Tietoa mainostajalle ›

LEMPITYYNY

Tultiin koulusta ja päiväkodista ja kun tyttö näki tekemäni tyynyt, hän oli myyty. Saisiko tehdä oman tyynyn? No tietysti saisi! Äkkiä päivällinen pöytään ja masut täyteen ja hommiin. Hän piirsi suunnitelman, valitsi kankaat, hoksasi kuinka kätevä kirjontakehys on (jes!) ja kirjoi ihan itse tyynylle silmät ja suun. Yhdessä ommeltiin tyyny kasaan ja siinä samalla hän ihasteli niin monenlaisia paininjalkoja ja sitä, kuinka mahtavan vanha meidän ompelukoneemme on. Jota muuten itse en pidä aina edes kauhean vanhana, justhan sen äiti osti vuonna 1987, digitaalikone ja kaikki! Heh, olin silloin tyttäreni ikäinen.

Tyyny valmistui, aikaa kului kaikkinensa vajaa kolme tuntia. Oli mahtavaa, kun tyttö itsekin totesi, että paljon sitä voi saada yhdessä illassa aikaan, jos vain haluaa. Ja niinhän se on! Ja jotain ihan itse tehtyä, itse sunniteltua ja jotain, mikä on hyvin hyvin arvokasta.

Suunniteltiin, että kunhan tehdään hänelle uusi päiväpeitto, niin uusitaan samalla kaikki koristetyynytkin ja tehdään ne yhdessä ja kaikki samaa sarjaa. Vitsit siitä tulee hieno kokonaisuus! Mutta me ei kiirehditä, tehdään sitten kun jaksetaan ja ehditään. Nyt ihastellaan tätä.

2 Comments

  1. Reply
    Anna Kotikolmio

    Voi, miten hieno tyyny! Ja parasta on tietysti se, että on itse tehty. Mä odottelen innolla, koska meillä innostuttais "oikeista" ompelujutuista. Oon varovasti yrittänyt ehdotella, mutta vielä ei neiti 6vee oo innostunut ompelukuvia kummemmista projekteista.

  2. Reply
    Anonyymi

    Voi että! Kuinka upean lahjan tyttö saa Sinulta! Käsillä tekemisen!
    Itse en ole moista lahjaa saanut. Äitini aika meni töitä tehdessä, meitä elätteässä. Upea lahja sekin josta aina äitiä kiitän!
    Mutta kadehdin silti lapsiasi! :-)
    Norbertta Noname
    norberttano@gmail.com

Leave Your Comment