Tietoa mainostajalle ›

KUN AURINKO TULI ESIIN

Meidän keittiöön paistaa ihanasti iltapäiväaurinko. Tänään supersiivosin koko kodin, purin viimeiset laatikot, puuhastelin koko päivän ja odotin, että valo laskeutuisi huoneeseen täydellisesti ja vasta sitten tekisin itselleni ruuan, söisin auringonsäteiden alla. Viiden maissa valo oli hyvä, päätin, että kohta kuvaan. Menin järjestämään vielä jotain toiseen huoneeseen. Kurkkasin keittiöön päin ja ounou, valo oli poissa. Säikähdin, että aurinko oli jo ehtinyt vastapäisen talon taa, mutta huh, ei onneksi, en vaan muistanut, että aurinko käväisee hetken vanhan savupiipun takana ja tulee takaisin, kadotakseen kohta kohti taivaanrantaa. Aloin ruuanlaittoon, ja asettelin vitriinit pöydälle. Hetkeksi selkäni käännettyä valo alkoi tunkea takaisin huoneeseen. Niin ihania valoja ja varjoja, hailakkaa harmaata muuttuen keltaisen kautta valkoiseksi kirkkaaksi valoksi. Äkkiä kamera kouraan. Räpsin kuvia, sekoitan soppaa kattilassa ja äkkiä takaisin kuvaamaan. Ja taas takaisin hämmentämään, siirrän kattilaa ja auts, poltan sormeni. Mutta koska oli kiire kuvata, en edes huudahda saatika käytä sormea kylmän veden alla. Otan kuvia, sormeen sattuu, keitto kiehuu hellalla, aurinko menee talon taa. On hyvä aika istahtaa ja syödä.

Vitriineissä Kanelikaupan Kaupunkilaiset ja Metsäläiset, sekä RK Designin julisteita.

4 Comments

    1. Reply
      Tiina Post author

      Oi kiitos! ja terveisiä takaisinkin. Lapset lomailivat muualla niin paljon, ettei ehditty enää Tampereella treffaamaan, mutta olette olleet ajatuksissa :) Täällä kaikki hyvin, toivottavasti sielläkin! :)

Leave Your Comment