Tietoa mainostajalle ›

KAULAHUIVIPÄIVÄ 10 (JA LAPSUUSMUISTO AIKUISUUDESTA)

Tiskasin äsken ja radio alkoi soittaa Anna Hanskin Jos et sä soita. Se on sellainen kappale, joka liittyy vahvasti siihen hetkeen, kun kuudesluokkalaisena tajusin, että minusta tulee joskus aikuinen ja siihen miten sitä elämääni tulisin sitten elämään. Istuin Oulun normaalikoulun ala-asteen tietokoneluokassa. Kone, jolla istuin oli toiseksi reunimmainen, siinä kirjoitellessani siniselle ruudulle näin samalla ulos ikkunasta koulun pihalle. Rimpuilutelineet ja koulun kentän, ympärilläni luokkakavereita. Taitekohdassa, ala-asteen viimeisellä luokalla ja syksyllä siirtyisimme tien toiselle puolelle kouluun. Todennäköisesti mulla oli päälläni itse ompelemani leveälahkeiset kukkahousut ja papukaijaneule, korvissa papukaijakorvikset. Välitunnilla olimme varmaan hyppineet koko luokan kesken hyppynarua, yks-eikä-yhtääntä. Sillä tavalla, että jokainen hyppää yhden hypyn ja sitten pitää juosta ja kiertää joku pylväs ja hyppyketju ei saa katketa. Mulla oli päälläni varmaankin harmaa-vaaleanpunainen collegetakki, sellainen baseball-takkihenkinen. Niin, mutta siis niin, takaisin sinne atk-luokkaan… Kirjoitin koneella Mikset sä soita -kappaleen sanoja ja kuvittelin aikuiselämää. Ajattelin, että asuisin lähellä rautatieasemaa. Kotini seinillä olisi tauluja, joissa on mustat kehykset, se sellainen kolmen taulun sarja, jossa reunimmaiset taulut ovat kapeampia, kuin ikkuna olisi avattu. Imelä maisemataulu. En miettinyt erityisemmin laulun sanoja niitä kirjoittaessani, olinhan kuudesluokkalainen, lapsi vielä. En ollut erityisen kiinnostunut mistään tykkäilyjutuista (muistaakseni!) vielä, mutta kappaleen melodia iski muhun ja se sellainen surumielisyys, joka kappaleessa on. Tuo on jännä muisto ja se nousee mieleen usein, kun kappaleen kuulen. En muuten ikinä nuorena aikuisena asunut lähellä rautatieasemaa enkä ole kokenut erityisen raastavia rakkaustarinoita.

Sen tarinan kautta tän päivän kuvioon, joka onkin tuplakuvio! Olette ehkä huomanneet, että huivi on ihan hyvän kokoinen jo. Kyllä, tästä tulee melkoinen muhkuhuivi. Sellainen, jonka kääräistäessään kaulaan, voi hulmutella takki auki, koska huivi kyllä lämmittää. Pituutta huivilla on lähes kaksi metriä, kun se on valmis. Tästä ei tule huivi, joka tungetaan takin kaulusten sisäpuolelle, vaan huivi, joka hurmaa hulmutessaan kaulallasi. Kivaa neulomisiltaa murut!

Leave Your Comment