Minusta oli parasta, kun viidennellä luokalla tuli tehtäväksi kerätä kesän aikana kasvio. Muistaakseni se oli vapaaehtoista ja se vähän harmitti, koska äidin tarinat kasvien keruusta lapsuudesta kuulostivat kivoille ja jotenki vapaaehtoisuus harmitti. Tietysti keräsin kasvit, vaikka varmaan lopussa tuli hoppukin eikä kaikkia tainnut löytyä. Muistan, että kirjoitin ruutupaperille, pieniruutuisille konsepteille, kasvien nimet kauniisti kaunolla. Siitä tuli ihana ja kaunis.
Vuosikausia kouluaikojen jälkeen, olen aikonut kerätä kasveja uudelleen. Ostin tarkoituksen mukaisen kirjankin jo 2000-luvun alussa ja kasveja keräilin joskus kymmenisen vuotta sitten. Muutama vuosi sitten teippasin kasvit kirjaan ja tänään löysin kirjasen taas. Se on täynnä eli enää mun tarvis kirjoittaa nimet, suomeksi ja latinaksi, kauniisti ja ihanin fontein. Päivämäärät ja paikkamerkinnätkin olis kivat, että mistä kasvit on löydetty, mutta en muista, en kertakaikkiaan. Suomesta jostain. Ehkä kirjoittelen tytön kanssa kasveista vielä jotain muitakin tietoja. Vaikka ovathan nuo noinkin kovin kauniit.
Upea idea. Tässä mulle ens kesäksi harrastus.
Hyvä harrastus onkin. Kälyni juuri kertoi keränneensä äitinsä kanssa joskus 200 kasvia kesässä. Huh.
Ystäväni esikoinen keräili myös viime kesänä kasveja – kuvin! Heillä piti olla oma nimilappu kuvassa mukana, sitten kuvat tulostettiin ja laitettiin kansioon. Hauska tapa tutkia luontoa ja kerätä tietoa myös :)
Oi, tuokin on ihan kiva tapa kyllä!
Hienoa :D minäkin keräilin ala-asteen aikana kasveja ja pieni kansiokin oli mutta kasvit eivät kestäneet ikuisuuden vaan katkeilivat ja putoilivat pois.
Oivoi! Mutta muisto pysyy :)
Hirmu kauniita! Ailakki ja apila on mun suosikit.
Minustakin ovat kauniita <3
Poikaystäväni aloitti ammattikorkeaopinnot samaisella tehtävällä. Kasveja tosin pitää olla yli 70, mutta niitä me keräiltiin tuossa syksyllä. Hyvä konsti on laittaa koko paperin yli kontaktimuovi, jolloin kasvit eivät pääse rapistumaan. Kauniitahan nää kasviot kyllä on :)
Niinkin oon tehnyt joskus. :) Mutta näin on jotenkin herkempää ja kauniimpaa.
niin kauniita! <3
Niin on!
Mäkin keräilin toissakesänä kasvion, kun aloitin eläintenhoitajaopinnot. Vähän hankalaa oli yksin kaksivuotiaan ja sylivauvan kanssa löytää kaikki, kun rattailla ei päässyt tienvarsia pidemmälle, mutta ihan kiva siitä tuli. En tosi koskaan saanut siitä mitään arvosanaa, mikä vähän harmittaa koska liimasin ne tosi huolellisesti kontaktimuovilla kiinni ja kirjoitin nimen ja latinalaisen nimen lisäksi myös löytöpaikat kauniilla käsialalla, vaikkei olisi tarvinnut. Toivottavasti saan sen edes takaisin nyt kun valmistun.
Oon jo pari kesää pyöritellyt sellaista kasvioharrastusta mulle ja lapsille, että kerättäis aina fiiliksen mukaan kasveja yhteiseen kasvioon ja kirjoitettaisiin sinne nimen ja löytöpaikan lisäksi mielenkiintoisia faktoja kyseisestä kasvista. Ehkä ensi kesänä voisi aloittaa.
Going to put this arictle to good use now.