Tietoa mainostajalle ›

KUN KUMPPAREIHIN LIISKAANTUI MUSTIKKA

Tai kun metsänreunassa kasvoi valtavasti valkovuokkoja, isäni kuvasi meitä kaitafilmille, tuuli kamalasti. Tai kun helteen kuivattamaan kangasmetsään paistoi korkeiden mäntyjen välistä ihanasti aurinko, oli kuuma ja maa oikein loisti jäkälien hehkua. Tai lapsuuteni metsäretket Pärjänsuolla ja Rasvavaarassa.

Sain pinollisen näitä PECF:n ja Laser Cut Studion yhteistyön tuloksena syntyneitä puukolmioita, joihin oli nämä metsämuistoni laserilla kaiverrettu. Ajattelin, että teen lasten kanssa yhdessä niistä jotain jännää, mutta kiireellä pitikin sitten ne kasata äkkiä ”taloksi”, että pikkulegoukot pääsivät majoittumaan. Se leikki tosin oli niin nopeasti ohikin, etten ehtinyt ottamaan kuvaa. Mutta mahtavaa on se, että lapset kyllä keksivät kaikelle uusia käyttötarkotuksia.

Tekovaiheessa pojan kanssa yhdessä nuuhkuteltiin paloja, sillä se puun tuoksu, joka noissa on, on kyllä ihana. Siitä tuoksusta juurikin tulee sitten mieleen lisää omia metsämuistoja. Ja juuri noita, joita muistelin. Ja kun ystävä toi pussillisen tuoreita luumuja, jotka päätyivät uuteen upeaan metsäiseen designkulhooni, pölähti taas aivan erit muistot mieleen! Oi tuoksut oi!

Jos olisi lauantaina aikaa, me mentäisiin kyllä lasten kanssa Espalle tapahtuman lastentunnin aikaan katsomaan, kun näistä samanlaisista kolmioista kootaan installaatiota ja siellä on silloin lapsille omaa erityisohjelmaakin. Muuten tapahtuma kestää koko viikonlopun, ja kolmioihin voi lähettää omia metsämuistojaan ja kun koko installaatio puretaan sunnuntaina, on mahdollisuus saada mukaansa näitä paloja ja päästä rakentamaan niistä jotain kivaa. Keksin äsken, että jos paloja olisi hitusen enemmän, sais muuten aikas komian lankakorin!

Leave Your Comment