Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

TULKAA PIHALLE VARTIN PÄÄSTÄ, MULLA ON ASIAA!

Eilen aamulla kuuntelin radiota, kanava oli vaihtunut vahingossa eriksi kuin mitä normaalisti kuuntelen. Onneksi oli. Taajuuksilta alkoi soida Samuli Putron kappale, jota en ollut koskaan ennen kuullut. Pohdin samalla tapahtumaa, jonka edellispäivänä olimme ystävän kanssa kokeneet. Samaan aikaan toisen kaverin kanssa viestittelimme, kuinka olisikaan kiva mennä joskus kiipeilemään tai grillata pihalla, olisipa lämpimämpi ilma.

Eilen yksi kaveri oli lähdössä perheensä kanssa ulkoilemaan. Poikansa nauroi minulle ja minä äidilleen, että hänelläkö on matkatavarat myös mukanaan, kun läpinäkyvää roskapussia kantoi ja siellä näkyi käytettyjä vaippoja. Yksi kaveriperhe otti taas muutama päivä sitten koko lapsikolmikkoni hoitoon, jotta pääsin asioilleni. Hiekkalaatikolla tekisi mieli napata syliin ihana pikkutyttö, joka asuu naapurirapussa. Äitinsä on vasta palannut töihin ja vaihdamme kuulumiset, toteamme, että elämä löytää uomansa vaikka onkin haikeaa kun lapset kasvavat.

Laitoin parille ystävälle viestin, että tulkaa pihalle vartin päästä, mulla on teille yllätys. Koristelin valmismuffinssit kermavaahdolla ja koristeilla ja nappasin orvokinkukkaset koristeeksi. Myöhästyin vähän. Kävelin pihan poikki pyykkitelineen alle, jossa he olivat. Narulle jäi roikkumaan toisen heistä miehen huppari. Kauempana olevia pyykkejä tuli keräilemään kaveri naapurirapusta. Hän ihasteli pientä juhlahetkeämme. Tarjosin kolmatta muffinssia hänelle ja kerroin syyn pieneen juhlaan. Pihan toisella puolella ovesta sisään sujahti nainen, joka oli kuin kopio siskostaan, joka talossa asuu. Siskoa en tunne, talossa asujan kyllä, hän on se, jolla on aina aurinkoinen katse.

Juttelimme naisten kanssa siitä, kuinka Samuli Putron Elämä on juhla aina niin itkettää. Se soi minulla tässä taustalla juuri nyt tätä kirjoittaessani. Voitte arvata mitä teen. Kirjaimet ovat sameita, kun kirjoitan.

Nämä ihmiset, joista juuri kerroin, he ovat tämän talon asukkaita. Ystäviäni, kavereitani, naapureitani. Halusin kertoa heille, kuinka olen kiitollinen naapuruudesta, ystävyydestä, avusta, tuesta ja hiekkalaatikkohetkistä. Suunnitelmistamme pitää ihanat naisten grillijuhlat, lasten kemuja ja koko pihan kiertävä ruutuhyppelykisa kaikille. En voi melkein ymmärtää, miten tällainen yhteisö voikaan olla mahdollista ja minä kuulun siihen. Lapsilla on paljon kavereita ja minulla. Voi että, kiitos mahtava elämä että olet tuonut minut tähän. Siksi pyysin nuo naiset muffinssille.

Se kappale sieltä radiosta, siiä sanottiin, että elämä on sarja, yllätysten sarja, se joka sitä pelkää, jää sisälle ja pölyyntyy. 

2 Comments

Leave Your Comment