Tietoa mainostajalle ›

NÄKYMÄTTÖMÄT – ARVONTA

Meillä asui vuosia sitten eräs näkymätön ystävä. Yllätyin, kun kuulin hänestä ensimmäisen kerran ja ehkä olin vähän kateellinenkin, sillä olisin itsekin halunnut lapsena omistaa samanlaisen kaverin, mutta en sellaista koskaan saanut, löytänyt tai kohdannut. Tämä ystävä oli lapseni mielikuvituskaveri Ruusu. Sain luvan kertoa hänestä myös teille.

Ruusu on kirkkaanpunatukkainen tyttö, joka asuu tamperelaisen päiväkodin lelulaatikossa. Hän kutistuu mennessään laatikkoon ja kasvaa tullessaan sieltä ulos. Ruusu tulee luokseni silloin, kun mielessäni häntä pyydän, milloin vaan ja missä vain. Hän on pidempi kuin minä ja punaisessa tukassa on muutamia pinkkejäkin raitoja. Ruusu on hirveän kiva, hän on 16-vuotias. Yleensä me leikittiin yhdessä kotona ja jos minulla oli paha mieli, niin pyysin Ruusua lohduttamaan ja hän lohdutti. Ehkä hän voisi ilmestyä vieläkin, mutta ei me olla pitkään aikaan nähty.

invisibles3

Mielikuvituskaverit ovat niin jänniä ja tarinat kavereittenkin samanlaisista ystävistä kiehtoivat mua ihan hirveästi pienenä. Olin todella innoissani, kun kuulin, että eräällä kurssilla kohtaamani valokuvaaja Verna Kovanen oli tehnyt kirjan lapsista ja heidän mielikuvitusystävistään. Kirjassa on hauskoja tarinoita ja herkkiä valokuvia. Lapsetkin halusivat kuulla tarinoita, kun ihmettelivät mikä kirja minut niin imaisi mukaansa.

Sain mahdollisuuden arpoa yhden kirjan teidän lukijoiden kesken. Kommenttiboksi on auki, kerro vaikka oliko sinulla lapsuudessasi joku kaveri jota muut eivät nähneet? Arvonta on avoinna maanantaihin 28.11. klo 23.59 saakka. Onnea matkaan!


invisibles2

invisibles1

18 Comments

  1. Reply
    heat

    Minulla oli pienenä useampi näkymätön ystävä, yhden nimi taisi olla Roosa :) Usein seuranani oli itseni ikäinen, hiukan Peppi Pitkätossun kaltainen, tyttö. Välillä leikkeihimme ilmestyi hänen iso- ja pikkusisko. Viisas isosisko tiesi kaiken mitä siinä iässä olevan tytön kuuluikin. Pikkusisko oli yleensä se jota jouduimme vahtimaan tai sitten hän sai olla kotileikkimme vauva.
    Monesti leikin yksin, kun pihan pojat eivät minua olleet leikkeihinsä huolineet. Näkymättömien kanssa rakensin monet lumilinnat, vietimme teehetkiä hiekkalaatikolla ja seikkailimme pihalla ympäri maailmaa.

  2. Reply
    milla

    kuunneltiin just tyttösen kaa tästä yle puheelta tul juttua…itselläni ei ole ollut mutta tyttönen sanoi että hänelläpä kuulemma on!

  3. Reply
    Heeeeeink

    Oi tämä olis ihana mun tyttärelle, jonka mielikuvitusystävät ovat olleet arjessamme jo pitkään! Nykyisin vähän vähemmän, mutta silloin tällöin käyvät kylässä vieläkin..

  4. Reply
    Saaruli

    Mun mielikuvituskaveri oli nimeltään Panu, keksitty iskän oppilaasta, joka kävi esiintymässä tietnapoikana meidän kotonakin😊 sen vierailun jälkeen Panu leikki mun kanssa usein ja äitin ja isin piti usein varoa, etteivät istu Panun päälle, kun hän istui viereisessä nojatuolissa tms. Välillä ei tainnu kärsivällisyys heillä väsyneenä riittää siirtymään..😀

  5. Reply
    Helena

    Minulla ja siskollani oli yhteisiä mielikuvitusystäviä. Australiassa asui Keräsen perhe jonka isä Niilo ja äiti Johanna ja kymmenen lasta kuuluivat liki päivittäin meidän leikkeihin. Keräset kävivät yksitellen meillä kylässä, ikinä he eivät tulleet samaan aikaan. Äiti ja isä eivät tienneet Keräsistä mitään.

  6. Reply
    Maria

    Mä leikin lapsena aina kotileikkiä, eikä mulla ollut kotona ketään, joka määrätä isän rooliin, niin nukkelapsilla oli mielikuvitusisä, joka oli tosi paljon matkoilla. :D

  7. Reply
    Minna

    Kuulostaapa mielenkiintoiselta kirjalta! Itselläni ei kai ole mielikuvitusystävää ollut. Neljästä lapsestani nuorimmalla oli vielä vähän aikaa sitten yksi vakkari mielikuvitusystävä. Johonkin se vain katosi. Nyt tyttö on 3,5v.

  8. Reply
    Titiomm

    Mä en ikinä leikkinyt mielikuvitusystävän kanssa lapsena. Omalla lapsellani tuntuu olevan rikkaampi mielikuvitus, ehkä hän sellaisen löytää?

  9. Reply
    Renja

    Oon kuolannut tuota kirjaa siitä saakka kun hesari kirjoitti siitä, kuulostaa aivan ihanalta! Mulla ei ollut lapsena mielikuvitusystävää enkä silloin olisi halunnutkaan, mutta nyt myöhemmin olen harmitellut asiaa. Kuinka ihanaa olisikaan muistella, mitä kaikkea sen kanssa tuli tehtyä!

  10. Reply
    Marianna

    Siskollani oli mielikuvituskaveri lapsena, voi että kun itselläkin olisi ollut! Olemme siskon kanssa naureskelleet, että mahtaakohan sama mielikuvituskaveri tulla takaisin eläkepäivillä, se vasta huimaa olisikin!
    Tämä kirja olisi siskolle ihana joululahja. :)

Leave Your Comment