Tietoa mainostajalle ›

OLKKARIN MYLLÄYKSEN PARHAAT PALAT

Olin lapsena ja teininä se tyyppi, joka järjesti oman huoneensa vähän väliä uuteen järjestykseen. Mulla oli kaksi kirjahyllyä, koulupöytä (jonka pystyi myös yhdistämään kirjahyllyihin jättämällä joko lipaston tai kaapin pöytälevyn alta pois), sänky, sähköurut ja myöhemmin kun sänky vaihtui parviversioon, mulla oli myös rottinkinen sohva, nojatuoli ja pikkupöytä. Ja kun rottinkikausi ohitettiin, sain vuodesohvan. Kalusteita siis riitti mitä myllätä. Tyhjensin aina kirjahyllyt ennen kuin siirsin niitä, jotta sain laittaa kaikki koriste-esineet ja kirjat kokonaan uusille paikoille ja pölyt pyyhittyä. Hyllyissä ja ikkunalaudalla oli viherkasveja, kaktuksia ja rönsylinjoja. Seinillä oli kehyksissä valokuvia ja piirustuksia.

Sanottaisiinko niin, että ne lapsuudessa saadut opit ja tavat ja tyylikin tavallaan, ovat matkanneet mukanani tänne 37-vuotiaaksi asti. Eräänä iltana unohdin kaikki kiireet ja päätin, että nyt on se aika, kun vähän myllään, koska se on tosi kivaa ja sille tarvitsee välillä aikaa, vaikka keittiössä odottaisivatkin tiskit tai kylppärissä pyykit. 

Syksyllä hankkimani Hakolan pienempi Lippa-hylly odotti kaapissa oikeaa paikkaa ja nyt se paikka löytyi. Kokonaisuus, jossa on kaksi Lippaa, Vino-peili, taulu ja kasveja ja tilpehööriä, miellyttää silmääni just nyt. Juoru kasvaa poikani kuvittamassa (mutta minun leikkaamana siirtokuvapaperista – ja tietysti kiinni posliiniin poltettuna) mukissa. Juorun pistokkaat hankin taloyhtiön facebook-ryhmän kautta, viisi minuuttia ilmoituksen jätön jälkeen oli jo pistokkaat kotona. Kätevää! Posliinit kaktukset olivat viime Ikea-reissun ihana ja niiiiin turha ostos, mutta jotka tekivät minut iloiseksi. En ole lapsuuden jälkeen montaa koriste-esinettä tainnut ostaa muuten vaan, joten ehkä tää oli ansaittu ostos. Siis ehkä.

Juuri pölyistä pyyhityssä peilistä on mukava peilailla ja vaikkapa räpsäyttää hetkestä kuva. Toki vähän halusin kuvata myös uutta yksisarvistukkaanikin, siksi mairea hymy.

Meillä on täysin eriparillinen ja hetken mielihaluilla täytetty astiakaappi. Tuo supersöpö kettumuki on ostettu yksinäiseksi mukiksi astiakaappiin, mutta nyt siinä kasvaa kaktus. Kultareunainen aluslautanen on ihana ameriikantuliainen Pinjalta.

Tässä on hulluttelun makua. Ostin nimittäin tollaisen perinteisen saviruukun peikonlehdelle, koska mitään nättiä ruukkua ei löytynyt. Ei siinä ruukussä ehkä useimmille muille ole mitään erikoista, mutta mulle on. Sitä ei oo ees koristeltu (vielä) mitenkään. 

Seinälle päätyi myös mun vanha vanerille maalattu kaktusteos, jota kuusivuotiaani vähän maalasi lisää ja minä vielä senkin päälle jotain sörssäilin maalinjämillä, joita en raskinut valuttaa viemäristä alas. Siitä tuli hauska ja saa olla siinä nyt hetken aikaa.

Lipaston alimmat nupit on vaihdettu puuhelminauhaan. Vähän väliä jokainen perheemme jäsen sohvalla köllötellessään toteaa, kuinka kivaltä helminauha näyttää. Onnistunut pikkutuunaus.

Käänsin makuunurkkauksen sängyn eri päin ja on kuulkaa ollut viikkokausia tässä sellainen olo, kuin olisi hotellissa. Pääsen kävelemään sängyn molemmin puolin ja kuljenkin nukkumaan aina pisintä reittiä kautta – koska voin! Aamulla herätessäni näen ensimmäisena palan taivasta. Järjestelin seinälle taulut vieriviereen simpsakaksi kollaasiksi. Mikäli seuraatte mua Instagramissa, siellä näkyikin kuva hetkestä, kun kuljetin tuon suuren kehyksen Ikeasta kotiin, selkääni köytettynä. Ihan hyvin onnistuu ostosten kuljetus kotiin ilman omaa autoa ja lapsi rattaissa istuen, ihan hyvin hei!

Ihanaa sunnuntai-iltaa kaikille teille siellä! On ollut mieletön kesäviikonloppu ainakin täällä Helsingissä, i h a n a a!

Leave Your Comment