Tietoa mainostajalle ›

KAIKKI KOLME LASTA VOI PUKEA SAMALLA TAVALLA (VIELÄ) (JA SE ON MAHTAVAA)

Kauan aikaa sitten 80-luvulla äitini puki minulle ja pikkuveljelleni samanlaisia asuja. Pastellisävyisiä ja neonvärisiä collegeasuja, joita ostettiin Seppälästä ja Ellokselta. Niitä asuja oli paljon, usein niin, että kuosit olivat samat, mutta värit erit. Yksi lempparini oli pystyraidalliset porkkanamalliset housut ja teepaidat, jotka koostuivat ainakin neljästä eri kuosisesta kankaasta. Mulla oli pinkkikeltaiset ja veljelläni vihreäkeltaiset. Just sellaset kasarikreisit. Yhdet toppahaalarit olivat myös mahtavat, mustapohjaiset, joissa oli valkoisia söhrykuvioita ja neonvärisiä kuvioita. Joka kerta isäni otti meistä veljeni kanssa yhteiskuvan, kun olimme uusissa asuissamme. Tykkään noista valokuvista. Pönötetään niissä hymyssäsuin. Ihanaa, että isäni otti paljon valokuvia ja myöskin, että lähes kaikki uudet vaatteet dokumentoitiin. Siksi varmaan myös muistan todella paljon lapsuuteni vaatteita.

Olen huomaamattani toistanut tuota samaa perinnettä. Teen lapsilleni toisinaan samanlaisia vaatteita tai vähintäänkin samoista kankaista ja otan lapsista yhteiskuvat niissä vaatteissa. Lapsistanikin on paljon jännempää pukea uudet vaatteet päälle, kun ovat samanlaisissa sitten. Noin muutenhan heitä ei useinkaan paljon kiinnostele, onko äiti ommellut jotain uutta heille tai kun saavat jotain tosi spesiaalia itsetehtyä yllätyksenä. Se on aika arkista, niin kuin oikeasti onkin. Ompeleva äiti. Luotan siihen, että aikuisena viimeistään arvostavat ja vaikkeivät nytkään aina niin ilosta hihku, niin pitävät niitä arvokkaina asioina silti. Tiedän sen. Olen toiveista tehnyt useita syntymäpäivälahjoja heidän kavereilleen ja hyvin harvoin sanon myöskään ettenkö voisi tehdä jotain toivomaansa vaatetta taikka pehmolelua.

Nämä tämän kertaiset koko kolmikon saamat uudet housut tein aivan omasta halustani. Tuo söpö Vimman (Riikka Koistisen suunnittelema) Fisut-kalakangas iski muhun heti ensinäkemältä. Tykkään (kulta)kaloista ja sen lisäksi mustalla pohjalla olevat kalat olivat niin ihanan lempeän väriset, että tiesin heti, että jotain tuosta kankaasta haluan. Olisi vähän tylsää ommella täysin kalaisat housut, joten hain kangaskaupasta mustaa collegea (koska persikkaista ei ollut!) kaveriksi ja tein puolikalahousut. Niistä tuli tosi kivat. Jokainen lapsi tosin sai yhden koon reilumman kuin olisi just nyt tarvis, koska nehän kasvaa niin vauhdilla, että housut ovat vielä vähän tosiaan reippaan kokoiset. Kuvia varten isommat lapset olivat myös pukeneet toistensa housut, mutta väliäkö sillä. Söpöt kalahoususisarukset.

4 Comments

  1. Reply
    Raisa

    Meidän sisarussarjassa on ensin kolme tyttöä. Meitä puettiin lapsena samanlaisiin vaatteisiin, joskin eri värisiin. Vähän isompana se alkoi ärsyttämään, ja itse kaksoset saatuani en todella pukenut heitä samanlaisin vaatteisiin, vaikka lahjaksi paljon kahta samanlaista saimmekin. :) Nykyään kun he jo itse omat vaatteensa valitsevat, pääasiassa ne ovat erilaisia. Jos vaikka mummulta saavat kaksi samanlaista paitaa, ne päätyvät lopulta molemmat jomman kumman vaatekaappiin.. :)

    1. Reply
      Tiina Post author

      Ymmärrän täysin :) Muakin olis kyllä itseäni ärsyttänyt, jos olis ollut sisko, mutta veljen kanssa se oli jotenkin eri asia :)

Leave Your Comment