin aika kauas tässä tarinoinnissani. Yksi pieni syy, miksi myös halusin tämän postauksen kirjoittaa oli se, kun muistin yhtäkkiä erään vuosien takaisen tekstin, jonka kirjoitin ja jossa pyysin teitä lukijoita kertomaan miten olette aikoinaan tai silloin blogiini päätyneet. Muistan edelleen miten hyvältä kaikki kommenttinne tuntuivat ja kuinka hauskoja tarinoita niiden takaa löytyi. Joten uskaltanen toivoa samaa juttua edelleen tai taas. Kertokaa minulle miten tänne olette päätyneet, nyt tai silloin ja sekin, miksi tänne aina uudelleen päädytte tai mitä kaipaisitte lisää? Olisin kiitollinen vastauksistanne. Ja olen kuulkaa myös kiitollinen jokaiselle kokonaan tämän postauksen lukeneelle, sen verran pitkä tästä nyt vahingossa tuli. Mutta olipa ihanaa kirjoittaa vaan. Kiitos teille ja vaikka ette tätä varmastikaan keskellä yötä lue, niin silti, hyvää yötä ensi yöhön! Pus!


36 Comments

  1. Reply
    Riikka

    Päädyin tänne nähtyäni tekstauksesi. Se on itselle sydäntä lähellä. En seuraa montaa blogia, mut täällä kivoja inspiraation lähteitä. Nyt oli kivoja kuvia Tuiran rannasta. Kaikkea hyvää sinulle. Kiitos.

  2. Reply
    Annukka

    Oon ollut matkassa jo Tulitikkutyttö -ajoilta asti. Ihan tosi kauan, huh sentään! :) Silloin inspiroiduin jutuistasi, tykkäsin tarinoistasi, ja se on se syy miksi edelleenkin käyn kurkistelemassa mitä tänne kuuluu ja mitä tapahtuu. Kiitos että teet ja oot! :)

  3. Reply
    eluhai

    Moikka Tiina! Huiskutus Karjasillalta :) Minä päädyin blogiisi itseasiassa Minnihei:n snapchatin kautta, ehkä pari vuotta sitten. Hän osallistui Kakkua ja viinaa -juhliisi, ja mainitsi sinun olevan Muita ihania -Tiina ja koska sulla oli ihana ovi pöytänä, niin surffasin nettiaalloilla kurkkimaan blogiasi. Aktiivisemmin seuraan sua kuitenkin instassa. :)

  4. Reply
    Kirsi

    Luin kokonaan, ihanasti kirjotettu! :D Löysin Muitaihania vähän aikaa sitten instagrämistä ja tykästyin sun tyyliin ja käsitöihin. Terveisiä Itävallasta ja mukavaa syksyä!

  5. Reply
    Nelly

    En enää muista mistä tänne alunperin päädyin, mutta kauan olen lukenut! Vaikkei tuollainen pastellisuus olekaan mun juttu, niin sun habitus ja elämänilo ja pirskahtalevaisuus on aivan ihanaa seurattavaa! Haluisin itse olla vähänkin samanlainen.

  6. Reply
    Heidi

    Olen seurannut blogiasi jo pidemmän aikaa, todennäköisesti käsityöjuttujen kautta eksynyt ja sille tielle jäänyt :)

  7. Reply
    Sanna

    Olen ollut mukana aika pitkään, Tampere-vuosista saakka, kun koristelit tulitikkuaskeja ja vähän myöhemmin ompelit vaatteita tytöllesi. Pidin blogiasi tosi inspiroivana ja ajattelin, että alan myös itse ommella omille lapselleni vaatteita sitten joskus. Sun innoittamana opettelin sitten Tampereella työväenopistolla ompelemaan. Edelleen tykkään jutuistasi ja tarinoistasi.

  8. Reply
    Heidia

    En muista mistä aikoinaan blogiisi löysin. Epäilisin, että kuusi vuotta sitten tai voi olla jo aiemmin. Olisikohan ollut lasten villatakki esittelyssä ja siitä tää sitten lähti. Tyylisi kotona ja kaikki kukkakuviot sun muut ei ole yhtään mun juttu, mutta silti jaksan niistä lukea ja instassa seurata.
    Sun ohjeella tein viime keväänä kirjosukat, muitaihaniakaulaliinan ja VIISI pipoa. Siis minä joka ei kirjoneulo tai ylipäätään neulo mitään. Joten kiitos ihanista ohjeista.

  9. Reply
    Meliina

    Hei Tiina! Olen löytänyt blogiisi monien mutkien kautta, enkä oikeastaan kauhean hyvin muista mistä alunperin löysin tänne. Juttujasi on tullut luettua noin kaksi vuotta ja seuraan sinua myös instagramissa. Tykkään paljon asioista mitä teet ja millainen olet! Jos jotakin saisin sinulta kysyä,niin haluaisin kuulla sinun opiskeluista ja työelämän kulusta, mitä olet opiskellut ja miten olet saavuttanut pisteen jossa nyt olet työssäsi? En tiedä oletko jo mahdollisesti kertonut tästä aikaisemmin,enkä tiedä voitko avata tätä kauhean laajasti meille lukijoille mutta jos edes jotakin mahdollisesti? Kiitos että olet ja jaat suloisuuttasi! Mukavaa syksyn jatkoa!

    1. Reply
      Tiina Post author

      Kiitos! <3 En oo koskaan oikein avannut opiskelu- ja työelämäjuttuja, koska ne on mulla vähän tylsät, oon vaan ajatutunut tähän kaikkeen. Mutta ehkäpä avaan sitä jossain vielä :)

  10. Reply
    pirunpaskan rinsessa

    Silloin tällöin blogiisi päädyin jo aiemmin. Mutta seuraamaan aloin keskellä avioeron tuoman surun, pettymyksen ja pelon. Sinä iloinen, energinen, ihana äiti, joka asut yksin kolmen pienen lapsesi kanssa. Sinä, ja blogisi, antoi toivoa ja uskoa, että minäkin pyristelen vielä eloon ja iloon. Pärjään yksin kolmen pienen lapseni kanssa. Ja niinhän minä pyristelin.
    Olen erilainen kuin sinä. Mutta edelleen ihailen sinua, äitinä. Toivoisin oppivani sinulta hieman hassuttelua ja rentoutta.
    Kiitos. Että olet. Ja kirjoitat.

    1. Reply
      Tiina Post author

      Tuntuu lähes käsittämättömältä joka kerta, kun joku sanoo, että olen jonkinlainen uskon ja toivon antaja, vaikka siis haluankin olla, mutta että oikeasti, minä! Kaikkea hyvää teille ja sinulle! :) <3

  11. Reply
    Elina

    En oikein enää muista, mitä kautta eksyin blogiisi – luultavasti jonkin neuleohjeen perässä. Ja sitten koukutuin, kun huomasin, miten hauska ja iloinen tyyppi ja onnellisten lasten äiti täällä kirjoitteleekaan! Ihastuin pastelliin, taiteeseen, bingoon – ja niihin neuleohjeisiin. Palaan aina takaisin, koska joskus arjen harmauden, elämän heittämien sitruunoiden tai ihan vain iloisen ja hassunhauskan fiilistelyn rinnalle kaipaa just Tiinaa: suu auki hymyilevää supermutsia, joka tekee arjesta hauskaa isolla Hoolla.
    Kiitos!

  12. Reply
    Anu

    Ensin kädentaidot ja äitiys. Nyt jo pääsyinä elämänasenne ja heittäytyminen, rohkeus. On ihanaa olla lukijaystävä tuollaiselle naiselle, äidille, Tiinalle.

  13. Reply
    Pia

    Ennen kuin ehdinkään kohtaan jossa pyysit kertomaan mistä ollaan päädytty blogiasi lukemaan aloin miettiä, että niin koskas ja mistäs minä. Ehkä jonkun toisen blogin kautta, mutta kauan aikaa sitten, silloin kun tyttösi oli pieni. Minuun vetosi blogisi iloisuus. Ihanat pehmohahmosi ja taitavuutesi sellaisilla käsitöiden saroilla joita en itse hallitse, mutta ihailin sinun taitoasi. Ja kekseliäisyyttäsi yhdistellä erilaisia kuoseja ja värejä niin kovin söpöiksi kokonaisuuksiksi. Olen myös neulonut kanssasi suunnittelemiasi sukkia. Voijjettä, toivon vaan että jatkat samaan malliin kuin tähänkin asti! Kaikki kässäilyjutut on musta tosi kivoja, mutta muutenkin on ajatuksiasi kiva lukea. Niin kivaa että teet tätä 😊

    1. Reply
      Tiina Post author

      Kiitos. Kiitos. Enköhän mää jatka kutakuinkin samaaan malliin, ei oo yhtään olo, että haluaisin lopettaa vaan ennemminkin että enemmän vaan kaikkea tuota! :))

  14. Reply
    Henna

    Heippa Tiina! Taisin päätyä blogiisi pari vuotta sitten käsityöohjeiden takia, en muista mitä kautta, mutta onneksi päädyin, sillä tämä on ihana <3 Niin ja kerrottakoon, että nuorempana vielä inhosin käsitöitä, ylä-asteella mummu teki villasukkiin kantapäät ja muut hankalat kohdat. Nyt näin aikuisiällä opettelin uudestaan kutomaan ja ai vitsit miten kivaa se on!! Ommella en kyllä osaa. Ehkä opettelen senkin taidon sitten joskus.
    Ihastelen sun positiivista asennetta, käsialaa, kirjoitustyyliä ja valokuvia, näin muutamia asioita mainitakseni. Vaikutat huipputyypiltä ja uskon että joku päivä maailmankaikkeus vielä järjestää sulle sen aikuisrakkauden.
    Ihanaa syksyä!

  15. Reply
    KUTRIS

    Päädyin blogiisi Tilli Mössönpoika-aikoina ihailemaan käsitöitä. Ja olit suosikkini BB:ssä 😊 Esikoisemme ovat samanikäisiä, joten sekin veti alunperin blogiisi. Itse olen perusväri-ihminen, mutta haluaisin olla enemmän hattarampi. Inspiroidun kauniista kuvistasi ja sinun pirteydestä. Blogi saa hyvälle mielelle.
    Toivoisin enemmän kuvia sinusta, koska tyylisi on hurmaava! Erityisesti puna-postaus olisi mukava: pääosassa siis lempihuulipunasi, -poskipunasi ja -kynsipunasi. Hattarainen kiitos sinulle! Olet hyvän mielen lähettiläs!

    1. Reply
      Tiina Post author

      Voi kiitos! :) Ihania sanoja. Ja hauska kuulla, että toivoisit enemmän kuvia minusta, ehkä toteutan tän. Ja olis kyllä ihan hyödyllistä kertoa lempihuulipuna esimerkiksi, koska sitä kysytään multa usein! :D

  16. Reply
    Inari

    Heippa Tiina. Ihastuin sun juttuihin alunperin kun sinut tv.ssä näin. Vaikutit aivan huippu tyypiltä! Sitten löysin käsityösi kun itselläni on vuotta vanhempi tytär kuin sinulla. Minullakin 3 lasta jotka tosin asuvat vuoroviikoin luonani. Kovin samanlaisia mietteitä kuin sinulla. Ihailen ja ihastelen elämääsi.
    Olet timantti.

    1. Reply
      Tiina Post author

      Vitsit, sieltä tv-ajoista onkin aikaa jo ihan hulluna! Voi kiitos, ihan timantti! <3 <3 <3 Kaikkea hyvää sulle ja teille!

  17. Reply
    Nnu

    Tilli mössönpojan loppupuolella aloin seurata ja siitä lähtien ollut mukana. Joskus kirpparilla törmäsin molempiin Tilli kirjoihin ja pakko ne oli ostaa jo ihan sen takia että tietäis kuka/minkälainen se Tilli o.
    Välillä oon neulonut mukana mutta useimmiten vain seurailen ja diggailen meininkiä.

  18. Reply
    sari

    Hellou! :)
    Olen blogiasi lukenut jo kauan, kauan. Sieltä, kun oma poikani oli vauva, eli pian kymmenen vuotta. Ihailin pehmolelujasi ja iloisuutta ja värikkyyttä. Ja ihailen niitä edelleen. Pidän tekstauksistasi ja valokuvistasi.
    Kovasti houkuttaisi lähteä mukaan neulomaan sukkia, mutta katsotaan mihin voimat riittää. Ihanaa, että julkaiset ohjetta, seuraan ainakin sivusta, jos en itse osallistu.
    Tämä on yksi niistä harvoista blogeista, joita olen jaksanut seurata ruuhkavuosien keskellä. Jatka samalla linjalla, tee omannäköisiä juttuja ja iloitse :) Kiitos näistä vuosista ja jaetuista iloista, tulkoon niitä vielä monia :)

    (Jos tämä viesti tulee useamman kerran niin pahoittelut, kolme kertaa näyttänyt viestini katoavan bittiavaruuteen ja sivu huutanut erroria…)

Leave Your Comment