EHKÄ IHANIN KAULAHUIVI IKINÄ

Tuossa äsken mietin, että mitäköhän sitä neuloisi jouluna, jos ehtii, niin mieleeni tuli tämä pikavauhtia valmistunut ihana huivi. En oo vielä ottanut sitä tälle talvelle edes käyttöön… Tai siis en ees tiiä missä se on! Pakko etsiä se, niin voi sitten kävellä jouluaaton kävelyretkellä se kaulassa. Mutta siis, tässä teille 194 cm ihanuutta, postaus julkaistu alunperin 24.10.2014. Olkaat hyvät:

Neuloin ja neuloin, tuli oikein semmonen älytön into, että äkkiä tää valmiiksi ja semmosen kuvionhan mää teen seuraavaksi, ja vaikka joku väripari vierekkäin ei aivan innostustanut heti kuvioissaan, en antanut sen häiritä. Kuusi päivää neuloin, ja kokoajan luulin, että silmukoita on 90, mutta lopussa ne laskiessani ja alkaessa tehdä ketunnokkakavennusta, laskin, että pirskatti, niitähän onkin 80. Mutta hyvin sain sinne kuviot mätsäämään, mäihällä!

Usein kysytään, miten saan lankalenkit neuleen takaosassa toimimaan, kun kuviot saattavat olla leveähköjäkin. No, tässä tapauksessa tietty suurta ongelmaa ei ole, sillä huivi tehtiin putkena, suljettuna neuleena, niin että kaikki lenkit jäävät putken sisään. Neulon aina melko löyhästi ja jos esimerkiksi neuletakissa pitkiä lankajuoksuja nurjalle puolelle jää ja näyttää, että niihin sormet tarttuvat, lankoja päätellessä kiemurtelen ne kiinni. Ihan pienissä vauvaneuleissa olen ommellut ne ihan ompelulangalla tiheästi niin, että niihin ei varmasti pienet sormet tartu. Oon vähän sitä mieltä, että neulomisessa ei tarvi olla orjallinen joidenkin tiettyjen sääntöjen noudattaja, vaan tiiättekö, ihan kaikki on mahdollista mitä itse vaan haluaa tehdä. Kokeilla kannattaa ainakin aina.

 

Tämä huivi. Siitä tuli ihana. Värit ovat ihanat. Mustaa, tummansinistä, hailakkaa vaaleanpunaista, vanhahkoa roosaa, luonnonvalkoista ja minttua. Kuviot ovat ihanat, vähän pilvenreunaa, strösseleitä, kuutioita ja palluroita, muutama tiukka suorakulmainen kolmiokin. Jännitti alkuun, että jaksanko tehdä siitä riittävän pitkän, mutta nyt tuntuu, että 194 senttiä plus hapsut ja tupsu, eli yli kaksi metriä riittänee kääriytymään kaulani ympärille ja roikot ovat sopivan pitkät. Tosin tuli olo, että saatan tarvita huivin alle jonkun ihanan uuden takin, kun kohta olen taas hieman simpsakammassa kunnossa… Ja tietty uuden pipon ja vanttuut. Mutta tämäkin riittää, maailman, tai ainakin tämän päivän ihanin, muhkein, söpöin ja tiinamaisin kaulahuivi.  Lupaan mannekiineerata huivi kaulassa teillekin, kunhan on sen aika.