Tietoa mainostajalle ›

MINI & VIENO – POSSUJEN HÄÄT

Mini & Vieno / muita ihania

Mini & Vieno / muita ihania

Mini & Vieno / muita ihania

Mini & Vieno / muita ihania

Mini & Vieno / muita ihania

Eilen en aamusta tiennyt, että päivällä juhlittaisiin häitä. Eikä mitä tahansa häitä, vaan pehmopossupariskunnan. Tyttäreni ompeli ystävänsä kanssa pehmoja (josta on muotoutunut tämän kesän yksi lempparijutuista) ja siitä sitten keksivät laajentaa leikkiä ihan hääjuhliin asti. Heti olivat niin innoissaan ja ilosta pomppien kertoivat minulle suunnitelmastaan. Siinä hetkessä tuli mieleen se sama tunne, kun lapsena (ja ehkä aikuisenakin) keksi jotain ihanhullunsiistiä ja teki mieli vain pomppia sitä innostusta ulos ja päästä heti hommiin. Hetken aikaa asiaa siinä pohtiessani tulin siihen tulokseen, että haluan olla tyttöjen leikissä ehkä itsekin vähän mukana ja ehdotin heille, että mitäs jos juhlat pidettäisiinkin pihalla? Ehdotin myös, että pöytäänhän voisi laittaa liinan, voisin tuoda vähän herkkujakin ja pikkukaiuttimenkin saavat ottaa pihalle ja voin tulla valokuvaamaan juhlat. Kaiken muun saavat tehdä ja laittaa itse. Tyttäreni hyppäsi kaulaani ja rutisti lujaa ja sanoi ”ihanaa äiti kun sää otat tämän niin tosissaan”. Oli pakko hei, koska kun mietin, että jos sama olisi ollut omassa lapsuudessani, että juhliin voi kutsua vaikka kaikki pihan lapset ja leikkiä ihan kunnolla oikeita häitä ja äitikin on mukana, niin todellakin!

Mini & Vieno / muita ihania

Mini & Vieno / muita ihania

Mini & Vieno / muita ihania

Mini & Vieno / muita ihania

Kuten kuvista näkee, häät olivat oikein onnistuneet. Vieraiksi juhliin päätyivät ne lapset vanhempineen, ketkä sattuivat pihalle juuri tuohon aikaan, kaikki herkut menivät pikkuisiin suihin, häämusiikiksi sattui soittolistalta soimaan mm. Anna Puun Pieni ja hento ote sekä Lauri Tähkän Morsian. Minä juoksin kuopuksen perässä ja samalla valokuvasin ja välillä videokuvasin juhlia. Hikihän siinä tuli. Illalla kotona editoin videon ja siitäkin olin niin onnessani, koska en ollut ennen tehnyt ja lopputulos oli niin kaunis noin niinkuin ensikertalaisfilmiksi. Kaikesta tästä omasta hyvästä mielestä huolimatta olin eniten onnellinen siitä, että lapset leikkivät, tekivät jopa itse ne leikkikalunsa, suunnittelivat, ja vetivät koko hääjuhlaleikin hyvin perinteisin kaavoin ja iloitsivat aivan sydämiensä kyllyydestä. Toivottavasti he, minä ainakin, muistavat tämän aina. <3

ps. Videon näet täältä, salasana on possujen.

 

4 Comments

  1. Reply
    Ansku

    Oot kyllä aivan mahtava äiti! Tommoset ihanat hetket jää varmasti lapsien muistiin. Muistelen yhä itekin näin kolmekymppisenä, kuinka äitini saattoi joskus järjestellä mun kanssa barbien ”asuntoja” leikkikuntoon. Se oli parasta!

Leave Your Comment