Tietoa mainostajalle ›

TAULUSEINÄLLÄ TÄNÄÄN

muitaihania.com - Tiina Arponen

Aika usein, kun ystävä saapuu kylään ja kurkkaa eteisestä olohuoneeseen, hän huudahtaa, että onko sulla uus taulu, eiku oliko tuo jo viimeksi, eikun tuokin on eri… Ja oikeassahan he monesti ovat, vaihdan ehkä pari kertaa vuodessa (ja tämä kertoo siitä, kuinka kauhean usein sitä ehtii vierailla ystävien luona!) melkein kaikkiin tauluihin kuvat tai taulut kaikkinensa uusiin ja ereihin.

Olohuoneesta on aivan vahingossa vuosien saatossa tullut aikamoinen pastellipläjäys. Muuhun en vaan pysty, vaikka ehkä toisinaan vähän haluaisinkin. Tärkeintä on kuitenkin se, että me viihdytään ja siellä on kulloinkin juuri meidän perheen näköistä ja oloista ja väristä. Aika ihanaakin se, että lasten lapsuuden olohuone on ehkä niiden mielessä höttöistä hattaroiden väriä ja sohva, jolla saa (melkein aina) pomppia ja että olohuoneen pöydät on jaoteltu jokaiselle lapselle omat, kun olohuoneessa saa välillä syödä.

Nyt kerron teille kuitenkin tauluseinästä, joka sai uuden ilmeen tässä hetki sitten. Löysin tuon Reetta Niemensivun hienon violettisävyisen printin Designmarketista ja siitä se ajatus lähtikin, että nyt olisi liilahtava syksy tuolla seinällä. Teemu Järven upea Kauris on se, joka huomataan aina ensimmäisenä. Sen vieressä taas on mulle itselleni tärkeä maalaus. Se on otteita Camilla Lundstenin töistä. Tein sitä sinä yhtenä kesänä, kun ikkuna oli aina auki ja ulkoa tuli lämpimiä tuulen henkäyksiä sisälle saakka. Tykkään siitä tunteesta, jonka tunnen, kun katson taulua. Muistan mille tuntui silloin, mitä silloin ajattelin ja kun sitä mietin ja vertaan tähän hetkeen, niin olo on ihanan hyvä ja toiveikas, ei ollenkaan menneeseen haikaileva. Siksi se on hyvin tärkeä.

Pienen pieni vuoritaulu on kesäyön tuulahdus tältä menneeltä kesältä. Valoisasta kesäyöstä, kun oli sittenkin lämmintä, vaikka koko kesä melkein pelättiin ettei olisikaan. Oli silti. Raitiovaunut kolistelivat varikolle. Pilvet taivaalla muuttuivat vaaleanpunaisiksi, kun aurinko meni mailleen ja melkein ehti noustakin, ennen untani. Haaveilin matkasta vuorille. Haaveilen edelleen. Sen aika tulee kyllä.

Nuo kissat violetilla kortilla. Ne ovat siinä siksi, että tiesin, että lapseni tykkäisivät niistä. Sanoisivat, että oi äiti miten söpöt! Niin ne sanoivat.


muitaihania.com - Tiina Arponen

OLOHUONE_TAULUSEINA6

muitaihania.com - Tiina Arponen

Iina Vuorivirran Vino-peili on hullun ihana! Se on mun lempparein tuossa tauluseinässä. Vauvaakin se aina naurattaa, eikä hän(kään) tiedä oikein kummasta puolesta itseään tai sylittäjää katsoisi.

Tuo tekstitaulu ylärivissä, joka on seinälläni aina, josta näkyy vain paloja näissä kuvissa. Se, jossa on kirosana. Se on muisto vanhasta työpaikastani. Sieltä, missä oli mainioista mainioimmat työkaverit, jossa soi parhaat soittolistat ja jossa tanssittiin ja tehtiin hulluna töitä, naurettiin ja jonne jätin lähtiessäni pieniä tykkäysviestejä ja siellä niitä on kuulema vieläkin.

11 Comments

  1. Reply
    Riikka

    No nytpä alkoi kiinnostaa, että millä kiinnität tuon vaihtuvan kokoelman seinälle?

    Meillä paksusti pakkeloitujen tiiliseinien keskellä jokainen ripustus tuntuu kovin lopulliselta, kun on pakko käyttää aika järeitä vehkeitä. Mutta kivisiltähän nuo teidänkin seinät näyttävät.

    1. Reply
      Tiina Post author

      Moi Riikka, taulut ovat kiinni betoninauloin tai sitten ihan taulukoukuilla. Seinä on sen verran hyvää tai sitten jos on höttöisempi kohta, on tauluseinään siihen kohtaan tullut suunnitelmaan muutos. Reikiä ei ole paljon, tai en joka kerta tee uusia vaan hyödynnän vanhat olemassa olevat.

    1. Reply
      Tiina Post author

      Moikka Reetta! Kiitos, pöydät ovat kyllä ihan tosi kivat ja näppärät. Ja täydellisen väriset olohuoneeseen juuri nyt :) Ne ovat Habitatista.

  2. Reply
    Sanna

    Hei!

    Teidän olkkari on sitten nätti! Oi kun osaisinkin sommitella taulut noin kauniisti itsekin. Pitääkö tuo Ikean kello (kuvassa oikealla) minkä verran ääntä? Hiljaisten seinäkellojen löytäminen on todella vaikeaa!

    1. Reply
      Tiina Post author

      Moikka! Oi kiitos, mekin viihdytään kyllä. :) Kannattaa mallailla tauluja vaikka lattialla, niin on helppoa löytää mieluista sommitelma. :)
      Kello tikittää, mutta mua ei ainakaan häiritse. Hyvin harvoin edes tajuan, että kuulen sen, vaikka se on kyllä ihan kuultavissa oleva tikitys. Se on kyllä tosi kiva kello! :)

Leave Your Comment