Tietoa mainostajalle ›

PERJANTAI KOLMASTOISTA VUONNA 13

Eilen oli melkoinen päivä. Monen sortin tapahtumat kruunasi mukavasti kuitenkin kässäkerhomme jouluinen glögi-ilta. Ei me mitään joulufiilistelty, eikä isoin osa mitään käsityötäkään tehnyt (toimin kyllä tehokkaasti kässätohtorina, joka neuvoo pipon silmukkamäärissä matematiikkaa hyväksikäyttäen tai pilvenreunalla-villasukkafiilistelyssä että mikä olis hyvä puikkokoko ja miten päin sitä mallikertaa katsellaakaan), mutta vitsit miten nuo illat antavatkin voimia. Ihmeellisiä ystäväenergia-, ihananainen- ja kaikkionaivanhyvinvoimia. Oltiin nyyttärihengessä, joten tarjolla oli paljon suklaata (joka ei kaikki todellakaan mennyt) ja viinipullonavajaakaan ei löytynyt (harmi, tavallaan kun miettii, että vois vaikka ostaa uuden), mutta jouluhenkisiä herkkuja syötiin oikein hyväksi iltapalaksi. Viidestä pikkutytöstä (kuusiviikkoisesta kuusivuotiaaseen) ja kahdesta pikkupoikasesta lähti aivan hyvin ääntä, voin kuulkaa kertoa. Eikä kymmenen naista jäänyt yhtään hiljaiseksi hekään.

Kun viimeinenkin vieras oli lähtenyt, omat lapseni rauhoittuivat. Eskarilainen halusi opetella allekkainlaskua ja kaksivuotias kirjoitteli ruutupaperille nimiä, niin tarkasti kynällä pieniä ”kirjaimia” tehden, että! Pidettiin rauhallinen myöhäisilta kolmisin, en kiiruhtanut siivoamaan juhlien jälkiä. Tiiättekö, aina ei tarvi.

Tänään ollaan vaan.


Se oli ajatus vielä aamulla, kun kirjoitin tekstin. No nyt loppuilta ainakin!

(Teen villatakkiin mallitilkkua jo. Kuviokin on selvillä. Ainakin melkein. Jes. Tähän vielä joku auringonkeltainen elokuva, niin oujee.)

1 Comment

Leave Your Comment